Tunnetteko ihmisiä, jotka ilmoittavat lapselle, että heidän pitää mennä yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmat vanhemmat sanoi mulle että yliopisto on käytävä. Ymmärrän heitä hyvin, sillä heillä ei ollut kotoa saatua kannustusta tai mahdollisuuksia akateemisempaan uraan. Fyysinen työ vei heidät molemmat, pienipalkkaiset ahkeroijat sairauseläkkeelle, joten ymmärrän miksi he ajattelivat lukeneemman uran olevan parempi tulevaisuuden kannalta. Tienaan jo nyt urani alussa kaksi kertaa sen, mitä äitini tienasi kuukaudessa parhaina päivinään. Eri asia tosin että kestääkö tätä onnea pitkään, kun nykyaikana töiden säilyvyydestä ei voi olla varma.

Niin. Joillekin, luullakseni eriyisesti iäkkäämpien vanhempien joukossa löytyy paljon heitä, joille yliopison käymien edustaa tietä, jonka kautta aukenee niin parempi palkka kuin siisti sisätyö, jossa voi pyöritellä papapereitta ja istua pöydän takana. Osittain päällekkäinen joukko edellisten kanssa ova he, joille korkeakoulutus tarkoittaa aina varmaa työllistymistä. - Maisteri, joka sanoo että on työtön toista viikkoa on heille työtävieroksua tai pullamössösukupolveen kuuluva, joka ei tiedä oikeasti, mitä työ on. Kun kyllä töitä on aina kaikille, jotka vaan tekevät parhaansa.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ihan itsestään selvää, että lapset menevät yliopistoon. Vanhempi meni jo ja viihtyy todella hyvin muiden samanhenkisten nuorten seurassa :)

Millainen olet? Mitä arvostat elämässä? Kuinka vaativa olet?

Olen itse joviaali ja avarakatseinen ihminen. Arvostan toki koulutusta, mutta ennen kaikkea muiden ihmisten auttamista ja omien kykyjen käyttämistä muidenkin hyväksi. En painosta lapsiani yliopistoon rahan vuoksi. Enemmän kannustan tiedonjanoon ja uteliaisuuteen. Hyvä elämä voi löytyä myös yliopiston ulkopuolelta, en sitä kiellä. Tunnustan olevani vaativa, mutta vain lasteni kykyjen puitteissa, en liiallisesti. Omat vanhempani eivät painostaneet minua mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Lapsemme keskiarvo on 9.9 ja en todellakaan anna hänen haaskata lahjakkuuttaan samanlaiseen alisuorittamiseen kuin itse olen kykyjäni tuhlannut.

Eli pakotat hänet vaikka aseella uhaten yliopistoon, etkä anna arvoa lainkaan sille, että hän löytäisi oman polkunsa ja paikkansa ihan itse, ilman pakottamista ja painostamista? - Suhatuduko muutenkin kaikkeen mitä lapsesi tekee tai on tekemättä yhtä epäluulosiesti. Kun ikäsi suomalla uktorieeilla uskot vakaasti, että sinä tiedät parhaiten hänen paikkamsa.

Oma veljeni keskiarvo oli vain 9  ja ylppäreiden keskiarvo "E" - Hän jatkoi opintojaan armeijavälivuoden jälkeen ammattikouluun (luit oikein ammattikouluun en kirjoittanut: ammatti-korkea-kouluun) ja on tänään onnellinen käsityöläinen ja tyyytväinen siihen, että sai pitää oman päänsä, eivätkä akateemiset vanhempamme asettaneet hänelle ehdottomia odotuksia tai vaatimuksia siitä, että hänen olisi pakko jatkaa opintojaan yliopistossa; koska onhan se totta, että aika moni muu hänen tavoin opinnoissa verraten hyvin menestynyt niin on tavannut tehdä   

Tiedän yleisellä elämänkokemuksella, että suorittavassa työssä ei saa kuin känsät käsiin ja pienen eläkkeen. Kaupanpäälle kroppa on ihan sohlona.

En halua lapsellemme samaa kohtaloa töiden suhteen. Muuten saa polkunsa löytää, enkä edellytä tiettyjä harrastuksia tai harrastuksia ylipäätään.

Kerron hänelle omia kokemuksiani duunarina ja duunarin lapsena, kuinka yliopistokoulutus avaa paljon valinnanmahdollisuuksia elämän rakentamiseksi oman näköiseksi. Duunarina pitää ottaa mitä saa ja parhaansa mukaan yrittää pärjätä sillä. Yleensä työtkään eivät tuota tyydytystä koska niihin on usein vain ajauduttu pakon sanelemina.

Koska hänen kognitiiviset kyvyt ovat erinomaiset, eikä 9.9 keskiarvo vaadi juuri mitään työtä, olisi vain typerää haaskata moiset kyvyt jättämällä koulut keskiasteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Lapsemme keskiarvo on 9.9 ja en todellakaan anna hänen haaskata lahjakkuuttaan samanlaiseen alisuorittamiseen kuin itse olen kykyjäni tuhlannut.

Eli pakotat hänet vaikka aseella uhaten yliopistoon, etkä anna arvoa lainkaan sille, että hän löytäisi oman polkunsa ja paikkansa ihan itse, ilman pakottamista ja painostamista? - Suhatuduko muutenkin kaikkeen mitä lapsesi tekee tai on tekemättä yhtä epäluulosiesti. Kun ikäsi suomalla uktorieeilla uskot vakaasti, että sinä tiedät parhaiten hänen paikkamsa.

Oma veljeni keskiarvo oli vain 9  ja ylppäreiden keskiarvo "E" - Hän jatkoi opintojaan armeijavälivuoden jälkeen ammattikouluun (luit oikein ammattikouluun en kirjoittanut: ammatti-korkea-kouluun) ja on tänään onnellinen käsityöläinen ja tyyytväinen siihen, että sai pitää oman päänsä, eivätkä akateemiset vanhempamme asettaneet hänelle ehdottomia odotuksia tai vaatimuksia siitä, että hänen olisi pakko jatkaa opintojaan yliopistossa; koska onhan se totta, että aika moni muu hänen tavoin opinnoissa verraten hyvin menestynyt niin on tavannut tehdä   

Tiedän yleisellä elämänkokemuksella, että suorittavassa työssä ei saa kuin känsät käsiin ja pienen eläkkeen. Kaupanpäälle kroppa on ihan sohlona.

En halua lapsellemme samaa kohtaloa töiden suhteen. Muuten saa polkunsa löytää, enkä edellytä tiettyjä harrastuksia tai harrastuksia ylipäätään.

Kerron hänelle omia kokemuksiani duunarina ja duunarin lapsena, kuinka yliopistokoulutus avaa paljon valinnanmahdollisuuksia elämän rakentamiseksi oman näköiseksi. Duunarina pitää ottaa mitä saa ja parhaansa mukaan yrittää pärjätä sillä. Yleensä työtkään eivät tuota tyydytystä koska niihin on usein vain ajauduttu pakon sanelemina.

Koska hänen kognitiiviset kyvyt ovat erinomaiset, eikä 9.9 keskiarvo vaadi juuri mitään työtä, olisi vain typerää haaskata moiset kyvyt jättämällä koulut keskiasteeseen.

Uskotko, että ymmärrän mielipiteei erinomaisen hyvin. - Minusta välillä näet tuntuu, ettei veljeni itsekään aina muista ja tajua, miten onnekas hän on myös ollut.

Käsityöläisiä (ja duunareita/ suorittavaa työtätekeviä) kun usein tavataan kyllä arvostaa ja kunnioittaa. Mutta jostain olisi löydettävä heille myös palkan maksajia. Pelkillä maininnoilla juhlapuheissa ei elä.  

Koulutustaso ja elinaso odotukset on yleisesti nousseet.  Nykyisin on monia sellaisia töitä mitä aiemmin tehtiin paljon vähemmällä osaamisella, Nyt odotetaan yhä useammin vähintään ammatikorkeakoulututkinoa; tai sitten sinun on oltava "tosi hyvä tyyppi", jotta saattaisit työllisä, muutoinkin kuin itse istsesi työllisämällä. 

Moni aiemmin käsityönä tehty tehdään nykyisin koneilla tai teetetään jossain Suomen rajojen ulkopuolella, kulloiisessakin halpatuotantomaassa  

Monesti mieluummin ostetaan se sarajtutannon kautta markkinoille tuotu tuote kuin maksetaan "ylimääräistä" käsityöstä. 

Sinänsä ymmärrettävää koska rahanreikiä on lukematomia  ja kuluttaminen on taitolaji. Ei tavallisella palkansaajalla ole varaa hankkia kaikkea tarvitsemaansa käsityönä, vaikka haluja olisikin. 

Elämme paljossa kulutuskeskeisessä kulttuurissa halusimme tai emme.  Jokainen valitsee itse. Mutta pelkästään "tavallsien tossunkuluttajan" syyllistämien jakuvasti väärisä valinnoista on vähän tylsää.  Vaikka samalla huomautettaisiinkin, että jos hän ja samalla useampi hänen tavoin tekisi toisin, niin useampi käsityöläinenkin saattaisi tulla työllään toimeen... ja ilmastonmuutoksen merkit osoittaa muutakin kuin, että taas ollaan lähempänä maailman loppua.  

Minä yllätin vanhempani menemällä yliopistoon. Ja suosittelen samaa lapsillenikin. Opiskelusta saa paljon muutakin kuin sen tutkinnon. Toki jos lapsilla olisi joku unelmatyö kannustaisin siihen, mutta muussa tapauksessa opiskelun kautta aukeaa kaikenlaisia mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä yllätin vanhempani menemällä yliopistoon. Ja suosittelen samaa lapsillenikin. Opiskelusta saa paljon muutakin kuin sen tutkinnon. Toki jos lapsilla olisi joku unelmatyö kannustaisin siihen, mutta muussa tapauksessa opiskelun kautta aukeaa kaikenlaisia mahdollisuuksia.

Eiköhän aika moni vanhempi ajattele juuri samalla tavoin; oive siä, etä lapsi löytäisi sen oman unelmiensa opiskelupaikan ja myöhemmin työn ja saisi elää ja kokea oman näköistään elämää. - Ikävää on tietysti sitten nämä ääripää, jotka eivätt näe kuin oman totuutensa. 

Moni Nuori uskoo usein tekevänsä opiskelupaikan valinnan itse. Moni asia kuitenkin vaikuttaa valintaan.

Vaikka suomalaisissa yliopistoissa  on lverraten paljon eri sosiaaliryhmistä, kotitausta vaikuttaa edelleen koulutusvalintoihin ja opiskelupaikan saamiseen.

Tutkimusten mukaan vanhempien matalan sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä jälkeläistensä muita vaatimattomampiin koulusaavutuksiin.

Köyhästä ja kouluttautumattomasta perheestä kotoisin olevalla suomalaisnuorella yliopistokoulutukseen hakeutuminen ja sisäänpääsy on edelleen epätodennäköisempää. Mutta onneksi edelleen täysin mahdollista.

 Tässä mielessä olen tyyyväinen siihen, että Suomessa on hetkellisesti vasemmisto hallitus, vaikka en ole kaikkien sen koulutusiinjausten kanssa henkilökohtaisesti samaa miesltä. 

Omat vanhemmat pakottivat lukioon kiristämällä rahahanojen sulkemisen uhalla. Lukion jälkeen eivät enää puuttuneet valintoihini. Lääkäreitä, mutta ovat itse eläneet köyhän lapsuuden.