Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Vierailija kirjoitti:

Tapaillessa pannaan muitakin. Seurustellessa vain mies panee enää muita.

Ei.

Tapaillessa mies harrastaa seksiä muidenkin kanssa jos saa sitä. Nainen taas jakaa kaikille.

Itse kutsun tapailuksi sitä, kun on käyty vaikkapa kaksilla treffeillä ja jatketaan toisiimme tutustumista, ja mietitään mihin asia etenee. Sellaista tapailua, jonka on alkujaankin tarkoitus jäädä pelkäksi tapailuksi, en harrasta ollenkaan (vaikka olen huomannut, että se olisi oikein mieluisa järjestely monille miehille...)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kysymys. Ihan kummallinen ilmiö nykymaailmassa tuo tapailusuhde.

ero on siinä, että tapailuvaiheessa antava nainen on h...oa. Mies taas on sitä kovempi panosonni mitä kevyemmällä sitoutumisella saa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa on paljon seksiä.

Seurustelussa on kohtuullisesti seksiä.

Avioliitossa seksi loppuu.

T. Kokenut mies

Ikävää, että seksitaitosi ovat puutteelliset ja yksitoikkoiset, etkä osaa ylläpitää kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Terve henkilö kykenee päättämään jo muutamien treffien jälkeen, mitä haluaa. Traumatisoitunut jää roikkumaan "ikuiseen deittailuun" saman henkilön kanssa.

Treffaileva henkilö on vapaa. Tapailua voi olla samanaikaisesti niin monen kanssa kuin tykkää, eikä siitä ole kellekkään tilivelvollinen. Mustasukkaiset kumppaniehdokkaat kannattaa heti dissata. Huono itsetunto.

Ei se kaikille ole itsetuntokysymys, vaan arvomaailmakysymys.

Tapailu ts deitti niin tutustutaan muttei oo seksiä. Tapaillaan ei niin säännöllisesti. Joko muuttuu seurusteluksi tai huomaa ettei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kysymys. Ihan kummallinen ilmiö nykymaailmassa tuo tapailusuhde.

Tuota ilmiötä ei käytännössä esiinny kuin suurimmissa opiskelukaupungiessa. Niissä on enemmistönä naisia, joten naiset yrittävät valkata parasta miestä, mutta varsinkin miehet yrittävät valkata parasta naista.

Tällöin sovitaan siis siitä että tapaillaan, mikä tarkoittaa sitä että viestitellään ja harrastetaan seksiä muiden kanssa, ja jos vuoden päästä ei ole löytynyt parempaa, hauskempaa, viihdyttävämpää, tai menestyvämpää, niin sovitaan sitten että tämä on jotain vakavampaa ja aletaan seurustelemaan.

Pienemmissä kaupungeissa tuota ei voi tehdä, koska oman ikäisiä ei ole kuin rajallinen määrä ja joku aina tuntee jonkun. Siellä joko ystävystytään ja haaveillaan paremmasta ilman seksiä, ja sitten ehkä mahdollisesti sovitaan että seurustellaan. Tai sitten suoraan tyydytään siihen ensimmäiseen ja aletaan seurustelemaan samantien.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa on paljon seksiä.

Seurustelussa on kohtuullisesti seksiä.

Avioliitossa seksi loppuu.

T. Kokenut mies

Tapailuvaiheessa ei ole seksiä.

Muulloin on.

T. Nainen

Eron edessä sain kuulla silloiselta tyttöystävältäni, että olimme ainoastaan tapaileet emmekä koskaan seurustelleet,  koska emme olleet missään vaiheessa olleet "sopineet", että nyt seurustelemme. Seurustelu ei ole kuulemma seurustelua, ennenkuin siitä tekee virallisen molemminpuolisen sopimuksen, se on sitä ennen ainoastaan tapailua! Tämä oli täysin uutta tietoa minulle! Tapailua siitä huolimatta että asuimme käytännössä pitkään saman katon alla, melko intiimissä kanssakäymisessä, ja hän innokkaasti suunnitteli pysyvää yhteen muuttoa, naimisiinmenoineen ja lastenhankkimisineen!

Ehkä eroomme vaikutti tuo, että en tajunnut "virallistaa" "tapailuamme", tekemällä virallista "sopimusta seurustelemisesta". Jotenkin kuvittelin, että se olisi riittänyt, kun molemmat tunnustimme toisillemme löytäneemme sielunkumppanit toisistamme, ulkoisesti sopivan vastineemmeja halumme olla aina yhdessä. Luulin myös että samat kiinnostuksen kohteet, harrastukset, ja täysin yhteneväinen huumorintaju, olisi osoittanut hyvää yhteenkuuluvuutta, mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärtti!

Tapailussa saa munaa monilta.

Seurustelussa pitäisi tyytyä vain yhteen.

Tapailu on sitä, että toinen ei ole vakavasti otettava. Voi olla seksisuhde, "pehmopornoa" tai päättämättömyyttä, mutta ennen kaikkea sitä, ettei toista tunnusteta vakavasti otettavaksi. Se on suomalaiseen kulttuuriin sopiva tapa hyötyä toisesta siten, että ahdistavuus eliminoidaan. Avoimuus on suomalaisille vaikeaa, tapailu on siihen hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Eron edessä sain kuulla silloiselta tyttöystävältäni, että olimme ainoastaan tapaileet emmekä koskaan seurustelleet,  koska emme olleet missään vaiheessa olleet "sopineet", että nyt seurustelemme. Seurustelu ei ole kuulemma seurustelua, ennenkuin siitä tekee virallisen molemminpuolisen sopimuksen, se on sitä ennen ainoastaan tapailua! Tämä oli täysin uutta tietoa minulle! Tapailua siitä huolimatta että asuimme käytännössä pitkään saman katon alla, melko intiimissä kanssakäymisessä, ja hän innokkaasti suunnitteli pysyvää yhteen muuttoa, naimisiinmenoineen ja lastenhankkimisineen!

Ehkä eroomme vaikutti tuo, että en tajunnut "virallistaa" "tapailuamme", tekemällä virallista "sopimusta seurustelemisesta". Jotenkin kuvittelin, että se olisi riittänyt, kun molemmat tunnustimme toisillemme löytäneemme sielunkumppanit toisistamme, ulkoisesti sopivan vastineemmeja halumme olla aina yhdessä. Luulin myös että samat kiinnostuksen kohteet, harrastukset, ja täysin yhteneväinen huumorintaju, olisi osoittanut hyvää yhteenkuuluvuutta, mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärtti!

Tämä kuulostaa jo pelleilyltä. Jos asutaan yhdessä se on vähintään seurustelua, avoparikin tulee mieleen.

Seurustelussa suudellaan ja on yleensä seksiäkin. On tavattu kumppanin vanhempia ja perhettä. Seurustelu on kestänyt jo pidempään.

Tapailussa käydään kahvilla ym. vaatteet päällä. Läheiset eivät ehkä tiedä tapailusta mitään.

Tämä noin niinkuin omana mielipiteenä.

Vierailija kirjoitti:

Eron edessä sain kuulla silloiselta tyttöystävältäni, että olimme ainoastaan tapaileet emmekä koskaan seurustelleet,  koska emme olleet missään vaiheessa olleet "sopineet", että nyt seurustelemme. Seurustelu ei ole kuulemma seurustelua, ennenkuin siitä tekee virallisen molemminpuolisen sopimuksen, se on sitä ennen ainoastaan tapailua! Tämä oli täysin uutta tietoa minulle! Tapailua siitä huolimatta että asuimme käytännössä pitkään saman katon alla, melko intiimissä kanssakäymisessä, ja hän innokkaasti suunnitteli pysyvää yhteen muuttoa, naimisiinmenoineen ja lastenhankkimisineen!

Ehkä eroomme vaikutti tuo, että en tajunnut "virallistaa" "tapailuamme", tekemällä virallista "sopimusta seurustelemisesta". Jotenkin kuvittelin, että se olisi riittänyt, kun molemmat tunnustimme toisillemme löytäneemme sielunkumppanit toisistamme, ulkoisesti sopivan vastineemmeja halumme olla aina yhdessä. Luulin myös että samat kiinnostuksen kohteet, harrastukset, ja täysin yhteneväinen huumorintaju, olisi osoittanut hyvää yhteenkuuluvuutta, mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärtti!

Jos asuu saman katon alla, niin mitään erillistä sopimusta ei tarvita. Typerää saivartelua, typerä nainen. Joutikin mennä. Hommaa joku järkevä tilalle.

Saman katon alla asuminen on oikeastaan avoliittoa. Tai ainakin erittäin kiinteä seurustelusuhde.

Olen perheellinen kahden aikuisen isä. Suhde on kestänyt noin 30 vuotta. Virallisesti olemme kaiketi avoliitossa. Mitään naurettavaa "sopimusta" emme ole koskaan tehneet.

Säveliä voidaan tapailla ja seurustella voidaan niin miekoista kuin meikeistäkin. Se ero.

Noi seurustelutapailut on ihan turhia juttuja molemmat. Vain nussiminen merkitsee mitään.

En tiedä milloin on mitäkin. Nyt keski-iässä, jälleen vapaana pitkän avioliiton jälkeen, olen pelästynyt, kun mies kertoi muille, että on seurustellut kanssani, vaikka kävimme kerran kahvilla, päiväsaikaan, kauppakeskuksessa.

Sitten toinen tapaus oli toisin päin eli olimme kaikki vapaa-ajan yhdessä vuoden ajan ja hän tutustutti minut kaikkiin läheisiinsä jne. Kuitenkin hän oli naispuoliselle tuttavalleen sanonut, että ei ollut vakavissaan. Näin nainen kertoi minulle.

Miehistä ei ota selvää.

Tapailu, seurustelu jne, kaikki on hukkaan heitettyä aikaa. Onneksi sain aviomieheni kanssa kokea oikean romanssin ja avioliiton, jossa kyllä näkyi ja kuului rakkaus ja lastenkin riemu.

N52v

Eikö enää rakastuta? Rakastuminen liittää kaksi ihmistä yhteen. Yksi yhdelle.

Oma tilanteeni on tällä hetkellä tapailusuhde-asteella. Me juttelemme päivittäin, näemme n. kuukauden välein (hän asuu 100 km päässä ja olemme molemmat opiskelijoita) ja koen parisuhdestatukseni yhä yksin eläväksi, mutta käytännössä en ole enää avoin muille deittiehdotuksille.

Emme kuitenkaan halua tehdä tästä vielä niin vakavaa, että alkaisimme puhua toisistamme seurustelukumppaneina, tuoda vanhemmille näytille, kutsua ystävien järjestämiin illanviettoihin tai antaa syntymäpäivälahjoja tms.

Tämä on sellaista toisen olemassaolosta nauttimista ilman varsinaisia velvotteita tai paineita.

Ei mitään eroa. Mahdolliset ristiriidat johtuvat osapuolten kyvyttömyydestä rehellisyyteen ja sitoutumiseen.

Ihmissuhteissa ei semantiikalla ole väliä vaan lojaaliudella ja luottamuksella.