Nyt kun tytär lähestyy teini-ikää, elämä hänen kehitysviivästymänsä kanssa alkaa olla sietämätöntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.[/quote

Paitsi jos on hyväksynyt tilanteen, kuten erityislapsen äidin olisi pitänyt.

Varmaan haluat vain olla ilkeä, mutta selitän nyt vielä kuitenkin.

Ei se ole niin yksinkertaista, että kun saa dg:n, niin sitten surraan ja se on ohi. Kukin ikävaihe tuo mukanaan omat murheet ja osa on sellaisiakin, joita ei ole osannut tai jaksanut edes ennakoida. Kun lapsi on kymmenen, surraan sitä, että hän ei meinaa oppia lukemaan kunnolla. Kun hän on 17, surraan sitä, että hän ajautuu hölmöyttään hyväksikäyttösuhteisiin. Kun hän on 22, surraan sitä, että hän ei koskaan voi elättää itseään työllään. Kun hän on 40, surraan, mitä tapahtuu, kun et enää itse ole auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.

Joku ilkeämpi epäili kehitysvammaiseksi, vaikka äiti kertoi diagnoosit.

Minä kirjoitin, mutta ilkeydestä ei ollut kyse. Mistä sen keksit? Kehitysviiveen ja kehitysvamman raja on joskus häilyvä. Tilanne muuttuu ja tutkimukset uusitaan aika ajoin. Ap:n kertoma kuulostaa siltä, että lapsella voisi olla lievä kehitysvamma. Kehitysvammaisuudessa ei ole mitään ilkeää tai pahaa.

t. kehitysvammaistenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Meillä melkein pahin oli se aika lapsuudesta kun ei ollut diagnoosia ja terapiat ei ollut vielä auttaneet. Teini-ikä meni yllättävän helposti koska oli kuntoutunut terapian myötä. Itsenäistyminenkin sujui mutta nyt on mennyt touhu sellaiseksi että on ollut parasta katkaista välit aikuiseen lapseen koska nyt voi. Tuntuu että kaikki terapiolla yms. saavutettu on vedetty vessasta alas ja olisi ollut sama olla kuntouttamatta ollenkaan kun nykyään on sitä mieltä että hänellä ei ole mitään ongelmia vaikka on saanut sotkettua kaikki asiansa perusteellisesti. Täysin sairauden tunnoton ja terrorisoi ympäristöään.

Surullista. Mutta ajattele, et sulla on oikeus elää elämäsi, eikä vaikeuttaa sitä muiden vuoksi. Jokainen itse sen elämänsä petaa. Yksi ainoa elämä.

Siskoni leikki vielä 12-vuotiaana ja on täysin terve tapaus, opiskelee nyt yliopistossa.

Tilanne on varsinkin tyttölapsille paha. He ihastuvat helposti ja ovat usein lähes kenen tahansa hyväksikäytettävissä ja huijattavissa. Valitettavasti nykyään korostetaan vammaisten itsemääräämisoikeutta. Aina se vammainen ei vaan ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.

Ehkäisyasiat pitää hoitaa kuntoon ajoissa ja sellaiseen muotoon, ettei tarvitse koko ajan huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.

Joku ilkeämpi epäili kehitysvammaiseksi, vaikka äiti kertoi diagnoosit.

Minä kirjoitin, mutta ilkeydestä ei ollut kyse. Mistä sen keksit? Kehitysviiveen ja kehitysvamman raja on joskus häilyvä. Tilanne muuttuu ja tutkimukset uusitaan aika ajoin. Ap:n kertoma kuulostaa siltä, että lapsella voisi olla lievä kehitysvamma. Kehitysvammaisuudessa ei ole mitään ilkeää tai pahaa.

t. kehitysvammaistenhoitaja

Aivan.

Lisäksi olisi ap:n lapselle eduksi, että hän saisi kovemman diagnoosin. Heikkolahjaiset ovat väliinputoajaryhmä. He voivat olla hyvinkin kyvyttömiä hoitamaan itse asioitaan, mutta eivät ole kuitenkaan oikeutettuja yhteiskunnan tukeen samalla tavalla kuin kehitysvammaiset. Jos lapsi saisi kehitysvammadiagnoosin, asumiset, eläkkeet yms. järjestyisivät helpommin myös silloin, kun vanhemmat eivät ehkä ole enää auttamassa. 

Jotkut vanhemmat vastustavat kehitysvammadiagnoosia, mikä on kamala karhunpalvelus lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Pakko kommentoida.

Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Pakko kommentoida.

Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.

Leikitkö nukeilla?

Kerro nyt?

Minä olen asunut itsenäisesti 16 vuotiaasta asti.

Huvitin itseäni lukemalla, sain hetken todellisuuspaon tilanteestani.

Luin 16 vuotiaana  Mika Valtaria , isac Asinovia, Stanislam Leviä , Tolstoita ja historiaa

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota leikkimisen kuvaamista niinkuin ei kukaan muu 12-vuotias muka enää leikkisi. Oma 12-vuotias tyttöni leikkii kaiket päivät ja niin muutama kaverikin hänen luokaltaan. On luokkansa paras ja tosi fiksu tyttö. Itse oon iloinen, että hän leikkii. Paljon järkevämpää ja kehittävämpää leikkiminen on kuin hengailla laumoina kauppakeskuksessa tai näprätä puhelinta aamusta iltaan.

En usko, että pelkkä leikkiminen on ap:n ongelma. Omakin 12-vuotias leikkii kavereiden kanssa, jopa petseillä, mutta leikkion kuitenkin ”muuttanut muotoaan ja kypsynyt” verrattuna vaikkapa ekaluokkalaisen leikkeihin. Lisäksi tytöt tekee muutakin kuin leikkii, juttelevat ja pohtivat asioita. Ei kaveri tule meille enää pelkästään leikkimään, vaan leikkiä on siinä muun sivussa.

Jos ap:n lapsi leikkii yhtä intensiivisesti ja ”lapsellisesti” kuin muut ikäisensä, niin se on harmasti ongelma.

Me normaaleiden 12-vuotiaiden tyttöjen vanhemmat ei varmaan voida edes ap:n tyttöä, moni muukin on tässä ketjussa sanonut että noiden diagnoosien yhdistelmä on vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Pakko kommentoida.

Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.

Leikitkö nukeilla?

Kerro nyt?

Minä olen asunut itsenäisesti 16 vuotiaasta asti.

Huvitin itseäni lukemalla, sain hetken todellisuuspaon tilanteestani.

Luin 16 vuotiaana  Mika Valtaria , isac Asinovia, Stanislam Leviä , Tolstoita ja historiaa

Ai niin mutta en 0lekaan älykäs..äo on 99 , tein nettitestin huvikseni.

Silti kävin lukion , ammattikoulun ja kesäisin töissä.

Toki aluksi ajauduin väärään seuraan koska olin täynnä vihaa.

En silti antanut panna itseäni.

Annuit coeptis = he has favored our undertakings

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.

Joku ilkeämpi epäili kehitysvammaiseksi, vaikka äiti kertoi diagnoosit.

Minä kirjoitin, mutta ilkeydestä ei ollut kyse. Mistä sen keksit? Kehitysviiveen ja kehitysvamman raja on joskus häilyvä. Tilanne muuttuu ja tutkimukset uusitaan aika ajoin. Ap:n kertoma kuulostaa siltä, että lapsella voisi olla lievä kehitysvamma. Kehitysvammaisuudessa ei ole mitään ilkeää tai pahaa.

t. kehitysvammaistenhoitaja

Aivan.

Lisäksi olisi ap:n lapselle eduksi, että hän saisi kovemman diagnoosin. Heikkolahjaiset ovat väliinputoajaryhmä. He voivat olla hyvinkin kyvyttömiä hoitamaan itse asioitaan, mutta eivät ole kuitenkaan oikeutettuja yhteiskunnan tukeen samalla tavalla kuin kehitysvammaiset. Jos lapsi saisi kehitysvammadiagnoosin, asumiset, eläkkeet yms. järjestyisivät helpommin myös silloin, kun vanhemmat eivät ehkä ole enää auttamassa. 

Jotkut vanhemmat vastustavat kehitysvammadiagnoosia, mikä on kamala karhunpalvelus lapselle. 

Tässäpä tuli harvinaisen viisaita kommentteja! Surullista, mutta niin totta. Kehitysvamma-diagnoosilla saa apua paljon enemmän kuin pelkällä laaja-alaisella kirjolla vaikeitakin kehitysviivästymiä ja muita diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Pakko kommentoida.

Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.

Leikitkö nukeilla?

Kerro nyt?

Minä olen asunut itsenäisesti 16 vuotiaasta asti.

Huvitin itseäni lukemalla, sain hetken todellisuuspaon tilanteestani.

Luin 16 vuotiaana  Mika Valtaria , isac Asinovia, Stanislam Leviä , Tolstoita ja historiaa

En kyllä nukeilla leiki. Lähinnä keräilen Sylvanian Families-hahmoja.

-kyseinen 15v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä melkein pahin oli se aika lapsuudesta kun ei ollut diagnoosia ja terapiat ei ollut vielä auttaneet. Teini-ikä meni yllättävän helposti koska oli kuntoutunut terapian myötä. Itsenäistyminenkin sujui mutta nyt on mennyt touhu sellaiseksi että on ollut parasta katkaista välit aikuiseen lapseen koska nyt voi. Tuntuu että kaikki terapiolla yms. saavutettu on vedetty vessasta alas ja olisi ollut sama olla kuntouttamatta ollenkaan kun nykyään on sitä mieltä että hänellä ei ole mitään ongelmia vaikka on saanut sotkettua kaikki asiansa perusteellisesti. Täysin sairauden tunnoton ja terrorisoi ympäristöään.

Surullista. Mutta ajattele, et sulla on oikeus elää elämäsi, eikä vaikeuttaa sitä muiden vuoksi. Jokainen itse sen elämänsä petaa. Yksi ainoa elämä.

Lapsi kasvatettiin ja kuntoutettiin itsenäisesti pärjääväksi ja osasi vuosikausia hoitaa hommansa mutta jossain vaiheessa lopetti asioidensa hoitamisen. Siinä vaiheessa yritettiin puhua ja käskeä hakemaan ulkopuolista apua jos ei läheisten apu kelpaa mutta ei. Todettiin yhden kerran jälkeen että antaa olla. Eväät on annettu ja jos ei niitä käytä oma moka. Kauheasti ei tule myöskään löytymään sympatiaa jos jossain vaiheessa herää tilanteeseensa. Koko elämän ajan on opetettu sillä mitä teet tai jätät tekemättä on seuraukset ja se on tässä vaiheessa tasan voi voi ja eikö sulle ole sanottu satoja kertoja että asioiden hoitamattomuus kostautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.

Joku ilkeämpi epäili kehitysvammaiseksi, vaikka äiti kertoi diagnoosit.

Minä kirjoitin, mutta ilkeydestä ei ollut kyse. Mistä sen keksit? Kehitysviiveen ja kehitysvamman raja on joskus häilyvä. Tilanne muuttuu ja tutkimukset uusitaan aika ajoin. Ap:n kertoma kuulostaa siltä, että lapsella voisi olla lievä kehitysvamma. Kehitysvammaisuudessa ei ole mitään ilkeää tai pahaa.

t. kehitysvammaistenhoitaja

Ootko nähny kun 16 vuotias poika ruunkkaa ja huutaa: inkitaiiaa inki taiiaa

Minä olen.

Se 16 vuotiaana kotoaan lähtenyt

Ihan "kotonani näin" yrjöttävää ja epänormaalia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Pakko kommentoida.

Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.

Leikitkö nukeilla?

Kerro nyt?

Minä olen asunut itsenäisesti 16 vuotiaasta asti.

Huvitin itseäni lukemalla, sain hetken todellisuuspaon tilanteestani.

Luin 16 vuotiaana  Mika Valtaria , isac Asinovia, Stanislam Leviä , Tolstoita ja historiaa

En kyllä nukeilla leiki. Lähinnä keräilen Sylvanian Families-hahmoja.

-kyseinen 15v

Leikitpäs:)

Salaa leikit niillä hahmoilla..vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Et ole terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typeriä kommentteja.

Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.

Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.

Tee niinkuin mun äiti.

Älä huolehdi siitä.

Muutin himasta 16 vuotiaana.

Minulla on ollut elämäni aikana 4 seksikumppania , koska en luota ihmisiin.

Nykyään koulutus työ ja rakastava aviomies.

en muuten tehnyt lapsia, onneksi en:)

Anna lapsi pois..joku muu hoitaa..ei tommoista voi rakastaa..

Yläpeukuttaja, kommentoisitko  miksi olet kanssani samaa mieltä?

Huolissaan saa tottakai olla.

AP ei ollut lapsesta huolissaan, vaan sanoi että oma elämä on sietämätöntä, kun lapsi leikkii eikä käy yksin kaupassa. AP on arvostelevat sanat ansainnut.