Miten suhtaudut ystävääsi / kaveriisi joka kertoo tulleensa uskoon?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mihin uskoon. Moni uskonto sisältää paljon arvojeni vastaista, joten todennäköisesti etääntyisimme. Jos alkaa vastustaa vaikka ehkäisyä, homoseksuaaleja tai aborttia niin olemme niin kaukana toisistamme ettemme voi olla ystäviä. Tai jos alkaa uskoa johonkin luomisteoriaan evoluution sijaan niin heihei hourulaan!

Entä jos ei ole uskossa, mutta vastustaa vaikkapa eettisistä syistä esim. aborttia, niin kelpaisiko sitten ystäväksi?

vetäisin turpaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mihin uskoon. Moni uskonto sisältää paljon arvojeni vastaista, joten todennäköisesti etääntyisimme. Jos alkaa vastustaa vaikka ehkäisyä, homoseksuaaleja tai aborttia niin olemme niin kaukana toisistamme ettemme voi olla ystäviä. Tai jos alkaa uskoa johonkin luomisteoriaan evoluution sijaan niin heihei hourulaan!

Entä jos ei ole uskossa, mutta vastustaa vaikkapa eettisistä syistä esim. aborttia, niin kelpaisiko sitten ystäväksi?

En tuppaa ystävystymään naisten oikeuksien rajoittamista ajavien kanssa joten ei.

Älytöntä ajatella, että joku on uskossa joku toinen ei. Milläs se todistat??

Kenenkään uskomista ja uskomista ei pidä väheksyä

Vierailija kirjoitti:

Juuri nämä kommentoinnit tuossa on se syy, miksi itse en puhu uskostani kenellekään mitään.  Vain niille puhun, ketkä on myös uskossa ja seurakunnassa voin tietysti olla vapaasti uskossa.  Onneksi on seurakunta.

AP sanoi, ettei julista uskoaa, mutta kuitenkin piti aloitukseenkin vähän sitä tuputtaa. Ei minulla ole uskossa olevia vastaan mitään niin kauan kun eivät sitä tuputa muille. Ainakaan nauratti, kun joku aikuinen mies (näin jälkikäteen aateltuna varmaan pedokin) halusi pelata lätkää meidän kanssa (olimme yläasteikäisiä). Vaikutti ihan normaalilta, mutta sitten pukukopissa alkoi tyrkyttää jotain jessekuponkeja ja höpötti samankaltaisia asioita, mitä ap aloituksensa lopussa. 

Kuvitteleeko joku, että ihan randomisti joku tulee uskoon tuollaisen paasauksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

annas olla, jos joku sanoo, että uskon Jeesukseen ja toivotan sinullekin Hänen siunaustaan, se on kuin joku kauhea kirous tai manaus olisi langetettu.  Eikös se ole oikeastaan taikauskoisuutta, jos ajattelee, että nyt tapahtui jotain kauheata, kun minulle siunausta toivotettiin?  Eihän ateistisen ihmisen oikeasti siinä kohtaa pitäisi tuntea yhtään mitään.

Se on todella röyhkeä ja epäkohtelias ele, ei siinä sen kummemmasta ole kyse. 

Selitä tarkemmin, mitä epäkohteliasta siinä on?

Itse asiassa sinun pitäisi olla loukkaantunut sydänjuuriasi myöten siitä, että Paavi toivottaa korkeimman siunausta koko maailman kaikille kansoille ja ihmisille, sinut mukaan lukien.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa te autuaat, että miksi se ei riitä että kerrotte tulleenne uskoon? Miksi pitää aloittaa helvetillinen paasaus miten Hän on pelastanut ja Hän on tie ja totuus ja anna itsesi Hänelle ja antaudu ja helvetti satoja rivejä tuota samaa sontaa?

Miksi ette kunnioita muita vaan alatte heti vaahdota ja tuputtaa tuota massapsykoosianne?

Oma näkemykseni on, että uskovaisuus on mielisairaus, joka pyrkii leviämään sanallisesti. Eräänlainen henkinen virus siis.

Kyllä. Pätee tosin oikeastaan kaikkiin muihinkin liikkeisiin ja ideologioihin. Se on mielenkiintoista, että jotkut tuntuvat olevan vastustuskykyisiä näille kautta linjan, eivät lähde oikein kunnolla mihinkään vouhotukseen mukaan kun taas toiset hyppäävät jatkuvasti juttuun jos toiseenkin ja elävät ja hengittävät sitä ajatusta, mikä se sitten onkin.

Vierailija kirjoitti:

jos joku sanoo, että uskon Jeesukseen ja toivotan sinullekin Hänen siunaustaan, se on kuin joku kauhea kirous tai manaus olisi langetettu.  Eikös se ole oikeastaan taikauskoisuutta, jos ajattelee, että nyt tapahtui jotain kauheata, kun minulle siunausta toivotettiin?  Eihän ateistisen ihmisen oikeasti siinä kohtaa pitäisi tuntea yhtään mitään.

Sieg Heil! Uskon Saatanaan ja toivotan sinullekin Hänen voimiaan.

Ei se kivalta tunnu että jotain yliluonnollista valtiasta ja vierasta ideologiaa tuputetaan niinkuin ilman sitä elämä on turhaa ja joutuu helvettiin. Varsinkin kun kyseessä on selvästi päästä keksitty uskonto. Ylimielistä ja alentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

annas olla, jos joku sanoo, että uskon Jeesukseen ja toivotan sinullekin Hänen siunaustaan, se on kuin joku kauhea kirous tai manaus olisi langetettu.  Eikös se ole oikeastaan taikauskoisuutta, jos ajattelee, että nyt tapahtui jotain kauheata, kun minulle siunausta toivotettiin?  Eihän ateistisen ihmisen oikeasti siinä kohtaa pitäisi tuntea yhtään mitään.

Se on todella röyhkeä ja epäkohtelias ele, ei siinä sen kummemmasta ole kyse. 

Selitä tarkemmin, mitä epäkohteliasta siinä on?

Itse asiassa sinun pitäisi olla loukkaantunut sydänjuuriasi myöten siitä, että Paavi toivottaa korkeimman siunausta koko maailman kaikille kansoille ja ihmisille, sinut mukaan lukien.  

Et oikein kuulosta siltä, että olisit valmis mieli avoimena ottamaan vastaan mitään näkökantoja tai selityksiä asiaan, joten jätän väliin tällä kertaa. Mutta ihan yleisestikin tiedoksi sulle, että sellainen asenne jossa teet muka kivan asian toiselle, mutta suutut jos ei sitä oteta vastaan arvostaen, ja hyökkäät ja väität vastaan jos asiasta huomautetaan sulle, paljastaa täydellisesti että et alunperinkään tarkoittanut eleelläsi hyvää. Kun toiselle haluaa aidosti hyvää, kunnioittaa ja välittää nimenomaan siitä, mitä toinen itse pitää itselleen hyvänä.

Seuraisin tilannetta. Jos pysyy maltillisena ja sallii eri mielipiteet, niin jatkaisin ystävyyttä. Hihhuleita ja fanaatikkoja en katsele.

Ystäväpiirissäni on sekä eri uskontojen edustajia että ateisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän puhua järkeä. Jos vaikuttaa siltä, että on toivoton tapaus, niin välit poikki. Uskonnot on niin last season.

Ja aina syytetään, että me uskovaiset tuomitaan muita...?  Mitäs tuo sitten on, että yritetään saada toinen luopumaan uskostaan ja jos ei luovu, niin välit vaan kylmästi poikki?

Aika paljon olisi miettimistä näillä ei-uskovillakin siinä, miten he kohtelee ystäviään ja lähimpiään.  Enemmän minä olen sitä ateistista paasaamista ja tuputtamista tavannut, kuin uskon esiin tuomista.  Kirkkoa ja uskovaisia haukutaan ihan täysillä, se on olevinaan ihan oikein, mutta annas olla, jos joku sanoo, että uskon Jeesukseen ja toivotan sinullekin Hänen siunaustaan, se on kuin joku kauhea kirous tai manaus olisi langetettu.  Eikös se ole oikeastaan taikauskoisuutta, jos ajattelee, että nyt tapahtui jotain kauheata, kun minulle siunausta toivotettiin?  Eihän ateistisen ihmisen oikeasti siinä kohtaa pitäisi tuntea yhtään mitään.

Saatanan siunausta sinullekkin. Äläkä nyt tuomitse, ota ilolla vastaan vaan, ei oo mun usko ja mun toivotukset sulle mitenkään sulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

annas olla, jos joku sanoo, että uskon Jeesukseen ja toivotan sinullekin Hänen siunaustaan, se on kuin joku kauhea kirous tai manaus olisi langetettu.  Eikös se ole oikeastaan taikauskoisuutta, jos ajattelee, että nyt tapahtui jotain kauheata, kun minulle siunausta toivotettiin?  Eihän ateistisen ihmisen oikeasti siinä kohtaa pitäisi tuntea yhtään mitään.

Se on todella röyhkeä ja epäkohtelias ele, ei siinä sen kummemmasta ole kyse. 

Selitä tarkemmin, mitä epäkohteliasta siinä on?

Itse asiassa sinun pitäisi olla loukkaantunut sydänjuuriasi myöten siitä, että Paavi toivottaa korkeimman siunausta koko maailman kaikille kansoille ja ihmisille, sinut mukaan lukien.  

Se tuputtaminen on epäkohteliasta. Jos kerran toinen ei usko jesssejuttuihin, niin miksi pitää alkaa siunailemaan jne. Ja totakai se on ihan eri asia, jos siunauksen esittää suoraan toiselle henkilölle. 

Esimerkiksi kirkossa pappi sanoo sen noin yleisesti, koska se kuuluu seremoniaan ja en siitä ole moksiskaan, koska tiedän jo kirkkoon mentäessä tuollaista kuulevani. Mutta jos joku tuttuni tietää, etten usko, niin silloin on huonotapaista aikaa toivottelemaan siunauksia.

Minne kaikki uskovat katosivat kommentoimasta? Eikö siunaukset tuntuneetkaan hyvältä?

Suhtaudun ihmiseen ihmisenä. Miten hän käyttäytyy minua ja toisia ihmisiä kohtaan. Ihan sama onko ateisti, uskovainen tai vauvatrolli.

Itse olen kristitty ja jos joku ”hylkää” minut elämästään uskoni takia niin olen vain iloinen. Iloinen koska hänen todellinen luonne paljastui. Mä en halua olla missään tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa.

Olkoon uskossa, mutta minä en tuputusta kuuntele tai täräytän täyslaidallisen totuutta.

Olisin huolestunut. Olen itse ateisti ja ilmaus "tulla uskoon" viittaa sen tyyliseen uskonnollisuuteen, jota minun on vaikea nähdä muuna kuin ajattelun ja todellisuuden hahmottamisen poikkeamana.

Minua ei haittaa jos vaikka työkavereissa on uskiksia, mutta oikeasti läheinen olisi varmaan vaikea olla sellaisen kanssa, jonka tapa hahmottaa ja selittää maailmaa on ihan kokonaan eri kuin itselläni. Jos joku nykyisistä ystävistäni yhtäkkiä ilmoittaisi tulleensa uskoon, se olisi niin heidän normaalista persoonastaan poikkeavaa, että ajattelisin mielenterveyspalveluiden olevan tarpeen, ja kiireesti.

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolestunut. Olen itse ateisti ja ilmaus "tulla uskoon" viittaa sen tyyliseen uskonnollisuuteen, jota minun on vaikea nähdä muuna kuin ajattelun ja todellisuuden hahmottamisen poikkeamana.

Minua ei haittaa jos vaikka työkavereissa on uskiksia, mutta oikeasti läheinen olisi varmaan vaikea olla sellaisen kanssa, jonka tapa hahmottaa ja selittää maailmaa on ihan kokonaan eri kuin itselläni. Jos joku nykyisistä ystävistäni yhtäkkiä ilmoittaisi tulleensa uskoon, se olisi niin heidän normaalista persoonastaan poikkeavaa, että ajattelisin mielenterveyspalveluiden olevan tarpeen, ja kiireesti.

Minua kiinnostaa miten esim. minä kristittynä eroan niin paljon tavastasi hahmottaa maailmankaikkeutta? Tietenkin oleellinen ero on se että minä uskon että kaiken elämän alkuperä on lähtenyt elämän lähteestä Jumalasta. Joka on kaiken luonnonlakien ulkopuolella. Ateistit ovat yleensä todella ristiriitaisia uskoessaan syy/seuraus suhteeseen mutta sitten uskovat että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ilman materiaa, ilman aikaa, ilman alulle laittajaa.

Jokainen pitäköön uskonsa omana tietonaan. En halua tietää enkä ainakaan vastaanota mitään tuputusta ja jeesustelua. 

Jos noin toimii ystävyys jatkuu ennallaan. 

Uskonnollinen ja polittinen vakaumus on vähän sama asia, kumpaakaan ei ole tarvis julistaa julkisesti. Jokaisella on oikeus omaansa

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolestunut. Olen itse ateisti ja ilmaus "tulla uskoon" viittaa sen tyyliseen uskonnollisuuteen, jota minun on vaikea nähdä muuna kuin ajattelun ja todellisuuden hahmottamisen poikkeamana.

Minua ei haittaa jos vaikka työkavereissa on uskiksia, mutta oikeasti läheinen olisi varmaan vaikea olla sellaisen kanssa, jonka tapa hahmottaa ja selittää maailmaa on ihan kokonaan eri kuin itselläni. Jos joku nykyisistä ystävistäni yhtäkkiä ilmoittaisi tulleensa uskoon, se olisi niin heidän normaalista persoonastaan poikkeavaa, että ajattelisin mielenterveyspalveluiden olevan tarpeen, ja kiireesti.

Minua kiinnostaa miten esim. minä kristittynä eroan niin paljon tavastasi hahmottaa maailmankaikkeutta? Tietenkin oleellinen ero on se että minä uskon että kaiken elämän alkuperä on lähtenyt elämän lähteestä Jumalasta. Joka on kaiken luonnonlakien ulkopuolella. Ateistit ovat yleensä todella ristiriitaisia uskoessaan syy/seuraus suhteeseen mutta sitten uskovat että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ilman materiaa, ilman aikaa, ilman alulle laittajaa.

Minäpä luulen, että materiaa ja energiaa on aina ollut olemassa, ne eivät tarvitse alullepanijaa eivätkä ne ole riippuvaisia ajasta, aika on ihmisen luoma käsite.

Jos kaikelle tarvitaan alullepanija, kukas sitten jumalan pani alulle?

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolestunut. Olen itse ateisti ja ilmaus "tulla uskoon" viittaa sen tyyliseen uskonnollisuuteen, jota minun on vaikea nähdä muuna kuin ajattelun ja todellisuuden hahmottamisen poikkeamana.

Minua ei haittaa jos vaikka työkavereissa on uskiksia, mutta oikeasti läheinen olisi varmaan vaikea olla sellaisen kanssa, jonka tapa hahmottaa ja selittää maailmaa on ihan kokonaan eri kuin itselläni. Jos joku nykyisistä ystävistäni yhtäkkiä ilmoittaisi tulleensa uskoon, se olisi niin heidän normaalista persoonastaan poikkeavaa, että ajattelisin mielenterveyspalveluiden olevan tarpeen, ja kiireesti.

Minua kiinnostaa miten esim. minä kristittynä eroan niin paljon tavastasi hahmottaa maailmankaikkeutta? Tietenkin oleellinen ero on se että minä uskon että kaiken elämän alkuperä on lähtenyt elämän lähteestä Jumalasta. Joka on kaiken luonnonlakien ulkopuolella. Ateistit ovat yleensä todella ristiriitaisia uskoessaan syy/seuraus suhteeseen mutta sitten uskovat että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ilman materiaa, ilman aikaa, ilman alulle laittajaa.

Minäpä luulen, että materiaa ja energiaa on aina ollut olemassa, ne eivät tarvitse alullepanijaa eivätkä ne ole riippuvaisia ajasta, aika on ihmisen luoma käsite.

Jos kaikelle tarvitaan alullepanija, kukas sitten jumalan pani alulle?

Aika mielenkiintoinen maailmankuva ateistilta. Olet eri mieltä kuin maailman johtavat tieteentekijät ja jopa kuuluisimmat ateistit ovat. Miten olet tullut johtopäätökseen, että maailma on ikuinen? (Aina ollut, aina oleva)

Se että maailmalla on ollut alku on todella iso argumentti Jumalalle. Itseasiassa se oli aikanaan aika iso isku sen ajan ateisteille kun tajuttiin että kaikella on ollutkin alku.