Aina, kun otan Temestan mietin, että tällainen oloko on ihmisillä normaalisti, minulla vain lääkkeen kanssa!
Temestan otettuaan silloin tällöin saa hengähtää ahdistukselta, stressiltä, peloilta, huonolta itsetunnolta ja kaiken yllä koko ajan häilyvältä masennuksen tunteelta.
On tyyni, rauhallinen, itsevarma, levollinen olo ja mieleen tulee, että onko suurimmalla osalla ihmisistä normaalisti sellainen olo, siis normaali hyvinvoivilla ihmisillä ja itse saavutan sen olon hetkellisesti vain lääkkeellä.
Jos olisi aina niin hyvä olo niin ei olisi elämässä mitään ongelmaa.
Kommentit (7)
Varmaankin näin. Tuttu tunne, mutta itse en ole enää vuosikausiin käyttänyt mitään lääkkeitä ollenkaan: olen hyväksynyt, että elämä on pelkkää takkuamista ja sillä hyvä. Tällainen vain olen - syystä tai toisesta. Myös terapian olen käynyt läpi. Ei voi mittään; tsemppiä ja jaksamista Ap:lle ja toki muillekin samassa tilanteessa!
Mäkin ajattelin ennen noin mutta nyt olen alkanut uskoa että suurin osa ihmisistä ei ole levollisia ja hyvinvoivia. Pieni osa voi olla, mutta se on vähemmistö.
Tuolta tuntuu koko ajan ihmisistä jotka pitävät huolta ruokavaliostaan, riittävästä unen saannista ja liikunnasta. Heillä ovat aivojen välittäjäaineet balanssissa varsinkin gamma-aminovoihappo reseptorit joihin nauttimasi bentsidiatsepaami vaikuttaa.
Ei ole sama kokemus. Tyytyväinen mieli tuntee syvää lösnäoloa ja kokemusten merkitystä siinä tilanteessa. Lääkepöhnä ikään kuin ptruuttaa kaikkien vivahteisden päälle sumuverhon, jossa ei haavoittavat asiat ole kipeästi esillä. Tasapainoinen voi nekin kokea, mutta ne eivät uhkaa yleistä tunnelmaa / moodia.
Ei, suurin osa ihmisistä ei edes kuvittele, että elämää pitäisi tai voisi elää ilman ahdistusta, stressiä, pelkoja, huonoa itsetuntoa, ja kohtuullista masennusta ja jatkuvaa v’tutusta. Rauhallinen, tyyni, itsevarma ja turvallinen olo on harvoin, suunnilleen kerran kesässä lauantaiaamuna mökillä.
Me emme vaan kuvittele, että mitäön muuta pitäisikään tavoitella. Me pidämme normaalina elää tuon kansa, siitä huolimatta, ja yritämme nauttia siitä, että joskus olo on joko rauhallinen tai turvallinen, edes vähän aikaa - tai edes vähän vähemmän ahdistunut. Tai siitä, että ahdistuksesta, peloista ja huonosta itsetunnosta huolimatta silloin tällöin saa tehtyä jotain, vaikkei nyt varsinaisesti kovin hienosti onnistuisikaan.
Ei semmosta oloa ole kenelläkään kuin ohimenevän hetkellisesti. Elät valheellisessa kuplassa jos niin luulet.
Pitää tehdä paljon töitä itsensä kanssa koko ajan, että pysyy tolkussaan. Välillä enemmän välillä vähemmän. Se on normaalia ihmisen elämää.
Up