Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni sanoi miehensä olevan nykyään paras ystävänsä :(
14.01.2021 |
En tykkää kun ihmiset hurahtavat suhteisiinsa niin paljon, että unohtavat ystävänsäkin. No, keskityn sitten muihin ystäviini enkä ota entistä parasta ystävääni enää mukaan elämääni, kun hän eroaa ja tulee itkemään olkaani vasten. En halua olla pelkkä korvike sinkkuajoille!
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultaseni! Hänellä on puolisonsa kanssa nykyään enemmän yhteistä kuin sinun. Ja se on ihan normaalia kehitystä elämässä.
He ovat tunteneet miehensä kanssa vasta vajaan vuoden. Minut hän on tuntenut melkein 10 vuotta!
Ap
Aito ystävä olisi onnellinen toisen puolesta. Taidat olla liian mustasukkainen luonne.
Se, että viestittelet ystäväsi kanssa kuitenkin joka päivä, on paljon. Teetkö itse usein aloitteen viestillä? Kannattaa antaa ystävälle tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan aikuinen ihminen jolla on oma elämä ei viestittele tunteja ystävän kanssa päivittäin. Pitää vain oppia, että aikuisten ystävyyssuhteet toimii toisin.
Uskomatonta. Itselläni on puoli tusinaa läheistä ystävää, mutta en mitään numerojärjestykstä, bestis, toiseksi paras jne. Lisäksi tutustun uusiin ihmisiin ja aikaisemmat kaverit saattavat jäädä vähemmälle, kuka mistäkin syystä, heillä voi olla perhesyitä, opiskeluja jne.
En myöskään itse tiedä olenko jonkun ystävä nr. 1. Luultavasti en, koska kukaan ystävistäni ei roiku minussa.
Kyllä se sit taas ottaan yhteyttä kun tulee ryppyjä rakkauteen...
Vierailija kirjoitti:
Kukaan aikuinen ihminen jolla on oma elämä ei viestittele tunteja ystävän kanssa päivittäin. Pitää vain oppia, että aikuisten ystävyyssuhteet toimii toisin.
No olen kyllä vähän eri mieltä. Kyllä aikuisen ihmisen siihen omaan elämään voi vahvasti kuulua myös tiiviit ystävyyssuhteet. Ystävyys on tärkeää ja kaunista myös aikuisilla!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sit taas ottaan yhteyttä kun tulee ryppyjä rakkauteen...
Varmaan joo ottaa mutta minua ei enää siinä kohtaa kiinnosta. Itse päätti hylätä minut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan aikuinen ihminen jolla on oma elämä ei viestittele tunteja ystävän kanssa päivittäin. Pitää vain oppia, että aikuisten ystävyyssuhteet toimii toisin.
No olen kyllä vähän eri mieltä. Kyllä aikuisen ihmisen siihen omaan elämään voi vahvasti kuulua myös tiiviit ystävyyssuhteet. Ystävyys on tärkeää ja kaunista myös aikuisilla!
Ap
Ystävyys on, mutta monen tunnin takertuva viestittely ja toisen hylkääminen kun hän iloitsee hyvästä kumppanista on jotain muuta kuin kaunista ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kultaseni! Hänellä on puolisonsa kanssa nykyään enemmän yhteistä kuin sinun. Ja se on ihan normaalia kehitystä elämässä.
Ihmisillä on näistä asioista poikkeavia näkemyksiä. Toisille ystävät jäävät sivuun puolison tieltä. Toisille ystävillä on itseisarvoinen ja tärkeä rooli, jota mies ei korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sit taas ottaan yhteyttä kun tulee ryppyjä rakkauteen...
Varmaan joo ottaa mutta minua ei enää siinä kohtaa kiinnosta. Itse päätti hylätä minut.
Ap
Hän ei ole _hylännyt_ sinua. Hänellä on "vain" muutakin elämää. Olet todella dramaattinen sanavalinnoissasi ja näkemyksessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän siis kelpaa sinulle vain, jos saat olla paras ystävä. Toiseksi parhaan rooli on liian vähäpätöinen?
Hän on hyvin mustavalkoinen ihminen, ja viettää miltei kaiken aikansa vain parhaan ystävänsä kanssa. Muille ei jää ollenkaan aikaa, aina se yksi menee prioriteettilistalla kärkeen. Ainoastaan, jos paras ystävänsä on jossain muualla pakollisessa menossa, hän turvautuu "varasijoihinsa". Minä en halua olla kenenkään varasija, kunnioitan itseäni sen verran paljon.
Ap
No tämä on ihan eri asia. Olisit sanonut tämän heti. Kyllä puoliso voi olla paras ystävä, mutta silti riittää aikaa muillekin. Yleensä muutenkin riittää aikaa useammalle ystävälle kuin yhdelle. Jos häntä ei kiinnosta kuin oma parisuhde, niin sitten ei kuulosta ystävyyden arvoiselta. Aloituksesta sai vain sellaisen kuvan, että sinua kismittää se, että olet jäänyt kakkoseksi tälle puolisolle. Elämä ei ole kilpailu.
Huhhuh kuulostat raskaalta ihmiseltä. Ettei vain olisi syyt etääntymiseen ihan jossain muualla kuin miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä löysin pitkän sinkkuuden jälkeen miehen ja olin onnellinen, kaverini suhtautuikin tosi nuivasti. Yritin pitää yhteyksiä entiseen malliin, mutta joku häntä tuntui sapettavan. Sain lyhyitä vastauksia eikä tehnyt aikaa enää minulle. Olen ihan varma että ajatteli juuri tuollaisia että "no nyt on mies sillä niin ei kaverit kelpaa enää, annas olla kun ero tulee niin en oo kuule enää rinnalla". Niinkun olisi päättänyt että hylkään, vaikken edes hylkää. On enemmän kiirettä ja ehtii nähdä vähemmän mutta sellaista elämä on. Ironista että hän sitten itse teki mulle välillä ohareita, koska hänellä oli toinen ihminen "bestiksenä", ja en ollut niin tärkeä. Se sapetti minuakin vähän, siis tuollainen asenne arvottaa kaverit, että toinen menee oikeasti toisen edelle jos on sovittu menoja. Ei sillä muuten olisi niin väliä. Ehkä ne joilla on selvästi bestis on mustasukkaisia luonteeltaan. Itseä hiersi lähinnä varavaihtoehtona kohtelu. Mutta ystävät ja parisuhde on eri kategorioissa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri jolla oli siis joku bestis, teki niin että oli sopinut kanssani menoa tietylle päivälle, mutta kun bestis halusikin nähdä, sain viestiä että käykö että me kaksi nähdäänkin joku toinen kerta, että hän näkee nyt tätä bestistä. Itse pidän kiinni sovitusta eikä siihen vaikuta muut ihmiset elämässä.
Joten jos tää ap:n kaveri ei ole tehnyt ohareita, niin ei kai se sua varakaverina pidä?
Sillä vaan on muitakin ihmisiä elämässä, niinkun kuuluukin olla. Jos kuitenkin on yhä sinulle kiva ja haluaa nähdä, niin mikä se ongelma on. Miksi pitää olla paras kaveri? Miksi itse haluat vain parhaan kaverin?
Vaikutat niin ihanalta, kiltiltä ja lempeältä ihmiseltä, että ei hätää, sun parhaaksi ystäväksi on varmasti tunkua.
Sitten ap kun sulla on oma poikaystävä pystyt myös näkemään tämän ei-ystäväsi puolen asiasta.
Ystävät on maailman tärkeimpiä.
Mutta jos löytää seurustelukumppanin/puolison, joka on 'loppuelämän kanssakulkijaa' - mitä aika moni aika aktiivisestikin etsii, tulee elämässä priorisoida se parisuhde. Alkuvaiheessa se saattaakin olla melko 24/7 tai aina kun ollaan vapaalla mutta kyllä se siitä tasoittuu, ja on kyllä melko kurjaa, jos olet niin mustasukkainen, että heivaat tuon (ex?) bestiksesi kokonaan ystävistäsi vain koska hän toimii miten ihmisen on luontaista toimia. Se on sääli teille molemmille, koska teillä on varmasti monipuolinen yhteinen historia, ja tulisitte toisianne varmasti elämän eri vaiheissa kaipaamaan ja tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ap kun sulla on oma poikaystävä pystyt myös näkemään tämän ei-ystäväsi puolen asiasta.
Ystävät on maailman tärkeimpiä.
Mutta jos löytää seurustelukumppanin/puolison, joka on 'loppuelämän kanssakulkijaa' - mitä aika moni aika aktiivisestikin etsii, tulee elämässä priorisoida se parisuhde. Alkuvaiheessa se saattaakin olla melko 24/7 tai aina kun ollaan vapaalla mutta kyllä se siitä tasoittuu, ja on kyllä melko kurjaa, jos olet niin mustasukkainen, että heivaat tuon (ex?) bestiksesi kokonaan ystävistäsi vain koska hän toimii miten ihmisen on luontaista toimia. Se on sääli teille molemmille, koska teillä on varmasti monipuolinen yhteinen historia, ja tulisitte toisianne varmasti elämän eri vaiheissa kaipaamaan ja tarvitsemaan.
Juuri näin!
Kiitos, ihanaa, että joku edes ymmärtää! Aikuistenkin pitäisi tajuta pitää ystävistään kiinni, eivät parisuhteet ole aina ikuisia ja on yksinäistä elää ilman ystäviä.
En ole tuo tissikommentoija, vaan joku provoilee. En ole kiinnostunut ex-ystäväni miehestä.
Ap