Elämä kantaa.

Josh, jos mä, aikuinen, sekoilen niin mikä siinä on että mun pitää selittäät tekemisiäni muille aikuisille?
Kyse ei ole somesta (esittämisestä: ) vaan ihan Oikeasta Sosiaalistesta Elämästä.

Kymysys (-KARENEILLE: Kirjoitusvirhe tahallinen-): Missä kulkee se aikuisen elämän kyttäämisen raja?
Emmekö kaikki ole eläneet nuoruuden vaatimukset ja hullutukset?
Jos nyt vähän tuli töpeksittyä (facepalm) vanhemmalla iällä ja nuoremmat siitä kuittailevatn niin: HEI, EI MUN ELÄMÄ SIIHEN KAADU! Antaa nuorempien kuittailla, se on vaan elämää.

Koska samat virheet he toistavat, so what. ELämä on. Elämä kantaa. Tai sitten ei. Toivottavasti kantaa.
Hei naapurin akka/ukko, olen jo vanha, hippiaikuinen , jos sekoilen, itse kannan vastuun.

Kunpa voisin olla , teille uusille sukupolville. se "täti", joka ymmäärsi ja kuunteli... mutta alanko jo antaa periksi? En tiä tavoitanko teitä enää...haluatteko, te haluanko minä...