Miten suhtaudut ystävääsi / kaveriisi joka kertoo tulleensa uskoon?

Ap

Älä kysy tuollaisia. Ihan turha. Joku sanoi, että ei kannata antaa ametisteja hevosille vai oliko se rubiineja kissoille, mutta joka tapuksessa älä kerjää hyväksyntää. Sitä ei tule. Kuten huomaat. Maailma on maailma. Hyvässä ja pahassa. Viime kädessä vain toinen jollain lailla kristitty ymmärtää sinua. Mutta monenlainen kristitty ymmärtää, tulet huomaamaan. Bless.

Ap

Älä kysy tuollaisia. Ihan turha. Joku sanoi, että ei kannata antaa ametisteja hevosille vai oliko se rubiineja kissoille, mutta joka tapuksessa älä kerjää hyväksyntää. Sitä ei tule. Kuten huomaat. Maailma on maailma. Hyvässä ja pahassa. Viime kädessä vain toinen jollain lailla kristitty ymmärtää sinua. Mutta monenlainen kristitty ymmärtää, tulet huomaamaan. Bless.

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolestunut. Olen itse ateisti ja ilmaus "tulla uskoon" viittaa sen tyyliseen uskonnollisuuteen, jota minun on vaikea nähdä muuna kuin ajattelun ja todellisuuden hahmottamisen poikkeamana.

Minua ei haittaa jos vaikka työkavereissa on uskiksia, mutta oikeasti läheinen olisi varmaan vaikea olla sellaisen kanssa, jonka tapa hahmottaa ja selittää maailmaa on ihan kokonaan eri kuin itselläni. Jos joku nykyisistä ystävistäni yhtäkkiä ilmoittaisi tulleensa uskoon, se olisi niin heidän normaalista persoonastaan poikkeavaa, että ajattelisin mielenterveyspalveluiden olevan tarpeen, ja kiireesti.

Minua kiinnostaa miten esim. minä kristittynä eroan niin paljon tavastasi hahmottaa maailmankaikkeutta? Tietenkin oleellinen ero on se että minä uskon että kaiken elämän alkuperä on lähtenyt elämän lähteestä Jumalasta. Joka on kaiken luonnonlakien ulkopuolella. Ateistit ovat yleensä todella ristiriitaisia uskoessaan syy/seuraus suhteeseen mutta sitten uskovat että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ilman materiaa, ilman aikaa, ilman alulle laittajaa.

Minäpä luulen, että materiaa ja energiaa on aina ollut olemassa, ne eivät tarvitse alullepanijaa eivätkä ne ole riippuvaisia ajasta, aika on ihmisen luoma käsite.

Jos kaikelle tarvitaan alullepanija, kukas sitten jumalan pani alulle?

Aika mielenkiintoinen maailmankuva ateistilta. Olet eri mieltä kuin maailman johtavat tieteentekijät ja jopa kuuluisimmat ateistit ovat. Miten olet tullut johtopäätökseen, että maailma on ikuinen? (Aina ollut, aina oleva)

Se että maailmalla on ollut alku on todella iso argumentti Jumalalle. Itseasiassa se oli aikanaan aika iso isku sen ajan ateisteille kun tajuttiin että kaikella on ollutkin alku.

Jos tarkoitetaan maailmalla tätä tilaa jossa me olemme olemassa ja voimme sen aistia, niin sitten voidaan sanoa että maailma alkaa aina uudestaan alkuräjähdyksestä. Mutta se energia ja materia joka oli alunperin tiivistyneenä yhteen pisteeseen on aina ollut ja tulee aina olemaan jossain muodossa.

Todennäköisesti kyseessä on ikuinen sykli, jossa universumit saavat alkunsa ja loppunsa aina uudestaan ja uudestaan, sama energia ja materia kiertää loputtomasti koska eihän se mihinkään katoa. Jotkut tiedemiehet uskovat että erilaisia universumeja on loputtomasti, miksipä ei. Ihmisen on vaikea hahmottaa asioita, joilla ei ole alkua eikä loppua, koska oma olemassaolomme on rajallista.

Me olemme kuin muurahaisia jotka ihmettelevät sadetta, meistä tuntuu että jonkun täytyy ohjailla sitä, vaikka kyseessä on luonnollinen prosessi jolla on oma kiertokulkunsa.

Tietysti voi sitten mennä ihan pohjalle asti ja kysyä, että miksi ylipäänsä on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi mitään. Siinä alkaa kyllä jo aivot nyrjähtää. En oikein osaa itse sanoa muuta, kuin että olevaisuuden perusmuoto on se, että jotain on olemassa. Täytyy pohtia tätä.