Tuli surullinen fiilis somettomista elokuvista
Mulla oli ilo ja kunnia olla aivan viimeisiä vuosikertoja jotka sai elää lapsuuden ilman sosiaallisia medioita.
Nyt tän koronan aikana olen katellu paljon vanhemman puoleisia leffoja missä ei ole sosiaallisesta mediasta hajuakaan. Lankapuhelimet löytyy ja niin edelleen.
Kattelen niitä, muistelen millasta se oli ja mietin nykypäivän menoa kuten instapyllistelijöitä niin mulle tulee surullinen mieli. Haluisin sen ajan takas.
Kommentit (7)
Samaa mieltä. Niitä aikoja, kun vaikka 4 ihmistä pystyi istumaan pari tuntia ruokapöydässä eikä kukaan joutunut välillä naputtelemaan vastauksia whatsapp-ryhmään.
Tai kun joku ihana kerran elämässä -juttu tapahtuu, noin kaikki katsoivat omin silmin ja jakoivat kokemuksen, eivät yrittäneet kuvata sitä lähetettäväksi ”paremmalle yleisölle”.
Oletko ap noin 30-vuotias? Ja totta samaa mieltä itsekin, et sosiaalinen media on pilannu tosi paljon semmosen aidon spontaanin sisällön syntymistä internetissä. Nykysin yritetään miettiä et saadaan rahaa kaikesta sisällöstä netin kautta. Se vanha youtube ja ne omaperäiset videot 🙄 Good times.
Kyllä! Vanhemmissa elokuvissa myös tarinankerronta on yleensä parempaa. Hahmot ovat läsnä ja juonet ovat mielenkiintoisempia, kun kaikki ei ole koko ajan ns. saatavilla.
Esim mökillä kun on illanistujaisia tms niin meillä on kyllä tapana että kaikki jättää kännykkänsä jonnekin lataukseen tms ei-käsille kun istutaan terassilla tai syödään. Onneksi kaikki meidän porukassa ymmärtää jättää piipittimet pois kun jutellaan yhdessä.
Onneksi oman elämisensä tavan saa edelleen valita. Itse en älypuhelimesta huolimatta jaa somessa elämääni enkä ole koko maailman tavoitettavissa 24/7. Elämää voi elää hyvinkin rauhallisesti ja vanhanaikaisesti nykyisinkin. Oikeastaan tekniikan ansiosta entistä rauhallisemmin.
Harva nykynuori tietää, että ennen oli lankapuhelin ja numero valittiin pyörittämällä rullaa sormella.
Näitä tuttuja vempaimia nykyajan teinit eivät enää tunne
https://www.iltalehti.fi/fiidifi/a/2013112617765090