Siirtyisittekö äitipuolena omasta sängystänne joka toinen vl nukkumaan toisaalle että isä saa nukkua yön poikansa kanssa.

Miehen poika nukkui 7-10 vuotiaana isän vieressä aina välillä kun lapset olivat meillä, joko niin, että meidän sängyssä (mies keskellä) tai sitten minä menin tytön viereen nukkumaan tai tehtiin siskon peti olkkarin lattialle. Nyt poika on 12 ja isän vieressä ei enää nuku. En ollut siitä ikinä harmissani, että välillä nukuin muualla. Olisin voinut nukkua aina omalla paikallani, mutta nukun paremmin kun on kunnolla tilaa. Ja jos joku häiriintynyt miettii, että on sairasta äitipuolen nukkua miehen pojan kanssa samassa sängyssä niin sitten voi miettiä missä vika. Lapset tosi läheisiä minulle ja olen ollut kauan kuvioissa. Aikuisen läheisyys on turvallista lapselle, itsekin muistan kuinka hyvin nukkui äidin tai isän vieressä. Täytyy olla ymmärrystä ja aitoa välittämistä, kun päättää lähteä lapsellisen miehen kelkkaan. Elämä on valintoja ja itse olemme niistä vastuussa. Bonuslapsista saa tosi läheisiä ja tärkeitä ihmisiä elämään kunhan on asenne kunnossa, kemioilla tietty myös paljon vaikutusta. Minulla kävi hyvin ja homma toimii. Paljon kuulee ja lukee negaa uusioperheistä, mutta ei se aina mikään kuolemantuomio ole...😊

Meillä uusio perhe ja vaikka olen läheinen miehen pojan kanssa en ikinä olisi suostunut että tulee viereen, en myöskään suostunut omien kohdalla. On ok jos on kipeä ja on ok jos yöllä herää ja silloin kömpii viereen mutta kun nukkumaan mennään mennään omaan sänkyyn ja sama sääntö on ollut aina myös omilla lapsilla ja jos kaipaa nukuttajaa niin aikuinen menee sitten lapsen sängyn viereen vaikka lukemaan

Mitäs perustelette uusioperheitä.

Kun minä eroan, en todellakaan aloita pariutumishommaa enää uudelleen.

Uudessa omassa kodissani on lapselle aina omat tavarat ja sänky. Hän voi tulla koska tahansa käymään ja olla pidempiäkin aikoja. On aina tervetullut.

Ja jos minulla onkin jotain satunnaisia keksisuhteita, niin ne hoidetaan niin ettei lapsi saa niistä mitään tietää.

T:Isä.

Nyt nainen pois sieltä sohvalta ja siirryt nukkumaan omaan sänkyysi. Ja jatkossa se on mies, joka kipittää sinne pojan viereen nukkumaan.  Etkä kuuntele mitään tekosyitä miks ei muka pysty muualla nukkumaan kun on se "selkä". Ongelma siis ei ole se, että poika haluu nukkua iskän vieressä vaan se mies, joka tämän nukkumaratkaisun on itsekkäästi järjestänyt.

Mulla on kokemusta vähemmän ihanasta uusperhe-elämästä, kun rakastuneena ruusunpunaiset lasit silmillä itse lapsettomana sekaannuin samankaltaiseen "selkävaivaiseen" isi-mieheen. Aina lapsen ollessa meillä minä siirryin sohvalle, koska se "selkä" esti miehen siirtymästä lapsen sänkyyn tai patjalle lattialle tai sohvalle. Sitten saatiin yhteinen lapsi. Ja mitenkäs ollakkaan, kun tämä lapsi ei sitten ollutkaan tervetullut yhteiseen sänkyyn. Kun oli taas se "selkä" ja lapsi pyörii ja potkii ja ei saa nukuttua. Eli minä sitten siirryin lapsen seuraksi sohvalle tai lastenhuoneen lattialle niinä öinä kun lapsi halusi viereen nukkumaan. Ja ne ruusunpunaiset lasitkin siitä siten karisi, eikä tullut sitä vuosisadan rakkaustarinaa. 

Lopettakaa jo tämä jankkaus yhden itsekkään naisen nukkumisesta.

Joustavuus, sitä tarvitaan uusperhe-kuvioissa ihan todella paljon. Venyttävä osapuolia äärimmäisyyksiin, ja siksihän ne monesti onkin niin hankalia :/

Olis ollut kivaa nukkua isän vieressä pienenä mutta ei tullut mieleenkään sen yrmyn vieressä. Valveillakin lähinnä kartteli. Äitini vieressä yritin nukkua mutta huusi vihaisena että olen sama kuin koiranpennun vieressä makaisi!

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo tämä jankkaus yhden itsekkään naisen nukkumisesta.

Tämä. Painukoon vaikka hotelliin yöksi tai poliisiasemalle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on ekaluokkalainen.

Vieras haju sängyssä myös ärsyttää.

Mutta kohtelen lasta hyvin, olkaa huoleti.

Mietin olenko epänormaali kiukkuineni.

Ap

Itseäni ärsyttäisi juurikin tuo toisen ihmisen haju omassa sängyssä. En normaalisti jaa omaa puoltani kenenkään kanssa, mutta tällaisessa ap:n tilanteessa varmaan itsekin antaisin muksun nukkua isänsä vieressä. Vaihtaisin ja tuulettaisin vaan petivaatteet.

Itse en lähtisi omasta sängystä muualle . Vakava keskustelun paikka. Onko isä ja poika tarpeeksi yhdessä päivällä. Nyt voi luistella ja hiihdellä,ulos reippaileen kahdestaan. Omaan sänkyyn nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.

Ennen lapset ei reissanneet kahden kodin väliä ja olleet koko ajan turvattomia.

Ai? Olen itse avioerolapsi 60- luvulta ja lapseni avioerolapsia 80-luvulta. Luuletko sä että avioerot ja etävanhemman luona olot keksittiin 2020- luvulla?

Samaa olin kanssa sanomassa. Kyllä avioeroja ja uusioperheitä oli jo vuosikymmeniä sitten, jolloin toisaalta kasvatusmetodit olivat hieman erilaiset. Lapsentahtisuus on otettu vähän turhan kirjaimellisesti ja tuntuukin, että nykyään lapsi on usein se perheen pää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo tämä jankkaus yhden itsekkään naisen nukkumisesta.

Tämä. Painukoon vaikka hotelliin yöksi tai poliisiasemalle.

Kukaan ei pakota lukemaan!

Mä tuun ensi yön sun sänkyys ja sä meet muualle, onko sulle ok? Musta ihmisen yks petustarpeista ja oikeuksista on oma sänky, sulla ja mulla. AP

Todellakaan tuon ikäinen lapsi ei saa määrätä ja pompottaa, miten täällä yritetään edes muuta väittää. Puhut nyt ap miehesi kanssa asian halki ja lapselle teette yhdessä myös homman selväksi. Uuden järjestelyn paikka, ymmärrän täysin harmisi etkä ole itsekäs.

Ihmisellä on oikeus nukkua yöt omassa sängyssään, tuossa kuviossa on vikana vain ja ainoastaan pompottava ekaluokkalainen ja hänen isänsä, joka ei suostu itse siirtymään selkään vedoten. Vetoa sinä ap uniongelmiisi!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen haju ärsyttää sinua? Melkoisen surullista luettavaa. Lapsiparka.

Kuule, tarkoitti varmaan sitä kun toinen nukkuu ap:n tyynyä käyttäen jne. Ei ole mukavaa mennä omaan sänkyyn kun tyynyssä haisee toisen kuola ym. Joillakin lapsilla alkaa varhain myös hikoilu.

Itse siis suosittelisin ihan kaikkien kannalta isää vaihtamaan petivaatteet kun lapsi tulee ja sen jälkeen kun lapsi lähtee. Koska, järjestely ei ole ap:n keksimä eikä edes toive niin mies hoitaa tuon lakanapyykin itse.

On se kumma kun toinen aikuinen joutuu nukkumaan sellaiseen paikkaan missä kärsii (itse kärsisin kovista kivuista, säryistä enkä saisi nukuttua välttämättä ollenkaan, koska sairastan reumaa ja muitakin sairauksia, mitkä vaikuttavat asiaan )ja olen ymmärtänyt monen kärsivän nykyään erilaisista selkä-ja niskakivuista sekä ongelmista ihan työnkin seurauksena ja nukkuminen on todellä tärkeä asia,aivan ihmisen perustarve. Eli jos ap jatkossa siirtyy muualle nukkumaan niin hänelle tulee hankkia tätä tarkoitusta varten toinen sänky, vaikkapa sitten sen pojan huoneeseen, hänen sänkynsä tilalle. Siinä sitten odottaa hyvä patja poikaa kun uskaltautuu omaan sänkyynsä takaisin jos on siellä koskaan ollutkaan.

Muistakaa aikuiset, että lapselle tuo turvaa nimenomaan vanhemman johdonmukaisuus minkä voi toteuttaa hyvällä. Lapsi kannustetaan omaan sänkyynsä ja vakuutetaan lapsi siitä, että hänellä on siellä turvallista ja voidaan tukea siirtymistä tarvittavin keinoin. 

Nyt vähän kuin annetaan viesti, että lapsi olisi oikeassa ja omaan sänkyyn menemisessä on jotakin haitallista/pelottavaa/vaarallista kun aikuinen ottaa viereen. 

Eli tarkoitan sanoa, että on aivan eri jos lapsi yöllä kampeaa viereen nähtyään pahaa unta tms. eikä niistä keskustelu yöaikaan ole viisasta vaan vasta seuraavana päivänä keskustella ja kuunnella.Ymmärrän myös jos lapsi on kokenut jotakin traumaattista ja hänen annetaan tulla viereen tai jos huvikseen toisinaan tulee viereen. Lähtökohta kaikissa on kuitenkin se, että se oma sänky on se perusta eikä siihen liity yleisesti ottaen negatiivista eikä pelkoja eikä siitä koidu kenellekään haittaa.

JATKUU

JATKUU...

Eli tuo ei saisi olla mikään peruskäytäntö ja lähtökohta tulla viereen, etenkin kun se paikka on toisen ihmisen nukkumapaikka. Tästä pitäisi lapsen kanssa keskustella kannustaen (järjestely ei nyt ole lapsen vika vaan aikuiset ovat aloittaneet systeemin väärin ja nyt sitä oikeutetaan erilaisin perusteluin sekä jatketaan, vaikka siitä koituu jo harmiakin) ja kertoa, vaikkapa ihan suoraan, että olette huomanneet tehneenne hieman huonon päätöksen kaikkien kannalta (ei saa syyttää ap:takaan!) mihin pitäisi keksiä nyt ratkaisu ja sitten pohditte asiaa yhdessä kannustaen lasta omaan sänkyyn.

Ja mielestäni olisi fiksua kyllä tosiaan miehen mennä sinne lapsen viereen mikäli tilanne sitä vaatii.

Jokaisella tulee ja saa olla oma paikka nukkumiselle eikä siitä pidä joutua luopumaan säännöllisesti vaan asiaa järjestellään muilla keinoilla. Eikä nyt pidä vedota mihinkään söpöilyyn tai tarpeeseen. Läheisyyttä voi olla päivälläkin ja illalla, yölläkin henkinen läheisyys on hyvä, mutta se ei vaadi fyysistä inuilua toistuvasti, kyseenalaistamatta asiaa missään kohtaa lapsenkaan kannalta.

Ette huomaa nyt moni ajatella, ettei tuo poika ole edes korkannut omaa sänkyään eikä siten hänellä ole itselläänkään vertailupohjaa. Saattaa nukkua jopa paremmin kun on oma tila ja tutuksi tuleva sänky. Ihan oma huonekin!

Vaiheetkin on vain vaiheita, ei pysyviä ratkaisuja ja mahdollisesti jopa toisen aikuisen terveydellä. Ei tuo nyt kuulosta toimivalta niin se ei ole ok ja piste. 

Me ei olla mitään neuvomaan toista mennä lattialle harva se viikonloppu eikä luopumaan omasta sängystä toistuvasti, edes kyseenalaistamatta.

On muuten tutkittu, että yleensä nimenomaan yksinhuoltajien lapset saattavat nukkua vanhemman vieressä. Tai jos aikuiset ovat liian kiireisiä niin sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä sitten korvataan tuolla ratkaisulla (eri asia perheet, joissa PÄÄTETTY yhteistuumin nukkua samassa sängyssä, perhepedissä). Olen itse yksinhuoltaja ja tiedostan sekä tunnistan asian, mutta silti lapsilla on oma sänky ja se on lähtökohta nukkumiselle. 

Lapsen vierellä ja lähellä voi olla iltaisin jos jokin pelottaa. Peloista keskustellaan hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja sovitaan pelisäännöt, mitkä minimoi häiriön muiden nukkumiselle. Voi lukea kirjaa, hankkia yövalon, jättää oven raolleen jne. Myös oma unilelu voi olla iso apu ja sen voi lapsi itselleen kaupassa valita. Lapset ymmärtävät paljon ja voivat myös kontrolloida asiaa mikä ei saisi olla heidän päätöksen alla, mikä ei poista sitä etteikö lasta huomioitaisi.

Nyt lykkyä ap:lle ja ota asia miehesi kanssa nyt puheeksi ja kerro omat toiveesi ja, ettei tilanne voi jatkua näin ja sovitte uudet säännöt sillä kokeileminen ei ketään traumatisoi  kun pahin mitä voi tapahtua on, että lapselle on oma sänky omana nukkumapaikkana. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan tuon ikäinen lapsi ei saa määrätä ja pompottaa, miten täällä yritetään edes muuta väittää. Puhut nyt ap miehesi kanssa asian halki ja lapselle teette yhdessä myös homman selväksi. Uuden järjestelyn paikka, ymmärrän täysin harmisi etkä ole itsekäs.

Ihmisellä on oikeus nukkua yöt omassa sängyssään, tuossa kuviossa on vikana vain ja ainoastaan pompottava ekaluokkalainen ja hänen isänsä, joka ei suostu itse siirtymään selkään vedoten. Vetoa sinä ap uniongelmiisi!

Kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

JATKUU...

Eli tuo ei saisi olla mikään peruskäytäntö ja lähtökohta tulla viereen, etenkin kun se paikka on toisen ihmisen nukkumapaikka. Tästä pitäisi lapsen kanssa keskustella kannustaen (järjestely ei nyt ole lapsen vika vaan aikuiset ovat aloittaneet systeemin väärin ja nyt sitä oikeutetaan erilaisin perusteluin sekä jatketaan, vaikka siitä koituu jo harmiakin) ja kertoa, vaikkapa ihan suoraan, että olette huomanneet tehneenne hieman huonon päätöksen kaikkien kannalta (ei saa syyttää ap:takaan!) mihin pitäisi keksiä nyt ratkaisu ja sitten pohditte asiaa yhdessä kannustaen lasta omaan sänkyyn.

Ja mielestäni olisi fiksua kyllä tosiaan miehen mennä sinne lapsen viereen mikäli tilanne sitä vaatii.

Jokaisella tulee ja saa olla oma paikka nukkumiselle eikä siitä pidä joutua luopumaan säännöllisesti vaan asiaa järjestellään muilla keinoilla. Eikä nyt pidä vedota mihinkään söpöilyyn tai tarpeeseen. Läheisyyttä voi olla päivälläkin ja illalla, yölläkin henkinen läheisyys on hyvä, mutta se ei vaadi fyysistä inuilua toistuvasti, kyseenalaistamatta asiaa missään kohtaa lapsenkaan kannalta.

Ette huomaa nyt moni ajatella, ettei tuo poika ole edes korkannut omaa sänkyään eikä siten hänellä ole itselläänkään vertailupohjaa. Saattaa nukkua jopa paremmin kun on oma tila ja tutuksi tuleva sänky. Ihan oma huonekin!

Vaiheetkin on vain vaiheita, ei pysyviä ratkaisuja ja mahdollisesti jopa toisen aikuisen terveydellä. Ei tuo nyt kuulosta toimivalta niin se ei ole ok ja piste. 

Me ei olla mitään neuvomaan toista mennä lattialle harva se viikonloppu eikä luopumaan omasta sängystä toistuvasti, edes kyseenalaistamatta.

On muuten tutkittu, että yleensä nimenomaan yksinhuoltajien lapset saattavat nukkua vanhemman vieressä. Tai jos aikuiset ovat liian kiireisiä niin sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä sitten korvataan tuolla ratkaisulla (eri asia perheet, joissa PÄÄTETTY yhteistuumin nukkua samassa sängyssä, perhepedissä). Olen itse yksinhuoltaja ja tiedostan sekä tunnistan asian, mutta silti lapsilla on oma sänky ja se on lähtökohta nukkumiselle. 

Lapsen vierellä ja lähellä voi olla iltaisin jos jokin pelottaa. Peloista keskustellaan hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja sovitaan pelisäännöt, mitkä minimoi häiriön muiden nukkumiselle. Voi lukea kirjaa, hankkia yövalon, jättää oven raolleen jne. Myös oma unilelu voi olla iso apu ja sen voi lapsi itselleen kaupassa valita. Lapset ymmärtävät paljon ja voivat myös kontrolloida asiaa mikä ei saisi olla heidän päätöksen alla, mikä ei poista sitä etteikö lasta huomioitaisi.

Nyt lykkyä ap:lle ja ota asia miehesi kanssa nyt puheeksi ja kerro omat toiveesi ja, ettei tilanne voi jatkua näin ja sovitte uudet säännöt sillä kokeileminen ei ketään traumatisoi  kun pahin mitä voi tapahtua on, että lapselle on oma sänky omana nukkumapaikkana. 

Kiitos sinullekkin! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.

Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.

Mä olen käynyt yksin hammaslääkärissä ala-asteikäisenä. :D Ja siitä on aika paljon aikaa, kun Suomessa on 12-vuotiaat tehnyt kesätöitä...

En sanonut että tein 12-vuotiaana 8 tunnin päiviä 5 viikossa vaan tein muutaman tunnin lapsenvahtihommia, koiran ulkoiluttamassa yms. helppoa useamman vuoden josta sain taskurahaa. Siis kesällä ja muutamia viikkoja, lomaa pidin suuremman osan kesästä. Tarkoitin vain sitä että olin lapsena reipas ja oma-aloitteisesti hoidin asioita itse koska siihen oli kannustettu. Vanhempani eivät hommanneet yhtäkään työpaikkaa minulle vaan hoidin siis kaiken ihan itse. Enkä ole ollut päivääkään työtön koska kaikenlainen työ kelpaa. Nykyään ei onneksi tarvitse tyytyä kaikkeen. No tämä meni nyt vähän ohi aiheen mutta selvityksenä ihmettelyysi...

Eli liioittelit lapsena tekemääsi puuhastelua kirjoittamalla siitä kesätyönä. :D

Hei, itselle tuttu aihe myös. Mites sitten jos lapsi viettää isänsä kanssa aikaa 4-6pv viikossa ja nukkuu silloin isän vieressä? Hänellä olisi oma sänky ja huone. Omat lapseni nukkuvat omissa sängyissään. Minä nukun joko sohvalla tai vieraspatjalla lasten huoneessa pojan ollessa täällä. Ollaan ehdotettu että oma sänky meidän huoneeseen. Poika haluaa nukkua samassa sängyssä isän kanssa eikä me kaikki 3 mahduta. Poika täyttää pian 8. Omat lapset eivät ole koskaan vieressä viihtyneet nukkuvat paremmin omassa sängyssä :)

Mä en koskaan, koskaan halua uusperhettä. Uusperheessä on ongelmia pienimmistäkin asioista, asioista joista ydinperheessä ei edes kuvitella. Uusperheissä joku aina pahoittaa mielensä, vaikka kuinka yritettäisiin tehdä oikeita ratkaisuja, punnita vaihtoehtoja tai tehdä kompromisseja. On vaan niin raskasta ja vaikeeta.