Ihan juuri itsemurha hampaideni takia

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Elämäni on ollut tauolla jo 1.5v ja olen jäänyt paitsi kaikesta.

Olen jopa pyytänyt useita hammaslääkäreitä ottamaan etuhampaani pois, mutta eivät ole suostuneet siihen

Mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Elämäni on ollut tauolla jo 1.5v ja olen jäänyt paitsi kaikesta.

Olen jopa pyytänyt useita hammaslääkäreitä ottamaan etuhampaani pois, mutta eivät ole suostuneet siihen

Otata ulkomailla ne pois. Tai vedä itse. Sano että oli tapaturma, hoitavat julkisella.

yllättävää, ei ollut se hampaaton sankari tällä kertaa

Kuulostaa kauheeta. Miten se lääkäri tuon aiheutti?

Vierailija kirjoitti:

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Samaa mieltä. Hampaat on yliarvostettu asia, itselläni on uuno turhapuro tyyliset hampaat eikä ole ikinä ollut ongelma esim parisuhteiden muodostamisessa.

Ei ketään kiinnosta oikeasti, jos muuten on hyvä ihminen.

Jos ap on esteettisen puolen takia tässä asiassa, niin ei kannata. Toki jos on kroonisia kipuja niin sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Samaa mieltä. Hampaat on yliarvostettu asia, itselläni on uuno turhapuro tyyliset hampaat eikä ole ikinä ollut ongelma esim parisuhteiden muodostamisessa.

Ei ketään kiinnosta oikeasti, jos muuten on hyvä ihminen.

Jos ap on esteettisen puolen takia tässä asiassa, niin ei kannata. Toki jos on kroonisia kipuja niin sitten eri asia.

Ihmiset kokevat asiat eri tavalla...joku on varmasti onnellinen ja sosiaalinen kokonaan ilman hampaitakin.

Ap

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

Mikä nyt on ongelma?

Kipu? Ulkonäkö?

Rahan puute?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat on maailman turhin syy tehdä itsemurha. Jos ei muu auta niin otata ne vaikka pois kokonaan ja teetä tekarit. Et jää mistään paitsi elämässä hampaiden takia.

Samaa mieltä. Hampaat on yliarvostettu asia, itselläni on uuno turhapuro tyyliset hampaat eikä ole ikinä ollut ongelma esim parisuhteiden muodostamisessa.

Ei ketään kiinnosta oikeasti, jos muuten on hyvä ihminen.

Jos ap on esteettisen puolen takia tässä asiassa, niin ei kannata. Toki jos on kroonisia kipuja niin sitten eri asia.

Ihmiset kokevat asiat eri tavalla...joku on varmasti onnellinen ja sosiaalinen kokonaan ilman hampaitakin.

Ap

Toisilla ihmisillä hampaat ei juuri tule esiin ollenkaan, lähes koskaan, joten aika sama miltä ne näyttävät.

En ikinä tee hampaita näyttävää jenkkihymyä, enkä ole ikinä tehnyt. Todella epäluontevaa, enkä tekisi moista vaikka olisi täydelliset hampaat.

Vierailija kirjoitti:

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

En kykene tapaamaan ketään ennen kuin tämä asia on hoidettu, tai edes hoidossa hyvällä mallilla.

Suurin ongelma tässä on se, että tuon hammaslääkärin tekemän virheen takia en enää tiedä kuka hammaslääkäri osaisi auttaa.

Mitä jos seuraavakin hammaslääkäri on huono? Tuntuu että oikean löytäminen on lottoamista, enkä sitten uskalla mennä kenellekään

Ap

Vierailija kirjoitti:

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

Niin ja jatkan tähän vielä, että ennen kuin oikomishoidot alkoi niin aloin seurustella. Mulla oli ihan näkyvästi hampaita päällekkäin ja niitä tuli poistaa kaksi kappaletta sekä ylhäältä että alhaalta (yht. siis neljä hammasta), että hampaat edes mahtui oikomaan riviin. Mulla oli asiasta tosi epävarma olo ja koitin puhua ja nauraa siten, etteivät hampaat näkyisi.

Ensiksi pelkäsin, että kaverit nauraa mun hampaille. Eipä nauraneet.

Sen jälkeen pelkäsin ettei kukaan ihastuisi muhun, koska rumat hampaat. Ihastui silti.

Sitten mietin, että pystyyköhän mun kumppani edes pussaamaan mua vai ällöttääkö sitä liikaa. Pystyi.

Sitten mietin et nyt se ei ainakaan tykkää musta enää, kun on telaketjut. Häntä ei kiinnostanut pätkääkään.

Eikä ole muuten kertaakaan, kukaan maininnut mitään negatiivista mun hampaista jälkikäteenkään, kun ne on oikaistu (hoidot yhä kesken, mutta ei paljoa). Ihan oikeasti ihmisiä ei haittaa sinun hampaasi :)

Vaikuttaa siltä että ongelma on  kyllä ihan muualla kuin hampaissa. Samalla alueella kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

Niin ja jatkan tähän vielä, että ennen kuin oikomishoidot alkoi niin aloin seurustella. Mulla oli ihan näkyvästi hampaita päällekkäin ja niitä tuli poistaa kaksi kappaletta sekä ylhäältä että alhaalta (yht. siis neljä hammasta), että hampaat edes mahtui oikomaan riviin. Mulla oli asiasta tosi epävarma olo ja koitin puhua ja nauraa siten, etteivät hampaat näkyisi.

Ensiksi pelkäsin, että kaverit nauraa mun hampaille. Eipä nauraneet.

Sen jälkeen pelkäsin ettei kukaan ihastuisi muhun, koska rumat hampaat. Ihastui silti.

Sitten mietin, että pystyyköhän mun kumppani edes pussaamaan mua vai ällöttääkö sitä liikaa. Pystyi.

Sitten mietin et nyt se ei ainakaan tykkää musta enää, kun on telaketjut. Häntä ei kiinnostanut pätkääkään.

Eikä ole muuten kertaakaan, kukaan maininnut mitään negatiivista mun hampaista jälkikäteenkään, kun ne on oikaistu (hoidot yhä kesken, mutta ei paljoa). Ihan oikeasti ihmisiä ei haittaa sinun hampaasi :)

Eihän kyse olekaan siitä haittaako muita ihmisiä...se on yhdentekevää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

En kykene tapaamaan ketään ennen kuin tämä asia on hoidettu, tai edes hoidossa hyvällä mallilla.

Suurin ongelma tässä on se, että tuon hammaslääkärin tekemän virheen takia en enää tiedä kuka hammaslääkäri osaisi auttaa.

Mitä jos seuraavakin hammaslääkäri on huono? Tuntuu että oikean löytäminen on lottoamista, enkä sitten uskalla mennä kenellekään

Ap

No okei, leikitään, että tämä ei ole sinun henkilökohtainen tilanne vaan parhaan ystäväsi. Suosittelisitko hänelle itsemurhaa paskan fiiliksen takia hampaistaan? Vai kenties sitä, että hän nyt vaan etsii jonkun muun hammaslääkärin ja varaa ajan?

Oletko varma, jos ongelma näkyy itsetuhoisten ajatusten lisäksi ihmisistä eristäytymisenä? Kyllä mä vähän veikkaan, että ne muiden ajatukset pelottaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska homma toki, että tuo johtuu hammaslääkärin virheestä mutta, että itsemurha? Itsekin olen ollut tosi maassa, kun olen joutunut aikuisiällä oikomaan hampaita ja prosessi on vieläkin kesken. Mutta ovathan hampaat nyt elämää pienempi asia. Suosittelisin sinulle, ehkä ensisijaisesti terapiaa, kun on noin kuralla oma itsetunto. 

Tapaa nyt niitä läheisiäsi (tietysti korona huomioon ottaen) ja voit huomata, ettei heitä kiinnosta hampaasi, eikä sinunkaan tulisi niistä stressata noin kovin. Kun olet eristyksissä niin helposti vaivut epätoivoon, kun kuulet pelkkää omaa epätoivoista, todella subjektiivista monologiasi.

En kykene tapaamaan ketään ennen kuin tämä asia on hoidettu, tai edes hoidossa hyvällä mallilla.

Suurin ongelma tässä on se, että tuon hammaslääkärin tekemän virheen takia en enää tiedä kuka hammaslääkäri osaisi auttaa.

Mitä jos seuraavakin hammaslääkäri on huono? Tuntuu että oikean löytäminen on lottoamista, enkä sitten uskalla mennä kenellekään

Ap

Tapat siis itsesi mielummin kuin otat riskin huonosta hammaslekurista? On tässä taas meillä looginen ajattelija.. Käy laittaa hampaasi ulkomailla kuntoon jos eivät suomessa suostu. Tee vaan kunnon taustatyö että tuolla klinikalla on laadukas hoito. Käyt laittaa vaikka Hondurasissa uudet legot Teuvo Hakkaraisen tyyliin. Näyttää silläkin menevän ihan ok tuon operaation jälkeen, tais tehdä jopa ilman puudutusta ihan omasta tahdosta..

mielisairas mielisairaalaan piipaa