Miltä kuulostaa tälläinen lasten huoltajuus?

Tai voihan isäkin hakea ja olla hetken lapsen kanssa?!Mutta kyllä lapset tarvitsevat toisiaan ja yhden kodin!!!!Koululasillehan on ltapväkerhot

ja myöhemmin toinen vanhempi vaihtoi paikkakuntaa ja siitä seurasi uusi myllerrys lapsille. Ei hyvä.



Näitä asioita käsitellään edelleen ja lapset ovat aikuisia.

Lapset menettävät vielä enemmän tuolla tavalla. Älä erota heitä.

Tai vaikka kahden viikon pätkissä. Siten lapsia ei eroteta toisistaan ja molemmat vanhemmat voivat jatkaa vanhempina. Tämä ei ole rankempaa kuin se, että lapsi vain " tapaa" toista vanhempaa, eikä vaihtamista vanhemmalta toiselle tule enemmän, vaan vähemmän.

juu, ja sanoit että eivät menetä toisiaan kokonaan.



Eri paikoissa asuminen on kuitenkin aika eri asia kuin samass paikassa.



harvoin näin totean, mutta tämä päätös on kyllä täysin itsekäs vanhemmilta! Te ajattelette nyt itseänne miehen kanssa!

Eivät siis koskaan joudu olemaan yksin vaan heillä on joku tukena kun vaikka teini-ikäisenä ei tule vanhempien kanssa toimeen. Aikuisena voivat muistella lapsuuttaa ja käsitellä vanhempien eroa yhdessä sillä he ovat kokeneet sen yhdessä, eläen sitä arkea yhdessä.



Omassa perheessäni (äidin) samanlainen tapaus ja sisarusten välit eivät koskaan korjaantuneet. On selvää että lasten välit viilenivät kun eivät enää eläneet siinä symbioosissa missä lapset yleensä elävät.

Ja se symbioosi rikkoontuu jos erotat heidät, siitäkin huolimatta että näkisivät toisiaan usein. Mutta he eivät enää pesisi hampaitaa samaan aikaa, söisi iltapalaa yhdessä, saisi seurata kun sisar kamppailee läksyjensä kanssa, riitelee äidin kanssa, on vatsavaivoja. Mitä tahansa, mutta pointti on siis se ettei he enää eläisi sitä tavallista arkea yhdessä. Mikä on kaikkein tärkein.



Omia lapsia katsellessa huomaa miten tiivis suhde heillä on. Se on sellainen ihmissuhde jota toista samanlaista ei tässä elämässä koskaan voi saada. Ei kukaan ystävä voi olla samalla tavalla läheinen kuin sisar. Se on suuri lahja, älä vie sitä pois lapsiltasi.

Ja koska kerran sinun työaikasi taipuu ekaluokkalaisen rytmiin paremmin, lapsi voisi tulla sinun luoksesi aina koulun jälkeen, kunnes isä ehtii hakemaan nuoremman tarhasta, ja sitten lapset joko menevät kotiinsa isänsä kanssa tai viettävät illan sinun luonasi, ihan miten sovitte.

ite en kyl erottais lapsia toissitaan. en pystyis ees kuvittelemaan sellasta. mites ku sanoit että isällä paljon työmatkoja ja sen sellasta ettei voi kumpaakin ottaa. miten isä voi siinä tapauksessa ottaa edes sitä toista koska ei ne matkat siitä muutu mihinkään oli yksi tai kaksi lasta. sisarus suhde kärsii siitä erosta pahasti. jossain vaiheessa saattais tulla sellanen esiin että veli / sisko on yhtä läheinen ku esimerkiksi serkku jolloin ei enää tiedetä serkun ja sisaren / veljen eroa.

Tuli kyllä tosi paha mieli lastesi puolesta! Oletko ajatellut sitä että pienemmästä saattaa tuntua ettei äiti halua häntä yms. Mielestäni sinun on unohdettava itsekkyys ja sopeuduttava uuteen tilanteeseen molempien lastesi kanssa. Jos kerran asutte lähekkäin miehesi kanssa niin voihan miehesi hoitaa heitä molempia välillä iltaisin ja viikonloppuisin...

Näin minusta ainakin järkevät vanhemmat tekevät

Toinen lapsi asui äitinsä kanssa ja toinen isänsä kanssa noin 500 km:n päässä. Lapset tapasivat koulujen lomilla.

Jos et jaksa hoitaa omia lapsiasi niin harkitsepa sitä, että molemmat muuttaisivat isän luokse!

ehkä aika erikoinen ratkaisu, mutta en ymmärrä miten se on sen parempi kuin vuoroviikkosysteemi, jota pidän SUPERITSEKKÄÄNÄ, siinä ei ajatella lasta ollenkaan vaan ainoastaan vanhempien minäminäminä-asennetta (että molempien on pakko nähdä lasta saman verran). Silti mietityttää tuon teidän ratkaisukin, erityisesti, jos lapset ovat kovin läheisiä toistensa kanssa.

Liian pieniä itse päättämään. Sisarukset yhdessä ja päähuoltajuus toiselle. Suojelkaa lapsianne!

Mä tiedän yhden perheen jossa lapset " jaettiin" eron jälkeen ja asuivat jopa eri maissa! Suomalainen perhe asui Saksassa ja eron tullessa äiti lähti 8-v. tytön kanssa Suomeen ja isä jäi 10-v. pojan kanssa Saksaan. Heillä näytti toimivan. Ikävä oli tietysti kova puolin ja toisin kun vain lomilla nähtiin. Onneksi koulujen kesälomat ovat vähän eri aikoihin Suomessa ja Saksassa, niin alkukesäksi tuli tyttö isänsä ja veljensä luokse ja sitten elokuussa poika lähti Suomeen. Suomessa syysloma, jolloin tyttö Saksassa ja Saksassa 2 vk pääsiäisloma ja poika Suomeen. Joulut vuorotellen kummassakin maassa. Eli ap, jos teille sopii tämä ratkaisu, niin siitä vaan! Ja jos pitemmän päälle huomaatte että on lapsille liian rankkaa niin ehkä voitte miettiä jotain muuta!

Tyttö jäi äidille ja poika isälle... Asuivat alkuun lähekkäin ja sisarukset näkivät usein. Myöhemmin äiti avioitui uudelleen ja muutti tyttären kanssa monen sadan kilometrin päähän isästä ja veljestä. Sisarusten välit haaleni ja viileni. Samoin tytön suhde isäänsä (miksi veli kelpaa, mutten minä?) ja pojan äitiinsä (miksi sisko on parempi?).



Kaiken kaikkiaan huono ratkaisu. Veljeä ei huvittanut tulla pitkiksi ajoiksi äitinsä luo (esim. kesälomilla), sillä kaikki kaverit ja tutut jutut oli siellä kotikaupungissa. Samoin kävi siskolle sitten myöhemmin kun elämä vakiintui uudessa kodissa; isän luo mentiin pariksi viikoksi kesälomalla väkipakolla.

Sisko jäi äidilleen. Sisko on aikuisiällä jotenkin antanut isälleen anteeksi, veli on katkera äidilleen. Sisarukset ovat nyt aikuisena (molemmat lähes 40 nyt) todella riippuvaisia toisistaan. Tuo alkoi jo silloin kun muuttivat kodeistaan omiin koteihin ja pääsivät liikkumaan miten halusivat. Ovat vihaisia siitä että heidät erotettiin. Heillä on nyt vain toisensa vaikka vanhemmat ovat elossa. Ja kyllä, he näkivät lapsena usein jne, mutta jälkensä tuo on jättänyt.



Ettekö voi asua lähekkäin ja lapset asuu toisessa paikassa ja tarpeen tullen isä/äiti kuljettaa kouluun/hoitoon kun toinen ei pysty kuten yhdessä asuessannekin. Vaikka samaan rivitaloon/kerrostaloon tai pihapiiriin.

kun nuorimmainenkin on kouluiässä? Kun koululaisen aikataulu ei sovi kerran isälle?

Jos hän kerran reissaakin, eikö päävastuu lapsista kuitenkin jää sinulle. Miettikääs nyt uudestaan lähtökohtana se, ettei sisaruksia eroteta. Toi teidän suunnitelma on älytön!

nauttia siitä, että saavat isän ja äidin aikaa ihan itselleen, sillä aikaa kun toinen sisarus on toisen vanhemman luona. Ja jos vanhemmat vielä asuvat noinkin lähellä toisiaan ja toivon mukaan ovat muutenkin sovinnollisissa väleissä, niin minusta tuo ei ole maailman kauhein ratkaisu suinkaan.