Voisitko seurustella kaverittoman ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla olen monet kerrat huomannut tuota asennetta, että kaveriton on epäkelpo jo tutustumattakin syvemmmin. Ehkä he ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet vielä, niin korostuu ja varmaan sellaisia miehiäkin on.

Monelle naiselle miehen status on tärkeä asia. Ei kaverittomalla voi sinänsä olla kovin korkea status, ainakaan naisen mielessä. Vaikka onhan niitä yksinäisiä miljardoojeja olemassa, jotka nauttivat olla erakoita. Noita naiset eivät vain näe miehinä, joilla olisi "statusta".

Naiset sitä, naiset tätä

#pulushakki

Koskaan teille ei tule mieleen kysyä meiltä naisilta, miksi jokin asia on meille tärkeää. Aina tuo saatanan hatusta vedetty harha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla olen monet kerrat huomannut tuota asennetta, että kaveriton on epäkelpo jo tutustumattakin syvemmmin. Ehkä he ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet vielä, niin korostuu ja varmaan sellaisia miehiäkin on.

Monelle naiselle miehen status on tärkeä asia. Ei kaverittomalla voi sinänsä olla kovin korkea status, ainakaan naisen mielessä. Vaikka onhan niitä yksinäisiä miljardoojeja olemassa, jotka nauttivat olla erakoita. Noita naiset eivät vain näe miehinä, joilla olisi "statusta".

Naiset sitä, naiset tätä

#pulushakki

Koskaan teille ei tule mieleen kysyä meiltä naisilta, miksi jokin asia on meille tärkeää. Aina tuo saatanan hatusta vedetty harha.

Mutta eikös ne ole aina sanoneet, että pitää katsoa mitä naiset tekevät, eikä kuunnella mitä he sanovat.

Katsokaa mitä naiset tekevät ja tiedätte asioiden olevan ison osan kohdalla juuri noin. Poikkeuksia tottakai löytyy kaiken suhteen.

Kyseenalaistaisin miksei kavereita löydy.

Pienellä paikkakunnalla saattaa olla kiusaamiskulttuuria, mutta isommalla olisi epäilyttävää jollei kavereita löydy lainkaan tai vain alle vuoden ajalta.

Miksi vaihtuvuus on niin suuri, jollei ihmisessä ole vikaa?

Voisin, miks tämä edes olis ongelma..

Pahempia on sellaset, jotka yrittää väkisin ystävystyttää kumppaniaan omiin kavereihinsa, ikään kuin niiden olisi pakko olla myös kumppanin kavereita, vaikka tämä toinen osapuoli ei sellaista toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla olen monet kerrat huomannut tuota asennetta, että kaveriton on epäkelpo jo tutustumattakin syvemmmin. Ehkä he ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet vielä, niin korostuu ja varmaan sellaisia miehiäkin on.

Monelle naiselle miehen status on tärkeä asia. Ei kaverittomalla voi sinänsä olla kovin korkea status, ainakaan naisen mielessä. Vaikka onhan niitä yksinäisiä miljardoojeja olemassa, jotka nauttivat olla erakoita. Noita naiset eivät vain näe miehinä, joilla olisi "statusta".

Naiset sitä, naiset tätä

#pulushakki

Koskaan teille ei tule mieleen kysyä meiltä naisilta, miksi jokin asia on meille tärkeää. Aina tuo saatanan hatusta vedetty harha.

Mutta eikös ne ole aina sanoneet, että pitää katsoa mitä naiset tekevät, eikä kuunnella mitä he sanovat.

Katsokaa mitä naiset tekevät ja tiedätte asioiden olevan ison osan kohdalla juuri noin. Poikkeuksia tottakai löytyy kaiken suhteen.

Sekö vastaa kysymykseen MIKSI? No, kerro toki, miksi minä en (todennäköisesti) olisi kiinnostunut miehestä, jolla ei ole kavereita. Älä jauha mitään status-paskaa vaan kerro se oikea syy, kun kerran tiedät.

Voisin. Ei minullakaan ole kavereita. Työkavereita ja tuttuja on, mutta ei ole ollut ketään läheisempää kouluaikojen jälkeen. Olen tutustunut netissä ihmisiin, mutta he eivät asu Suomessa. Haluaisin ystäviä, mutta olen niin ujo.

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistaisin miksei kavereita löydy.

Pienellä paikkakunnalla saattaa olla kiusaamiskulttuuria, mutta isommalla olisi epäilyttävää jollei kavereita löydy lainkaan tai vain alle vuoden ajalta.

Miksi vaihtuvuus on niin suuri, jollei ihmisessä ole vikaa?

Eivät kaikki sillä tavalla kaipaa kavereita, tai ole valmiita pintapuolisten kaveruussuhteiden ulläpitämiseksi näkemään vaivaa. Mielestäni tärkeämpi kusymys on onko ihminen itse sinut s3n asian kanssa ( vai harmittaako muuten kuin ihmisten ennakkoasenteiden kautta seurusteluun)

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistaisin miksei kavereita löydy.

Pienellä paikkakunnalla saattaa olla kiusaamiskulttuuria, mutta isommalla olisi epäilyttävää jollei kavereita löydy lainkaan tai vain alle vuoden ajalta.

Miksi vaihtuvuus on niin suuri, jollei ihmisessä ole vikaa?

Se "vika" voi olla ihan se, että ei kaipaa kavereita. Itse ainakin viihdyn hyvin yksin. Toki opiskeluaikoina oli kavereita, mutta sittemmin yhteydenpito jäänyt. Työkavereiden kanssa tulen hyvin juttuun työpaikalla, mutta en koskaan tapaa heitä vapaa-ajalla. Sisaruksiani näen silloin tällöin ja ihan hauskaa on. Jos jotakuta tämä häiritsee, niin tuskin on sellainen tyyppi jonka kanssa haluaisin seurustella.

Nii ja itse kyllä voisin seurustella kaverittoman kanssa. En tiennyt että se voi jollekin olla ongelma.

Voisin. En minä niiden kavereiden kanssa kuitenkaan seurustelisi. N36

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistaisin miksei kavereita löydy.

Pienellä paikkakunnalla saattaa olla kiusaamiskulttuuria, mutta isommalla olisi epäilyttävää jollei kavereita löydy lainkaan tai vain alle vuoden ajalta.

Miksi vaihtuvuus on niin suuri, jollei ihmisessä ole vikaa?

Etkö ole ikinä kuullut yksin viihtyvistä ihmistä? Tai siitä, että isoillakin paikkakunnilla kiusataan? Tai siitä, että osa vaan hylkää kaverinsa sen kummemmin perustelematta?

Toivoisin, että miesystävällä olisi paljon kavereita, koska itselläni on vain pari kaveria. Olisi kiva käydä kavereilla kylässä ja viettää aikaa yhdessä jne

Parikymppisenä se olisi ollut outoa, mutta näin nelikymppisenä jo aika tavallistakin. Eli voisin.

Monelle miehelle kaverittomuuni on ollut ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sillä ei juuri ole mitään merkitystä, että onko naisella kavereita vai ei.

Ei vaikuta mihinkään, jos on muuten hyvä tyyppi.

Toivottavasti jokainen ajattelisi näin, sukupuolesta riippumatta. Mutta eihän jokainen niin ajattele. Useimmiten miehille sillä ei ole mitään väliä, ja naisille taas sitten on. Ihmeellistä kyllä.

Nuorehkot naiset haluavat miehen, jolla on kavereita, mutta sitten kuitenkin kahlitaan mies kotiin niin, että jonkin ajan kuluttua ei ole kavereita.

Voisin.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla olen monet kerrat huomannut tuota asennetta, että kaveriton on epäkelpo jo tutustumattakin syvemmmin. Ehkä he ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet vielä, niin korostuu ja varmaan sellaisia miehiäkin on.

Naisilla on myös hirveä tarve päästä miehen kavereista eroon. Todella moni muija alkaa komentelemaan, mitä ja kenen kanssa mies saa olla, kun ovat vakiintuneet.

Riippuu, että onhan miehellä kuitenkin omia menoja ja harrastuksia ilman kavereita? Ettei se kyljessä nyhjäis?

Mä olen niukka kaverinen omasta tahdostani ja miehelläni taas on sosiaalista populaa ympärillään. Hyvä niin, että saan olla yksiksenikin.

Omassakaan elämässä kaverien määrä ei ole ollut mitenkään vakio, niin enemmän kiinnostaisi henkilön elämä yleensä.

Vielä muutama vuosi sitten olisin karsastanut miestä, jolla ei ole kavereita. Nykyisin seurustelen miehen kanssa, jolla oikeastaan on vain kaksi kaveria (joista toista tapaa todella harvoin) ja muutama tuttava. Perheensä kanssa on läheinen. Eipä tuo ole haitannut, kun ei ole omien kavereitteni näkemistä rajoittanut.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Mitä on kaverittomuus?

Ei somekavereita?

Ei Suomessa asuvia kavereita?

Ei yhtään kaveria.