Miltä kuulostaa tälläinen lasten huoltajuus?

Jo vanhempien ero on kova paikka, ja jos vielä erotatte lapset toisistaan niin ei ole välttämättä hyväksi. Meillä tuli heti ongelmia, kun kokeilimme niin että poika 5v oli viikon isän luona ja tyttö 4v minun luona. Lapset ihan selvästi kärsivät siitä, joten nyt molemmat asuvat minun luona. Älkää erottako lapsia toisistaan.

t ap

kaikista pahinta mitä voitte lapsillenne tehdä on erottaa heidät toisistaan.

Ihan tarpeeksi rankkaa, että isä ja äiti eroavat, miksi sisaruskin pitää jättää...

pystyy hoitamaan helposti, kun aukioloajat paremmat.



t ap

at kaverit, oma huone, omat tavarat yleensä voimakkaasti toisessa kodissa, toinen koti on sitten se " etä" koti...



Ainoat toimivat järjestelyt mitkä olen nähnyt ovat sellaisia, että lapset asuvat toisen vanhemman luona ja käyvät toisen luona säännöllisesti. Mieluummin niin, että ovat pidempään kerralla, mutta eivät lyhyttä aikaa tiuhaan. Ihan pienten lasten kohdalla lyhyemmät ja tiuhat tapaamiset (kuten tuo keskiviikko-ilta) ovat tarkoituksenmukaisia, mutta isompien lasten kohdalla mieluummin niin, että ovat sitten vaikka lähemmäs viikon etäkodissa, oltuaan ensin kotona vaikkapa pari viikkoa. Joka toinen viikonloppu on ihan ok järjestely, mutta korvaisin tuon keskiviikko-illan vaikkapa pidentämällä viikonloppuja joskus päivällä.



Ja ehdottomasti lapset samaan kotiin! Kyllä sitä jaksaa ihmeen hyvin kun lapset ovat säännöllisesti useamman päivän kokonaan poissa. Silloin saa hoidettua asioita ja ladattuja akkuja ihan eri tavalla kuin lapsiperheessa yleensä ikinä.

Muuten lapsenne miettivät koko loppu ikänsä " miksi toi halusi veljen, mutta ei minua" -tapaisia kysymyksiä. Ja tosiaan, vanhempien ero on jo ihan tarpeeksi rankka, älkää hajottako perhettä pieniksi palasiksi hajalleen. Lasten täytyy saada kokea, että vaikka vanhemmat erosivat, he ovat edelleen perhettä, heillä on edelleen yhteinen koti ja toinen vanhempi pysyy siellä kotona. Silloin on helpompi hyväksyä se, että toinen vanhempi asuu etäkodissa ja luoda toimiva tapaamis-suhde tähän vanhempaan.



Erosta joutuu ikävä kyllä maksamaan jonkinmoisen hinnan (toisen on pakko selvitä lasten kanssa " yksin" , toinen ei voi enää asua ja elää lastensa kodissa). Maksakaa te aikuiset se, älkää sysätkö lasten harteille enempää kuin on pakko.

kuin maanantai, tiistai sekä torstai-iltoina n. klo 17-20? Muuten olisivat illat ja vkonloput sekä lomat yhdessä. Päiväthän ovat jokatapauksessa eri paikoissa.



t ap

Toiselle vanhemmalle molemmat lapset ja toisen luona vierailut.



Lapsen tulee tietää oma kotinsa eikä elää matkalaukkuelämää, se tekee niistä sekopäisiä.



Aikuinen ja lapsi ymmärtää asiat eritavalla.

Aikuinen kykenee rationaalisen ajatteluun lapsi ei.



Selvittäkää parisuhdeongelmanne jos suhteen jatkaminen ei mahdollista ajatelkaa asiaa lasten näkökulmasta.

vanhemmat asuvat n.500m päässä toisistaan, joten isompina voivat varmasti vierailla miten haluavat. Ja kun kirjoitin tuosta iltatapaamisesta, niin sen unohdin vielä mainita, että isommalla maanantaisin vielä harrastus klo 17.30-18.30, joten sen olisivat joka tapauksessa erossa.



t ap

Ei kyse ole niinkään tuosta ajasta. Onhan se nyt ihan eri asia " nähdä toisiaan" kuin asua yhdessä.

Ero jo sinällään on lapsille kova paukku ja sisaruksista voi olla toisilleen " turvaa" . Nyt sisarukset menettävät tavallaan toisensakin.

On ihan eri asia nähdä jotakuta säännöllisesti kuin asua hänen kanssaan. Ei toinen tuntuisi sisarukselta, kun ei kasvaisi samassa kodissa. Eli totuushan on, että kaikista järjestelyistänne huolimatta lapset kasvaisivat eri kodeissa.



Entä jos sinä ja/tai miehesi löytävät uuden puolison?

Ja sitten sinä näet lapsia vaikka joka ke ja vkonloppusin?Ta muutat isompaan ja yrität järjestää työaikasi sen mukaan että voit olla lasten kanssa?

No, edelleen harkitsemme tätä kuitenkin ykkösvaihtoehtona ja siitten vasta sitä, etttä lapset viikon seillä, viikon täällä - se vasta minusta osoittaa sitä, että lapsella ei ole kotia! Meidän tapauksessamme molemmilla olisi selvästi oma koti ja oma huone, jonka sitten jakaisivat viikonloppuisin ja lomilla.



t ap

Vaikka kukaan täällä ei missään tapauksessa kannattanut teidän ratkaisuanne.

asiassa.



Itselläni on lapset vajaan kahden vuoden ikäerolla ja ikinä haluaisi erottaa heitä toisistaan. Ovat läheisiä ja tosi tärkeitä toisilleen.



Meidän perheessä on ollut " pakkoeroja" kun joskus ovat olleet sairaalassa tai muutoin lyhyitä aikoja erossa, leirit yms. ja ikävä on molemmpin puolista.



Sisarussuhde on pisin ihmissuhde yleensä. Miksi rikkoisit tärkeän ihmissuhteen itsekkäistä syistä. " Minulla pieni koti ja työaikoihin sopii tuo yksi lapsi"



Olet ala-arvoinen, voisitko ajatella että miehesi pitäisi molemmat.



Tämän viestin tarkoitus on herättää sinut ajattelemaan jos siihen kykenet.

aikansa ei niin hyvin taivu.



t ap

Tuli vain mieleen eroista ja lasten huoltajuuksista. Meidän taloyhtiössä asuu kaksi perhettä, missä on uusperhekuviot. Muiden pihan lasten perheet ovat ihan perusperheitä. Pihan lapsilla on kiinteät leikit ja he pitävät hauskaa. Näiden uusperheiden lapset eivät pääse kovin hyvin leikkeihin mukaan, koska he ovat välillä jossain muualla ja tulevat vain väliaikaisesti asumaan tähän pihapiiriin. Omatkin lapsemme ovat ihmetelleet, kun ei heihin pääse samalla tavalla tutustumaan ja ovat sanoneet, että eivät haluaisi sellaista elämää kuin näillä eronneiden perheiden lapsilla on.



Niin että kannattaa kuitenkin ajatella viimeiseen asti ennen kuin eroaa. Kyllä joskus kannattaa pinnistellä edes lasten takia, vaikka toiset ovatkin sellaista yrittämistä vastaan.

Eihän erossa ole mitään ideaalivaihtoehtoa. Lapsen kannalta paras vaihtoehto on se, että hänen koko perheensä asuu saman katon alla. Jos eron sattuessa tämä ei tietenkään onnistu, niin kaikki muut vaihtoehdot on aina lapsen kannalta niitä " huonoja" . Nyt mietitäänkin sitä, onko joku vaihtoehto huonompi kuin toinen. Minusta tuo ehdottamasi tapa ei missään tapauksessa ole huonompi kuin se, että lapset näkisivät toista vanhempaansa vain kerran viikossa tai joka toinen viikonloppu.

Tuon ikäiset lapset toki leikkivät keskenään, mutta heillä molemmilla alkaa olla niitä omia kavereitaan sen verran, että sisaruksia ei enää pelkkään leikkimiseen tarvita. On toki kurjaa etteivät asu enää saman katon alla, mutta jos kerran 4pv viikossa viettäisivät yhdessä, niin minusta ei ehdottamasi ratkaisu ihan kamalakaan ole.

Jos asutte noin lähellä toisianne, pystynette joustamaan tapaamisissa paljonkin. Eli jos sisarukset haluavat jostain syystä tavata useammin, lienee se mahdollista.

Selittäkää kuitenkin lapsille mahdollisimman hyvin miksi teette näin. Eli miksi vanhempi lapsi asuu pääsääntöisesti äidillä ja miksi nuorempi isällään. Ettei tule lapsille sellaista oloa, että äiti tykkää enemmän ekaluokkalaisesta tai isä nuoremmasta.

Vierailija:

No, edelleen harkitsemme tätä kuitenkin ykkösvaihtoehtona ja siitten vasta sitä, etttä lapset viikon seillä, viikon täällä - se vasta minusta osoittaa sitä, että lapsella ei ole kotia! Meidän tapauksessamme molemmilla olisi selvästi oma koti ja oma huone, jonka sitten jakaisivat viikonloppuisin ja lomilla.

t ap

että mieheni (vanhempi) meni asumaan isänsä luokse ja nuorempi veli jäi äidin luokse. Mieheni oli jo sen verran vanhempi, että ymmärsi tilanteen, mutta pikkuveli on kärsinyt tilanteesta paljon. Hän oli eron aikaan 7-vuotias ja varsinkin teini-iässä tuli isoja ongelmia siitä, että miksi isä otti veljen mutta ei häntä? Eli hän tunsi itsensä vähempiarvoiseksi, kun ei kelvannut isälle. Hekin näkivät usein ja olivat molemmat välillä äidillä ja isällä, mutta veli ei ymmärtänyt että miksi isä ei halunnut häntä, vaan veljen.



Itse en erottaisi lapsia toisistaan, koska lapsista tulee jossain vaiheessa miettimään sitä, että miksi äiti tai isä halusi veljen/siskon eikä minua.

Ensinnäkin molemmat voivat kokea että se toinen on äidin/isän suosikki ja minua äiti/isä ei halunnut. Lapset ovat aina kaattelisia toisilleen vaikka asuisivat samassa kodissa, saati sitten kun toinen elää elämää isän kanssa ja toinen äidin. Ajattele miltä toisesta tuntuu kun sisko/veli kertoo että käytiin tänään isin/äidin kanssa puistossa (tai ihan missä vain). Minusta koko ratkaisu on todella väärin lapsia kohtaan ja varsinkin heidän sisarsuhdettaan kohtaan. Se on ihan se ja sama vaikka viettäisivät kaiket illat yhdessä, kun koti on eri. Nyt voi tuntua että ero sun ja miehen elämässä ei ole suuri, mutta viiden vuoden päästä teidän arvot ja elämäntyylit voi olla ihan toista. Ja samalla lasten elämät ovat erilaisia ja siten vieraantuvat toisistaan ja tuota kateutta tulee lisää. Samoin lapset voivat mielestäni vieläkin enemmän syyllistää itseään tässä ero tilanteessa kun selkeästi osoitatte että he ovat ongelma tässä kuviossa. Mielummin teette vaikka niin että lapset asuu isällään mutta heillä on vapaa pääsy sinulle ja sinä olet heidän elämässä päivittäin. Yksi koti lapsille on kuitenkin kaikkein parasta.