Lue keskustelun säännöt.
Millaista korona-arkea elät nyt?
08.01.2021 |
Kuvaile millaista korona-arkea elät nyt ja miten korona vaikuttaa elämääsi.
Mikä on korona-ajassa vaikeinta sinulle?
Mitä koronan jälkeistä asiaa odotat eniten?
Mainitse myös paikkakuntasi.
Aloitan:
Paikkakuntana Helsinki. Minä äitiyslomalla, mies etätöissä. Elämämme hyvin eristäytyneesti tässä tilanteessa. Tilaamme ruoat kaupasta ja emme näe kavereita muuten kuin ulkona.
Vaikeinta tässä ajassa minulle on se, miten korona vaikuttaa arjen rutiineihin ja elämä tuntuu samalta Päiväni murmelina -tarinalta. Olen tosiaan kotona äitiyslomalla ja minnekään ei voi mennä. Ennen elämässä oli arkea ja juhlaa, vaihtelua ja rytmitystä. Nyt kykin enimmäkseen sisällä kaikki päivät paria vaunulenkkiä lukuunottamalta. Voi kuulostaa aika pieneltä, mutta pidemmän päälle alkaa käydä mielen päälle.
Lisäksi koen hankalaksi sen, miten paljon korona vaikuttaa esimerkiksi ystävyyssuhteisiin. Esimerkiksi jotkut ystävistäni eivät ymmärrä haluamme eristäytyä ja sitä etten tällä hetkellä halua julkisille paikoille tai ottaa meille vieraita. Voi kuulostaa pieneltä, mutta tällaiset asiat kaihertavat pitkittyessään inhottavasti ihmisten välillä. Minua ainakin ahdistaa sellainen rivien välistä tuleva painostaminen ja sen viestittäminen, että olen vähän ylivarovainen hysteerikko.
Eniten odotan koronan jälkeiseltä ajalta vapauden tunnetta! Vaikka emme ehkä koskaan palaa täysin entiseen, niin siltikin. Että voi istua iltaa ravintolassa, hikoilla tanssitunnilla ja halata toista. Odotan myös valtavasti aikaa jolloin ei tarvitse pelätä omien iäkkäiden vanhempien puolesta.
Nyt tuollainen elämä tuntuu kuin kaukaiselta unelta... Toivottavasti se olisi jossakin määrin mahdollista jo ensi kesänä.
Kommentit (42)
Tampere. Minä ja mies lähes täysin etätöissä, sen vähän mitä pitää töissä käydä, näen mahdollisimman vähän ihmisiä ja maski päällä koko ajan, en käy muiden kanssa lounaalla. Ruoat ja muut lähes täysin tilataan, eli emme käy kaupoissa. Kavereita ei ole tullut nähtyä aikoihin. En ole liikkunut kertaakaan bussilla sitten maaliskuun.
Lapset käyvät koulussa ja välillä harrastuksissa, mutta niistäkin on tullut hirveästi poissaoloja flunssien yms. vuoksi.
Tämä eristäytyminen vielä menisi ok, mutta eniten stressaa se, että lapsia ei voi suojata mitenkään saamasta tartuntaa, kun niiden on pakko käydä koulussa. Koulussa ei ole oikeasti mitään toimia, jotta virus ei leviäisi. Onneksi tähän saakka tilanne on ollut rauhallinen, mutta stressaa mitä teen, jos tilanne pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa myöntää mutta elämäni ei ole muuttunut mitenkään.
Käyn normaalisti töissä ja kaupassa ja urheilen.
Ainoa missä nyt en pysty käymään on uimahalli jotka on kiinni.
Kun on yksinäinen sinkku niin en minä ennen koronaakaan käynyt juurikaan missään.
Jyväskylän seudulla. Käyn autolla töissä lähes päivittäin. Teen myös etätyötä. Olen yrittäjä. maskeja käytän kaupoissa. Toki kaupoissa tulee harvemmin käytyä kuin aiemmin, kerralla ostan enemmän. Alkoholin kulutus on noussut reippaasti.
Minä vieroittauduin sekä huumeista että mieliala- ja nukahtamislääkkeistä koronan aikana, kun jouduin työttömäksi. Tavallaan oli suuri pelastus itselleni tämä koko homma.
Olen itse kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä. Kaupassa käynnit ovat vähentyneet ja pyritään kerralla ostamaan mahdollisimman monen päivän ruokatarvikkeet. Hoplopit yms käynnit ovat jääneet kokonaan pois, mutta kyllä lähisukulaisia tavataan. Lasten ukit ja mummot ovat vielä suht nuoria (45-55), joten ovat kyläilleet ihan normaalisti. Kaipaan kyllä sitä normaalia elämää, että voisi käydä lasten kanssa sisäleikkipuistoissa ja shoppailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätöissä ja etäopiskelussa kuluu arki niinkuin ennen koronaa.
Muutoksia: näen vanhempia ja sisaruksiani harvemmin, en näe työkavereita livenä lainkaan (aiemmin n. 3 kertaa vuodessa), ystävien kesken järjestettävät yhteiset tekemiset on kokonaan poissa, jokavuotinen ulkomaanmatkailu on tauolla (säästyneet rahat olen tuhlannut kodinkoneisiin ja huonekaluihin), lenkkeilen nykyään enemmän kavereiden kanssa, ryhmäliikunta tauolla ja klassisen musiikin konsertit, joissa kävin aiemmin säännöllisesti. Tietty näin sinkkuna on nyt vähän yksinäisempää kuin aiemmin.
Oppiikohan sitä enää halaamaan muita ihmisiä?
Ei juuri ole vaikuttanut omaan elämään. Muutoksia välit, käsidesi, maski. Ja se etten voi tavata hoitokotiin joutunutta isääni. Olen kaupassa töissä joten luonnollisesti ostan ruuat kun lähden kotiin enkä mene kauppaan erikseen. Minulla ja miehellä ei ole ystäviä joten häitä yms. juhlia ei ollut ennen koronaakaan. Asumme maatilalla ja tässä on ihan tarpeeksi puuhaa niin ei ole semmosia harrastuksia mihin pitäisi erikseen lähteä/kokoontua. Kuulostaapa surulliselta :D mutta kyllä me ollaan ihan onnellisia näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään eroa normaaliin arkeen. Käyn töissä, lapset päiväkodissa. Kaupasta haetaan mitä tarvitaan silloin kun tarvitaan. Alennusmyynneissäkin käytiin sekä kotikulman kaupoissa, että Vantaan jumbon kauppakeskuksessa. En käytä maskia enkä käsidesiä. En lue koronauutisia tai täällä ketjuja joissa keskustellaan taudista, oireista, tarttuvuudesta, kuolleiden määrästä... En ota rokotetta. Juhlapyhät meni samalla kokoonpanolla kuin aiempinakin vuosina ja raketit ammuttiin niin kuin ennenkin (pari pientä suitsuketta)
Jos olis ollut ns normaali vuosi, niin oltais käyty muutaman kerran hoplopissa, lintsillä, laivaristeilyllä Tukholmassa ja Tallinnassa. Mä yritän parhaani mukaan elää ja olla niin ettei mitään oliskaan.
Asutaan Uudellamaalla noin 50 km Helsingistä.
Mä odotan sitä, että saisi edes yhden päivä kuunnella radiota, ettei sieltä tuutattaisi koko ajan poikkeukselliset ajat, uusi normaali, rokote sitä ja tätä ym.
Nyt olen kyllä kiinnostunut kuinka tämä kreit reset-hommeli etenee ja millä tavoin koronan varjolla aletaan enemmän ja enemmän ihmisiä valvoa ja kontrolloida. Pähkäilen samalla miten siihen voisi vaikuttaa, ettei nämä akenda 2030 mukaiset tavoitteet toteutuisi.
Helsinki. Korona vaikuttaa kaikkeen. Myös minun läheinen sairastanut vakavan koronan, koitan välttää tautia kaikin tavoin. Olen eristäytynyt aika lailla, kaupassa käydään noin kerran viikossa ja sielläkin vain yksi perheenjäsen. Ei kyläilyjä. Ei julkisia liikennevälineitä, harrastuksia, ravintoloita tms. Lapset opiskelee kotona, he näkee kavereita ulkona. Itse en ole tapaillut oikein ketään. Vaikeinta on juuri se että on aika yksin. Samoin välillä erimielisyydet miehen kanssa, minä haluan elää varovaisemmin kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä. Kaupassa käynnit ovat vähentyneet ja pyritään kerralla ostamaan mahdollisimman monen päivän ruokatarvikkeet. Hoplopit yms käynnit ovat jääneet kokonaan pois, mutta kyllä lähisukulaisia tavataan. Lasten ukit ja mummot ovat vielä suht nuoria (45-55), joten ovat kyläilleet ihan normaalisti. Kaipaan kyllä sitä normaalia elämää, että voisi käydä lasten kanssa sisäleikkipuistoissa ja shoppailemassa.
Meillä aika sama, toinen kotona ja toinen töissä, yksi lapsi päiväkodissa puolikasta viikkoa. Sukulaisia ja ystäviä on nähty vähemmän, mutta nähty kuitenkin. Harrastukset sisätiloissa on tauolla ja kaupassa on pyritty käymään vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulun seutu.
Käyn töissä normaalisti, mutta itsellä tietysti maski päässä ja opetus täytynyt suunnitella hieman erilaiseksi kuin minulla yleensä (esim. turvavälit). Mies kotona lasten kanssa, lasten harrastukset tauolla. Pääosin ollaan vain kotosalla, puuhaillaan sisällä ja ulkona. Lapsia ei oteta kauppaan ja kaupassa käydään maskilla, vältellään ruuhkia ym. Muutamia läheisimpiä ihmisiä kuitenkin vielä tavataan.
Itselleni on vaikeinta maski..kärsin tällä hetkellä sairaudesta mikä vaikeuttaa sen käyttöä ja joudun paljon käymään sairaalassa jossa olisi sitä pakko pitää. Viimeksi meinasin sinne pyörtyä, mutta hoitaja ei antanut yhtään myöten, että oisin saanu poistaa maskin..onneksi enää pari viikkoa niin pääsen operaatioon minkä pitäisi helpottaa oloa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maski naamalla käyn kaupassa, mies etätöissä, riskiryhmään kuuluvia vanhempia tavataan vain ulkona, kaukana asuvia sukulaisia ja ystäviä ei olla tavattu kesän jälkeen, isommassa lähikaupungissa ei olla käyty kesän jälkeen. Siinäpä ne suurimmat vaikutukset.
Maskin käyttö ärsyttää, mutta siihenkin alkaa tottua. Sellainen pieni varautuneisuus stressaa, mikä on aina muita ihmisiä tavatessa, lasten liikkuessa omilla menoillaan ja julkisilla paikoilla ollessa, mutta ei tämä muuten elämää ole mullistanut.
Töissä käyn normaalisti, mutta jatkuva maskin käyttö 8h päivässä suututtaa, koska se aiheuttaa minulle oireita. Puoliso tekee pääosin työt etänä. Toinen lapsista koulussa ja toisella etäopiskelua.
Omiin harrastuksiin korona ei ole toistaiseksi vaikuttanut. Lähipiiriä tavataan kuten ennenkin, mutta muuten ollaan aika paljon kotona. Lapset tapaavat ystäviään lähes normaalisti. Elokuvissa tai teatterissa en ole käynyt vuoteen ja ravintolassa olen käynyt syömässä muutaman kerran viime vuoden aikana.
Aluksi pyrin käymään kaupassa vain kerran viikossa, mutta se tuntui jotenkin hankalalta, joten nyt käyn 2-3 kertaa viikossa. Kauppareissuilla yms. käytän maskia, koska työn puolesta täytyy näyttää esimerkkiä. Kauppaan en mene ruuhkaisimpina aikoina ellei ole välttämätöntä.
Kiihtymisvaiheen alue ja terveysalan työ jossa kontakteja koronapositiivisiin. Käyn töissä ja tapaan muutamaa valikoitua läheistä vapaa-ajalla painottuen ulkoiluun. Käyn ruokakaupassa ja pakolliset juoksevat asiat hoidan maskin kanssa. Harrastukset, kokoontumiset ja matkustelu tauolla. Rokotuksen oon saanut. Jossain määrin siis vaikuttanut arkeen mutta ei mitenkään sietämättömästi. Eniten odotan turvallisia tapaamisia läheisten kanssa.
Jyväskylän seutu. Mies käy töissä normaalisti kodin ulkopuolella kuten koko viime vuodenkin. Kaupassa käydään ruoka-ostoksilla normaalisti mutta ylimääräiset kauppahaahuilut on jääneet pois. Kotosalla ollaan, vieraita ei käy eikä käydä missään muualla kuin kaupassa ja apteekissa. Itse lenkkeilen päivittäin.
Ihan normaalisti käyn töissä koronan leviämisalueella, satoja kohtaamisia päivässä. Alussa pelotti, kun ei ole mahdollisuutta etätyöhön, mutta korona on ollut enimmäkseen lieväoireinen flunssa, joten ei pelota enää.
Vierailija kirjoitti:
Noloa myöntää mutta elämäni ei ole muuttunut mitenkään.
Käyn normaalisti töissä ja kaupassa ja urheilen.
Ainoa missä nyt en pysty käymään on uimahalli jotka on kiinni.
Kun on yksinäinen sinkku niin en minä ennen koronaakaan käynyt juurikaan missään.
Ei ole mitään noloa, vaan muidenkin pitäisi elää tavallisesti. Pelko ja stressi heikentävät vastustuskykyä.
Huh huh, kallista on!