Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävästä ei ole kuulunut neljään kuukauteen
15.01.2021 |
Ollaan siis tunnettu ystävän kanssa noin 15 vuotta. Asuttu ja asutaan tälläkin hetkellä eri paikkakunnilla. Ystävä alkoi seurustella ja muutti yhteen miehen kanssa ja aloitti myös työttömyyden jälkeen uudessa työssä. Tavataan usein silloin kun matkustan kotipaikkakunnalleni missä ystävänikin asuu tapaamaan omaa perhettäni, koska hekin asuvat tuolla paikkakunnat missä tämä ystävä. Ystävä on kuitenkin ruvennut tekemään ohareita ja siirtämään tapaamista kun viimeksi olin käymässä. Ystävä siis lupasi ilmoittaa, että tavataanko perjantaina vai lauantaina, kun hänellä oli työporukan illanistujaiset. No ei kuulunut mitään. Lauantaina illalla hän laittaa viestiä, että kävisikö mulle sunnuntaina sittenkin. No olin jo lähdössä kotiin silloin bussilla. Aiemmin kävi niin, että oltiin sovittu ystävän kanssa, että tulen käymään. No sillä kerralla ystävä sit laittaa viestiä että tämä mies on ollut yötä et käykö mulle myöhemmin. Silloin sanoin napakasti että mehän sovittiin, että nähdään. No lopulta mies sitten lähti, mutta mielestäni tuo oli törkeää, että kaveri yritti siirtää tapaamista vaikka me oltiin sovittu jo tapaamisesta. Ystävä ei tunnu yhtään arvostavan sitä, että se olen lähes aina minä joka reissaan ja sovitaan tapaamisia. Tällaisia ohareita hän ei tehnyt, kun oli sinkku ja työtön. Silloin ilmeisesti seurani kelpasi..
Nyt tein testin, että kuuluuko ystävästä mitään. No eipä ole neljään kuukauteen kuulunut. Ei taida hänestä olla vastavuoroiseksi ystäväksi?
Kommentit (31)
No mitä sitte, jos ei kuulu niin ei kuulu.
Uuden elämänvaiheen aikana ei ole enää aikaa eikä halua turhuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan samanlaista kappelejaotonta pommitusta ystävänsä suuntaan myös. En ihmettele yhtään hiljaisuutta. Ihan liian intensiivistä kohkaamista suurimmalle osasta ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Voi sua. Olet pelle.
Aika ilkeitä kommentteja. :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varmaan samanlaista kappelejaotonta pommitusta ystävänsä suuntaan myös. En ihmettele yhtään hiljaisuutta. Ihan liian intensiivistä kohkaamista suurimmalle osasta ihmisiä
Ahaa, että teit päätelmän minusta ja intensiivisyydestä kappalejaon perusteella. Ei sullakaan hyvin mene. :D Ap
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitte, jos ei kuulu niin ei kuulu.
Uuden elämänvaiheen aikana ei ole enää aikaa eikä halua turhuuksiin.
No omasta mielestäni aika törkeää käytöstä, kun ollaan oltu ystäviä kuitenkin 15 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samanlaista oli oman lapsuudenkaverin kanssa. Alkoi perua tapaamisia vähän tuohon tyyliin. Useimmiten minä matkasin kotipaikkakunnalle ja siellä nähtiin. Hänkin kyllä joskus tuli käymään minun paikkakunnalla. Tyyliin kerran vuodessa. Mikä oli ihan ok. Paitsi sitten kun en enää ehtinyt käydä kotipaikkakunnalla niin usein, minä olin se joka sai töitä ja miehen. Kaverin suunnalta ei tullut enää yhtään effortia minun suuntaan. Toisaalta jo aiemmista ohareista olisi pitänyt varmaan tajuta että olen joku varakaveri jota on ihan ok nähdä jos satun itse liikkumaan siellä suunnalla mutta muuten ei ilmeisesti kiinnosta, kun perui jos tuli muuta tekemistä. Satuin myös muuttamaan eri kaupunkiin kuin missä hänen paras ystävänsä asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tässä kai muuta mutta tuntuu vaan hölmöltä että pidin häntä parempana kaverina kuin hän minua. Ja sitten kun alkaa miettimään niin muistuu mieleen tilanteita joissa pientä nälvimistä tai ärsyyntymistäkin tuli minua kohtaan. Paras antaa seuraansa niille jotka sitä arvostavat!
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista oli oman lapsuudenkaverin kanssa. Alkoi perua tapaamisia vähän tuohon tyyliin. Useimmiten minä matkasin kotipaikkakunnalle ja siellä nähtiin. Hänkin kyllä joskus tuli käymään minun paikkakunnalla. Tyyliin kerran vuodessa. Mikä oli ihan ok. Paitsi sitten kun en enää ehtinyt käydä kotipaikkakunnalla niin usein, minä olin se joka sai töitä ja miehen. Kaverin suunnalta ei tullut enää yhtään effortia minun suuntaan. Toisaalta jo aiemmista ohareista olisi pitänyt varmaan tajuta että olen joku varakaveri jota on ihan ok nähdä jos satun itse liikkumaan siellä suunnalla mutta muuten ei ilmeisesti kiinnosta, kun perui jos tuli muuta tekemistä. Satuin myös muuttamaan eri kaupunkiin kuin missä hänen paras ystävänsä asuu.
Joo siis tuollaiselta varakaverilta on alkanut tuntumaan. Et kyllä silloin voidaan nähdä, jos tulen käymään ja ei ole muutakaan. Itse hän on käynyt ehkä kerran minun luonani.. Olisi varmaan jo tuosta pitänyt tajuta. Ystävä myös aina vetosi, että ei ole rahaa matkustaa. Silti hän oli sen kesän joka vkloppu jossain festareilla tai menossa, mutta minun luo reissatakseen ei rahaa ollut koskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ystävä teki 2 kertaa samoin kun löysi miehen jne. Mutta kun itse vähensin yhteydenpitoa samasta syystä, tämä ystävä veti herneet nenään ja piti puhuttelun asiasta minulle. Hän ei kestänytkään sitä, että sai maistaa omaa lääkettään.
Vierailija kirjoitti:
Eikä tässä kai muuta mutta tuntuu vaan hölmöltä että pidin häntä parempana kaverina kuin hän minua. Ja sitten kun alkaa miettimään niin muistuu mieleen tilanteita joissa pientä nälvimistä tai ärsyyntymistäkin tuli minua kohtaan. Paras antaa seuraansa niille jotka sitä arvostavat!
Olen itsekin tullut tulokseen, että haluan ystäviksi vain vastavuoroista ystävyyttä enkä väkisin roiku ihmisissä, jotka ei edes arvosta seuraani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ystävä teki 2 kertaa samoin kun löysi miehen jne. Mutta kun itse vähensin yhteydenpitoa samasta syystä, tämä ystävä veti herneet nenään ja piti puhuttelun asiasta minulle. Hän ei kestänytkään sitä, että sai maistaa omaa lääkettään.
Itsestä tuntui vähän samalta, että kun minä olinkin yhtäkkiä kiireinen ja elämään tuli lisää tärkeitä ihmisiä jotka oikeasti haluavatkin viettää kanssani aikaa, häntä ärsytti. Voin tietysti kuvitellakin. Mutta niistä tympeistä kommenteista voi päätellä että joku hiersi. Toisaalta paljon olen pohtinut olenko itse loukannut jotenkin ensin vahingossa, mistä ne oharitkin johtuisi.
Eri paikkakunnalla asuessa on vaikea ylläpitää ystävyyttä. Itsellä on siitä kokemusta koska olen muuttanut paljon.
Se, joka ei kulje itse toista katsomassa ei tajua sitä vaivaa minkä matka esim.julkisilla vaatii. 6h päivässä bussissa kun menee edestakaisin( kun molemmat asuvat lähiöissä omissa kaupungeissaan) on kyllä aika rankkaa kahvittelujen tai museokäynnin takia.
Itse huomasin käyneeni kaverin luona tyylin kymmenen kertaa näin yksipuolisesti. Hän ei vaivautunut edes viestittelemään kauheasti tapaamisten välillä. En minäkään mitään päivittäistä viestiä halua,mutta kerran viikossa parissa voisi kysyä vaikka mitä viikonloppusuunnitelmia tai jotain hauskaa viestiä. Että osoittaa kiinnostusta toisen elämään. Kuulumisiini tuli yhden rivin vastaus.
Ystäväni kuitenkin mielsi minut hyväksi ystäväksi ja oli tosi vaativa ja syyllistävä ( ette sitten mökillenne ole kutsuneet). Minusta tuntui että hän mahdollisimman vähällä vaivalla halusi roikottaa minua verkostoissaan että olisi pitkä rivi hymyileviä ystäviä siellä nelikymppisillään.
Välit meni poikki. Eikä kaduta yhtään koska sain siitä ystävyydestä niin paljon vähemmän kuin annoin. Emme olleet enää niin samanhenkisiäkään eivätkä tapaamiset tuottaneet samaa iloa kuin nuorina.
Jos vielä alkaisin virittelemään uutta etäystävyyttä, haluaisin että tapaamisia voisi olla myös jossain puolessa välissä ettei se mene niin yksipuoliseksi. Lisäksi ilmaistaisiin kummankin toiveet viestittelyn suhteen ja vältettäisiin täysin sellaista vaativaa asennetta. Se saa ihmisen juoksemaan pakoon, koska emme ole kenellekään ystävyyttämme velkaa.
Se lapsuudenkaveruus ei vaan kanna useinkaan enää aikuisiällä, kun oikeasti pysähtyy miettimään, että tykkäänkö minä tuosta ihmisestä yhtään. Se, että on lapiitu hiekkaa samoihin ämpäreihin ei vaan aina riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitte, jos ei kuulu niin ei kuulu.
Uuden elämänvaiheen aikana ei ole enää aikaa eikä halua turhuuksiin.No omasta mielestäni aika törkeää käytöstä, kun ollaan oltu ystäviä kuitenkin 15 vuotta. Ap
Muistele sitten niitä hyviä aikoja, joskus ystävistä kuitenkin on luovuttava.
Noin mullekin on käynyt ihan joka ikisen kaverin ja ystävän kanssa. Sitä vaan yhtäkkiä havahtuu huomaamaan että se ennen molemminpuolinen yhteydenpito on jäänyt kokonaan omille harteille eikä aina enää saa edes vastausta.
Sitten kun toteaa, että antaapi olla ja jättää "pallon" toiselle niin huomaakin kuluneen puoli vuotta, vuosi eikä toisesta kuulu mitään.
Tosi kurjaa, mutta oman kokemuksen mukaan myös todella normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Eikä tässä kai muuta mutta tuntuu vaan hölmöltä että pidin häntä parempana kaverina kuin hän minua. Ja sitten kun alkaa miettimään niin muistuu mieleen tilanteita joissa pientä nälvimistä tai ärsyyntymistäkin tuli minua kohtaan. Paras antaa seuraansa niille jotka sitä arvostavat!
Jos tapaaminen on vaikeaa kun asutte eri paikkakunnilla niin mikset vaikka soita ja kysy kuulumisia ?
Kaveri voi miettiä ihan samaa, että eipä oo tuostakaan ihmisestä kuulunut mitään 4kk 😃
Oikeasti. Elämästä ei kannata tehdä hankalampaa kuin mitä se on.
Alue: Aihe vapaa
Testin tulos on siis positiivinen. Häntä ei enää kiinnosta.