Lue keskustelun säännöt.
Mitä olisit tehnyt eri tavalla raskauden aikana, jos olisit tiennyt saman kuin nyt?
15.01.2021 |
Mä olisin ainakin syönyt kiltisti D-vitamiinia ja mahdollisimman hyvälaatuista sellaista, esim. Puhdistamo.
Olisin myös mittauttanut kilpirauhasarvot ja tutkinut asiaa itsekin ja miettinyt olisiko lääkitys tarpeen.
Kolmanneksi, olisin välttänyt stressiä minkä pystyn ja tehnyt rentoutus ja mielikuvaharjoituksia.
Kommentit (26)
ollut laiskempi, ukko olisi tottunut huonompaan palvelutasoon, siitä tuli jatkuvasti riitaa kun en jaksanut samaan malliin hoitaa kodin ja yhteisen yrityksemme töitä lasten syntymien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ottanut eron miehestä enkä vain miettinyt.
Eikö kilpirauhasarvot tutkita raskaana olevilta rutiininomaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Olisin tehnyt abortin.
Saako kysyä, miksi? En moralisoi. Olen tehnyt itse abortin, lapsia minulla ei ole. Haluaisin kuulla ajatuksiasi.
Nauttinut enemmän. Olin lähipiirin myöhäisten keskenmenojen takia pelokas nauttimaan raskausajasta. Tuntui että jos annan itseni kuvitella kaiken menevän hyvin, käy juuri päinvastoin. Raskauteni sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja olin energinen, olisin jaksanut puuhailla ihan huoletta. Pelkoni asioiden pieleen menemisestä myöskin haittasivat kiintymyssuhteen muodostumista syntymättömän vauvaan ja synnyttyäänkin kesti mulla hetken kiintyä häneen. Onneksi se kuitenkin helpotti pian. Jos ikinä olen enää uudestaan raskaana yritän nauttia siitä ajasta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin syönyt terveellisemmin ja puhtaammin. Ties mitä aiheutin einesruokien ja ja karkkien lisäaineilla lapselle. Silloin oli vain olo, että nyt saan lipsua hyvällä omallatunnolla kun olen raskaana...
Olisin myös välttänyt nestemäisiä pesuaineita ja pessyt itseni mahdollisimman puhtailla palasaippuoilla.
No sen yhden uunin pesun ois voinut jättää väliin ja ne pari makkaraa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä mitään. Lapset ovat jo teinejä enkä tiedä, miten elämämme olisi erilaista, jos olisin tehnyt eri tavalla.
Olisin levännyt huomattavasti enemmän enkä väkipakolla sinnitellyt töissä vaikka olin loppuraskaudesta aika huonossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauttinut enemmän. Olin lähipiirin myöhäisten keskenmenojen takia pelokas nauttimaan raskausajasta. Tuntui että jos annan itseni kuvitella kaiken menevän hyvin, käy juuri päinvastoin. Raskauteni sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja olin energinen, olisin jaksanut puuhailla ihan huoletta. Pelkoni asioiden pieleen menemisestä myöskin haittasivat kiintymyssuhteen muodostumista syntymättömän vauvaan ja synnyttyäänkin kesti mulla hetken kiintyä häneen. Onneksi se kuitenkin helpotti pian. Jos ikinä olen enää uudestaan raskaana yritän nauttia siitä ajasta enemmän.
Olen tällä hetkellä rv 28 ja tuntuu siltä, etten pysty ollenkaan nauttimaan raskaudesta näiden pelkojen takia. Minulla on ollut kaksi varhaista keskenmenoa vuosina 2019 ja 2020 (ensimmäinen oli rv 6+5 ja toinen 8+5), ei yhtään eläviä lapsia, ja ensimmäiset 12 viikkoa olin lähes varma että saan taas keskenmenon. Ennen ensimmäistä ultraa ajattelin että ei siellä varmasti mitään elämää ole, ja olin niin yllättynyt kun sieltä löytyikin syke. Pelkoni eivät kuitenkaan haihtuneet vaan viikot 12-22 pelkäsin myöhäistä keskenmenoa ja nyt pelkään kohtukuolemaa ja ajattelen, että jos kuitenkin saan elävän vauvan niin sitten saattaa tapahtua kätkytkuolema. Näen jatkuvasti unia siitä, että vauvani kuolee.
Joo, ei varmaan ole ihan tervettä ja pitäisi kai puhua jollekin tästä neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin syönyt terveellisemmin ja puhtaammin. Ties mitä aiheutin einesruokien ja ja karkkien lisäaineilla lapselle. Silloin oli vain olo, että nyt saan lipsua hyvällä omallatunnolla kun olen raskaana...
Olisin myös välttänyt nestemäisiä pesuaineita ja pessyt itseni mahdollisimman puhtailla palasaippuoilla.
Mitä sun lapsella sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttinut enemmän. Olin lähipiirin myöhäisten keskenmenojen takia pelokas nauttimaan raskausajasta. Tuntui että jos annan itseni kuvitella kaiken menevän hyvin, käy juuri päinvastoin. Raskauteni sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja olin energinen, olisin jaksanut puuhailla ihan huoletta. Pelkoni asioiden pieleen menemisestä myöskin haittasivat kiintymyssuhteen muodostumista syntymättömän vauvaan ja synnyttyäänkin kesti mulla hetken kiintyä häneen. Onneksi se kuitenkin helpotti pian. Jos ikinä olen enää uudestaan raskaana yritän nauttia siitä ajasta enemmän.
Olen tällä hetkellä rv 28 ja tuntuu siltä, etten pysty ollenkaan nauttimaan raskaudesta näiden pelkojen takia. Minulla on ollut kaksi varhaista keskenmenoa vuosina 2019 ja 2020 (ensimmäinen oli rv 6+5 ja toinen 8+5), ei yhtään eläviä lapsia, ja ensimmäiset 12 viikkoa olin lähes varma että saan taas keskenmenon. Ennen ensimmäistä ultraa ajattelin että ei siellä varmasti mitään elämää ole, ja olin niin yllättynyt kun sieltä löytyikin syke. Pelkoni eivät kuitenkaan haihtuneet vaan viikot 12-22 pelkäsin myöhäistä keskenmenoa ja nyt pelkään kohtukuolemaa ja ajattelen, että jos kuitenkin saan elävän vauvan niin sitten saattaa tapahtua kätkytkuolema. Näen jatkuvasti unia siitä, että vauvani kuolee.
Joo, ei varmaan ole ihan tervettä ja pitäisi kai puhua jollekin tästä neuvolassa.
Voi kamala! Pyydä ehdottomasti päästä neuvolapsykologin tms kanssa juttelemaan. Alkoi ahdistaa jo ajatuskin tilanteestasi, vaikka itselläni ei ole mitään vastaavia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttinut enemmän. Olin lähipiirin myöhäisten keskenmenojen takia pelokas nauttimaan raskausajasta. Tuntui että jos annan itseni kuvitella kaiken menevän hyvin, käy juuri päinvastoin. Raskauteni sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja olin energinen, olisin jaksanut puuhailla ihan huoletta. Pelkoni asioiden pieleen menemisestä myöskin haittasivat kiintymyssuhteen muodostumista syntymättömän vauvaan ja synnyttyäänkin kesti mulla hetken kiintyä häneen. Onneksi se kuitenkin helpotti pian. Jos ikinä olen enää uudestaan raskaana yritän nauttia siitä ajasta enemmän.
Olen tällä hetkellä rv 28 ja tuntuu siltä, etten pysty ollenkaan nauttimaan raskaudesta näiden pelkojen takia. Minulla on ollut kaksi varhaista keskenmenoa vuosina 2019 ja 2020 (ensimmäinen oli rv 6+5 ja toinen 8+5), ei yhtään eläviä lapsia, ja ensimmäiset 12 viikkoa olin lähes varma että saan taas keskenmenon. Ennen ensimmäistä ultraa ajattelin että ei siellä varmasti mitään elämää ole, ja olin niin yllättynyt kun sieltä löytyikin syke. Pelkoni eivät kuitenkaan haihtuneet vaan viikot 12-22 pelkäsin myöhäistä keskenmenoa ja nyt pelkään kohtukuolemaa ja ajattelen, että jos kuitenkin saan elävän vauvan niin sitten saattaa tapahtua kätkytkuolema. Näen jatkuvasti unia siitä, että vauvani kuolee.
Joo, ei varmaan ole ihan tervettä ja pitäisi kai puhua jollekin tästä neuvolassa.
Ymmärrän sua, itsekin olin jotenkin kokoajan varuilla siihen et kesken menee, syntyy kuolleena jne. Miehelle puhuin asiasta, ei oikein osannut auttaa. Kellekään muulle en puhunut ja olisi pitänyt. Kun olin oikeasti valmistautunut enemmän kuolemaan kuin syntymään oli siihen vaikea aluksi suhtautua. Tuntui että kaikki muut ihastuivat vauvaansa heti ja itse hoidin häntä ensimmäiset viikot enemmän velvollisuutena. Toivon että sulla menee paremmin ja saat juteltua asiasta.
- se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin ottanut eron miehestä enkä vain miettinyt.
Sama. Ero tuli kuitenkin, mutta on ollut yksi helvetti selvitellä omaisuusasioita ja huoltajuuskuvioita.
Olisin lakannut stressaamasta painon noususta ja viitannut kintaalla ihmisten kommenteille syömisistäni. Painoa kertyi hurjat 29kg raskauden aikana ja ihmiset ympärillä kyttäsi ja kommentoi joka ikistä suupalaani. Peloteltiin radilla ja sokerivauvalla. Mutta hoikka pitkä poika sieltä tuli, ja kertyneestä painosta oli 2vkoa synnytyksen jälkeen jäljellä 6kg. Jostain syystä keho oli kerännyt hirveän määrän nestettä raskauden aikana. Raskausmyrkytystäkään ei ollut.
Olisin syönyt mitä haluan pätkääkään miettimättä, onko joku asia terveellinen vai ei. Oli ihan turha tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että ei uskaltanut syödä kotimaista porkkanaa, kun ei tiennyt, miten kaukana tiestä pelto oli.
En olisi juonut alkoholia edes sitä yhtä annosta silloin tällöin mikä sen hetkisen neuvolakäytännön mukaan oli ok.
En olisi syönyt lakua, mikä sekin oli tuolloin neuvolaohjeiden mukaan ok.
En olisi ottanut sikainfluenssarokotetta.
En olisi ollut lomalla viikolla 14. Sain pinnallisen laskimotukoksen ilm. 5 h Lentokoneessa istumisen takia.
Olisin tarkkaillut painoani raskauden aikana.
Nepsylapsi ja oppimisvaikeuksia.
Olisin levännyt. Ja myös tehnyt suursiivouksen asuntoon eli käynyt läpi jokaikisen hyllyn ja kaapinperän. Nauttinut pitkistä hitaista aamuista, kääntänyt vain kylkeä.
Olisin öljynnyt ja hieronut välilihaa ennen synnytystä. Se olisi saattanut ehkäistä repeämiä. Sain kolmannen asteen repeämät ja niiden tikkaamisesta aiheutuneen trauman käsittelyyn meni muutama vuosi. Nyt kyllä asiat hyvin ja synnyttänytkin olen uudestaan ensimmäisen jälkeen.
Kun menee niillä neuvolan ohjeilla mitä saa niin pärjää, aina voi olla joku poikkeustapaus, ei sellaista voi ehkäistä ja ennustaa.