Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikissa töissä tarvitaan nykyään "paineensietokykyä"
07.01.2021 |
Lopetin työt edellisessä työpaikassani, koska mielenterveyteni hajosi säpäleiksi työuupumuksen takia. Kukaan ei tehnyt asialle mitään (työtehtäviäni ei muokattu millään lailla eikä lisää väkeä palkattu helpottamaan resurssipulaa), joten totesin, että taidanpa lähteä sairasloman jälkeen lätkimään sen sijaan, että olisin uupunut pian taas uudestaan niissä samoissa tehtävissä. Nyt kun pahin on hellittänyt ja olen valmis uuteen työpaikkaan, olen harmikseni huomannut, että jokaikinen työpaikkailmoitus sisältää sanan "paineensietokyky". Mikä saa*ana siinä on, että jokainen työnantaja oikein haluaa työntää kaikki työntekijänsä uupumuksen takia saikulle?? Jos työnantaja olisi fiksu, hän palkkaisi niin paljon työntekijöitä, että mitään paineensietokykyä ei tarvita vaan jokainen työntekijä saa säilyttää työkykynsä eikä kenenkään tarvitse hajoilla ja revetä joka paikkaan yhtä aikaa. He*vetti, kun pistää vihaksi.
Kommentit (63)
highway to... kirjoitti:
Olen tällainen fossiili, jolla on yli 30 vuotta kokemusta työelämästä. Tosin välissä hieman opintoja, mutta olen siis ollut työelämässä enemmän tai vähemmän 80-luvun lopulta lähtien.
Nyt kun vertaan näitä molempia ääripäitä, siis sitä aikaa kun aloittelin työelämässä ja tätä nykyistä hetkeä ja toimenkuvaani - voisi luulla, että välissä olisi vähintään 100 vuotta.
Nykyisen työelämän parannukseksi luettakoon viestinnän helpottuminen ja yleisesti ottaen kaiken toiminnan tehostuminen, mutta nykyään työelämästä puuttuu inhimillisyys, yhteisöllisyys ja me-henki. Nykyään jokainen paiskii hommia kuin yksinyrittäjä ja muita vaihtoehtoja ei oikeastaan olekaan sillä mitään ns avustavia tehtäviä tai toimenkuvia ei enää ole. Kukaan ei tue eikä auta. Työajat ovat ihan ohjeellisia - ei mitään mahdollisuutta selvitä työkuormasta työpäivän työtunneilla, joten päivät väkisinkin venyvät. Lounas- ja kahvitaukokin jäivät jonnekin menneisyyteen. Nykyään syödään ja tehdään samalla hommia. Perehdytys - nykyään itseohjautuvasti on otettava itse selvää mitä toimenkuvaan kuuluu ja miten siitä suoriudutaan.
Isot projektit, joihin ennen olisi vähintään perustettu erillinen asiantuntijatyöryhmä niin nykyään oletetaan, että oman työn ohella otat vastuun myös uusien asioiden implementoinnista ja soveltamisesta omaan työhösi.
Tuo perehdytys, tai siis sen puute, on aivan totaalisen paskaa! Olen ollut monilla työnantajilla eri aloilla. Missään ei ole perehdytetty kunnolla. Käytännössä vain sanotaan, että tässä on nämä työt, ala tekemään. Sitten tuhahdellaan ja moititaan, kun toinen ei osaa ja joutuu kysymään neuvoja. MITEN VOI OSTAA, KUN EI OLE PEREHDYTETTY? Vaikka ala olisikin tuttu, niin jokaisessa työpaikassa on kuitenkin omat toimintatapansa, joten mielestäni ehdottomasti jokainen taloon tuleva työntekijä pitäisi perehdyttää. Jostain syystä tähän ei kuitenkaan haluta käyttää resursseja. No, leikitään sitten, että olemme ajatustenlukijoita ja olemme jo äidinmaidosta imeneet itseemme kaikki maailman taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli MOT:n juttu Change-alusvaateliikkeestä mieleen. Nykyään vaaditaan paineensietokykyä pitsihepeniä myyviltä kassatytöiltäkin. Myymäläpäällikkö voi sitten hyvillä mielin huutaa kurkku suorana ja haukkua vapaapäivänä Whatsapp-ryhmässä, kun Milla jäi sukkaparin päähän myyntitavoitteesta. Ihan kuin kyseessä olisi joku huipputyö ja miljoonat pelissä!
Ihmisten tulee olla tahdottomia koneita, robotteja! Vain sellaiset selviävät työelämässä.
Ihanaa saada näin paljon vertaistukea!
Aloitin päiväni taas kerran selaamalla työpaikkailmoituksia ja tekisi mieli jo nyt hakata päätä seinään.
Vähän aikaa sitten mua otti päähän sana "proaktiivisuus", jota viljellään ihan summamutikassa joka väliin. Niinpä päätin kysyä yhdeltä rekrytoijalta, että mitähän tuo proaktiivisuus hänen mielestään tarkoittaa (kyseessä oli joku parin viikon kiireapulaisuus). Rekrytoija nohevasti vastasi, että se on oma-aloitteisuutta, eli jos esimerkiksi asiakas soittaa ja kysyy vapaata aikaa eikä juuri sitä hänen haluamaansa aikaa ole tarjolla, niin työntekijän pitäisi proaktiivisesti tarjota toista aikaa. Voi pyhä sylvi sentään.. Ystävällisesti kerroin hänelle, että tuollainen toimintatapa on reaktiivista eikä proaktiivista. Proaktiivisuus olisi vaikkapa sitä, että työntekijä alkaisi kartoittamaan asiakkaita ja soittelemaan heille, ennen kuin he ehtisivät soittaa ensin.
Minkä takia työpaikkailmoituksia ei osata kirjottaa enää kunnolla?? Jos ilmoitukseen pitää saada mukaan oma-aloitteisuus, niin voisiko jum*lauta siinä ilmoituksessa sitten käyttää sitä kyseistä sanaa eikä yrittää kikkailla sanoilla, joiden merkitystä ei edes tiedä??
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa saada näin paljon vertaistukea!
Aloitin päiväni taas kerran selaamalla työpaikkailmoituksia ja tekisi mieli jo nyt hakata päätä seinään.
Vähän aikaa sitten mua otti päähän sana "proaktiivisuus", jota viljellään ihan summamutikassa joka väliin. Niinpä päätin kysyä yhdeltä rekrytoijalta, että mitähän tuo proaktiivisuus hänen mielestään tarkoittaa (kyseessä oli joku parin viikon kiireapulaisuus). Rekrytoija nohevasti vastasi, että se on oma-aloitteisuutta, eli jos esimerkiksi asiakas soittaa ja kysyy vapaata aikaa eikä juuri sitä hänen haluamaansa aikaa ole tarjolla, niin työntekijän pitäisi proaktiivisesti tarjota toista aikaa. Voi pyhä sylvi sentään.. Ystävällisesti kerroin hänelle, että tuollainen toimintatapa on reaktiivista eikä proaktiivista. Proaktiivisuus olisi vaikkapa sitä, että työntekijä alkaisi kartoittamaan asiakkaita ja soittelemaan heille, ennen kuin he ehtisivät soittaa ensin.
Minkä takia työpaikkailmoituksia ei osata kirjottaa enää kunnolla?? Jos ilmoitukseen pitää saada mukaan oma-aloitteisuus, niin voisiko jum*lauta siinä ilmoituksessa sitten käyttää sitä kyseistä sanaa eikä yrittää kikkailla sanoilla, joiden merkitystä ei edes tiedä??
Unohtui laittaa siis, että ap tässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossa esimerkissäsi asiakaspalvelijan olisi mahdollista kyllä olla vieläkin reaktiivisempi, eli vastata vain siihen mitä kysytään. Ja sellaisiakin ihmisiä valitettavasti erilaisista aspoista löytyy. Se on asiakkaalle todella ärsyttävää, kun jokainen asia pitää nyhtää erikseen! Onko teillä vapaita aikoja ensi torstaina? Ei ole. No onko teillä vapaita aikoja perjantaina aamupäivällä? On kyllä. Mihin aikaan olisi vapaana, onko vaikka kymmenen maissa? Ei ole. No onko yhdeltätoista? Jne.
Mutta pitäisin lähinnä normaalina sosiaalisena taitona, että pystyy tekemään muutakin kuin vastaamaan suoraan kysymykseen, eikä sille tarvitsisi erikseen antaa hienoa sivistyssanaa nimikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
No tuossa esimerkissäsi asiakaspalvelijan olisi mahdollista kyllä olla vieläkin reaktiivisempi, eli vastata vain siihen mitä kysytään. Ja sellaisiakin ihmisiä valitettavasti erilaisista aspoista löytyy. Se on asiakkaalle todella ärsyttävää, kun jokainen asia pitää nyhtää erikseen! Onko teillä vapaita aikoja ensi torstaina? Ei ole. No onko teillä vapaita aikoja perjantaina aamupäivällä? On kyllä. Mihin aikaan olisi vapaana, onko vaikka kymmenen maissa? Ei ole. No onko yhdeltätoista? Jne.
Mutta pitäisin lähinnä normaalina sosiaalisena taitona, että pystyy tekemään muutakin kuin vastaamaan suoraan kysymykseen, eikä sille tarvitsisi erikseen antaa hienoa sivistyssanaa nimikkeeksi.
No joo, totta tuokin, että tuollaisiakin aspoja on olemassa.. jotenkin vain omassa maailmassani monet työpaikkailmoituksissa mainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä, joten tuntuu hullulta, että niistä pitää erikseen mainita. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ymmärrä. Tuntuu, että olen vain mennyt ojasta allikkoon kun vaihdoin burniksen partaalta toiseen paikkaan. Ihan yhtä paha. Väki hyppää saikulta töihin ja takaisin saikulle ja takaisin töihin. Muu tiimi paikkailee ja uupuu tehdessä toisenkin töitä, sitten ne jäävät puolestaan saikulle.
Tosi kestävää toimintaa.
Olen aina ollut tosi työteliäs ja rakastanut työtä, nykyään mietin jatkuvasti että voi kun voittaisin lotossa niin saisin vain olla kotona.
Jep. MITEN tähän työelämään saadaan muutos??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. MITEN tähän työelämään saadaan muutos??
Ei ainakaan nykyisten poliitikkojen, virkamiesten, ek:n ja muiden liittojen aikana.
Johtuu siitä että "paine" on määritelty nykynuorten toimesta mukaan uudelleen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että "paine" on määritelty nykynuorten toimesta mukaan uudelleen....
Kerro toki lisää. En ymmärrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että "paine" on määritelty nykynuorten toimesta mukaan uudelleen....
Paskat. Ihan jokainen työelämässä pidempään ollut, jonka kanssa olen sattunut aiheesta puhumaan, kertoo samaa: että työelämästä on tullut paljon kiireisempää ja vaativampaa aiempaan nähden. Kaikki säästöt työntekijän selästä vaan, "orjilla" kun ei ole varaa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo aikataulut tai asiakastyö tekevät työstä sellaisen, että vaatii paineensietokykyä. Toisilta enemmän, toisilta vähemmän. Varsinkin asiakkaat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet erilaisiksi, vaaditaan aivan ihmeellisiä ja huudetaan ja räyhätään jos ei onnistu. Aika paksu nahka saa olla.
Tunnistan kaksi asiaa tuossa paineensietokyvyssä. Työpaikkailmoituksissa ehkä siksi, että toivotaan, että hakijaksi ei silloin uskaltaudu henkilö, jolla ei ole mikäänlaista paineensietokykyä. Toivovat, että sana säikäyttää sellaiset mun työaika loppui juuri nyt ja sen jälkeen heti hanskat tiskiin, vaikka mikä kaaos olisi työpaikalla henkilöt. Eli ihmiset, jotka eivät jousta tippakaan ja tekevät vain yhden asian kerrallaan.
Toinen tulkita tuossa on se, että on paljon töitä, kuten nykyisin on monessa työpaikassa ja pitää pystyä priorisoimaan koko ajan mitä tekee, se kyllä vaatii paineensietokykyä. Nätimpi termi ehkä sille, että meillä on vähän liikaa ihmisillä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kaksi asiaa tuossa paineensietokyvyssä. Työpaikkailmoituksissa ehkä siksi, että toivotaan, että hakijaksi ei silloin uskaltaudu henkilö, jolla ei ole mikäänlaista paineensietokykyä. Toivovat, että sana säikäyttää sellaiset mun työaika loppui juuri nyt ja sen jälkeen heti hanskat tiskiin, vaikka mikä kaaos olisi työpaikalla henkilöt. Eli ihmiset, jotka eivät jousta tippakaan ja tekevät vain yhden asian kerrallaan.
Toinen tulkita tuossa on se, että on paljon töitä, kuten nykyisin on monessa työpaikassa ja pitää pystyä priorisoimaan koko ajan mitä tekee, se kyllä vaatii paineensietokykyä. Nätimpi termi ehkä sille, että meillä on vähän liikaa ihmisillä töitä.
Joustamisesta tuo sana ei mielestäni kerro. Toinen kohta sen sijaan on osuva, mutta jatkokysymys kuuluukin: miksi tilanteen annetaan jatkua sellaisena, että työtä on liikaa, hermolomien kautta kierrätetään työntekijöitä jatkuvasti ja vain ne kahvihuoneissa istuvat lusmuilijat "jaksavat" työssään pysyä?
Ehkäpä työnantaja siirtää sillä vastuun työntekijän ylikuormittamisesta työntekijälle itselleen?
"Joo onhan meillä kiire, liian vähän tekijöitä ja muutenkin p*skaa, mutta sehän luki jo työpaikkailmoituksessa"
Vierailija kirjoitti:
Oletko työtä pelkäämätön hyvä tyyppi, joka ei epäröi tarttua toimeen? Sinulla on hyvä paineensietokyky ja nautit siitä, että on monta rautaa tulessa. Olet joustava ja yhteistyökykyinen tiimipelaaja.
Hae meille. Pääset näköalapaikalle ja saat huippukivat työkaverit! Saat nykyaikaiset työvälineet sekä tiimisin tuen.
T. Kaikki Suomen firmat
Unohdit "can-do-asenteella varustettu rautainen ammattilainen" ja "meillä on tekemisen meininki".
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kaksi asiaa tuossa paineensietokyvyssä. Työpaikkailmoituksissa ehkä siksi, että toivotaan, että hakijaksi ei silloin uskaltaudu henkilö, jolla ei ole mikäänlaista paineensietokykyä. Toivovat, että sana säikäyttää sellaiset mun työaika loppui juuri nyt ja sen jälkeen heti hanskat tiskiin, vaikka mikä kaaos olisi työpaikalla henkilöt. Eli ihmiset, jotka eivät jousta tippakaan ja tekevät vain yhden asian kerrallaan.
Toinen tulkita tuossa on se, että on paljon töitä, kuten nykyisin on monessa työpaikassa ja pitää pystyä priorisoimaan koko ajan mitä tekee, se kyllä vaatii paineensietokykyä. Nätimpi termi ehkä sille, että meillä on vähän liikaa ihmisillä töitä.
Allekirjoitan tämän. Osa yrityksistä saattaa olla piiskurifirmoja ajanhengen innostamina, mutta useimmiten oikeasti ollaan hädässä. Uusia projekteja kahmitaan siinä toivossa, että joku niistä oikeasti toisi katetta firmaan, mutta kun kaikessa on hinnat kilpailtu alle sietokyvyn, työpaikoilla vallitsee sama epätoivoinen sähellys kuin kotonakin. Ihmisistä otetaan irti enemmän kuin mistä he kykenevät elpymään, ja firmoista samoin.
Meidän alalla on ongelmana alun perinkin se, että priorisointi on jatkuvaa. Sopii adhd:lle ehkä kun saa koko ajan vaihtaa työpistettä, mutta normaali-ihmisistä tosi moni ahdistuu siitä, että koko ajan pitää hypätä jonnekin. Ei voi rentoutua tekemään ja katsella työmaataan, että nuo kun tuosta vielä teen niin sitten menen tauolle. Kun voi olla, että joku tulee retuuttamaan ihan muualle.
Pikkufirmassa omistaja on ainoa, jolla on kokonaisuudesta käsitys. Hänellä ei ole aikaa selittää, miksi nyt vaihtui homma ja miten ne loput äsken hengentärkeät asiat nyt sitten pitäisi sinne preferenssilistalle tästä eteenpäin järjestää. Seuraavaksi saat kritiikkiä siitä, miten olet hommassasi eteentulevat ongelmat ratkonut kun ohjeistus on ylimalkainen tai olematon, koska sitä ei ollut aikaa antaa.
Mutta ei se yrittäjä huvikseen ihmisiä kiusaa. Toimii hirvittävän paineen alla ja ei pysty delegoimaan lainkaan, koska rentonakin on siinä hiukan huono. Mutta on ollut jännää tajuta, miten suuri stressitekijä tuollainen tempoilevuus on ihmisille. Normaali ihminen haluaa tehdä työnsä hyvin, ja kaikki sitä haittaavat seikat aiheuttavat sietovaikeuksia. Keskeytykset ja pakko jättää äsken tulipalon tärkeä homma jonkin toisen asian takia on raskasta jo sinällään, vaikka tietäisi tekevänsä hyvää jälkeä eikä siitä tulisi sanomista jälkikäteen.
Minä olen tuon yrittäjän avovaimo. Olen aitiopaikalla kyselemään, miksi mikäkin ratkaisu on tehty. Aika monimutkaista pitsinnypläämistä tuntuu olevan, ja pitää ottaa huomioon asioita, jotka minulle alkavat vasta hitaasti aueta.
Ennen maailmassa meidänkin alalla oli olemassa sellainen asia kuin riittävä kate. Se tarkoitti, että oli mahdollista pitää selkeät työnjaot, jolloin tempoilua oli yksittäisen työntekijän riesana paljon vähemmän. Hitaampikin pärjäsi, koska oppi ne omat harvat tehtävänsä tekemään nopeammin. Mutta kun kaikki pitää saada irti, se johtaa samaan ongelmaan kuin kotona, ihmisen pitäisi olla todella tehokas pystyäkseen pitämään paketin kasassa niin ettei hävetä eikä pänni.
On täysin kohtuutonta olla saman retuutuksen kohteena päivät töissä ja illat kotona. Ei ihminen kestä mitä tahansa ja tehokkuutta ei enää pystytä lisäämään. Silti yritetään, kun ei muutakaan voida. Meidän yritys pysyy pystyssä aika pitkälle siksi, että minä teen ilmaiseksi töitä vähän aina ja etenkin silloin kuin tarvitaan. Toinen puskurihenkilö tekee töitä yrittäjästatuksella ja kykenee noin yhdistämään lastenhoidon ja tulonhankinnan, mutta hänkään ei sen takia pysty olemaan hätäresurssi vaan tulee kun pystyy.
= me istumme, sinä teet