Äkillinen rupsahtaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alettaisiin arvostaa vanhuutta, sitä että ihminen on kokenut ja mennyt elämässään läpi pitkän matkan. Tavoiteltaisiin, että se myös näkyisi ulospäin. Kilpailtaisiin, kuka näyttää vanhimmalta. Kehuttaisiin toisiamme, kun on tullut lisää juonteita ja ryppyjä. Oletpas hyvin vanhentunut viime näkemästä, onnittelut! Millä saat ihosi näyttämään noin upean,  uskomattoman vanhalta? Näytät todella viisaalta ja kokeneelta noiden silmäryppyjen kanssa. Kunpa itsekin rupsahtaisin äkkiä. 

Tää on ihan yhtä validi näkökulma kuin se, että ihmisen olisi tavoiteltavaa näyttää aina nuorelta, tai että nuorelta näyttäminen olisi joku kehu :)

Tässä olisi hyvä puoli sekin, että koko ajan olisi parempi aika vain edessäpäin. Koskaan ei tarvitsisi tuskailla ulkonäön menettämisen kanssa vaan jokainen päivä veisi kohti parempaa ulkonäköä.

Mä alan ajatella näin.

Vanhenemisen pelko ja vanhuuden välttely liittyy kulttuurilliseen kuoleman pelkoon. Vanhuus vie ihmistä vääjäämättä kohti kuolemaa. Kulttuureissa, joissa kuolema on vähemmän pelätty asia eikä niin iso tabu kuin meillä länsimaissa, (ainakin miesten) vanhenemiseen suhtaudutaan kunnioituksella eikä nuoruutta ihannoida niin kovasti.

Toisaalta nuoruuden tavoittelu, varsinkin naisten keskuudessa, on jossain määrin luonnollista tai ainakin ymmärrettävää. Kauneus (joka korreloi suoraan nuoruuden eli hedelmällisyyden kanssa) on useissa kulttuureissa ollut se naisen (joskus ainoa) pääoma, ja tästä on kannattanut pitää kiinni. Meilläkin länsimaissa, vaikka nainen on vapaampi kuin pitkiin aikoihin, tämä ajatus on iskostunut niin syvälle, että sitä on vaikea karistaa.

Tällaiset pohdinnat auttavat laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa, mutta myönnettäköön - minuakin harmittavat syvät juonteet nenänpielissä ja vihaiset sibeliusrypyt kulmieni välissä. Näytän nykyään koko ajan väsyneeltä, vaikken sitä olisi, ja olen vasta 36. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alettaisiin arvostaa vanhuutta, sitä että ihminen on kokenut ja mennyt elämässään läpi pitkän matkan. Tavoiteltaisiin, että se myös näkyisi ulospäin. Kilpailtaisiin, kuka näyttää vanhimmalta. Kehuttaisiin toisiamme, kun on tullut lisää juonteita ja ryppyjä. Oletpas hyvin vanhentunut viime näkemästä, onnittelut! Millä saat ihosi näyttämään noin upean,  uskomattoman vanhalta? Näytät todella viisaalta ja kokeneelta noiden silmäryppyjen kanssa. Kunpa itsekin rupsahtaisin äkkiä. 

Tää on ihan yhtä validi näkökulma kuin se, että ihmisen olisi tavoiteltavaa näyttää aina nuorelta, tai että nuorelta näyttäminen olisi joku kehu :)

Tässä olisi hyvä puoli sekin, että koko ajan olisi parempi aika vain edessäpäin. Koskaan ei tarvitsisi tuskailla ulkonäön menettämisen kanssa vaan jokainen päivä veisi kohti parempaa ulkonäköä.

Mä alan ajatella näin.

Vanhenemisen pelko ja vanhuuden välttely liittyy kulttuurilliseen kuoleman pelkoon. Vanhuus vie ihmistä vääjäämättä kohti kuolemaa. Kulttuureissa, joissa kuolema on vähemmän pelätty asia eikä niin iso tabu kuin meillä länsimaissa, (ainakin miesten) vanhenemiseen suhtaudutaan kunnioituksella eikä nuoruutta ihannoida niin kovasti.

Toisaalta nuoruuden tavoittelu, varsinkin naisten keskuudessa, on jossain määrin luonnollista tai ainakin ymmärrettävää. Kauneus (joka korreloi suoraan nuoruuden eli hedelmällisyyden kanssa) on useissa kulttuureissa ollut se naisen (joskus ainoa) pääoma, ja tästä on kannattanut pitää kiinni. Meilläkin länsimaissa, vaikka nainen on vapaampi kuin pitkiin aikoihin, tämä ajatus on iskostunut niin syvälle, että sitä on vaikea karistaa.

Tällaiset pohdinnat auttavat laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa, mutta myönnettäköön - minuakin harmittavat syvät juonteet nenänpielissä ja vihaiset sibeliusrypyt kulmieni välissä. Näytän nykyään koko ajan väsyneeltä, vaikken sitä olisi, ja olen vasta 36. Huoh.

Nuoruuden tavoittelu on hyvin länsimainen ilmiö. Monissa muissa kulttuureissa elämän suurin tarkoitus ei ole suvun jatkaminen ja hedelmällisyys vaan valaistuminen. Matkalla kohti sitä saattaa siunaantua lapsia tai ei, sillä ei ole niin merkitystä, se on maallista joka tapauksessa. Näissä kulttuureissa vanhuutta arvostetaan ihan eri tavalla, eikä vanheneminen ole naisillekaan mikään katastrofi, vaan hyvä asia. Me elämme aika surullisessa kulttuurissa, kun naisen "parhaat" vuodet ovat muka ohi 30-vuotiaana ja edessä on 50 "turhaa" vuotta. Kuka tahansa näkee, että tässä ajattelussa on jotain pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyllä, yksi kaunis aamu naama oli kuin rusina. Olin 49v. Jos olisikin rapistunut vain kasvot, mutta kun koko kroppa meni samalla. Minusta tuli vuodessa ”vanha nainen”. Nyt olen kymmennen vuotta vanhempi ja saan jo näyttää ikäiseltäni. Nuorennuin aikanaan heti pari vuotta kun lakkasin käyttämästä tekoripsiä, kuultoluomivärejä ja kirkkaita huulipunia.

Nykyään en juuri enää edes meikkaa, paitsi silmät että ne näkyvät kuopistaan.
Tunnustan, että poskien roikkumisen lopettamiseksi otin muutaman botoxpiikin (asiantuntijan hoivissa) kun siitä vielä oli hyötyä.

Ja auttoihan se hetkellisesti mutta kosmeettiset hoidot kirurgiasta puhumattakaan ovat todella kalliita.

Nykyään katselen ja kuuntelen hyväntahtoisesti nuoria naisia kun valittelevat kiloistaan tai rypyistään. Antaisin mitä vaan melkein että voisin olla taas edes 5kymppinen itseni. Kun on oikeasti vanha, asiat asettuvat kohdilleen. Olisinpa ymmärtänyt nauttia joka päivästä ja joka hetkestä!

Kirjoittaja ei varmaan ole itse enää paikalla, mutta selittääkää mulle miten poskien roikkumisen saa loppumaan botoxilla?

Vierailija kirjoitti:

Vanhetessa ei kannata käyttää rahaa turhiin kemikaali myrkkyihin rahaa vaan järkeviin itsensä hoitamiseen kuten näkökykyyn laadukkailla silmälaseilla ja järkeviin myrkyttömiin rasvoihin sisäisesti että ulkoisesti. Yli neljän kympin jälkeen ikää ei enää pysty peittämään tai vähentämään kosmetiikalla vaikka kuinka yrittäisi. Iho vanhenee, veltostuu, harmaantuu ja menettää hehkeytensä vaikka mitä kepulikonsteja yrittäisi. Vaikka lärvin kuinka pakkeloisi sementillä niin muualta ihosta näkee totuuden. Jollain järkyttävällä summalla jos on laittaa ulkonäköönsä niin saattaa hidastaa jonkin verran rupsahtamista. 

Ikääntyessä ulkonäkö keskeisyyden tilalle ihmiselle luontaisesti pitää tulla ihan muita harrastuksia mihinkä ulkonäkö ei vaikuta yhtään mitään mutta kun nykyään ihmiset ovat sinkkuina ja eronneet niin onkin ihan epänormaalia ja yleistä että vanhana pitää hakea vielä uutta kumppania. Kun mitkään suhteet eivät kestä niin vanhana pitää olla vielä haku päällä. 

Höpön löpö😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhetessa ei kannata käyttää rahaa turhiin kemikaali myrkkyihin rahaa vaan järkeviin itsensä hoitamiseen kuten näkökykyyn laadukkailla silmälaseilla ja järkeviin myrkyttömiin rasvoihin sisäisesti että ulkoisesti. Yli neljän kympin jälkeen ikää ei enää pysty peittämään tai vähentämään kosmetiikalla vaikka kuinka yrittäisi. Iho vanhenee, veltostuu, harmaantuu ja menettää hehkeytensä vaikka mitä kepulikonsteja yrittäisi. Vaikka lärvin kuinka pakkeloisi sementillä niin muualta ihosta näkee totuuden. Jollain järkyttävällä summalla jos on laittaa ulkonäköönsä niin saattaa hidastaa jonkin verran rupsahtamista. 

Ikääntyessä ulkonäkö keskeisyyden tilalle ihmiselle luontaisesti pitää tulla ihan muita harrastuksia mihinkä ulkonäkö ei vaikuta yhtään mitään mutta kun nykyään ihmiset ovat sinkkuina ja eronneet niin onkin ihan epänormaalia ja yleistä että vanhana pitää hakea vielä uutta kumppania. Kun mitkään suhteet eivät kestä niin vanhana pitää olla vielä haku päällä. 

Höpön löpö😂😂

Siitä samaa mieltä että se on höpöä että olisi jotenkin epänormaalia hakea uutta kumppania yli nelikymppisenä. Mutta oma kokemus on, että ei se ulkonäkö tässä iässä enää niin monille miehillekään merkkaa. Itse löysin miehen 44 vuotiaana työkaveruuden kautta, vaikka ylipainoa oli 30 kg ja rupsahtaminen on mm jojolaihduttelun takia keskivertoa pahempaa. Mies ihastui älyyn ja huumorintajuun ja siihen että mun kanssa on helppo olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alettaisiin arvostaa vanhuutta, sitä että ihminen on kokenut ja mennyt elämässään läpi pitkän matkan. Tavoiteltaisiin, että se myös näkyisi ulospäin. Kilpailtaisiin, kuka näyttää vanhimmalta. Kehuttaisiin toisiamme, kun on tullut lisää juonteita ja ryppyjä. Oletpas hyvin vanhentunut viime näkemästä, onnittelut! Millä saat ihosi näyttämään noin upean,  uskomattoman vanhalta? Näytät todella viisaalta ja kokeneelta noiden silmäryppyjen kanssa. Kunpa itsekin rupsahtaisin äkkiä. 

Tää on ihan yhtä validi näkökulma kuin se, että ihmisen olisi tavoiteltavaa näyttää aina nuorelta, tai että nuorelta näyttäminen olisi joku kehu :)

Tässä olisi hyvä puoli sekin, että koko ajan olisi parempi aika vain edessäpäin. Koskaan ei tarvitsisi tuskailla ulkonäön menettämisen kanssa vaan jokainen päivä veisi kohti parempaa ulkonäköä.

Mä alan ajatella näin.

Vanhenemisen pelko ja vanhuuden välttely liittyy kulttuurilliseen kuoleman pelkoon. Vanhuus vie ihmistä vääjäämättä kohti kuolemaa. Kulttuureissa, joissa kuolema on vähemmän pelätty asia eikä niin iso tabu kuin meillä länsimaissa, (ainakin miesten) vanhenemiseen suhtaudutaan kunnioituksella eikä nuoruutta ihannoida niin kovasti.

Toisaalta nuoruuden tavoittelu, varsinkin naisten keskuudessa, on jossain määrin luonnollista tai ainakin ymmärrettävää. Kauneus (joka korreloi suoraan nuoruuden eli hedelmällisyyden kanssa) on useissa kulttuureissa ollut se naisen (joskus ainoa) pääoma, ja tästä on kannattanut pitää kiinni. Meilläkin länsimaissa, vaikka nainen on vapaampi kuin pitkiin aikoihin, tämä ajatus on iskostunut niin syvälle, että sitä on vaikea karistaa.

Tällaiset pohdinnat auttavat laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa, mutta myönnettäköön - minuakin harmittavat syvät juonteet nenänpielissä ja vihaiset sibeliusrypyt kulmieni välissä. Näytän nykyään koko ajan väsyneeltä, vaikken sitä olisi, ja olen vasta 36. Huoh.

Mutta myös meillä länsimaissa on pitkään elänyt "vanhan viisaan naisen" myyttinen käsite. Ja se hahmo on pelottava, jopa yhteiskuntarauhaa uhkaava. Tunnemme kylän ulkopuolella asuvan noita-akan, joka häätää raskaudet, hoitaa kiroukset, eikä kunnioita valtaapitäviä. Kamala semmoinen nainen on. Ja kun nainen elää kauemmin kuin miehensä, eikä ole enää isää eikä miestä, niin kuka sitä pitää kurissa? Ei tarvitse enää miettiä miehen saantia, lasten saantia vaan voi miettiä IHAN MITÄ vaan! Vaarallista. Ja vaikka vanha nainen ei olisi saanut koulutusta, hän on aika varmasti OPPINUT asioita elämänsä aikana.

Hui! Parempi siis luoda mielikuva, että vanheneminen on vaarallista, eikä vanhan naisen viisaus. Kylläkyllä. Nainen KUOLEE kun vanhenee, niin se on. Vai onko?

Kannattaa myös huomata, että tietyt keskustelut pyrkivät pitämään naiset siinä vanhassa moodissa, tyyliin

- suomalaiset ei ole tyylikkäitä

- kamalan näköinen rupsahtanut tantta

- uimarannalla selluliittia

- ihme kaapuihin pukeutuvat nuoret, miksei vartalonmyötäistä

- ei minihameita yli 40-vuotiaille

- miksi ei ole kynähametta ja sievää tukkaa

- miksi tuo yksi ministeri on TUON näköinen, mitä ne ulkomaillakin ajattelee

Jne.

Varhaiset vaihdevuodet voi osua kenen tahansa kohdalla. Ja kyllä, ne voivat alkaa jo kolmen kympin tienoilla. Naisen kasvojen ihon kunnon kannalta tärkein hormoni on estrogeeni. Vaihdevuosissa estrogeeni tasot voi romahtaa hyvin nopeasti. Ja se näkyy kasvoissa halusi sitä tai ei.

Geenit vaikuttaa paljon. Itse olen 55v ja polttanut vuosikausia, enkä todellakaan liiku niin kuin pitäisi jne. Moni ei uskoisi minusta, että olen jo M55v. Mutta niin on vanhempanikin. Äitini on yli 80 ja menisi ihan 60-70 vuotiaasti, kun vertaa hänen ikäisiinsä. Samoin on isänikin kanssa, hän on kohta 90v. Vielä käy pitkillä lenkeillä monta kertaa viikossa, tarvittaessa tyhjentää talonsa katolta lumet jne. Ne geenit ne geenit.

Tämä ketju alkoi kivana vertaistukiketjuna mutta päätyi jotenkin jeesustelulinjalle, ettei nainen saisi ajatella ulkonäköään, varsinkaan vaihdevuosi-iän jälkeen. Miksi ei saisi? Ihme alistamista tuokin.

Ehkä olen skitsofreeninen, mutta mielestäni ei ole mitään ristiriitaa sen kanssa, että tiedän olevani hyvällä itsetunnolla ja elämänkokemuksella varustettu 52-vuotias nainen, joka haluaisi näyttää vähemmän rupsahtaneelta ja tekee asioita sen eteen, että näyttäisi paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi 43 vuotiaana yhdessä yössä. Aamulla katsoin peiliin, että mitä v***ua! 😬

Noh, siitä on jo pari vuotta, ja hiljalleen tähän tottuu.

naiset rupsahtaa noin 25-vuotiaina, joten et sinä kovin usein peiliin katso

Vierailija kirjoitti:

Geenit vaikuttaa paljon. Itse olen 55v ja polttanut vuosikausia, enkä todellakaan liiku niin kuin pitäisi jne. Moni ei uskoisi minusta, että olen jo M55v. Mutta niin on vanhempanikin. Äitini on yli 80 ja menisi ihan 60-70 vuotiaasti, kun vertaa hänen ikäisiinsä. Samoin on isänikin kanssa, hän on kohta 90v. Vielä käy pitkillä lenkeillä monta kertaa viikossa, tarvittaessa tyhjentää talonsa katolta lumet jne. Ne geenit ne geenit.

Joo geenit mutta, perheillä on tapoja ja ruokatottumuksia jota saattavat myös olla vastaus nuorekkuuteen. Niitä ei huomaa kun niihin on niin tottunut. Eikä ne välttämättä ole samat mitä tällä hetkellä mainostetaan flavonoidesta, antioksidanteista ja muista luteiineista.

Nelikymppisenä aloin aristella minusta otettuja kuvia, en enää mielestäni näyttänyt hyvältä. Nyt 50+ toivon, että olisin vielä sen näköinen.

Stressi vaikuttaa varmasti. ja ovathan nämä luonnonlakeja, ei sille paljoa voi. Auringossa pitää vaan olla varovainen, se kyllä vanhentaa ihoa (plus ihosyöpäriski). Vain idiootti jättää aurinkosuojan pois.

Terveelliset rasvat: pähkinät, avokadot, oliiviöljy on tärkeitä vaihdevuosina, ja toki ennenkin, mutta erityisesti iän myötä.

Piristin itseäni tilaamalla kivat meikit ja öljypohjaisen puhdistusaineen (kasvojen) Elizabeth Ardenilta. Meikit on Milani-brandilta. Kuiva iho tykkää öljypohjaisesta puhdistuksesta. Ja sitten sellainen hyaluronhappoa sisältävä kasvosuihke on ihanan kosteuttava, jos iho kuivuu pakkasella ja sisäilmassa. Avonilta löysin sellaisen. 

PS. myrkkyhöpisijä voisi rauhoittua, tässä olisi varmaan tarkoitus piristää ja antaa ideoita toisille..

No, nykyään on myös hoitoja, eli hyalorinihappoa ja botuliinia, joita voi käyttää luotettavissa paikoissa myös suhteellisen edullisesti. Mutta kannattaa miettiä syvällisesti, että asiat tekee oikeasti itselleen omista syistään. Stressi vanhentaa, joten ennen mitään hoitoja tai niiden rinnalla kokonaishyvinvointi on tärkeää. Miksi toisaalta ostaa kallista voidetta, jos voi ottaa saman tuloksen kosteutuksena ihon alle? Eikä sitä tarvitse vetää överiksi, tämä myös vähän pysäyttää ajan kulumista. Jos oikein häiritsee, kirurgialla saa lifattua kasvoja ja kaiken voi näemmä maksaa jo osamaksulla. Tämä ei ole provosoimista, vaan että kyse ei ole ihmisnuken luomisesta vaan freesaamisesta. Mutta älä mene liian halpaan ja epäilttävään paikkaan. Painolla ja kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla luodaan perusta.

Vierailija kirjoitti:

PS. myrkkyhöpisijä voisi rauhoittua, tässä olisi varmaan tarkoitus piristää ja antaa ideoita toisille..

Niinpä.

Oletan, että myrkyistä vauhkoavat eivät koskaan syö sipsejä eivätkä mitään grilliruokaa tai juo alkoholia (pahin myrkky!). Ja tietysti kaikki siivous- ja muut puhdistusaineet ja hygieniatarvikkeet heidän kodeissaan on korvattu etikalla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. /s

Sisareni on minua 10 vuotta nuorempi, olen itse hieman yli 30 v mamma, elän terveellisesti ja olen hyvässä kunnossa. Muutama ohut juonne on alkanut muodostua otsalle, muttei mitään kriisiä aiheuttavia ikääntymisen merkkejä. Sisareni taas on tupakoinut jo yläasteelta asti, elää käsittääkseni muuten aika terveellisesti. Hän on siis tosiaan vasta hieman yli 20-vuotias ja juonteet otsalla ovat todella paljon vahvemmat kuin minulla, syvät urat ovat ilmestyneet selkeiksi ehkä viimeisten kahden vuoden aikana. Ketjun otsikko toi tämän nyt mieleen. Niille ei kyllä varmaan saa enää mitään tehtyä vaikka joskus lopettaisikin tupakoinnin, siinä on ja pysyy. Tai ehkä otsatukkaa voisi kokeilla. En keksi oikein muuta syytä kuin tupakoinnin koska ei hänellä minua enempää stressiäkään ole ollut, vähemmän työtä.

Olen 49 ja viime vuosien aikana silmät ovat painuneet syvemmälle päähän. Huomasin asian vasta passikuvasta. Ihoni on hyvä eikä ryppyjä näy mutta tähän ei taida auttaa mikään!

Vierailija kirjoitti:

Joo se tapahtuu aina noin, rykäyksittäin. Itselleni tapahtui eka pikarupsahdus juurii noin 30 v. Silloin tuli otsalle kolme vaakaryppyä ja silmäkulmiin kunnon harakanvarvasrypyt, ihan kuukauden aikana. Ei mitään eroa elintavoissa, painossa, stressissä tms. Kosmetologille kun päivittelin miten olen ennenaikaisesti vanhentunut niin hänen mielestä en ollut, että monella varsinkin niillä joilla on alhainen rasvaprosentti on jo kolmekymppisenä ryppyjä noilla alueilla. Lihavammat säästyy, mutta heillä tulee sitten kasvojen valahtamista.

Seuraava rupsahdus tuli sitten 43 v. Olin lihonut esivaihdevuosivaivoissa ja stressissä 20 kg, mutta se näytti alkuun vain nuorentavan ulkonäköä. Entisetkin rypyt vähän sileni ja vauvanpyöreys palasi kasvoihn. Mutta sitten yhtäkkiä leukaperät roikahti bulldogpusseiksi, tuli kaksoisleuka, silmän alusista lähti kaikki rasva niin että ovat kuopalla kuin luurangolla, mutta posket on pulleat siinä heti alla. 

Se hyvä puoli tässä on että enää en mieti koko ulkonäköä ollenkaan ja se on vapauttavaa. Olen ruma ja vanha kääkkä, ja es on ihan ok niin.

Kuvailit täsmälleen mun kasvot. Itse oon kohta vasta 39v mutta silti ihan muodoton rupsahtanut mamma.

kun mees lähtee, siiinä leenee syy.