Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kun tytär lähestyy teini-ikää, elämä hänen kehitysviivästymänsä kanssa alkaa olla sietämätöntä
08.01.2021 |
12v. Nukkuu vieressäni, ei suostu nukkumaan missään muualla. Leikkii edelleen ja on menettänyt vähäisetkin kaverit, kun ei näitä kiinnosta työntää nukenvaunuja tai leikkiä pikku figuureilla. Ei osaa käydä yksin kaupassa. Nyt, kun kuukautiset alkoivat joudun jatkuvasti kysymään onko side vaihdettu, onko side vaihdettu?
Diagnoosit siis ADHD ja laaja-alainen kehitysviivästymä.
Kommentit (140)
https://www.nuortenystavat.fi/palvelut/erityisryhmien_asuminen?gclid=Cj…
Tuli vähän pitkä...Asia ei ole vielä ajankohtainen,mutta ala selvittämään tukiasumista. Meillä oli tuttavaperheessä kehitysviivästynyt nuori,kävi harjoittelemassa tukiasunnossa n 15v alkaen,mutta nyt en muista,missä iässä muutti sinne. Kävi ohajttuna koulua,valmistui x-ammattiinkin. Pystyi ja osasi käyttä bussia paikasta a paikkaan b kun tiesi ajan milloin lähtee ja numerot.
Eli googlaa sanalla tukiasuminen tai tuettu asuminen
Voi joutua odottamaan kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitysviivästymä on ilmeisesti vaikea. Olisiko jo kehitysvamma?
Näitä tutkitaan päiväkausia sairaaloissa moniammatillisen tiimin toimesta. Diagnoosit ovat tarkkoja.
Eikö hän ole erityiskoulussa, luulisi että luokassa on samanhenkistä porukkaa, eli lapsia, jotka tuossa iässä vielä leikkivät.
Kyllä olisi syytä alkaa saada apua lapsen irtaantumiseen äidistä. Nukkumisjärjestelyistä olisi hyvä aloittaa. Tuskin on tarkoitus, että hän jää kotiin asumaan?
Vanhempien(monikossa) rakkaus voi auttaa jonkun verran kasvun tukena. Seurasin sivusta, kun ensin asuntolassa asunut tyttö muutti täysi-ikäisenä omilleen ja kaikki lähialueen baarin juopot piti patjanaan. Vanhemmat eivät käyneet juurikaan katsomassa. Myös jo asuntolassa asuessaan taisi miehet käyttää hyväksi. Oksettaa ne miehet vieläkin. Nauroivat ja pilkkasivat tätä päin naamaa ja silti lähti heidän mukaansa. Näin tälläisen tapauksen omin silmin kerran, kun olimme miehen kanssa samassa baarissa terassilla.
Pakko kommentoida.
Olen 15v, kohta 16v ja leikin ajoittain : D keskiarvo tavallisella luokalla 8.4 ja älykkyysosamäärä selvästi yli keskitason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.
Täälläkin uusioperheessä yks lapsi, jolla on satavarmasti kaikki mahdolliset kehitysviivästymät. Valehtelee, kus*ttaa, ja kieroilee koko ajan. Hermot menee siihen. T. Paha äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n lapsi kuulostaa normaalilta esiteiniltä.
Joku ilkeämpi epäili kehitysvammaiseksi, vaikka äiti kertoi diagnoosit.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin uusioperheessä yks lapsi, jolla on satavarmasti kaikki mahdolliset kehitysviivästymät. Valehtelee, kus*ttaa, ja kieroilee koko ajan. Hermot menee siihen. T. Paha äitipuoli
Kuulostaa enemmänkin persoonallisuushäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on typeriä kommentteja.
Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.
Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on typeriä kommentteja.
Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.
Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.
Ei ole syytä surra mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on typeriä kommentteja.
Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.
Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.[/quote
Paitsi jos on hyväksynyt tilanteen, kuten erityislapsen äidin olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin uusioperheessä yks lapsi, jolla on satavarmasti kaikki mahdolliset kehitysviivästymät. Valehtelee, kus*ttaa, ja kieroilee koko ajan. Hermot menee siihen. T. Paha äitipuoli
Kuulostaa enemmänkin persoonallisuushäiriöltä.
Sillä on varmaan kaikki häiriöt. Oon ihan loppu. T. Paha äitipuoli
Ei ainakaan fyysinen kehitys ole
viivästynyt jos on menkat.
Muutenkin haisee tämäkin vuodatus
provolta, kuten tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan fyysinen kehitys ole
viivästynyt jos on menkat.Muutenkin haisee tämäkin vuodatus
provolta, kuten tavallista.
No mitä ihmettä se fyysinen kehitys tähän liittyy? Älyllisesti heikkolahjaiset kehittyvät ihan normaalisti fyysisesti, ellei heillä ole lisäksi jokin sairaus, joka aiheuttaisi sen puolen ongelmia.
Usein se on aikamoinen pulma, jos ihminen on henkisesti pikkulapsen tasolla, mutta vietit ja hormonit vievät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on typeriä kommentteja.
Ap, sinulla on täysi oikeus surra omaa ja lapsesi kohtaloa. Kaikki tunteesi ovat normaaleja. On helppo hurskastella, kun ei ole ollut samassa tilanteessa. Siksi voisi olla hyvä, jos löytäisit vertaistukea.
Tuollaisessa tilanteessa suru, huoli ja pettymys muuttaa muotoaan ajan kuluessa, eikä aina helpompaan suuntaan. Lapsi on nyt siinä iässä, että ero ikätovereihin repeää. Tekee todella kipeää seurata, miten muut nuoret kypsyvät ja itsenäistyvät ihan toisella tavalla.[/quote
Paitsi jos on hyväksynyt tilanteen, kuten erityislapsen äidin olisi pitänyt.
Miten hyväksyy sen, että lapsi ei tule koskaan pärjäämään omillaan ja on aina riippuvainen muiden ihmisten avusta? Sitten kun vanhemmista aika jättää, ei ole mitenkään itsestään selvää, että sitä apua edes saa tai että lasta tullaan kohtelemaan hyvin, varsinkin jos lapsi ei teknisesti ottaen ole vammainen, jolloin ei saa edes vammaisille tarkoitettua tukea. Tietenkin tällaisessa tapauksessa lapsesta on huolissaan, eikä se huoli ja suru lopu oikeastaan koskaan.
Meillä melkein pahin oli se aika lapsuudesta kun ei ollut diagnoosia ja terapiat ei ollut vielä auttaneet. Teini-ikä meni yllättävän helposti koska oli kuntoutunut terapian myötä. Itsenäistyminenkin sujui mutta nyt on mennyt touhu sellaiseksi että on ollut parasta katkaista välit aikuiseen lapseen koska nyt voi. Tuntuu että kaikki terapiolla yms. saavutettu on vedetty vessasta alas ja olisi ollut sama olla kuntouttamatta ollenkaan kun nykyään on sitä mieltä että hänellä ei ole mitään ongelmia vaikka on saanut sotkettua kaikki asiansa perusteellisesti. Täysin sairauden tunnoton ja terrorisoi ympäristöään.
Alue: Aihe vapaa
Turhaan mielestäni tätä vähätellään. Ap. N lapsi ei kasva koskaan oikeasti aikuiseksi. Ei pärjää koskaan yksin. Ehkäisy kannattaa laittaa kuntoon, kun teini-ikä tulee ja miettiä lapsen asuntolaan laittamista.