Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos masentunut ei halua "Nouse ylös ja harrasta liikuntaa" kehotusta niin mitä ne sitten haluaa ja mikä auttaa?
05.01.2021 |
En kysy tätä v*ttuillakseni vaan ihan aidosti ja vilpittömästi ihmettelen kun lähipiirissä on ollut masentuneita. Tuntuu että mikään ei kelpaa, ei kelpaa:
-harrasta jotain itsellesi mielekästä
-ei halua hakea apua koska (tähän kohtaan voi laittaa lähes minkä tahansa syyn)
-jos hakee apua hoitohenkilökunta sanoi jotain kuulemma väärää niin ei enää mene sinne
-lohduttavat sanat ei kelpaa
Kuunteleva korva ja jatkuva ymmärtäminen näyttää yleensä kelpaavan ja varmasti auttaakin johonkin pisteeseen saakka mutta lopulta tämäkin menee pelkästään siihen, että masentunut vain paasaa ja paasaa pahaa oloaan, toistaa samoja katkeria ajatuksiaan ja se oma kuoppa vain syvenee ja syvenee. Mitään kannustavaa paasauksen väliin ei saa tietenkään sanoa, koska näinhän se yleisten ohjeiden mukaan vähän menee ja masentunut vain loukkaantuisi taas siitä.
Niin mikä ihme tähän sitten muka on ratkaisu. Mikä masentuneelle kelpaa?
Ja minä vain läheisenä venyn jaksamisen ja ymmärtämisen kanssa äärimmilleni, kunnes itsekin varmaan lopulta hajoan. Eikä tähänkään ole yleisesti mitään muuta sanottavaa kuin että suunnilleen "masennus on sairaus joka vaikuttaa myös läheisiin raskaasti, läheisten on silti ymmärrettävä"
No entä jos ei enää jaksa ymmärtää kun ei tuo ymmärtäminen muutenkaan näytä tuottavan mitään tulosta.
Anteeksi avautuminen olen vähän väsynyt.
Kommentit (66)
Masennus on raskasta niin masentuneelle itselleen kuin hänen läheisilleen. Ei masentunut halua olla sellainen kuin on, siksi itsemurhavaara vakavasti masentuneella onkin suuri kun kokee olevansa taakaksi muille ja tuntuu, ettei jaksa vetää itseään ylös tuosta pimeydestä.
Mutta turha läheistenkään on itseään täysin uuvuttaa, vaarana on, että hekin sairastuvat. Ap:lla on hankala tilanne, jos masentunut itse ei suostu enää hakemaan apua, terapia ja lääkitys saattaisi auttaa. Ehkä lopettaisin turhan neuvomisen ja olisin tarvittaessa saatavilla, mutta muuten ottaisin hieman etäisyyttä oman jaksamisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysy tätä v*ttuillakseni vaan ihan aidosti ja vilpittömästi ihmettelen kun lähipiirissä on ollut masentuneita. Tuntuu että mikään ei kelpaa, ei kelpaa:
-harrasta jotain itsellesi mielekästä
Mikään ei ole mielekästä, ei edes eläminen.
-ei halua hakea apua koska (tähän kohtaan voi laittaa lähes minkä tahansa syyn)
En halua apua, koska en usko että mikään määrä esim. puhumista auttaa. En ole riittävän masentunut että pääsisin johonkin osastolle, mikä tuskin sekään auttaisi.
-jos hakee apua hoitohenkilökunta sanoi jotain kuulemma väärää niin ei enää mene sinne
Viimeksi depressiohoitaja oli sitä mieltä, että oma vika kun en ole tehnyt riittävästi sen eteen että asiat olisivat paremmin.
-lohduttavat sanat ei kelpaa
Ei niin
Ja ihmettelen, miksi muka ei saisi sanoa masentuneelle että et itse jaksa enää? Oletko läheisriippuvainen? Mitä sitten jos masentunut loukkaantuu? Eräs entinen ystävä sanoi ettei enää jaksa olla väleissä, koska häntä ahdisti jatkuva negatiivisuus ja viiltely. Totta kai loukkaannuin ja uhriuduin silloin, mutta nyt ymmärrän ihan täysin. Jopa havahduin siihen ja ymmärsin olla jatkossa niin pahasti kuormittamatta muita. Auttoiko nämä näkökulmat?
Minunmedia hundred push-ups per day program a great deal of help, Shirley someone depressed can do that on their own. No need to go out to do sports.
Masentuneena ihan parasta olisi ollut että joku tulee ja siivoaa tai laittaa ruokaa kaverina. Et pysty parantamaan, se ei ole sun eikä masentuneen tahdosta kiinni. Hyvää tekisi varmaan joku eläin, jota voi silitellä jos sulla sellainen sattui olemaan.
When you go to sleep with that muscle pain you sleep better and wake up energetic in the morning. You start 100 push-ups a day program or do as many as you can.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masentunut on vaikeaa seuraa. vie masentunut esim. taidenäytteluun tai retkeileen jos suostuu.masentunut ei itse kykene järjestään mitään ,eli ilmota aika kun tuut hakee. vaihtelu voi piristää. itseä auttoi kerran pois masennuksesta kun tuttava pyysi mukanaan kansanopiston kurssil opin uusia taitoja sain uutta ajateltavaa.koti voi olla masentuneelle paikka josta olis hyvä olla välil pois.
Valittaminen näyttää aina auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut toivoo että jollain olisi joku ihmekikka jolla paranee. Joku uusi aivolaser tai muuta.
Mutta masentuneena ei oikeasti edes halua edes parantua, koska ei tunnu että olisi mitään "parempaa", mitään syytä tehdä mitään. Siis haluaa parantua mutta ei oikeastaan, haluaa vain ei-olla.
Minusta masentuneellekin voi sanoa, ettei jaksa itse kuunnella. Jos se loukkaantuu, niin sitten loukkaantuu. Sanot, ettet sinä ole terapeutti ja voit häntä auttaa hakemaan apua. Pienempi vaiva soittaa johonkin lääkärille ja pari kertaa kuskata ystävä sinne, kuin jatkuvasti kuunnella masentunutta tilitystä.
Kannattaa antaa neuvoja, jos toinen valittaa, vaikka hän suhtautuu niihin negatiivisesti voi niistä joku joskus mennä läpi ja kun pääsee masennuksesta paremmalle vaiheelle aloittaa vaikka jonkun liikunnan, joka toivottavasti osaltaan ehkäisee masennuksen menemistä taas pahemmaksi.
Samoin kehottaa ohjautumaan hoitoon. Minä kehotan päihdeongelmaista sukulaistani joka kerta lopettamaan juomisen ja menemään hoitoon. Joskus selvänä kautena on tästä kiitellytkin, kun muut vaan hymistelee ongelmille. Toki pitää varautua ilkeään vastaanottoon siinä hetkessä.
Usein ihmiset ovat mielenterveys- tai päihdeongelmaisten ihmisten kanssa ihmeellisen varovasti ja välttelevät aihetta kuin ruttoa. Ei tietenkään missään sukujuhlissä pidä alkaa paasaamaan, mutta jutellessa voi minusta niitä omia mielipiteitä suoraan sanoa, varsinkin jos henkilö itse puhuu omista ongelmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko masentuneella rahaa harrastaa? Tunteeko hän mielekkyyttä?
Onko hänellä sosiaalisia kuvioita? Oppimisvaikeuksia tms. joka estää opiskelemasta/työn?
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Mistä hänen masentuneisuutensa juontuu?
Onko mahdollista muuttaa juuri noita kyseisiä asioita?
Vähän vaikea sanoa, kun itselleni masennukseen loppupeleissä auttoi nimenomaan oikea hoito. Mutta valitettavasti ennen viimeistä terapeuttia piti käydä läpi monen montaa mielenterveyshoitajaa, psykiatria ja joka psykoterapeutti, jotka aiheuttivat enemmän traumoja kuin korjasivat. Joten sinänsä symppaan kyllä ko. tyyppiä.
Itse kai kaipasin sitä kuuntelevaa korvaa kavereilta, mutta ymmärrän kyllä että ei sitä välttämättä vaan jaksa kuunnella. Varsinkaan jos kaikki pyörii vaan sen masennuksen ympärillä. Toisaalta joku puhtaasti loogisuuteen perustuva pieni, varovainen kehoittelu olisi voinut auttaa. Tyyliin "viimeksi kun sulla oli näin paha olla, siihen vähän auttoi kun kävit suihkussa ja joit kupin kahvia viltin alla. Ehkä se vähän voisi vaikuttaa nytkin, jos vaan jaksat".
Usein nuo "piristämiset" on vaan sellaista vastenmielistä pakkopositiivisuutta, tai sit ei nähdä, miten raskasta esim. se lenkille lähteminen on masentuneelle. Pahimman masennuksen kourissa sängyltä sohvalle kävely on rankkaa, saati sitten lenkkeily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa ja haluaa mitä se nyt sanoo. Kun on masentunut niin ei halua ja makaa vaan sohvalla.
No se ei ole masentunut niin tykkää mennä ulos juoksemaan tai vastaava ja toimeettomuus ärsyttää.
Tuohon omaan vireystilaan/ masennukseen voi vaikuttaa kuntoilemalla lihaksensa kuntoon myös menemättä ulos kuten tekemällä punnerruksia.
No ku siltä on ehkä varastettu sen kaikki tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tarkoitat "ymmärtämisellä", kun olet tehnyt sitä omasta mielestäsi jatkuvasti, mutta kuitenkin ihmettelet masentuneita noin paljon?
Itse ottaisin vain etäisyyttä. Jos olisi oikein tärkeä ihminen, sanoisin rehellisesti, etten jaksa, etten ole mielenterveyden ammattilainen, ja pyytäisin vielä kerran hakemaan apua.
Tuossa rikkoo itsensä, surullista kyllä.
Kunnollista terapiaa. Onneksi lopulta sainkin.
Kylllähän se sodassakin vaikkka omia parhaita kavereita ammuttiin silmien väliin vihollisen toimesta niin hyvä huuumori yhteisössä piti henkeä yllä. Oleen esim nähnyt sen että ei läääkkeet pelkästään ketään auta jaloilleen vaan siiinä tarvitaan myös aivojen aktiivista pelaamista kuntoutttamisella normaaliin tilaan niin sanotusti.
”Jos tuo ihminen olisi sellainen ja tällainen, tekisi niin eikä noin, minua ei masentaisi.” Kyse on siitä että ei haluta muuttaa mitään itsessä tai omassa käyttäytymisessä. Halutaan että muut ihmiset/ joku tietty ihminen muuttuu halutunlaiseksi.
Masentuneena ne kivatkin asiat on pakkopullaa. Sellainen tekopirteä puuhastelu vain imee loputkin energiat, mitä pointtia on lenkillä käymisessä jos sen jälkeen ei ole voimia kuin itkeskellä loppuilta?
Alue: Aihe vapaa
No jos jollain tekosyyllä ei halua hakea apua, niin sille ei oikein voi mitään. Itse vakavan masennuksen sairastaneena olisin voinut vetää turpaan, jos joku olisi tullut ehdottamaan liikuntaa tai mielekkäitä harrastuksia.