Sosiaalityö 2021, kuka hakee?

Ylpeä ammatista kirjoitti:

Hei,

Kannattaa vaan hakea. Itsekin olin alanvaihtaja ja mietin pääsenkö ollenkaan, kun sisäänpääsyprosentit ovat todella alhaiset. Luin pienen lapsen äitinä yöt ja päivisin sen mitä voin ja pääsin sisään. Sosiaalityön opiskelut ovat todella antoisia ja luin pitkänä sivuaineena psykologian. Olen pitänyt sosiaalityöntekijän työstä todella paljon. Jotenkin vain harmittaa, että aina sanotaan "se on niin raskas ammatti". Minusta se on harhaanjohtavaa, koska periaatteessa niin on ihan kaikki muutkin ammatit. Työskentelen erikoissairaanhoidossa ja uskallan väittää, ettei minulla ole yhtään enempää töitä, kuin vaikka tiimini psykologilla, lääkärillä tai sairaanhoitajalla. Koen jopa, että minulla on vähemmän stressiä kuin heillä.

Työskentelen siis aikuispsykiatriassa.

Joka tapauksessa rohkeasti hakemaan ja olen todella tyytyväinen, että päätin hakea opiskelemaan sosiaalityötä. Päivääkään en ole katunut ammatinvalintaa. Tsemppiä kovasti kaikille hakijoille!

Sosiaalityö terveydenhuollossa on aivan erilaista kuin sosiaalityö sosiaalitoimistoissa. Sosiaalityön raskaudesta noin yleensä ei mielestäni kauheasti kannata puhua, jos kokemusta on tasan terveydenhuollosta. Se nimittäin tiedetään hyvin alan sisälläkin, että työrytmi ja kuormitus on huomattavasti leppoisampaa terveydenhuollon puolella kuin esimerkiksi aikuissosiaalityössä, saati lastensuojelussa. Eikä siinä ole mitään väärää tietenkään, on hyvä, että tälläkin alalla on valinnanvaraa ja kaikissa paikoissa paineet eivät ole niin kauheat. 

t. sosiaalityöntekijä, joka on työskennellyt sekä terveydenhuollossa että nyt yhdennetyssä lastensuojelussa

Vierailija kirjoitti:

Ylpeä ammatista kirjoitti:

Hei,

Kannattaa vaan hakea. Itsekin olin alanvaihtaja ja mietin pääsenkö ollenkaan, kun sisäänpääsyprosentit ovat todella alhaiset. Luin pienen lapsen äitinä yöt ja päivisin sen mitä voin ja pääsin sisään. Sosiaalityön opiskelut ovat todella antoisia ja luin pitkänä sivuaineena psykologian. Olen pitänyt sosiaalityöntekijän työstä todella paljon. Jotenkin vain harmittaa, että aina sanotaan "se on niin raskas ammatti". Minusta se on harhaanjohtavaa, koska periaatteessa niin on ihan kaikki muutkin ammatit. Työskentelen erikoissairaanhoidossa ja uskallan väittää, ettei minulla ole yhtään enempää töitä, kuin vaikka tiimini psykologilla, lääkärillä tai sairaanhoitajalla. Koen jopa, että minulla on vähemmän stressiä kuin heillä.

Työskentelen siis aikuispsykiatriassa.

Joka tapauksessa rohkeasti hakemaan ja olen todella tyytyväinen, että päätin hakea opiskelemaan sosiaalityötä. Päivääkään en ole katunut ammatinvalintaa. Tsemppiä kovasti kaikille hakijoille!

Sosiaalityö terveydenhuollossa on aivan erilaista kuin sosiaalityö sosiaalitoimistoissa. Sosiaalityön raskaudesta noin yleensä ei mielestäni kauheasti kannata puhua, jos kokemusta on tasan terveydenhuollosta. Se nimittäin tiedetään hyvin alan sisälläkin, että työrytmi ja kuormitus on huomattavasti leppoisampaa terveydenhuollon puolella kuin esimerkiksi aikuissosiaalityössä, saati lastensuojelussa. Eikä siinä ole mitään väärää tietenkään, on hyvä, että tälläkin alalla on valinnanvaraa ja kaikissa paikoissa paineet eivät ole niin kauheat. 

t. sosiaalityöntekijä, joka on työskennellyt sekä terveydenhuollossa että nyt yhdennetyssä lastensuojelussa

Hei, tiedoksi, että minulla on kokemusta myös aikuissosiaalityöstä. Aikuissosiaalityö oli kieltämättä eri lailla kuormittavaa kuin terveydenhuollossa. Toisaalta aikuissosiaalityössä oli monia sellaisia työtä tukevia asioita, joista pidin. Työn rankkuuteen vaikuttaa niin moni tekijä. Toinen kuormittuu työmäärästä, toinen työn sisällöstä jne.

Joka tapauksessa mielestäni sosiaalityö ei ole sen rankempaa kuin vaikkapa psykologin. Toki jos on väärällä alalla, taatusti uupuu.

Millaisia yo todistuksia teillä on ensikertalaiset sosiaalityöhön hakijat? Mietin,että riittänevätkö omat pisteet todistusvalinnassa sisälle. Kokeeseen en aio osallistua. Se ei varmaan pakollinen. Jos en todistuksella pääse,niin sitten en pääse.

Alla kriittinen näkökulma sosiaalityöhön. Ei kannata lukea, jos et halua nyt joutua pohtimaan valintaa uudelleen tai et muuten ole valmis provosoitumaan:

Kiinnostavaa noin teoriassa, mutta olen seurannut vierestä yliopistosta juuri valmistuvan taivalta ja tuntuu, että hän ei oppinut siellä hirveästi. Työ näyttää olevan aika paljon sellaista, mitä joku lakimies voisi tehdä paremmin eli yksinkertaisten päätösten tekemistä puoliksi mutu-pohjalta ja puoliksi koulutuksen ja ohjeiden mukaan sekä sitten tietysti ihmisten ohjaamista niiden ammattilaisten pariin, joilla on syvää asiantuntemusta jostain asiasta. Sosiaalityö on ehkä enemmän välikätenä olemista asiakkaan ja asiantuntijoiden ja palvelujen välillä eli ei hirveän haastavaa ja kiinnostavaa älyllisesti suuntautuneelle ihmiselle, jos ei sitten rupea tutkijaksi. Toki on sitten myös hommia, joissa sos.työntekijä korvaa epäpätevänä palveluja, joita psykologi antaisi paremmin kuten esim.juttelee oppilaan kanssa koulussa, jonne ei saada psykologia. 

Jos jollain alalla on tosi laajat työmahdollisuudet, se kertoo myös siitä, että koulutuksessa pintaraapaistaan montaa eri asiaa eikä siitä, että sieltä saisi hirveästi tietoa monista eri asioista. 

Tämän takia olen itse suuntautumassa enemmän terveysalalle, koska tiukkaa ja käytännöllistä tietoa (ei yksinkertaisen asian sanomista pitkästi, vaan aivan uusien asioiden sanomista tiheällä syötöllä) ja tekemisen makua on minun näkökulmastani enemmän, mutta toki myös sosiaalityön tutkinnolla voi hakeutua erilaisiin jatkokoulutuksiin. Ymmärtääkseni kuka tahansa yhteiskuntatieteen maisteri kuten vaikka sosiologiaa opiskellut voi pikku-uurastuksella saada itselleen sosiaalityöntekijän pätevyyden, vaikka opinnot ovat sosiologiassa lähinnä luokkaa "naisten seksuaalinen valta" eli käytännön sovellus on tutkimustyön ohella vähäinen. Tämä kertoo mielestäni siitä, että työ on aika yksinkertaista tai siinä joutuu esittämään tietävänsä asioista, joista lakimies, psykologi tms. tietää paljon enemmän. 

Psykologian tutkimusmenetelmät poikkeaa yhteiskuntatieteen menetelmistä. Näitä kun oppii ymmärtämään ymmärtää eron psykologian ja sosiaalityön välillä. Oikeistolainen näkee kaiken aina yksilön syynä toisin kuin yhteiskuntatieteilijät. Lakimiehellä ei ole sosiaalityön substanssiosaamista, vaikka mielikuva voi olla siitä, että lakimies ymmärtää enemmän kuin sosiaalityöntekijä.