Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.
Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.
Näin se on, mutta imurointi ja kodinhoito ei todellakaan alakertaa kostuta.
Miehen pitää edelleen olla mies. Tämä oppi vaan on jäänyt monelta nuoremmalta mieheltä väliin.
Naiset eivät tiedä mitä miehiltä haluavat. He sanovat haluavansa naisen, joka hoitaa lapsia ja kotia, mutta käytännössä näin ei ole.
Mä haluan miehen, joka on tasa-arvoinen mun kanssa kaikissa yhteiselämän osa-alueissa. Joka siis kohtelee mua samoin kuin toivoo itseään kohdeltavan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, meillä on hyvä parisuhde, vaikka siisteyskäsitykset ja muut ei aina ihan täysin kohtaa. Kun toisen toiveet otetaan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto tälle aiemmalle kommentille:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Miksi minua, miehenä, kiinnostaisi jonku toisen miehen ero?
Tai sen elämässään epäonnistuneen naisen valinnat joka on ihan itse omat päätöksensä tehnyt?
Mutta täällä te katkerot miesvihaajat kerrotte kuinka kaikki miehet....
Pojille pitäisi opettaa jo ekalta luokalta mitä naiset heistä ajattelevat. Materiaalin voisi koostaa tältä palstalta. Voisi korvata peniksillisillä uskonnontunnit. 2-4h joka viikko.
Siitä vain. Perusta konsulttifirma ja lähde kiertämään Suomen kouluja. Se, että syyllistät naista siitä, että mies MUUTTUU laiskaksi vasta lasten synnyttyä, kertoo sinusta paljon.
Se että väitätte että kaikki miehet muuttuvat laiskoiksi paskoiksi lasten synnyttyä kertoo teistä paljon.
Oikeasti, älkää sekaantuko miehiin. Tehän tienaatte niin hyvin että pärjäätte ilmankin, ja valtio kustantaa keinosiemennyksen jos sun on aivan pakko päästä porsimaan.
Hyvin monet miehet muuttuvat, ja jotkut pysyvästikin. Oma mieheni luisui tuohon *äiti hoitaa* -moodiin, mutta ymmärsi kuulemaansa, kun riittävän selkeästi, havainnollisesti ja painokkaasti kertoi, mitä tapahtuu jos tilanne ei muutu. Nyt on palautunut aikuisvauvaharhastaan takaisin aikuiseksi ihmiseksi, ja parisuhde toimii jälleen.
Mutta sehän tässä nykyään on näköjään ollut suurena huolen aiheena, että naiset pärjäävät ilmankin eivätkä sekaannu laiskoihin mieslapsiin. Porsiakaan eivät enää halua, ja tästä on syntynyt lähes kansallinen hätätila.
Ei se ole huolenaihe tai hätätila.
Vihaatte miehiä sellaisina kuin ne ovat, jättäkää ne rauhaan ja eläkää keskenänne.
Ei ole vaikeaa.
Sinulle näyttää olevan erittäin vaikeaa hyväksyä, että juuri noin naiset ovat sinun kohdallasi toimineet: jättäneet rauhaan.
Entä jos nyt lopultakin lähtisit sinne omille poluillesi ja jättäisit naiset rauhaan. Eläisit ihan keskenäsi. Olisi kaikilla kivempaa.
Olen naimisissa. Kommentoin vain teidän miesvihaanne ja tarjoan ratkaisuja ongelmiisi.
Vaimollasi on siis puolisona erittäin aggressiivinen palstamamma. Aamusta iltaan istut palstalla raivoamassa, ja vaimosi joutuu tekemään yksin kaikki kotityöt. Ihanaa. Kerro hänelle terveiset, että voi tulla hakemaan vertaistukea täältä. :)
Kaikki joilla on paska mies: asiat voisivat olla huonomminkin. Teillä voisi olla miesvihaauuuli puolisona. Taivas varjele.
Ehkä jollain raukalla onkin? Sehän väitti olevansa naimisissa. (Tosin uskon että mielikuvitusvaimo sillä vain on, ei tuollaista ulisijaa pahinkaan masokisti jaksaisi edes alttarille asti.)
Rakkaus lapseen voi olla ehdotonta, mutta kumppaniin ei. Toden totta se on ehdollista eikä siinä ole mitään väärää. Ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla, on helppo rakastaa. Jos se sama ihminen alkaakin käyttäytyä niin, että hänen kanssaan on paha olla, niin tottakai se rakkaus vähenee ja loppuu. Outo ajatus, että rakkaus olisi joku mystinen tunneside joka kerran alettuaan jatkuu ikuisesti. "Kaiken se kestää" pätee ainoastaan äidinrakkauteen, ja joissain tapauksissa ei siihenkään.
Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.
Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.
Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.
Onko imurointi teillä jokin esileikki. Voi reppanoita!
Mites teillä? Mies menee sänkyyn ja odottaa, että vaimo saa kotityöt tehtyä. Jos menee pitkään, mies rupeaa huutelemaan, että pistä vauhtia, kun panettaa. Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Hyvä tietää ettei naisia miellytä seksi.
Miksi naiset edes valitsevat olla miesten kanssa?
On miehiä, joiden kanssa nainen haluaa seksiä ja on miehiä, joiden kanssa nainen ei halua seksiä. Jos parisuhteessa naiselta loppuu arvostus mieheen, loppuu seksikin ja sitten seuraavaksi koko parisuhde.
Noin ei väitetty. Siellä sanotaan:
Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Älä yritä venkoilla. Miksi naiset ovat miesten kanssa, koska se paneminen on kotityö muiden joukossa.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. Onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
En esittänyt tuota väitettä, hyväksyin sen naisia koskevana totuutena koska ettehän te täällä valehtele miesvihakiimaisena.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. On hankala lukea lauseita, jotka tolkuttoman pitkiä ilman asian jäsentelyä pistein, mutta kai niin pitää ruveta tekemään, koska joillekin on hirveän vaikea tajuta, että ne viereiset lauseet kuuluvat samaan kokonaisuuteen ja sitten ottavat siitä vain yhden lauseen ja jättävät huomioimatta kokonaisuuden.
Tuo kertoo totuuden siitä kuinka naiset kokevat seksin.
Miksi vänkäät vastaan? Kaduttaako että kerroit faktat?
Jos naisella on mies, joka iltaisin odottaa, että nainen saa kotityöt tehtyä, että sitten päästään panemaan, niin silloin nainen kokee, että seksi on kotityö muiden kotitöiden joukossa verrattuna siihen, että mies tekee osan kotitöistä, joten naiselle jää vapaata aikaa, jolloin hän ehtii ajatella muutakin kuin sitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin pääsee nukkumaan eli nainen ehtii rentoutua, jolloin se seksikin tulee mieleen ja sitä myöten halu harrastaa sitä.
Kaunis tapa selitellä miten nainen käyttää seksiä miehen palkitsemiseksi.
Kyseessä ei ole palkitseminen vaan se tosiasia, että jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita, kun huomaa, että kaikki jää itselle tehtäväksi ja kun tunteet on negatiivisia, on mielialakin negatiivinen eikä silloin kiinnosta seksi sen negatiivisia tunteita herättävän henkilön kanssa ja tämä tuntuu joillekin olevan vaikea ymmärtää, kun jotkut väittävät, että kyse on palkitsemista vaikka se ei sitä ole vaan yksi keino osoittaa rakkautta ja välittämistä.
Kyse on täysin palkitsemisesta.
Siitä kertoo jo tuo asenne, että miehen tehtävä on herättää naisissa positiivisia tunteita "saadakseen".
Mitäs naisilta vaaditaan?
Siis mikä ihme sulla on vialla? Miehen tehtävä on herättää naisIssa positiivisia tunteita? Montako naista sulla on parisuhteessa? Ja ihan vaan näin kun en oikein ymmärrä, pitäisikö siis miehen joka on aivan samantekevä (neutraalit tunteet) tai vastenmielinen (negatiiviset tunteet) saada naisIlta seksiä ihan samalla tavalla kuin positiivisia tunteita herättävän? Eli miehen pitäisi saada seksiä vaikka hän olisi millainen mummoja, lapsia, ja naisia sairaalaan hakkaava örkki? Koska niitä positiivisia tunteita ei saa vaatia, se on jotenkin väärin.
Mä en tajua sun ajatuksen juoksuasi en sitten yhtään.
Ja sun kysymykseesi mitä naisilta vaaditaan? Naisilta vaaditaan että he herättävät jotain positiivisia tunteita miehessä. Vai menetkö parisuhteeseen jonkun naisen kanssa joka ei merkitse sulle yhtään mitään, tai jota jopa inhoat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minä ja minä. Entäs jos palvelis puolisoaan ja korostais ne hyvät puolet ?
Enpä ole palvelijaksi tähän parisuhteeseen lähtenyt. Kyllä niitä kodinhoitajien töitä varmaan löytäisi ja saisi palkkaakin, jos palvelijan roolia kaipaa.
Ongelmahan on siinä, että vain se toinen on parisuhteessa palvelijan asemassa. Jos molemmat palvelisi toisiaan niin mitään ongelmia ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.
Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?
Tee niin, jos koet että tuo mitä teet on epäreilusti enemmän kuin ne päivittäiset kotitalouden työt.
Itse vaihtain heittämällä - semminkin kun automme ja kotimme eivät tarvitse päivittäistä remppaamista, tuholaiseläimiä tai metsää ei meillä ole ja lumitöitäkin tarvitsee tehdä vain talvisin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.
Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?
Tee niin, jos koet että tuo mitä teet on epäreilusti enemmän kuin ne päivittäiset kotitalouden työt.
Itse vaihtain heittämällä - semminkin kun automme ja kotimme eivät tarvitse päivittäistä remppaamista, tuholaiseläimiä tai metsää ei meillä ole ja lumitöitäkin tarvitsee tehdä vain talvisin. :)
No mutta, kyllähän jokainen palstamies ajelee 80-luvun konevikaisella ruostekotterolla, asustelee rottainvaasion valtaamassa kestorempparotiskossa piharyteikön keskellä ja tekee lumitöitä kesät talvet läpeensä 😂.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Kunpa minäkin pääsisin eroon omasta nahjuksestani. Lasten takia tässä roikun.
Ja elintason. Myönnä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Naisten kanssa taas on vaarana, ettei lapsi ole oma. Suurin osa lapsista on käenpoikasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Naisten kanssa taas on vaarana, ettei lapsi ole oma. Suurin osa lapsista on käenpoikasia.
Mitä siinä kainostelet tuon liioittelusi kanssa. Eijös jo sovittu että 371,678865444576544% on. 🤥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto tälle aiemmalle kommentille:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Miksi minua, miehenä, kiinnostaisi jonku toisen miehen ero?
Tai sen elämässään epäonnistuneen naisen valinnat joka on ihan itse omat päätöksensä tehnyt?
Mutta täällä te katkerot miesvihaajat kerrotte kuinka kaikki miehet....
Pojille pitäisi opettaa jo ekalta luokalta mitä naiset heistä ajattelevat. Materiaalin voisi koostaa tältä palstalta. Voisi korvata peniksillisillä uskonnontunnit. 2-4h joka viikko.
Siitä vain. Perusta konsulttifirma ja lähde kiertämään Suomen kouluja. Se, että syyllistät naista siitä, että mies MUUTTUU laiskaksi vasta lasten synnyttyä, kertoo sinusta paljon.
Se että väitätte että kaikki miehet muuttuvat laiskoiksi paskoiksi lasten synnyttyä kertoo teistä paljon.
Oikeasti, älkää sekaantuko miehiin. Tehän tienaatte niin hyvin että pärjäätte ilmankin, ja valtio kustantaa keinosiemennyksen jos sun on aivan pakko päästä porsimaan.
Hyvin monet miehet muuttuvat, ja jotkut pysyvästikin. Oma mieheni luisui tuohon *äiti hoitaa* -moodiin, mutta ymmärsi kuulemaansa, kun riittävän selkeästi, havainnollisesti ja painokkaasti kertoi, mitä tapahtuu jos tilanne ei muutu. Nyt on palautunut aikuisvauvaharhastaan takaisin aikuiseksi ihmiseksi, ja parisuhde toimii jälleen.
Mutta sehän tässä nykyään on näköjään ollut suurena huolen aiheena, että naiset pärjäävät ilmankin eivätkä sekaannu laiskoihin mieslapsiin. Porsiakaan eivät enää halua, ja tästä on syntynyt lähes kansallinen hätätila.
Ei se ole huolenaihe tai hätätila.
Vihaatte miehiä sellaisina kuin ne ovat, jättäkää ne rauhaan ja eläkää keskenänne.
Ei ole vaikeaa.
Sinulle näyttää olevan erittäin vaikeaa hyväksyä, että juuri noin naiset ovat sinun kohdallasi toimineet: jättäneet rauhaan.
Entä jos nyt lopultakin lähtisit sinne omille poluillesi ja jättäisit naiset rauhaan. Eläisit ihan keskenäsi. Olisi kaikilla kivempaa.
Olen naimisissa. Kommentoin vain teidän miesvihaanne ja tarjoan ratkaisuja ongelmiisi.
Vaimollasi on siis puolisona erittäin aggressiivinen palstamamma. Aamusta iltaan istut palstalla raivoamassa, ja vaimosi joutuu tekemään yksin kaikki kotityöt. Ihanaa. Kerro hänelle terveiset, että voi tulla hakemaan vertaistukea täältä. :)
Vain sinä ja kaltaisesi ovat täällä aamusta iltaan, raivoamassa. Älä projisoi käytöstäsi meihin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Naisten kanssa taas on vaarana, ettei lapsi ole oma. Suurin osa lapsista on käenpoikasia.
Mitä siinä kainostelet tuon liioittelusi kanssa. Eijös jo sovittu että 371,678865444576544% on. 🤥
Tainnut osua sinuun varsin kipeästi.
Tietääkö miehesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.
Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?
Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin
hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.
Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.
Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.
Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin
hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.
Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.
Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.[/quote]
Selitit asian hyvin. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Eivät loppupeleissä tee, usein miehet istuvat tehtaan valvomoissa tms. kovalla palkalla hanuri hiessä, siinä missä eukko tekee vaikkapa hoitotyötä perse ruvella. Palkkaerot eivät korreloi työn määrän kanssa. Siihen sitten oletus että emäntä hoitaa safkat, siivoukset ja pentujen hoidot kotona.. Onneksi minulla on hyvä kumppani, muuten olisin laittanut hänet kuoppaan tai eronnut.
usein miehet istuvat
Puhutko omasta parisuhteestasi, vai yleistitkö mitä miehet ja naiset tekee?
Joku narttu tuossa selitti kuinka puhutte aina omasta suhteestanne, ettekä yleistä. Siksi nyt varmistelen.
*miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.*
Kuka narttu tämän kirjoitti? Tulkoon heti pyytämään anteeksi yleistystään!
Se on tilastokeskuksen tiedoista.
Ja miksi sinä narttu sen tänne yleistyksenä postasit? Kylvääksesi sukupuolivihaa?
Vastauksena sille että kaikki miehet vain laiskottelevat, ja naiset tekevät kaikki kotityöt, hoitavat lapset, ja vieläpä tuovat rahat taloon.
Pitäähän sun miesvihaa kumota vähän faktoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ällöttävä mies. Ei kannata nalkuttaa. Kannattaa heti kättelyssä hankkiutua eroon miehestä, kun huomaat nalkuttavasi.
tyypillinen mies on siis ällöttävä. Miksi te edes sekaannutte noihin miehiin? Hankkikaa keinosiemennys, valtio kustantaa senkin teille.
Sulla saattaa olla lukihäiriö kun tuollain sanat vaihtavat paikkaa. Tuo jota lainasit kirjoitti:
Tyypillinen ällöttävä mies
Mutta sinä luit sen:
Ällöttävä tyypillinen mies.
Merkitysero on ihan todella huima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.
Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.
Onko imurointi teillä jokin esileikki. Voi reppanoita!
Mites teillä? Mies menee sänkyyn ja odottaa, että vaimo saa kotityöt tehtyä. Jos menee pitkään, mies rupeaa huutelemaan, että pistä vauhtia, kun panettaa. Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Hyvä tietää ettei naisia miellytä seksi.
Miksi naiset edes valitsevat olla miesten kanssa?
On miehiä, joiden kanssa nainen haluaa seksiä ja on miehiä, joiden kanssa nainen ei halua seksiä. Jos parisuhteessa naiselta loppuu arvostus mieheen, loppuu seksikin ja sitten seuraavaksi koko parisuhde.
Noin ei väitetty. Siellä sanotaan:
Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Älä yritä venkoilla. Miksi naiset ovat miesten kanssa, koska se paneminen on kotityö muiden joukossa.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. Onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
En esittänyt tuota väitettä, hyväksyin sen naisia koskevana totuutena koska ettehän te täällä valehtele miesvihakiimaisena.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. On hankala lukea lauseita, jotka tolkuttoman pitkiä ilman asian jäsentelyä pistein, mutta kai niin pitää ruveta tekemään, koska joillekin on hirveän vaikea tajuta, että ne viereiset lauseet kuuluvat samaan kokonaisuuteen ja sitten ottavat siitä vain yhden lauseen ja jättävät huomioimatta kokonaisuuden.
Tuo kertoo totuuden siitä kuinka naiset kokevat seksin.
Miksi vänkäät vastaan? Kaduttaako että kerroit faktat?
Jos naisella on mies, joka iltaisin odottaa, että nainen saa kotityöt tehtyä, että sitten päästään panemaan, niin silloin nainen kokee, että seksi on kotityö muiden kotitöiden joukossa verrattuna siihen, että mies tekee osan kotitöistä, joten naiselle jää vapaata aikaa, jolloin hän ehtii ajatella muutakin kuin sitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin pääsee nukkumaan eli nainen ehtii rentoutua, jolloin se seksikin tulee mieleen ja sitä myöten halu harrastaa sitä.
Kaunis tapa selitellä miten nainen käyttää seksiä miehen palkitsemiseksi.
Kyseessä ei ole palkitseminen vaan se tosiasia, että jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita, kun huomaa, että kaikki jää itselle tehtäväksi ja kun tunteet on negatiivisia, on mielialakin negatiivinen eikä silloin kiinnosta seksi sen negatiivisia tunteita herättävän henkilön kanssa ja tämä tuntuu joillekin olevan vaikea ymmärtää, kun jotkut väittävät, että kyse on palkitsemista vaikka se ei sitä ole vaan yksi keino osoittaa rakkautta ja välittämistä.
Kyse on täysin palkitsemisesta.
Siitä kertoo jo tuo asenne, että miehen tehtävä on herättää naisissa positiivisia tunteita "saadakseen".
Mitäs naisilta vaaditaan?
Siis mikä ihme sulla on vialla? Miehen tehtävä on herättää naisIssa positiivisia tunteita? Montako naista sulla on parisuhteessa? Ja ihan vaan näin kun en oikein ymmärrä, pitäisikö siis miehen joka on aivan samantekevä (neutraalit tunteet) tai vastenmielinen (negatiiviset tunteet) saada naisIlta seksiä ihan samalla tavalla kuin positiivisia tunteita herättävän? Eli miehen pitäisi saada seksiä vaikka hän olisi millainen mummoja, lapsia, ja naisia sairaalaan hakkaava örkki? Koska niitä positiivisia tunteita ei saa vaatia, se on jotenkin väärin.
Mä en tajua sun ajatuksen juoksuasi en sitten yhtään.
Ja sun kysymykseesi mitä naisilta vaaditaan? Naisilta vaaditaan että he herättävät jotain positiivisia tunteita miehessä. Vai menetkö parisuhteeseen jonkun naisen kanssa joka ei merkitse sulle yhtään mitään, tai jota jopa inhoat?
Tajuat kyllä, kunhan esität typerystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ällöttävä mies. Ei kannata nalkuttaa. Kannattaa heti kättelyssä hankkiutua eroon miehestä, kun huomaat nalkuttavasi.
tyypillinen mies on siis ällöttävä. Miksi te edes sekaannutte noihin miehiin? Hankkikaa keinosiemennys, valtio kustantaa senkin teille.
Sulla saattaa olla lukihäiriö kun tuollain sanat vaihtavat paikkaa. Tuo jota lainasit kirjoitti:
Tyypillinen ällöttävä miesMutta sinä luit sen:
Ällöttävä tyypillinen mies.Merkitysero on ihan todella huima.
Ei ole merkityseroa. Haukutte miehiä pllu märkänä.
Alue: Aihe vapaa
Minun ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa, joten kykenin tekemään havaintoni ihan muutamassa kymmenessä minuutissa. Sinä taas näytät tarvinneen havaintojesi tekemiseen paaaaaljon enemmän aikaa... Viisitoista vuotta?
Noo, jotkut ovat vähän hitaampia toki, mutta eikö tuo nyt ole jo aika paljon kuitenkin? :)