Miksi lasua pelätään tai hävetään?

Vallankäyttöä ylhäältä ja perheen ulkopuolelta. Sen pitäisi selittää jo itsessään miksi lasu on pelkkää terroria.

Kun asiaan vielä lisätään ettei ole mahdollista saada positiivisia tuloksia jopa uhkapeluri ymmärtää. kolikonheitto jossa toisella puolella häviät ja toisella puolella sinua vaan häiritään. Ei ole mahdollisuutta voittoon jossa lasu vaikka lahjoittaisi 4000 euroa kun tuli käymään.

Eikä asiaa paranna yhtään että tätä käytetään sosiaalisena häirintä keinona naapureita vastaan. Sen voisi ihan ekana asettaa yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi.

Aloittaja kuulostaa samalta kuin oma tekstinikin olisi ja olen alan opiskelija. Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsia huostaanotetaan sokkona, koska se kuormittaa ennen kaikkea kunnan taloutta. Alalla on aivan taatusti sellaisia, jotka on liian kauan töitä tehneet tai eivät sinne edes kuulu. Sattuu ylilyöntejä ja mokia, kuten monessa muussakin ammatissa, vaikka ei pitäisi. "Uusi sukupolvi" sossuja on aika fiksua porukkaa. Koulutuksessa painotetaan asiakkaan huomioimista ennen kaikkea ihmisenä. Isoista asiakasmääristä syntyvä kiire on uhka sille, että tuoreemmatkin sossut uupuvat. Lasu ei edelleenkään ole sama asia kuin huostaanotto. Perhe voi saada muuutakin tukea ennen kaikkea avohuollon kautta. Termit nyt kannattaisi ensin laittaa haltuun https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kuulostaa samalta kuin oma tekstinikin olisi ja olen alan opiskelija. Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsia huostaanotetaan sokkona, koska se kuormittaa ennen kaikkea kunnan taloutta. Alalla on aivan taatusti sellaisia, jotka on liian kauan töitä tehneet tai eivät sinne edes kuulu. Sattuu ylilyöntejä ja mokia, kuten monessa muussakin ammatissa, vaikka ei pitäisi. "Uusi sukupolvi" sossuja on aika fiksua porukkaa. Koulutuksessa painotetaan asiakkaan huomioimista ennen kaikkea ihmisenä. Isoista asiakasmääristä syntyvä kiire on uhka sille, että tuoreemmatkin sossut uupuvat. Lasu ei edelleenkään ole sama asia kuin huostaanotto. Perhe voi saada muuutakin tukea ennen kaikkea avohuollon kautta. Termit nyt kannattaisi ensin laittaa haltuun https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja

Sinun kannattaisi opetella itse se todellisuus.

Ja mitä siihen koulutukseen tulee, niin se on edelleen järkyttävän asenteellistä. Vanhemmat nähdään vihollisina.

Alalle myös hakeutuu sellaisia ihmisiä, joiden ei sinne ikinä pitäisi päästä. a) omia lapsuudentraumoja paikkaavia puusilmiä ja b) vallanhimoon tikahtuvia narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Miten tyhmä voi ihminen olla.

Lastensuojelu ei auta. Se kuormittaa ja uuvuttaa.

Sitä väsynyt äärimmilleen venyvä ihminen ihan viimeiseksi kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Voivoivoi, kyllä on sielu pieneksi mennyt! Menkää terapiaan kertomaan niistä huolistanne, ne ovat teidän yksityisasioita.

Minusta ja uskon että suurimmasta osasta muita suomalaisia kyllä kyse on lasten turvallisuudesta. Ei kenenkään yksityisistä huolista. Kuinka monta viljaeerikaa sinä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Miten tyhmä voi ihminen olla.

Lastensuojelu ei auta. Se kuormittaa ja uuvuttaa.

Sitä väsynyt äärimmilleen venyvä ihminen ihan viimeiseksi kaipaa.

En tiedä, kerropa sinä? Lastensuojelun kautta on mahdollisuus saada vaikka millaista apua, esim rahallista apua, harrastusapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista lapselle yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se leimaa sen lapsen ja lapsen sisarukset koko loppuelämäksi. Kun he tulevat itse lapsentekoikään ja alkavat perhettä perustamaan, nämä vanhat asiat kaivetaan esille ja neuvola tekee ennakoivan lasun.

Millä lailla? Esikoisestamme tehtiin siis ”pakko”lasu sairaalasta kun luulimme hänen mahdollisesti maistaneen mummolassa laatikonpohjalta löytyneitä sydänlääkkeitä ja menimme vatsahuuhteluun. Lääkäri kertoi meille että hänen on pakko sellainen tehdä, pahoitteli ja ymmärsimme. Lastensuojelusta soitettiin ja kerroin tilanteen, meille toivotettiin hyvää jatkoa ja se oli sillä selvä.

Tästä nyt on jo useita vuosia aikaa, kyseinen esikoinen on jo koululainenkin, eikä koskaan missään ole tullut tämä asia esille. Ja jos tulisi, selittäisin miksi se ilmoitus tehtiin. En koe että kukaan meitä tämän perusteella leimaisi tai lapsiamme, saati heidän lapsiaan.

Meille ei vastaavassa tilanteessa edes soitettu, tuli vaan postissa kirje että olivat saaneet ilmoituksen eivätkä näe aihetta toimenpiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Miten tyhmä voi ihminen olla.

Lastensuojelu ei auta. Se kuormittaa ja uuvuttaa.

Sitä väsynyt äärimmilleen venyvä ihminen ihan viimeiseksi kaipaa.

En tiedä, kerropa sinä? Lastensuojelun kautta on mahdollisuus saada vaikka millaista apua, esim rahallista apua, harrastusapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista lapselle yms.

Miten se normaali keskituloinen perhe mitään rahallista apua saa? Tai edes tarvitsee?

Harrastukset - katso yllä.

Lastenhoitoapua nyt ei ainakaan kannata lastensuojelusta ottaa, eikä sitä sieltä tarjotakaan vaan sitä, että sieltä tulee tädit möllöttämään sitä miten perhe lapsia hoitaa.

Tukiperheen saa vain yksinhuoltajat, ja miksi sellaisen haluaisi?

Mitä ihmettä tehdään jollain tukiaikuisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

"Tuki" kun sattuu yleensä olemaan huostaanotto. Huostaanotto antaa lapselle hyvin harvoin paremman elämän. Mikäli perheen ongelmana ovat sairaus ja väsymys, niin huostaanotto on taatusti lapselle huonompi vaihtoehto. Huostaanotto on lapselle parempi vaihtoehto ainoastaan erittäin marginaalisissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Olen eri, mutta tartun tuohon, että vähättelet pelkkään laiminlyönnin mahdollisuuteen perustuvaa puuttumista. Todellisuudessa on kuitenkin harvinaista olla suoria todisteita räikeästäkään kaltoinkohtelusta. Ei ne vanhemmat kauppajonossa ala lapsiaan hakkaamaan. Ja usein ne ensimmäiset selvät todisteet tulee siinä vaiheessa, kun on jo lapsen kannalta aika myöhäistä, vähintään psyykkisiä vaurioita on ehtinyt vuosien kaltoinkohtelusta syntyä. Joskus se ensimmäinen todiste on aivovamma tai pahimmillaan hengenlähtö. Siksi meillä on systeemi, jonka tarkoituksena on kiinnittää ajoissa huomio hälytysmerkkeihin ja puuttua mieluummin vähän liian usein ja aikaisin kuin lähes aina liian myöhään. Ei se ole täydellinen systeemi, enkä minäkään osaa sanoa onko puuttumiskynnys tällä hetkellä sopivalla tasolla, mutta että se toimisi edes jokseenkin tarkoituksenmukaisesti sen on pakko kiinnittää huomioita myös perheisiin joissa voi olla ongelmia (muttei välttämättä ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

"Tuki" kun sattuu yleensä olemaan huostaanotto. Huostaanotto antaa lapselle hyvin harvoin paremman elämän. Mikäli perheen ongelmana ovat sairaus ja väsymys, niin huostaanotto on taatusti lapselle huonompi vaihtoehto. Huostaanotto on lapselle parempi vaihtoehto ainoastaan erittäin marginaalisissa tapauksissa.

Huostaanotosta sen verran ettei ne tapaukset jossa huostaanottoon olisi oikea tarve, ole kovinkaan harvinaisia... Tietäisitpä kuinka paljon meillä on pahoinvoivia perheitä joissa vanhemmat (tai toinen vanhemmista) päihderiippuvaisia, syvästi mt-ongelmaisia tai muuten totaalikyvyttömiä vanhemmuuteen. Yllättävän paljon löytyy myös ihmisiä jotka hankkivat aina uuden vauvan huostaanotetun tilalle... Kaikille heidän lapsilleen ei edes löydy sijaishuollon paikkaa...

"Tukiperheen saa vain yksinhuoltajat, ja miksi sellaisen haluaisi?

Mitä ihmettä tehdään jollain tukiaikuisella?[/quote]

Et ilmeisesti osaa samaistua yksinhuoltajan elämään ollenkaan? Tukiaikuinen voi olla hyvinkin tarpeellinen siinä tapauksessa kun olet 24/7/365 yksin vastuussa siitä lapsesta, tukiverkkoja ei ole ja itse vaikka sairastut vakavasti. Kun teet KAIKEN sen lapsen kanssa, lapsi on ihan joka paikassa sun mukana koska ei ole ketään, jolle hänet voisi jättää siksi aikaa. Omaa aikaa ei ole koskaan. Ei tarvitse olla elämänhallinta mitenkään hukassa uupuakseen esim. ylivilkkaan lapsen yksinhuoltajana.

Onneksi on monia muitakin tahoja, joista tukiaikuisen voi saada, valitettavasti tukiperheitä joutuu jonottamaan useissa kaupungeissa luvattoman kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

"Tuki" kun sattuu yleensä olemaan huostaanotto. Huostaanotto antaa lapselle hyvin harvoin paremman elämän. Mikäli perheen ongelmana ovat sairaus ja väsymys, niin huostaanotto on taatusti lapselle huonompi vaihtoehto. Huostaanotto on lapselle parempi vaihtoehto ainoastaan erittäin marginaalisissa tapauksissa.

Huostaanotosta sen verran ettei ne tapaukset jossa huostaanottoon olisi oikea tarve, ole kovinkaan harvinaisia... Tietäisitpä kuinka paljon meillä on pahoinvoivia perheitä joissa vanhemmat (tai toinen vanhemmista) päihderiippuvaisia, syvästi mt-ongelmaisia tai muuten totaalikyvyttömiä vanhemmuuteen. Yllättävän paljon löytyy myös ihmisiä jotka hankkivat aina uuden vauvan huostaanotetun tilalle... Kaikille heidän lapsilleen ei edes löydy sijaishuollon paikkaa...

Onko siis liikaa pyydetty, että lasu keskittyisi näihin oikeisiin ongelmatapauksiin normaalien ihmisten vanhemmuuden mikroanalysoinnin sijaan? Eli autettaisiin oikeasti hädässä olevia lapsia sen sijaan, että perhetyöntekijä istuu sohvalla ja antaa neuvoja vanhemmuuteen tyyliin että kirjat täytyy laittaa hyllyyn värijärjestykseen, tai haukutaan äitiä, koska lapsella oli päiväkodissa eriparisukat? Mikä tässä yhtälössä on niin vaikeaa ymmärtää?

Vielä tuosta huutamisesta - olen itse asunut Etelä-Euroopassa, ja siellä ihan normaali kommunikointi ja puhe kuulostaisi suomalaisen korvaan huutamisesta. Olisipa lastensuojelulla siellä työtä, kun kaikki vanhemmat huutavat lapsillensa! Kaikki lapset huostaan! Siellä sen sijaan ehkä suomalaista tunteettomuutta, halittomuutta, pusuttomuutta ja hiljaisuutta voitaisiin pitää lastensuojeluasiana, jos olisi samanlainen mielivaltainen systeemi, kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

"Tukiperheen saa vain yksinhuoltajat, ja miksi sellaisen haluaisi?

Mitä ihmettä tehdään jollain tukiaikuisella?

Et ilmeisesti osaa samaistua yksinhuoltajan elämään ollenkaan? Tukiaikuinen voi olla hyvinkin tarpeellinen siinä tapauksessa kun olet 24/7/365 yksin vastuussa siitä lapsesta, tukiverkkoja ei ole ja itse vaikka sairastut vakavasti. Kun teet KAIKEN sen lapsen kanssa, lapsi on ihan joka paikassa sun mukana koska ei ole ketään, jolle hänet voisi jättää siksi aikaa. Omaa aikaa ei ole koskaan. Ei tarvitse olla elämänhallinta mitenkään hukassa uupuakseen esim. ylivilkkaan lapsen yksinhuoltajana.

Onneksi on monia muitakin tahoja, joista tukiaikuisen voi saada, valitettavasti tukiperheitä joutuu jonottamaan useissa kaupungeissa luvattoman kauan. 

Osaan toki.

Silloin ainakaan ei tarvitse mitään kyyläämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Miten tyhmä voi ihminen olla.

Lastensuojelu ei auta. Se kuormittaa ja uuvuttaa.

Sitä väsynyt äärimmilleen venyvä ihminen ihan viimeiseksi kaipaa.

En tiedä, kerropa sinä? Lastensuojelun kautta on mahdollisuus saada vaikka millaista apua, esim rahallista apua, harrastusapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista lapselle yms.

Miten se normaali keskituloinen perhe mitään rahallista apua saa? Tai edes tarvitsee?

Harrastukset - katso yllä.

Lastenhoitoapua nyt ei ainakaan kannata lastensuojelusta ottaa, eikä sitä sieltä tarjotakaan vaan sitä, että sieltä tulee tädit möllöttämään sitä miten perhe lapsia hoitaa.

Tukiperheen saa vain yksinhuoltajat, ja miksi sellaisen haluaisi?

Mitä ihmettä tehdään jollain tukiaikuisella?

Keskiluokkainen ei varmaankaan tarvitse sitä rahallista apua, mutta sanoit ettei lastensuojelu auta ja kerroin kuinka ne voivat auttaa. Keskiluokkainenkin perhe saa tukiperheen tarvitaessa. Tukiaikuinen on sellainen luotettava vapaaehtoinen aikuinen joka vei lasta esim pari kertaa kuussa vaikka leffaan tai kalastamaan -> luotettava aikuinen lapsen elämään.

Lastenhoitoapua saa myös lastensuojelusta, ihan sellaisia jotka tulevat viemään vaikka lapset leikkimään pariksi tunniksi ulos viikossa että vanhemmat saavat vaikka nukkua. Lisäksi lastensuojelusta voi saada vaikka työntekijän hakemaan lapsen joka aamu kouluun, jos sellainen on ongelmana. Lastensuojelussa on hirvittävästi työkaluja joista perheet hyötyvät, ongelmana on resurssipula ettei niitä voida kaikissa kunnissa tarjota. Katsokaa ketä äänestätte, älkää ainakaan äänestäkö niitä jotka haluavat leikata julkisista palveluista aina vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mitä tahansa saa väittää ja todisteita ei tarvitse esittää.

Eikö silloin tyhmempikin ymmärrä että se ei ole mikään stigma jos kerran kenestä tahansa voi väittää mitä tahansa ja todisteita ei tarvitse esittää?

Lastensuojelun sen sijaan tarvitsee esittää todisteita jos alkavat toimenpiteitä tekemään.

Poliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rinnakkaista ilmiantosysteemiä ei tarvita.

Meinaat ihan tosissaan että poliisi joka ei jouda paikalle murtotapauksissa tutkii tapauksia joissa lapsella on mustelma naamassa ja lapsi itse kertoo siitä kaksi eri tarinaa? Tai tapauksessa jossa äiti huutaa lapselle kaupassa kun pinna menee?

Kyllä, poliisi tutkii tapauksen, jossa lapsella on mustelma naamassa, ja on maininnut äidin/isän aiheuttaneen sen.

Äidin lapselle huutamista pinnan mennessä poliisi sen sijaan ei tutki, ja toivoisin, ettei lastensuojelukaan. Lapselle huutaminen ei ole laitonta, eikä edes väärin monissa tapauksissa, vaikka parempiakin kasvatuskeinoja on.

Riippuen miten ja mistä huutaa niin kyllä siitä huoli voi nousta. Jos huuto lähtee nollasta sataan tyhjästä ja sisältää solvaamista, niin ei se ole lapselle hyväksi (ei ole muukaan huutaminen). Jos käyttäytyy näin kaupassa, niin miten mahtaa tehdä kotona?

Joo, en halua kuulla edes "huolen nousemisesta". "Huolen nouseminen" on 100% subjektiivista, ja riippuu täysin jokaisen naisihminen hysterisyyden, mielenterveyden ja veemäisyyden tasosta, että nouseeko "huoli" vihaiseksi tulkitsemasta katseesta, lapsen tai vanhemman korotetusta äänestä, auki tai kiinni olevasta takista, sopimattomaksi tulkitsemasta lelusta - you name it, "huoli" voi nousta ihan mistä vain. Oikeastihan kyseessä usein ei ole huoli, vaan veemäisyys, ilkeys, kateus.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos huutaa kaupassa, niin sitten kotona varmasti tapahtuu jotain aivan kamalaa ja väkivaltaista. Samalla logiikalla jos halaa tai pussaa lasta kaupassa, niin kotona mennään pidemmälle. Jos lapsen pyydetään olemaan hiljaa, niin kotona lapselle ei puhuta ollenkaan. Jos lapsi pelaa tabletilla kaupassa, niin kotona lapsi ei mitään muuta teekään. Jos lapsi syö jotain kaupassa, niin kotona lapsi ei tee muuta kuin syö tauotta. Jatketaanko vai tajusitko pointin?

Huutaminen on luonteen heikkoutta ja osoitus siitä, ettei tämä aikuinen ihminen pärjää lapsen kanssa. Varsinkaan, jos ei kykene pitämään hermojaan edes julkisella paikalla. Taustalla voi olla sairautta, traumoja tai päihdeongelmaa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ainahan sitä voi spekuloida, että taustalla VOI OLLA sitä sun tätä ton tota. Ihan yhtä lailla voi vaikka iloisuudesta lähteä spekuloimaan, että mikähän mielisairaus on taustalla. Äänen korottaminen on kuitenkin täysin normaalia kommunikaatiota kaikkialla maailmassa. Ei siitä tee parin suomalaisen kukkahattutädin 2010-luvun teoriat mitään muuta. Lapsella on kuule ihan turvallinen lapsuus, vaikka äiti tai isä välillä joutuu vähän ärähtämään. Turvattomampana ja haitallisempana minä näen tämän modernin ja sossujen ihannoiman tunteiden tukahdutuksen ja feikkihymyt. Ikinä ei saisi olla väsynyt, surullinen tai vihainen, vaan pitää vetää robottimainren feikkihymy naamalle. Pelottavaa!

Voi olla ja voipi olla olemattakin. Ero onkin siinä, että miksi miten huutaa. Jos vanhempi vähän ärähtää, kun lapsii hokee jotain asiaa tai jos joutuu huutaa kun lapsi on kauempana niin tilanne on ok ja sen kaikki ymmärtää. Jos lapsella tipahtaa vaikka leipäpussi maahan ja vanhempi aloittaa heti "TAAS SINÄ PUDOTIT JOTAIN SAANANA, ETKÖ OSAA EDES HETKEÄ OLLA TIPUTTELEMATTA TAVAROITA VOI V**TT** SUN KANSSA KUN AINA SAA HÄVETÄ" tms, niin ei se kauheen tervettä kuvaa anna perheen tilanteesta.

Eihän tuo ideaalia kuvaa anna perheen tilanteesta, mutta jos kyseessä on esim. nepsylapsi, niin eihän se elämä kotona olekaan mitään perheidylliä. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Perheet eivät ole täydellisiä. On sairaita lapsia, on vammaisia lapsia, vanhemmilla voi olla sairauksia myös. Niin, eihän se elämä silloin ole tervettä, kun on vaikka niitä sairauksia. Eikä tarvitse edes olla niitä - silti voi välillä olla uupunut ja stressaantunut ja sanoa rumasti. Se on inhimillistä. Silloin auttaa kaunis ele enemmän, kuin tuomitseva asenne ja lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole aitoa välittämistä, vaan tuomitsevaisuutta ja ilkeyttä. Ei se lapsi oikeasti mene rikki siitä äänen korottamisesta, mutta lastenduojelusta voi oikeasti mennäkin.

Jos perheessä on sairastelua ja voimavarat loppu, niin eikö silloin juuri ole parempi selvittää tuen tarve ja antaa sitä tarvittaessa? Valitettavan monet eivät itse hae apua ja silloin käy niin, että lapselta evätään mahdollisuus parempaa elämään.

Miten tyhmä voi ihminen olla.

Lastensuojelu ei auta. Se kuormittaa ja uuvuttaa.

Sitä väsynyt äärimmilleen venyvä ihminen ihan viimeiseksi kaipaa.

En tiedä, kerropa sinä? Lastensuojelun kautta on mahdollisuus saada vaikka millaista apua, esim rahallista apua, harrastusapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista lapselle yms.

Miten se normaali keskituloinen perhe mitään rahallista apua saa? Tai edes tarvitsee?

Harrastukset - katso yllä.

Lastenhoitoapua nyt ei ainakaan kannata lastensuojelusta ottaa, eikä sitä sieltä tarjotakaan vaan sitä, että sieltä tulee tädit möllöttämään sitä miten perhe lapsia hoitaa.

Tukiperheen saa vain yksinhuoltajat, ja miksi sellaisen haluaisi?

Mitä ihmettä tehdään jollain tukiaikuisella?

Keskiluokkainen ei varmaankaan tarvitse sitä rahallista apua, mutta sanoit ettei lastensuojelu auta ja kerroin kuinka ne voivat auttaa. Keskiluokkainenkin perhe saa tukiperheen tarvitaessa. Tukiaikuinen on sellainen luotettava vapaaehtoinen aikuinen joka vei lasta esim pari kertaa kuussa vaikka leffaan tai kalastamaan -> luotettava aikuinen lapsen elämään.

Lastenhoitoapua saa myös lastensuojelusta, ihan sellaisia jotka tulevat viemään vaikka lapset leikkimään pariksi tunniksi ulos viikossa että vanhemmat saavat vaikka nukkua. Lisäksi lastensuojelusta voi saada vaikka työntekijän hakemaan lapsen joka aamu kouluun, jos sellainen on ongelmana. Lastensuojelussa on hirvittävästi työkaluja joista perheet hyötyvät, ongelmana on resurssipula ettei niitä voida kaikissa kunnissa tarjota. Katsokaa ketä äänestätte, älkää ainakaan äänestäkö niitä jotka haluavat leikata julkisista palveluista aina vain enemmän.

MIKSI joku haluaisi moisia tukivakoojia?

Mitä ne työkalut on?

No sepä se, se huoli. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa koska huoli on herännyt.

Itse häpeäisin silmät päästäni ja kokisin itseni täysin epäonnistuneeni vanhempana jos joku tekisi lapsestani lasun.

Ei kukaan vanhempi halua joutua todistamaan viranomaiselle olevansa kykenevä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

No sepä se, se huoli. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa koska huoli on herännyt.

Itse häpeäisin silmät päästäni ja kokisin itseni täysin epäonnistuneeni vanhempana jos joku tekisi lapsestani lasun.

Ei kukaan vanhempi halua joutua todistamaan viranomaiselle olevansa kykenevä vanhempi.

Ei kannattaisi, koska noita ilmoituksia tehdään satavarmasti enemmän kiusamielessä, kuin aidosta huolesta. Joku saattaa tehdä siksi, että on kateellinen hyvästä vanhemmuudestasi tai muusta syystä. Ehkä joku harva naiivi ja tietämätön saattaa kuvitella, että väsynyt vanhempi ja lapsi saisivat ihan oikeasti jotakin apua lastensuojelulta, ja vilpittömästi toivoa hyvää perheelle.