Miltä kuulostaa tälläinen lasten huoltajuus?

vielä, siis virallisia? Kait jotain papereita täytyy huoltajuuksien yms. suhteen tehdä? Luulen nimittäin, että tämä teidän minunkin mielestäni vain ja ainoastaan vanhempien mukavuuden huomioiva suunnitelma, ei tule saamaan suurta kannatusta ihan ammatti-ihmisiltäkään.



Miettikää nyt hyvät ihmiset vielä kerran. Tulette kuitenkin päätöksillänne vaikuttamaan kahden ihmisenalun loppuelämään.

eipä siinä juuri muksuilla ole sanomista, sisaren kanssa " tutututtiin" aikuisina uudestaan, ei ne viikonloput toisen vanhemman luona olleet kyläreissuja kummempia. ei musta häirikköä ole tullu, enkä ole katkera tms. oltiin kyllä pienempiä eron aikaan ehkä 2ja4veet. parempi niin mikä on lapsellekin parempi:

jos susta tuntuu et päre palaa kahden kanssa ja et jaksa, varmasti parempi jakaa lapset, selvä koti tietty sopii olla ettei lapset joudu kahden kodin väliä jatkuvasti ramppaamaan.

vanhemmat asuvat n.2km päässä meistä, joten tuskinpa ihan äkkiä täältä mihinkään muutamme. Ja minulla on vakituinen työni yliopistolla ja miehellä sen viereisessä isossa firmassa.



Meillä on miehen kanssa hyvät valit ja tuo asunotojen koko johtuu ihan puhtaasti siitä, että miehellä jää käteen 1500e enemmän kuin minulla - eli kovin isoa lainaa en uskalla ottaa sen rahan lisäksi mitä saadaan talomme myynnistä.



Pienempi on aina ollut isän tyttö ja isompi äidin tyttö, joten sen suhteen en tunne mitään omantunnontuskia (vaikka kaikkien teidän mallikansalaisten mielestä tulisikin!). Minusta vaan ei ole mitenkään reilua lapsia kohtaan se, että ei ole " omaa sänkyä &huonetta" missään, vaan aina " väliaikaismajoitus" . Ja uskompa, että parin vuoden päästä lapset viettäisivät esim. koulun jälkeistä aikaa yhdessä, mutta yöt nukkuisivat sitten enimmäkseen omassa kodissaan. Ja sen tiedän, että rakkaista lapsistani en täysin luovu, mutta minusta se luopuminen olisi väärin heidän isäänsäkin kohtaan. Uskon, että näin me vanhemmatkin pysymme paremmalla mielellä ja paremmissa väleissä - mikä taas varmasti edistää lasten asemaa.



Mutta - ehkäpä tämä on sitten se meidän malli - olemme ehkä muutenkin vähän erilaisia, sillä meillä ei ole tämän eron takia riidelty ja huudettu, niinkun tuntuu monessa perheessä olevan :(



t ap

Itsekkyydestä ei minusta todellakaan ole kyse! Miten usein onkaan näitä tapauksia, että nainen omii lapset ja vielä päälle hankaloittaa mihen ja lapsen tapaamisia. Te osoitatte kypsää vanhemmuutta omalla valinnallanne.





Kaikkea hyvää teille!

Me kun erottiin poika 3v jäi isän luokse ja tyttö 4v muutti kanssani. Lapset olivat samassa hoitopaikassa, joten näkivät toisensa päivittäin ja poika oli usein luonani iltaisinkin. Lisäksi meillä oli myös joka toinen viikonloppu systeemi.

Tätä kokeiltiin 2kk, eikä siitä tullut mitään sillä molemmat lapsen itkeskeli sisartaan lähes joka ilta nukkumaan mennessä, kärsivät selvästi tilanteesta.

No poika muutti luokseni ja kaikki alkoi sujumaan hyvin, tänä päivänä ovat teini-ikäisiä ja todellä läheisiä toisilleen!

ja pääsevät lastenkodissa samaan huoneeseen. Tänä päivänäkin pitää sitä tosi traumaattisena kun joutuivat tilan vuoksi eri osastoille vähäks aikaan. Mene hyvä ap niihin lapsen kenkiin ja mieti miten pelkästään vanhempien ero vaikuttaa lapsiisi, saatikka vielä sisaruksestaan erota, kyllähän tuon ikäiset jo tajuaa vaikka kuinka usein näkevät, ettei heillä ole yhteistä kotia. Minä olen elämässä tehnyt pahoja virheitä lapsilleni ja antaisin mitä vain jos ne pystyisin korjaamaan.