Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinusta kitkisi koulukiusaamisen?
Kommentit (40)
Minä en ole ollut koulukiusaaja. Ei minusta sitä voi siis kitkeä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, eikö kiusaaminen olekaan yksittäistapaus kuten eräs äiti yhdessä ketjussa väitti?
Sosiaalisia taitoja, empatiaa ja yhteistoiminnan taitoja kehittämällä, heti päiväkodista alkaen. Näiden pitäisi olla ihan keskeisessä asemassa päivittäisessä toiminnassa. Ja sitten nollatoleranssi kaikelle kiusaamiselle, aikuiset ohjaamaan ja valvomaan lasten toimintaa aina kun se on mahdollista.
Kotoa lähtevä kasvatus ja asenne.
En toki väitä, että tämä olisi kovin nopea kiusaamisen estävä keino, vaan todennäköisesti sukupolvia kestävä.
Eikä sekään toki satavarma keino ehkä olisi.
Sanktiot käyttöön. Koulustakin voisi kiusaajia uhata erottamalla pienemmälläkin kynnyksellä. Kyllä niitä muitakin kouluja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla lapsilla kiusaaminen tuntuu periytyneen. Kaverini isoveli oli aikamoinen kiusaaha, mitä en ihmettele, koska perheen isä reposteli usein oman kouluaikansa kiusaamisjuttuja ja naureskeli niille.
Ensin pitäisi saada aikuiset käyttäytymään kuten opettavat. Eli mahdoton tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamiseen liittyy usein ulkopuolelle jäämisen pelko ja hylkäämiskokemukset. Kiusaamalla muita saadaan varmistettua paikka yhteisössä. Tämä toiminta ei rajoitu vain lapsiin vaan on havaittavasti myös aikuisissa ja työpaikoilla. Ensin aikuisten pitäisi oppia miten olla nätisti muiden kanssa ja sitten voidaan opettaa lapsille miten se tehdään.
Kiusaaminen on ihmisten lajityypillinen ja luonnollinen käyttäytymistapa. Se lisää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun on yhteinen kiusattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pomminvarmaa keinoa ole muutakuin se, että kaikki muksut opiskelee kotonaan eikä tapaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on ihmisten lajityypillinen ja luonnollinen käyttäytymistapa. Se lisää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun on yhteinen kiusattava.
En ole tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen alapeukkuja. Turha tätä asiaa on kieltää, ainoastaan myöntämällä se voidaan me aikuisetkin koittaa käyttäytyä paremmin.
T. Lapsuudessa kiusattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 12 vuotias poika ja pikkukriminaalin alku. Ekat kännit juotu ja rööki oli lähes päivittäinen huvi. Kiusaamisessa olin toinen päätekijä.
Kiusaaminen loppui, kun miesopettajamme piti niin kovan puhuttelun ja niin kovalla äänellä, että asia todella meni perille. Ja se kaksituntinen jälki-istunto siihen päälle oli suorastaan helpotus. Olen vahvasti sitä mieltä, että koville pitää olla kova! Jos tuossa tilanteessa olisi joku naisopettaja lässyttänyt empaattisesti jotain pedagogista shaibaa, niin homma ei varmasti olisi loppunut.
Arvostan ja kunnioitan vieläkin tätä jo edesmennyttä "vanhan kansan" opettajaa, joka osasi kurin.
M50+
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Juuri näin. Toimii.
T. kommentti 14.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapset tuntisivat myös koulukavereiden vanhempia.
Ja se, että kiusaamiseen puututtaisiin heti niin, että paikalla olisivat myös lasten vanhemmat.
Ainakin meillä tämä tepsi. Oma lapseni oli se kiusaaja ( ja itse kiusattuna tämän vuoksi heti halusin saada asian katkaistua, ja onneksi kiusatun vanhempi otti minuun yhteyttyä). Päästiin puuttumaan asiaan ja lapsista jopa tuli kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Juuri näin. Toimii.
T. kommentti 14.
Eli sodatkin kostamalla ?
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on ihmisten lajityypillinen ja luonnollinen käyttäytymistapa. Se lisää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun on yhteinen kiusattava.
Tämä tuli todistettua ala-asteella. Oli muutama tyyppi jotka ennen tappeli keskenään, mutta alettuaan kiusata mua porukalla heistä tuli kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Tämä on ainut oikeasti toimiva keino.
Turpaan niin, että tukka lähtee ja enemmänkin ja tämän jälkeen yhteisöstä eristäminen.
Siellä on sitten mukava yksin itkeskellä silmät mustana ja hampaat kurkussa omaa paskuuttaan.
Hammurabin laki käyttöön.
Ei se pelkkä tarkka ja jatkuva aikuisten valvonta mitään auta. Lapset on aina kuitenkin jossain leikkimässä keskenään ja sitten sitä kiusaamista tapahtuu tavalla tai toisella kun valvova silmä välttää. Tai jos ei koulussa niin netissä tms. muussa paikassa jossa valvontaa ei ole.
Se kiusaaminen on antropologisesti pitkälti luontaista hierarkian luomista ja itsejärjestäytymistä ihmisapinoiden keskuudessa. Kiusaamista esiintyy kun yksilöiden tai ryhmittymien välillä on jotain kitkaa ja jännitettä jota ei olla päästy purkamaan muilla tavoilla. Kieltäminen tai valvonta ei pelkästään auta yhtään mitään. Se on sama kuin kieltäisi aurinkoa säteilemästä tai maata pyörimästä. Ne jännitteet täytyy päästä purkamaan jollakin kehittävällä tavalla. Jos tähän ei puututa niin poikien kesken se usein purkautuu lopulta väkivaltana. Tyttöjen kesken se on usein hienovaraisempaa, syrjimistä ja selkään puukotusta.
Se ongelma muodostuu usein asenteista ja porukkahengestä. Kaikista tärkeintä on että siihen kiusaamiseen reagoidaan ja puututaan tarpeeksi järeillä otteilla eikä vain kohautella olkia ja sivuuteta sitä. Nätit puheet ja lässyttäminen ei sitä kitke. Myöskään sen uhrin eristäminen tai siirtäminen ei auta, se vain siirtää ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa uhria syrjitään myös uudessa yhteisössä, ja entinen yhteisö valitsee uuden uhrin, jolloin kiusaaminen vain lisääntyy.
Paras keino kiusaamisen kitkemiseksi on saada luotua yhtenäinen tiimihenki koko porukan kesken. Ensiksi porukan sisäisiä jännitteitä pitää jotenkin purkaa ja luoda porukan kesken jonkinlainen hierarkia jossa jokaisen paikka on selvillä. Sen jälkeen porukka pitäisi saada hitsautumaan yhdeksi "joukkueeksi" ja luoda jonkinlainen yhteinen vastustaja jolloin kaikilla on yhteinen tavoite. Valitettavasti tämä on jos ei nyt ainoa niin ainakin yksi toimivin keino lajimme keskuudessa hillitä sisäisiä erimielisyyksiä: yhteinen vihollinen. Emme ole lopulta lajina niin kovin kaukana muinaisista luolamiesajoista vaikka haluaisimme muuta itsellemme uskotella.
Erilaiset kisailut ja kilpailut ovat yksi tapa toteuttaa tämä, ja varmasti yksi perimmäisiä syitä miksi ihmisten ja heimojen keskuudessa on hamasta menneisyydestä asti kisailtu, kilpailtu ja kehitelty kaikenlaisia pelejä. Täytyy luoda selkeät säännöt joiden puitteissa tämä hierarkia sitten järjestyy, ja konkreettiset rangaistukset jos niitä sääntöjä rikotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Juuri näin. Toimii.
T. kommentti 14.
Eli sodatkin kostamalla ?
Kyllä, mikäli voimat siihen riittävät.
Vääryyden aloittanut on murskattava lopullisesti,armoa antamatta ja sääliä tuntematta.
Toisen posken kääntäminen ei vaan auta täällä reaalimaailmassa.
Ei mikään muu kuin se että lapset ei olisi ikinä missään keskenään ilman aikuisen tarkkaa valvontaa.
Kiusaamishalut tulee kaukaa laumassa elävien ihmisapinoiden yhteisestä historiasta, ja lapsilta ei voi vielä odottaa sellaista impulssikontrollia että kun heille kerran on opetettu että kiusaaminen on väärin, tätä tulisi myös kaikissa tilanteissa noudatettua.