Tunnetteko ihmisiä, jotka ilmoittavat lapselle, että heidän pitää mennä yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä useimmat kertovat lapsilleen, jos menevät yliopistoon. Tosin useimmilla yliopistoon menevillä ei vielä ole lapsia. 

Ethän unohda yliopistoissa työssä käyviä? Heillähän saattaa olla jopa lastenlapsia, joille huokaista, että "hohhoijaa - pitääpä taas lähteä yliopistolle raatamaan".

Ethän unohda, mitä tarkoittaa sana "useimmat"? Melko harvassa ovat he, jotka isovanhempi-iässä yliopistoon menevät. 

Mieheni vanhemmat ovat vieläkin katkeria kun mies ei mennyt yliopistoon, vaikka oli siellä paikkakin valmiina. Eivät pääse yli vaikka mies ollut jo yli 10-vuotta ”hyvässä” työpaikassa ja edennyt pikku hiljaa ylöspäin ja nykyään tienaa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä useimmat kertovat lapsilleen, jos menevät yliopistoon. Tosin useimmilla yliopistoon menevillä ei vielä ole lapsia. 

Ethän unohda yliopistoissa työssä käyviä? Heillähän saattaa olla jopa lastenlapsia, joille huokaista, että "hohhoijaa - pitääpä taas lähteä yliopistolle raatamaan".

"Mennä yliopistoon" ja "mennä yliopistolle" tarkoittaa kahta eri asiaa. Ensin mainittuun ei kuuluu työssä käyminen yliopistolla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Lapsemme keskiarvo on 9.9 ja en todellakaan anna hänen haaskata lahjakkuuttaan samanlaiseen alisuorittamiseen kuin itse olen kykyjäni tuhlannut.

Mitä tarkoitat? Minäkin olin tuo kympin oppilas, ja aikuisena ns. alisuoriutuja. Opiskelin kauppakorkeakoulussakin hetken, mutta vaikea on saattaa jotain sellaista loppuun, jota tekee vain näön tai statuksen vuoksi. Tällä viikolla aloitan opiskelut ammattikoulussa, enkä ole ollut näin innostunut vuosikausiin! Tuntuu, että olen ehkä vihdoinkin löytänyt oikean alan. Ihminen alusuoriutuu jos motivaatiota ei ole. Motivaatiota voi löytää intohimon kautta.

Meillä naapurin perheen poika puhui 9-vuotiaana menevänsä samaan kouluun kuin isänsä. Tekninen yliopisto kyseessä.

Äiti muutenkin ko perheessä sekaisin. Puhuu jotain 30-vuotta vanhoja asioita miehensä matematiikan opiskelusta ... ihan kuin kukaan muu ei tässä maailmassa osaisi matematiikkaa.

Itse akateemisena jäi perhevapaille kymmeneksi vuodeksi. Ja nyt kun on töissä niin siitä ei kyllä tule yhtään mitään...on ollut työelämässä ehkä 10 vuotta. Sillä opiskelu kesti 10 v ja perhevapailla 10 v.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Lapsemme keskiarvo on 9.9 ja en todellakaan anna hänen haaskata lahjakkuuttaan samanlaiseen alisuorittamiseen kuin itse olen kykyjäni tuhlannut.

Eli pakotat hänet vaikka aseella uhaten yliopistoon, etkä anna arvoa lainkaan sille, että hän löytäisi oman polkunsa ja paikkansa ihan itse, ilman pakottamista ja painostamista? - Suhatuduko muutenkin kaikkeen mitä lapsesi tekee tai on tekemättä yhtä epäluulosiesti. Kun ikäsi suomalla uktorieeilla uskot vakaasti, että sinä tiedät parhaiten hänen paikkamsa.

Oma veljeni keskiarvo oli vain 9  ja ylppäreiden keskiarvo "E" - Hän jatkoi opintojaan armeijavälivuoden jälkeen ammattikouluun (luit oikein ammattikouluun en kirjoittanut: ammatti-korkea-kouluun) ja on tänään onnellinen käsityöläinen ja tyyytväinen siihen, että sai pitää oman päänsä, eivätkä akateemiset vanhempamme asettaneet hänelle ehdottomia odotuksia tai vaatimuksia siitä, että hänen olisi pakko jatkaa opintojaan yliopistossa; koska onhan se totta, että aika moni muu hänen tavoin opinnoissa verraten hyvin menestynyt niin on tavannut tehdä   

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Lapsemme keskiarvo on 9.9 ja en todellakaan anna hänen haaskata lahjakkuuttaan samanlaiseen alisuorittamiseen kuin itse olen kykyjäni tuhlannut.

Menit sitten siitä mistä aita matalin... miksei muut saa?

Minä olen puhunut lapsilleni jo pienestä pitäen ”sitten kun olet lukiossa” ja ”kun opiskelet yliopistossa”. Eli nämä vaihtoehdot on aina esitetty itsestäänselvinä. En siis pakota vaan pienestä pitäen ”aivopesen” heidät itse hakeutumaan yliopistoon. Opiskelualan saavat valita tietenkin itse. Samalla tavalla myös minulle puhuttiin lapsena. Olemme normaali perhe ja lapset (nyt teinejä ja nuoria aikuisia) ovat terveitä ja tasapainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen puhunut lapsilleni jo pienestä pitäen ”sitten kun olet lukiossa” ja ”kun opiskelet yliopistossa”. Eli nämä vaihtoehdot on aina esitetty itsestäänselvinä. En siis pakota vaan pienestä pitäen ”aivopesen” heidät itse hakeutumaan yliopistoon. Opiskelualan saavat valita tietenkin itse. Samalla tavalla myös minulle puhuttiin lapsena. Olemme normaali perhe ja lapset (nyt teinejä ja nuoria aikuisia) ovat terveitä ja tasapainoisia.

Millainen olet? Mitä arvostat elämässä? Kuinka vaativa persoona olet?

Vierailija kirjoitti:

Minä esimerkiksi olen moneenkin kertaan sanonut lapselleni, että minun pitää mennä yliopistoon. Tosin tarkoitan sillä rakennusta, oikeastaan tiedekuntaa.

Olen tällainen tavallinen aikuisopiskelija, työssäkäyvä melkein-uraihminen.

Mitä arvostat elämässä? Millaisia ihmisiä arvostat? Oletko ns vaativa ihminen?

Ei ole annettu muuhun vaihtoehtoa meillä.Olemme uraihmisiä ja jo monessa polvessa akateemisia. Olemme myös väitelleitä. Muuten ollaan henkilöinä aika tavallisia ja leppoisia.

Ihmisen pitää tässä elämässä toteuttaa omaa polkuaan. Uskon, että oma alisuoriutumiseni on vanhempieni perintöä. Olin hyvä koulussa, mutta he asettivat minulle aivan kohtuuttomia vaatimuksia. Yrittivät elää omia toteutumattomia unelmiaan minun kauttani. Olen tuhlannut suuren osan nuoruudestani muiden unelmien toteuttamiseen, ja olen ollut ihan pihalla siitä, mitä ITSE haluan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen puhunut lapsilleni jo pienestä pitäen ”sitten kun olet lukiossa” ja ”kun opiskelet yliopistossa”. Eli nämä vaihtoehdot on aina esitetty itsestäänselvinä. En siis pakota vaan pienestä pitäen ”aivopesen” heidät itse hakeutumaan yliopistoon. Opiskelualan saavat valita tietenkin itse. Samalla tavalla myös minulle puhuttiin lapsena. Olemme normaali perhe ja lapset (nyt teinejä ja nuoria aikuisia) ovat terveitä ja tasapainoisia.

Täällä identtinen menettely. 

Meilläkin on ihan itsestään selvää, että lapset menevät yliopistoon. Vanhempi meni jo ja viihtyy todella hyvin muiden samanhenkisten nuorten seurassa :)

Mun molemmat vanhemmat sanoi mulle että yliopisto on käytävä. Ymmärrän heitä hyvin, sillä heillä ei ollut kotoa saatua kannustusta tai mahdollisuuksia akateemisempaan uraan. Fyysinen työ vei heidät molemmat, pienipalkkaiset ahkeroijat sairauseläkkeelle, joten ymmärrän miksi he ajattelivat lukeneemman uran olevan parempi tulevaisuuden kannalta. Tienaan jo nyt urani alussa kaksi kertaa sen, mitä äitini tienasi kuukaudessa parhaina päivinään. Eri asia tosin että kestääkö tätä onnea pitkään, kun nykyaikana töiden säilyvyydestä ei voi olla varma.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ihan itsestään selvää, että lapset menevät yliopistoon. Vanhempi meni jo ja viihtyy todella hyvin muiden samanhenkisten nuorten seurassa :)

Millainen olet? Mitä arvostat elämässä? Kuinka vaativa olet?

Yliopistot olisivat parempia paikkoja, jos siellä ei olisi näitä "pakotettuja" eikä statuksen vuoksi hakeneita/opiskelevia, joilla ei ole välttämättä minkäänlaista kiinnostusta alaan.

Joo, on psykologi ammatiltaan ja psykoterapeutti. On myös hommannut lapselleen syömishäiriön ihailemalla alipainoa aina ja myös lapsen kuullen ja moittinut lihavia. Yli BMI 17 kuulema ovat jo pyöreitä. Illalla ruoaksi saattaa olla pelkkää makaronia ketsupilla pieni kulho kasvavalle teinille ja aamiaiseksi hedelmä ja muutama pähkinä. Ja kun oli lapsi niin jos iltapäivällä kylässä otettiin pala torttua niin siihen sanottiin että nyt sitten illalla ei tarvitse syödä enää mitään kun tässä on jo tarpeeksi kaloreita.

psykologi hommaa lapselleen syömishäiriön, jooooo varmasti 🙄

Meilläkin puhutaan lapsille korkeakouluopiskelusta itsestäänselvyytenä, koska he ovat kognitiivisesti pärjääviä ja luonteiltaan hyvin tiedonhaluisia. Arvomaailmaani kuuluu aika pian yksilönvapauden jälkeen tiedon ja tieteen arvostaminen ja toivon, että lapseni omaksuisivat meidän vanhempien tärkeäksi kokemia arvoja. Jos lapseni valitsevat muun kuin akateemisen uran, se on minulle ihan okei, uskon, että he tekevät ratkaisunsa perustellusti.