Mitä olisit tehnyt eri tavalla raskauden aikana, jos olisit tiennyt saman kuin nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttinut enemmän. Olin lähipiirin myöhäisten keskenmenojen takia pelokas nauttimaan raskausajasta. Tuntui että jos annan itseni kuvitella kaiken menevän hyvin, käy juuri päinvastoin. Raskauteni sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja olin energinen, olisin jaksanut puuhailla ihan huoletta. Pelkoni asioiden pieleen menemisestä myöskin haittasivat kiintymyssuhteen muodostumista syntymättömän vauvaan ja synnyttyäänkin kesti mulla hetken kiintyä häneen. Onneksi se kuitenkin helpotti pian. Jos ikinä olen enää uudestaan raskaana yritän nauttia siitä ajasta enemmän.

Olen tällä hetkellä rv 28 ja tuntuu siltä, etten pysty ollenkaan nauttimaan raskaudesta näiden pelkojen takia. Minulla on ollut kaksi varhaista keskenmenoa vuosina 2019 ja 2020 (ensimmäinen oli rv 6+5 ja toinen 8+5), ei yhtään eläviä lapsia, ja ensimmäiset 12 viikkoa olin lähes varma että saan taas keskenmenon. Ennen ensimmäistä ultraa ajattelin että ei siellä varmasti mitään elämää ole, ja olin niin yllättynyt kun sieltä löytyikin syke. Pelkoni eivät kuitenkaan haihtuneet vaan viikot 12-22 pelkäsin myöhäistä keskenmenoa ja nyt pelkään kohtukuolemaa ja ajattelen, että jos kuitenkin saan elävän vauvan niin sitten saattaa tapahtua kätkytkuolema. Näen jatkuvasti unia siitä, että vauvani kuolee.

Joo, ei varmaan ole ihan tervettä ja pitäisi kai puhua jollekin tästä neuvolassa.

Mulla on samatilanne, viime vuonna kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja nyt rv 12+0. Ihan samat pelot pyörii mielessä, mutta ollaan miehen kanssa puhuttu, että vaikka kuinka oltais oltu varuillaan ja pelätty pahinta, niin sen pahimman sattuessa se sattuu silti ihan yhtä helvetisti. Ei siihen voi varautua. Aatellaan myös, että jo jokainen raskaus on ilonaihe ja muutamankin viikon ikäinen ihmistaimi on niin ainutlaatuinen asia, että se ansaitsee tulla iloituksi. Tsemppiä teille!

En mitään? Lihoin kyllä 20 kg, mutta paino putosi alle lähtöpainon ja sain autoimmuunihepatiitin, mutta sille en kyllä olisi voinuttehdäkään itse mitään.

Googlettanut vähemmän. Ja ”hemmotellut” itseäni enemmän, kuten raskausajan hieronnat, jalkahoito, oman ajan ottaminen hyvällä omalla tunnolla

Vaatinut toisen sokerirasituksen loppuraskauteen. En olisi antanut opiskelijan tikata.

Mä en muista, söinkö molempien kohdalla alkuraskaudesta raskausajan vitamiinia, joka sisältää foolihappoa. Jos en, niin ehkä sitten olisin syönyt sitä.

Raskaus voi oikeasti yllättää. Silloin, kun odotin toista lastani, uutisoitiin tosi paljon näistä naisista, jotka tekivät treeniä isoilla painoilla ihan loppuun asti ja olivat valmiina treenaamaan suunnilleen tunti synnytyksen jälkeen. Mä en ole koskaan ollut mikään superurheilullinen, mutta olin aloittanut kahvakuulaharrastuksen ensimmäisen lapseni jälkeen ja olin ihan hyvässä kunnossa. Kun tulin raskaaksi, ajattelin, että jatkan sitä sitten pitkään ja olen hyvässä kunnossa koko raskauden. No, se kahvakuula oli pakko lopettaa jo ekalla kolmanneksella, kun vartalo alkoi muuttua ja virheasento kipeytti hartiat. Ja toisella kolmanneksella loppui lähes kaikki muukin liikkuminen, koska minulla oli koko ajan niin paha olo. Siis sellainen kuvottava, sairas olo. En useinkaan jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Ja näin jälkikäteen ajateltuna, en oikein usko, että isoilla painoilla treenaaminen on lopultakaan hyväksi raskausaikana. Pitkittäiset vatsalihaksethan "häviävät" melkein kokonaan ja ylipäätään pehmytkudokset, rustotkin pehmenevät, koska elimistö pehmittää lantiota synnytystä varten. Isoilla painoilla tehtävä treeni voi vahingoittaa kehoa.

Oikeastaan tekisin asioita eri lailla ainoastaan synnytyksessä... En antaisi kiltisti pompotella itseäni ja pihdata kipulääkkeitä painajaismaisessa käynnistyksessä. Olisin VAATINUT edes täydet annokset niitä vähiä kipulääkkeitä, mitä siellä ylipäätään voidaan antaa, niin ehken olisi valvonut kolmea vuorokautta putkeen. Oli aika rattoisaa niillä voimilla sitten vielä hoitaa se varsinainen synnytys.