Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, kun kaikki elämässä on tehty?
05.01.2021 |
Mitä hittoa sitten pitäisi tehdä ja löytää mielekkyys elämään? Todella kaikki tuntuu niin kovin turhalta ja tyhjältä. Miksi elää vain jotta näkee itsensä rypistyvän, kun kaikki jännät asiat on jo saavutettu ja koettu, jotka haluaakin? Tunnen suurta tyhjyyttä. Miten te olette piristyneet tällaisista fiiliksistä?
En jaksa tekopirteänä asioida ihmistenkään kanssa kun on niin turhaa sekin. Eivätkä ihmiset anna minulle mitään, koen vain velvollisuudentunnetta ja rasitusta.
Pitäisikö sitä alkaa elämään jonkin harrastuksen takia? Olisiko vinkkejä mikä harrastus antaisi riittävästi sisältöä tyhjyyteen? Enkä ole masentunut. Tajunnut vaan, että kaikki on niin turhaa ja tyhjää. Elämähän on uskomattoman piinaavaa ja tylsää...
Kommentit (64)
Ala lukea kirjoja. Kirjasto kerrallaan. Siinä on tavoitetta ja saat syvyyttä elämääsi. Opit ajattelemaan muutakin kuin itseäsi, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämän merkityksettömyyteen ja "mikään ei tunnu miltään" - oloon auttaa Jumala. Ja oikeasti, ei mitään lässynläätä.
Mene vaikka kansanraamattuseura. fi ja sieltä "sinulle" välilehdeltä ala selata. Yksinkertaista, selkeää, kiinnostavaa.
Se auttaa, jos ei ole omaa älyä keksiä asioita. Ehkä ap:ta ..
Sincc
Hyödytöntä etsiä tarkoitusta itsensä ulkopuolelta sellaisille, jotka keksii itselleen viihdykettä ja viihtyvät omassa seurassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse alkaisin tuossa tilanteessa matkustella.
Haluaisin vinkkejä joistakin ikimuistoisista paikoista mihin mennä. Mikä reseroisi minut uudestaan elämänhaluun ja intoon. Ikävöin sitä lapsekasta puoltani, jonka menetin johonkin kun aikuisten kova maailma valkeni minulle kaikessa tylsyydessään (kun se lapsekkuus ei sopinut enää niille joiden kanssa olin, muutin itseni massan kaltaiseksi tylsäksi virkamieheksi) ap
Ei ne sun ikimuistoiset paikat olisi enää ikimuistoisia. Koska etsit sitä ulkopuoleltasi.
Sen saman viihdykkeen voit saada vaikka keväällä valkosipuleiden istuttamisesta. Jos vain mielentila on oikea.
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupea kulttijohtajaksi ja perusta yhteisö jonnekkin viidakkoon.
Tämä kelpaisi! Mutta mistä seuraajat?
Ei vaan mistä äly ?
Sincc
Mistä äly ITSE tehdä asioita. Jos joku muu tuonkin sinulle tekee, niin se joku MUU on tehnyt ne asiat.
Et sinä.
Aloita youtubesta ja harjoittele keräämään seuraajia ..
Sincc
Kerro sitten täällä mikä on kanavasi, niin me tullaan seuraamaan.
Voilá, olet jo saanut seuraajia !
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentaminen ja remontointi on mielekkyyden hakemista konkreettisen tekemisen avulla!
Tai hommaa naukuvaääninen mies keittiöön lennähtelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä oikeasti on ihmeellinen ainutlaatuinen lahja Jumalalta. Niinkuin myös Jumala. Mutta jos haluaa löytää elämän mielekkyyden ja tarkoituksen täytyy löytää myös Jumala :) Mä tein uskonratkaisun v. 2011 ja usko tuo elämääni valtavan paljon iloa, rakkautta ja seikkailua mm. Olemme muuttaneet 2krt Jumalan johdatuksessa eri paikkakunnalle. Oikeesti tutustu raamattuun ja Jeesukseen uskon tuut yllättyy :)
Mitä kaikkea olen tehnyt? Opiskellut, hankkinut työn, kodin, auton, perheen, matkustellut jonkun verran. Se siinä. Viime matkalla oli kyllä tunne että mitä väliä tälläkin taas? Samaa kahvia sitä Suomessa saa kahvilasta kuin matkalta, vaikka siellä eksoottista kahvilassa olosta teki englannilla haastaminen. Sama ällöttävä eltaantunut perseenhaju helteillä lähti bussipenkeistä kuin Suomessakin. Eli nyttemmin koen, ettei paikan vaihdos aiheuta enää mitään hurmiota.. Pitäisikö aiheuttaa? Mietin mikä siinä matkustelussakaan on niin erikoista? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kokevat tyhjyyttä. Ja monet yrittävät saavuttaa ja saavuttaa elämässä niin paljon ja silti se selittämätön kaipuu ja tyhjyys on. Se on jumalkaipuu. Ihminen kaipaa Luojaansa. Jeesuksen ristintyön kautta meillä on pääsy Jumalan luo ja jokaista Hän kutsuukin pelastukseen. On ihmisen oma valinta ottaako pelastuksen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet kokevat tyhjyyttä. Ja monet yrittävät saavuttaa ja saavuttaa elämässä niin paljon ja silti se selittämätön kaipuu ja tyhjyys on. Se on jumalkaipuu. Ihminen kaipaa Luojaansa. Jeesuksen ristintyön kautta meillä on pääsy Jumalan luo ja jokaista Hän kutsuukin pelastukseen. On ihmisen oma valinta ottaako pelastuksen vastaan.
On ihmisen oma valinta, ottaako mielisaurauden vastaan.
Miten on ap ?
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on Jeesus. Hän on tie, totuus ja elämä.
Mulla on kai sitten hyvä tilanne, koska ei ole omaa kotia, ei perhettä ja enpä juuri matkustellut, joten elämässä on vielä paljon tekemätöntä työtä. Taitaa vaan aika loppua kesken tällä tahdilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse alkaisin tuossa tilanteessa matkustella.
Haluaisin vinkkejä joistakin ikimuistoisista paikoista mihin mennä. Mikä reseroisi minut uudestaan elämänhaluun ja intoon. Ikävöin sitä lapsekasta puoltani, jonka menetin johonkin kun aikuisten kova maailma valkeni minulle kaikessa tylsyydessään (kun se lapsekkuus ei sopinut enää niille joiden kanssa olin, muutin itseni massan kaltaiseksi tylsäksi virkamieheksi) ap
Mulle ikimuistoisin matka oli Perussa. Suoritin neljän päivän ja kolmen yön Inca Trail-vaelluksen. Vaellus viidakkoisten vuorten halki oli rankka fyysisesti ja henkisesti, mutta äärimmäisen antoisa. Ja se hetki, kun aamuvarhain saavuttiin Machu Picchulle, yön sumuverho siirtyi hiljalleen ja nousevan auringon oranssit säteet valaisivat Incojen kadonneen kaupungin rauniot niiden kaikessa käsittämättömyydessään... se oli jotain niin uskomatonta, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti. En unohda sitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse alkaisin tuossa tilanteessa matkustella.
Haluaisin vinkkejä joistakin ikimuistoisista paikoista mihin mennä. Mikä reseroisi minut uudestaan elämänhaluun ja intoon. Ikävöin sitä lapsekasta puoltani, jonka menetin johonkin kun aikuisten kova maailma valkeni minulle kaikessa tylsyydessään (kun se lapsekkuus ei sopinut enää niille joiden kanssa olin, muutin itseni massan kaltaiseksi tylsäksi virkamieheksi) ap
Ei ne sun ikimuistoiset paikat olisi enää ikimuistoisia. Koska etsit sitä ulkopuoleltasi.
Sen saman viihdykkeen voit saada vaikka keväällä valkosipuleiden istuttamisesta. Jos vain mielentila on oikea.
Sincc
Nyt ollaan oikeilla jäljillä. Mitenhän sitten löytäisin sisältäni mielekkyyden, siinäpä miljoonan taalan kysymys! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse alkaisin tuossa tilanteessa matkustella.
Haluaisin vinkkejä joistakin ikimuistoisista paikoista mihin mennä. Mikä reseroisi minut uudestaan elämänhaluun ja intoon. Ikävöin sitä lapsekasta puoltani, jonka menetin johonkin kun aikuisten kova maailma valkeni minulle kaikessa tylsyydessään (kun se lapsekkuus ei sopinut enää niille joiden kanssa olin, muutin itseni massan kaltaiseksi tylsäksi virkamieheksi) ap
Mulle ikimuistoisin matka oli Perussa. Suoritin neljän päivän ja kolmen yön Inca Trail-vaelluksen. Vaellus viidakkoisten vuorten halki oli rankka fyysisesti ja henkisesti, mutta äärimmäisen antoisa. Ja se hetki, kun aamuvarhain saavuttiin Machu Picchulle, yön sumuverho siirtyi hiljalleen ja nousevan auringon oranssit säteet valaisivat Incojen kadonneen kaupungin rauniot niiden kaikessa käsittämättömyydessään... se oli jotain niin uskomatonta, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti. En unohda sitä koskaan.
Kiitos tästä ideasta. Olen itse miettinyt joitakin aavikkovaelluksia, josko ne saisivat sisälläni palikat naksahtamaan. Jotain mullistavaa olisi kiva vielä kokea.. ap
Oletko jo myynyt käytettyjä alushousuja netissä? Ehkä se vielä tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Milloin elämä on muka valmis?
Vain tyhjälle päälle ja mielikuvituksettomalle elämälle on jossain vaiheessa muka valmia ja kaikki on ohi.
Tuollaisille ihmisille pitäisi tulla jokin vaativa ja vaikea elämänmuutos.
Vaikkapa syöpä itselle tai erittäin läheisellä ihmiselle.
Eiköhän silloin alkaisin ymmärtää, miten ainutlaatuinen asia elämä on.
Elämän kun voi elää vain yhden kerran. Toista elämää ei ole.
Aivan hirveä tuo viesti. Mun näkökulma: kaipaat haastetta. Mikä asia voisi haastaa sinua juuri nyt, ja se olisi asia josta olet aidosti kiinnostunut? Minulla se on tanssi, mutta siinä tiellä on nyt koronarajootukset. Ja mitä sitten jos välillä masentaa, kun uskoo että se menee ohi, kyllä se jossain vaiheessa ohi menee.
Suosittelen vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Itse hoidan siilejä ja kissoja. Siinä jotenkin monet asiat menee perspektiiviin.
Tämä kelpaisi! Mutta mistä seuraajat?