Jos autossa on mies ja nainen, mies ajaa – 3 syytä selittävät ilmiön

Ettei luulla hänen olevan kännissä silloin kun ei ole. Siksi ajaa.

Kirjoittaja vakuutti olevansa nykyaikainen tasa-arvon puolestapuhuja, mutta kirjoitti aika perinteistä mies-nais-juttua. Mikäli saa arvostella ulkoisen habituksen perusteella, ei vaikuta mitenkään radikaalilta vaan tavallinen uraa puskeva keskiluokan edustaja.

Jos nainen ajaa, mies on kännissä, krapulassa tai juonut korttinsa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4010835/kumpi-teilla-ajaa-jos-olette-yh…

oisit tonne kommentoinut

Typerät syyt, keksimällä keksitty. Mä luulen että ne naiset jotka ei aja niin yksinkertaisesti pelkäävät, ovat arkoja. Eikä se johdu mistään ennesvanhaisesta voileipien ojentelusta, hohhoijaa.

Minä ajan huonollakin kelillä, pakko. Ja olen aikoinaan opetellut pelosta pois, ymmärsin että jos aina vältän ajelua kun jännittää niin kohta mä en ajele ollenkaan.

Myönnän kyllä jotta esim. lomareissuilla mies saa olla ratin takana enemmän, ihan itsekkäistä syistä, on mukavaa vaan istuksia ja kattella maisemia :)

Tyypillinen eronneen nelikymppisen vuodatus. Ennen mies teki kaikki tyhmät jutut ja nyt minä ne opettelin, ihailkaa minua.

Tuonkin äiti lienee noin 70v (?) ja sen ikäpolven naiset ajoivat autoa, ei ojennelleet mitään voileipiä takapenkiltä. Paitsi tuon kirjoittajan perheessä.

Meillä mies ajaa ihan itsekkäistä syistä, koska HALUAA. Ei anna minulle ajovuoroa vaikka ajamme pitkiä päivämatkoja. Minä tylsistyn vieressä. Ajan kyllä paljon yksin, se on mukavampaa. Olen kokenut kuski enkä pelkää liikenteessä vaan ajan mielelläni. Jos mies istuu vieressä, hän puuttuu koko ajan minun ajamiseeni.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen eronneen nelikymppisen vuodatus. Ennen mies teki kaikki tyhmät jutut ja nyt minä ne opettelin, ihailkaa minua.

Tuonkin äiti lienee noin 70v (?) ja sen ikäpolven naiset ajoivat autoa, ei ojennelleet mitään voileipiä takapenkiltä. Paitsi tuon kirjoittajan perheessä.

Tuon ikäpolven naiset ajoivat autoa, jos olivat tarkkailukarjakoita, keinosiementäjiä, terveyssisaria ... siis sellaisia, jotka työnsä vuoksi liikkuivat autolla yksin. Harvemmin täällä maalla 1940-luvulla syntyneillä naisilla oli ajokortti. Vasta 1970-luvulla alkoi auton ja ajokortin hankkiminen olla tavallista, niin miehillä kuin naisilla. Ennen sitä miehilläkin oli ajokortti aika harvinainen, jos sitä ei työn vuoksi tarvinnut.

Miehet ajavat usein mielellään. Sopii kysyä syytä, miksi moni mies ajaa mieluummin itse kuin istuu  naisen kyydissä selvin päin.

Tämä on jännä/outo ilmiö, josta itse ainakin pyrin omassa elämässäni eroon. Koen samoin, että taustalla on idea naisten huonosta ajotaidosta, mikä vaikuttaa ihan huomaamattakin paljon. Ja jos kokee jo valmiiksi - ympäristön antamien viestien myötä - olevansa huono, heikentää se paitsi arkijärjellä ajateltuna myös ihan tutkitustikin suorituksia. Tämä, ja aggressivisempi suhtautuminen ajovirheisiin silloin, kun ratissa on nainen, aikaansaa ja ylläpitää naisten ajopelkoja. Samoin musta näyttää kovasti siltä, että (muiden) ajaminen koetaan jollain tasolla dominoivana eleenä, jota ei lopulta koeta naiselle sopivaksi - tai ehkä kyse on enemmän siitä, että kyydissä olemista (passiivista) ei koeta miehelle sopivaksi. Kaikki naiset eivät selvästikään näistä asioista pyrikään eroon, mutta itse koen sen sen arvoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen eronneen nelikymppisen vuodatus. Ennen mies teki kaikki tyhmät jutut ja nyt minä ne opettelin, ihailkaa minua.

Tuonkin äiti lienee noin 70v (?) ja sen ikäpolven naiset ajoivat autoa, ei ojennelleet mitään voileipiä takapenkiltä. Paitsi tuon kirjoittajan perheessä.

Tuon ikäpolven naiset ajoivat autoa, jos olivat tarkkailukarjakoita, keinosiementäjiä, terveyssisaria ... siis sellaisia, jotka työnsä vuoksi liikkuivat autolla yksin. Harvemmin täällä maalla 1940-luvulla syntyneillä naisilla oli ajokortti. Vasta 1970-luvulla alkoi auton ja ajokortin hankkiminen olla tavallista, niin miehillä kuin naisilla. Ennen sitä miehilläkin oli ajokortti aika harvinainen, jos sitä ei työn vuoksi tarvinnut.

Miehet ajavat usein mielellään. Sopii kysyä syytä, miksi moni mies ajaa mieluummin itse kuin istuu  naisen kyydissä selvin päin.

Nyt on kyllä pakko vähän tarkentaa! Nyt noin 70v ikäinen syntyi kutakuinkin 1950 ja sai sen ajokorttinsa 1970-luvun alussa, jolloin maallakin oli ihan normaalia, että naisilla oli ajokortit. Esimerkiksi omat tätini (syntyneet 1951 ja 1953) ajelivat lukioikäisinä omalla autolla kouluun 40 km suuntaansa ja muistelivat kerran, että heidän ikäpolvelleen maalla ajokortti oli vähän kuin henkivakuutus. Isoäidillä (syntynyt 1931) oli ajokortti, samoin siskollaan, eikä kumpikaan tarvinnut autoa työssään. 1960-luvulla opettajilla oli autonsa ja ajokorttinsa, joten tuo oletuksesi ajokortittomuudesta koski todennäköisesti niitä, jotka asuivat lähiöissä tai kunnan keskustaajamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen eronneen nelikymppisen vuodatus. Ennen mies teki kaikki tyhmät jutut ja nyt minä ne opettelin, ihailkaa minua.

Tuonkin äiti lienee noin 70v (?) ja sen ikäpolven naiset ajoivat autoa, ei ojennelleet mitään voileipiä takapenkiltä. Paitsi tuon kirjoittajan perheessä.

Tuon ikäpolven naiset ajoivat autoa, jos olivat tarkkailukarjakoita, keinosiementäjiä, terveyssisaria ... siis sellaisia, jotka työnsä vuoksi liikkuivat autolla yksin. Harvemmin täällä maalla 1940-luvulla syntyneillä naisilla oli ajokortti. Vasta 1970-luvulla alkoi auton ja ajokortin hankkiminen olla tavallista, niin miehillä kuin naisilla. Ennen sitä miehilläkin oli ajokortti aika harvinainen, jos sitä ei työn vuoksi tarvinnut.

Miehet ajavat usein mielellään. Sopii kysyä syytä, miksi moni mies ajaa mieluummin itse kuin istuu  naisen kyydissä selvin päin.

Lol. Minun 90 +v anoppi ajoi maalla 50-luvun alussa kuorma-autokortin. Autoili itse viime kesään saakka. 40-luvulla syntyneellä äidilläni joka on maatilan emäntä, on ollut ajokortti niin kauan kuin muistan. Kuten kaikilla muillakin emännällä naapurustossa.

Meillä kuski riippuu siitä kumman autolla ollaan liikkeellä. Itse ajan enemmän autolla enemmän kuin mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä/outo ilmiö, josta itse ainakin pyrin omassa elämässäni eroon. Koen samoin, että taustalla on idea naisten huonosta ajotaidosta, mikä vaikuttaa ihan huomaamattakin paljon. Ja jos kokee jo valmiiksi - ympäristön antamien viestien myötä - olevansa huono, heikentää se paitsi arkijärjellä ajateltuna myös ihan tutkitustikin suorituksia. Tämä, ja aggressivisempi suhtautuminen ajovirheisiin silloin, kun ratissa on nainen, aikaansaa ja ylläpitää naisten ajopelkoja. Samoin musta näyttää kovasti siltä, että (muiden) ajaminen koetaan jollain tasolla dominoivana eleenä, jota ei lopulta koeta naiselle sopivaksi - tai ehkä kyse on enemmän siitä, että kyydissä olemista (passiivista) ei koeta miehelle sopivaksi. Kaikki naiset eivät selvästikään näistä asioista pyrikään eroon, mutta itse koen sen sen arvoiseksi.

Miksi syyllistät muita omista ajatuskuvioistasi? Onhan meillä vitsejä lippalakkipäisistä kuskeista, mutta ei ne kaikki silti väitä, että yleisen asenteen takia ajan tällä bemarilla ylinopeutta.

Jaa. Minä ajan omalla autollani, vaikka kyydissä ois 10 miestä. Terveisin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä ajan omalla autollani, vaikka kyydissä ois 10 miestä. Terveisin nainen.

Taidat olla nero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä ajan omalla autollani, vaikka kyydissä ois 10 miestä. Terveisin nainen.

Taidat olla nero.

Tai bussikuski.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin täällä maalla 1940-luvulla syntyneillä naisilla oli ajokortti. Vasta 1970-luvulla alkoi auton ja ajokortin hankkiminen olla tavallista, niin miehillä kuin naisilla. Ennen sitä miehilläkin oli ajokortti aika harvinainen, jos sitä ei työn vuoksi tarvinnut.

Maalla asuvat tätini ovat kaikki 40-luvulla syntyneitä ja heillä kaikilla ajokortit. En kyllä osaa sanoa, koska ne hommasivat,. Omat muistoni alkavat 70-luvun lopulta ja silloin heillä ne jo olivat.

Eivätkä olleet mitään ammattiautoilijoita. Kaksi maatilan emäntää, yksi kampaaja ja yksi kaupan kassalla.

Kaupungissa asuva äitini hankki ajokortin 70-luvun lopulla, mutta ei sitä juuri koskaan käyttänyt.

Minä lopetin autolla ajamisen kokonaan , kun kuuntelin 10 vuotta miehen moitteita ajotaidostani. Hän halusi useimmiten että minä ajan ja mäkätti vieressä koko ajan. Milloin laitoin vilkun liian myöhään , milloin liian aikaisin. Koskaan ei ollut hyvä , aina tein väärin. Ajotaito tosiaan tuntui heikkenevän oikeastikin vuosien myötä , moitteiden myötä. En oikein olisi uskaltanut lähteä ajamaan ollenkaan. Mielessäni aina ajattelin että päästäänkö tällä kertaa jopa 100 metriä ennenkuin saarnaaminen alkaa. Täytin 50 niin ajo- oikeus loppui. Tosin avioliittokin loppui vähän myöhemmin. Olin oikeasti ihan hyvä kuski , nuorempana ajoin taksia ja osasin kyllä ajaa. Ehkä miestä se ärsytti ja onnistuikin ajotaitoni pilaamaan.

Mulla on naispuolisia kavereita, joilla on kyllä ajokortti ja ajavatkin autoa, mutta eivät itse tankkaa vaan mies hoitaa sen. I kid you not. En ymmärrä yhtään. Itse pyrin elämässäni mahdollisimman suureen vapauteen ja itsenäisyyteen, suosittelen sitä muillekin naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin autolla ajamisen kokonaan , kun kuuntelin 10 vuotta miehen moitteita ajotaidostani. Hän halusi useimmiten että minä ajan ja mäkätti vieressä koko ajan. Milloin laitoin vilkun liian myöhään , milloin liian aikaisin. Koskaan ei ollut hyvä , aina tein väärin. Ajotaito tosiaan tuntui heikkenevän oikeastikin vuosien myötä , moitteiden myötä. En oikein olisi uskaltanut lähteä ajamaan ollenkaan. Mielessäni aina ajattelin että päästäänkö tällä kertaa jopa 100 metriä ennenkuin saarnaaminen alkaa. Täytin 50 niin ajo- oikeus loppui. Tosin avioliittokin loppui vähän myöhemmin. Olin oikeasti ihan hyvä kuski , nuorempana ajoin taksia ja osasin kyllä ajaa. Ehkä miestä se ärsytti ja onnistuikin ajotaitoni pilaamaan.

Tämä on kyllä niin totta, moni mies suhtautuu naisen ajamiseen todella alentavasti. Exänikin törttöili autolla paljon minua enemmän, mutta koki kuitenkin asiakseen olla koko ajan huomauttelemassa ja ohjastamassa asiassa, jossa olin vähintään yhtä pätevä kuin hän. Pari kertaa piti sanoa nätisti, että jos alituinen kommentointi ei lopu ja kyyti ei kelpaa niin kävelläkin saa. 

Tämä on mielenkiintoinen juttu ja mietin omalta osaltani, miksi mies aina ajaa.

Noh, siinä vaiheessa kun itse hankin ajokortin, oli miehellä ollut kortti jo 10 vuotta. Mies on vaan tottunut siihen ja mikä tärkeintä, hän tykkää ajaa.

Mies kulkee autolla töissä, minä teen pääasiassa etänä kotoa. Näissä tilanteissa mies yleensä hakee minut mukaan, ja kun hän on jo ratin takana ja auto käynnissä, ei tunnu järkevältä vaihtaa kuskia.

Sähkösäätöistä penkkiä on ikävä renklata eestaas jokaisen ajon takia, meillä on nimittäin ihan vastakkaiset ajoasennot ja pituuseroakin roimasti.

Itse olen kuitenkin hyvä kuski eikä kyse ole siitä, ettenkö uskaltaisi ajaa tai etteikö jompi kumpi luottaisi minun ajotaitoihini. Aina kun haluan itse johonkin, ajan riippumatta säästä tai sijainnista.

Tuon hankalan paikan pelon kyllä tunnistan, mutta sen välttely liittynee enemmän miesten ja naisten perustavanlaatuisin eroavaisuuksiin. Naiset varmaan (itsekin) ajattelevat, etteivät halua aiheuttaa jonoa tai muuta häslinkiä, jos vaikka ajavat väärään paikkaan tai yrittävät taskuparkkia. Mies helpommin ns. ottaa tilan ja ajan välittämättä takana odottelevista.

Ja kyllähän siinä on vähän sitäkin, ettei halua tulla leimatuksi 'perinteiseksi naiskuskiksi' jos ei saa vaikka taskuparkkiin näppärästi. Tämähän on vaan itseään toteuttava stereotypia, kun välttelee noita tilanteita niin jää sitten kokemuksen puutteessa aidosti miestä huonommaksi.