Alkoholistit,millä olette täyttäneet iltanne kun juominen pitää lopettaa??

Kutomalla, lukemalla, ja liityin kansalaisopiston jumppaan, menen kylään. Ensin aloin käymään sellaisessa päihderyhmässä. Viheliäinen sairaus on. Minä olen jäämässä eläkkeelle ensi kesästä kesälomalta. Päätin että en aio juoda itteäni hautaan vaan jottain muutaki pitää olla elämässä kun sitä ainasta tissuttelua ja juomista mutta ilman ryhmää en olis onnistunut

Harrastan meditaatiota ja sattumalta tiedän myös tunteen kun punttiin pitää saada jotain vipinaa. Mielestäni himo päihteisiin ja harrastuksiin ja tv-sarjoihin ovat samaa todellisuuspakoa joka iskee kun todellisuus tuntuu hetkittäin siltä miltä sen ei pitäisi tuntua. Tulee miltei tiedostamaton himo korjata tilanne. Klik ja tv:stä tulee viihdettä. Krak ja tölkki aukeaa ja hyvä fiilis tulee tai tekee mieli lähteä ulos lenkille tai siivota tai heittäytyä laiskuuden nautintoon tai lukea kirjaa tai mennä suihkuun. Ihan mitä vain jotta voi paeta todellisuutta tai korjata se. Tämän tarpeen voi huomata ja vastustaa sitä (mahdotonta) tai kääntää huomio johonkin toiseen paremmaksi miellettyyn tarpeeseen. Minne maailmassa meneekin, tupsahtelee vastaan mielentiloja jossa jokin on jollain tavalla pielessä. Olen huomannut että kun senkaltainen olo tulee, taustalla on aina jonkinlainen tunne, jäykkä kohta tai alue ruumiissa tai solmu jossain sisällä. Voin lähteä hääräämään ja korjaamaan asioita tai sitten tarkastella tätä löytämääni solmua. Kun solmua tarkkailee, huomaa että solmuun liittyy aina jonkinlainen tunnetila. Kun tunnetilaa tarkkailee huomaa että tunnetilan alla on aina jokin toinen juuritunne joka tuntuu kropassa asti. On jotenkin rankkaa seurata tätä tunnetta ja mieli haluaa tehdä ihan mitä tahansa muuta kun juurimielentila vain suurenee ja valtaa kaiken. Mutta kun sen kanssa istuu ja sen kokee ja sitä tarkkailee, se laantuu ja sulaa pois. Joskus se voi myös muuttua lisää. Esimerkiksi jäykän asenteen alla vellova tyhjyys kasvaa, sitten suuri sietämätön tyhjyys sulaa pois ja jättää oudon nostalgian. Tämäkin tunne pitää katsoa pois. Jos jäykkä asenne koskaan palaa, se palaa heikompana. Toisaalta harjoitukset nostavat lisää solmuja pintaan ja ne pitää ratkaista samalla tavalla eli tarkkailemalla. Rankkaa mutta palkitsevaa. Työkaluna ei tarvita mitään muuta kuin tietoisuutta. Kun tunnetta kokee, sen nimeä ei tarvitse edes tietää, se saa nimensä jälkikäteen. Huomaan että eri lajisia tunteita nousee eri tilanteissa. Purkautuneiden tunnemekanismien alta löytyy lisää tunnemekanismeja jotka aktivoituvat eri tilanteissa. Hienostuneempia asenteita nousee sisältäni. Olen ollut huomaamatta tunteita niin pitkään elämässäni että tuntuu kuin olisin avannut matolaatikon. Voin yrittää olla huomaamatta niitä mutta se tuottaa tuskaa. Voin kokea tunteet kun ne nousevat ja ne eivät palaa samanlaisina. Joskus unohdan tunteet kokonaan mutta huomaan sen viimeistään sitten kun kokemattomat tunteet alkavat taas ohjata elämää ja kaikki tuntuu kyntämiseltä ja sitten muistan taas vain katsoa ja kokea ja painolasti putoaa kuin itsestään. On ikäänkuin että kokemattomat tunteet joita ei ole koettu aikanaan tässä ja nyt palaavat aina elämäämme kunnes ne koetaan siellä missä ne voidaan kokea eli tässä ja nyt. Huh, pitkä teksti.

Vierailija kirjoitti:

Harrastan meditaatiota ja sattumalta tiedän myös tunteen kun punttiin pitää saada jotain vipinaa. Mielestäni himo päihteisiin ja harrastuksiin ja tv-sarjoihin ovat samaa todellisuuspakoa joka iskee kun todellisuus tuntuu hetkittäin siltä miltä sen ei pitäisi tuntua. Tulee miltei tiedostamaton himo korjata tilanne. Klik ja tv:stä tulee viihdettä. Krak ja tölkki aukeaa ja hyvä fiilis tulee tai tekee mieli lähteä ulos lenkille tai siivota tai heittäytyä laiskuuden nautintoon tai lukea kirjaa tai mennä suihkuun. Ihan mitä vain jotta voi paeta todellisuutta tai korjata se. Tämän tarpeen voi huomata ja vastustaa sitä (mahdotonta) tai kääntää huomio johonkin toiseen paremmaksi miellettyyn tarpeeseen. Minne maailmassa meneekin, tupsahtelee vastaan mielentiloja jossa jokin on jollain tavalla pielessä. Olen huomannut että kun senkaltainen olo tulee, taustalla on aina jonkinlainen tunne, jäykkä kohta tai alue ruumiissa tai solmu jossain sisällä. Voin lähteä hääräämään ja korjaamaan asioita tai sitten tarkastella tätä löytämääni solmua. Kun solmua tarkkailee, huomaa että solmuun liittyy aina jonkinlainen tunnetila. Kun tunnetilaa tarkkailee huomaa että tunnetilan alla on aina jokin toinen juuritunne joka tuntuu kropassa asti. On jotenkin rankkaa seurata tätä tunnetta ja mieli haluaa tehdä ihan mitä tahansa muuta kun juurimielentila vain suurenee ja valtaa kaiken. Mutta kun sen kanssa istuu ja sen kokee ja sitä tarkkailee, se laantuu ja sulaa pois. Joskus se voi myös muuttua lisää. Esimerkiksi jäykän asenteen alla vellova tyhjyys kasvaa, sitten suuri sietämätön tyhjyys sulaa pois ja jättää oudon nostalgian. Tämäkin tunne pitää katsoa pois. Jos jäykkä asenne koskaan palaa, se palaa heikompana. Toisaalta harjoitukset nostavat lisää solmuja pintaan ja ne pitää ratkaista samalla tavalla eli tarkkailemalla. Rankkaa mutta palkitsevaa. Työkaluna ei tarvita mitään muuta kuin tietoisuutta. Kun tunnetta kokee, sen nimeä ei tarvitse edes tietää, se saa nimensä jälkikäteen. Huomaan että eri lajisia tunteita nousee eri tilanteissa. Purkautuneiden tunnemekanismien alta löytyy lisää tunnemekanismeja jotka aktivoituvat eri tilanteissa. Hienostuneempia asenteita nousee sisältäni. Olen ollut huomaamatta tunteita niin pitkään elämässäni että tuntuu kuin olisin avannut matolaatikon. Voin yrittää olla huomaamatta niitä mutta se tuottaa tuskaa. Voin kokea tunteet kun ne nousevat ja ne eivät palaa samanlaisina. Joskus unohdan tunteet kokonaan mutta huomaan sen viimeistään sitten kun kokemattomat tunteet alkavat taas ohjata elämää ja kaikki tuntuu kyntämiseltä ja sitten muistan taas vain katsoa ja kokea ja painolasti putoaa kuin itsestään. On ikäänkuin että kokemattomat tunteet joita ei ole koettu aikanaan tässä ja nyt palaavat aina elämäämme kunnes ne koetaan siellä missä ne voidaan kokea eli tässä ja nyt. Huh, pitkä teksti.

Josta minä en edes ymmärrä juuri mitään... Ei ihme, että ahdistun nykyään niin usein ja mielestäni useimmiten syyttä. Kun join, ei muuten ahdistellut kuin harvoin. Yleensä se lie toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon tästä ketjusta❤️. Maksa-arvot 1400 ja todellinen ongelma ja olen vasta 23 vuotias. Masennuin pahasti ja terapia lopetettiin seinään koronan takia puoli vuotta sitten kun ei ole resursseja, sitten aloin juomaan enkä tullut enään humalaan ja todellakin haluaisin lopettaa. Yritän tuota tee juttua myös, kiitos ❤️

Mikä niistä maksa-arvoista?

Samaa tässä pohtinut.

Minä en voi sietää käsitöitä enkä mitään hiton askarteluja. En siedä ihmisiä, olen työssäni niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että vapaa-ajalla ei enää jaksa. Lisäksi olen tietokoneen ääressä kaiket päivät (teams), joten ei jaksaisi surffaillakaan. 

En kestä mitään ryhmäjumppia, no nyt niistä ei riskiä olekaan. En käy saunassa enkä uimassa, ällöttää, joten ei sellaistakaan "rentoutumista". 

Mulla on juoksumatto ja koira, joten ainoa on siis kävely, sisällä ja ulkona. 

Kaikenlaisia projekteja. Maalasin keittiön, entisöin pari tuolia, ompelin verhot. Tein koko kämppään kuolinsiivouksen, se oli fantastista.

Rakastelun merkeissä menee illat. Viikonloppuna voi sitten ottaa bisseä ja Jallua.