Lue keskustelun säännöt.
Virkistävää katsoa vanhoja Suomi-filmejä ja niissä olevaa eläväistä näyttelemistä, kun nykyajan suomalaiset draamat ovat täynnä monotonista mutinaa.
04.01.2021 |
Etenkin mustavalkofilmien teatterimainen "yli"näytteleminen on niin ihanaa, ja tylsäkin elokuva muuttuu mielenkiintoiseksi kun tunnen olevani teatterissa. Nykyajan (ehkäpä 90-luvulta tähän päivään?) masentunut meno on niin puuduttavaa. Kuka edes oikeassa elämässä puhuu niin monotonisesti ja kasvot ilmeettömänä, kuin kotimaisissa sarjoissa puhutaan? "Rakastan sinua koko sydämestäni" ja "lapseni kuoli tänään" tulee samalla äänensävyllä ja ilmeellä. Vanhoissa filmeissä näyttelijät kai myös pääsivät rooleihinsa paremmin kiinni, kun koko kohtaus kuvattiin yhdellä otolla, vrt. nykyään kuvakulma vaihtuu joka repliikin jälkeen. Ja se mutina, arrgh, haluaisin välillä tekstitykset nykysarjoihin. Vanhoissa elokuvissa puhutaan selkeästi ja painotetaan sanoja, joidenkin korviin humoristisen vanhanaikaisesti.
Mielipiteitä suuntaan tai toiseen?
Kommentit (33)
Vanhoissa elokuvissa taviksetkin näyttävät melkein filmitähdiltä (Suomessa on osattu pukeutua ja laittautua yllättävän muotitietoisesti, useampi naisnäyttelijä oli näyttävän näköinen!) ja kaikki osaavat puhua selkeästi. Lisäksi mukaan mahtuu persoonallisempaakin ääntä/ulkomuotoa, ei ole kaikki samasta pötköstä leikattuja möllöttäjiä. Kukaan ei kiroile, ja jos on saanut osan esim. laulua sisältävästä elokuvasta, on myös pitänyt osata oikeasti laulaa. Minulle tulee levollinen olo kun katson vanhoja pätkiä, vaikka niissä omat ongelmansa onkin.
t. ei enää yhtään inhorealistista suomi-elokuvaa, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se kiroilu!!! Voi hyvänen aika sentään kuinka se on innostavaa, mieltä kohottavaa, rehellistä, antoisaa, mielenkiintoista, fiksua, myyvää, tärkeää ja suorastaan nautinto kuunnella.
Peijooni sentään!
Ansa Ikosen glamouri johtui osittain siitä, että hänellä oli ruskeat silmät ja vaaleat hiukset. Näyttää hyvältä mustavalkoisessa kuvassa.
Minä en katso ollenkaan nykyleffoja, jos ovat kotimaisia. Ne ovat niin helvetin synkkiä, jopa sinänsä onnelliseen tilanteeseen on pakko kehittää joku selän takana-paskakuvio, jotta varmasti tulee selväksi ettei se elo ole helppoa, ehei. Kaikki pettää, jättää, masentuu, tappaa, juo, diilaa jne. Surua ja vihaa voi ilmaista miljoonalla eri tavalla, mutta onnea ei taida olla nykyleffoissa olemassakaan?
Katsoin nyt jouluna lapseni kanssa Tatun ja Patun elokuvan, ja voi hitto kun raivostutti se jatkuva tiuskiminen ja ruma puhe aikuisilta lapselle ja toisinpäin! Samaan aikaan kun ehkä tokaluokkalainen tyttö etsii kavereitaan ulkona, äitinsä kulkee perässä ja marmattaen kantelee puolisolleen puhelimessa kuinka lapsi "on tullut hulluksi, ei tästä tule mitään, vieläkin se etsii..." jne. useammassa kohtauksessa. Ja puoliso kotona raivoleipoo "täydellistä" piparia, siinä sitä on joulutunnelmaa. :/
Paras puoli noissa on, kun seksin sijaan näytetään pilviä ja puiden latvoja.
On todella vaivaannuttavia kun nykyään joka leffaan ja sarjaan pitää tunkea seksikohtauksia. Se on yksityinen tapahtuma!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa Tatussa ja Patussa on muitakin epäystävällisiä aikuisia. Stockan vartija on tosi tympeä poikia kohtaan koko ajan noin esim.
Äshh! Taidan ottaa tupsluurit!
Pah! mitä olinkaan tekemässä?
Ai niin, jotain eri nastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niissä on hauskat juonet, eikä sota tai alkoholistin hidas kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolta voi muuten katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Yle areenastakin tietty jotain löytyy
Kiitos tästä, tuoltahan löytyy vaikka ja mitä mielenkiintoista!
No eipä noissa vanhoissa 30 ja 40 luvun filmeissä ole paljon kehumista. Samaa kurjuutta jossain pellon laidassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa jaksaa aina ihmetyttää kuvan laatu, parempi kuin nykyisissä. Ja vaikka joskus näytteleminen voi olla vähän teennäistä niin osasivat puhua niin että saa selvää, toisin kuin nykyään.
Varmaan siitäkin johtuu, että elokuvissa käytettiin usein Kansallisteatterin näyttelijöitä. Varsinkin sellaisissa leffoissa, jotka oli tehty teatterinäytelmien pohjalta (samat näyttelijät valkokankaallekin).
Itse laitan aina tekstin näkyviin. Vanhojenkin elokuvien ulkokuvauksissa ääni ajoittain häipyy. Kiva kuulla, miten ennen puhuttiin. Esimerkiksi teititeltiin, kunnes oli tehty sinunkaupat. Kuulemma Lea Joutseno puhui siviilissäkin kirjakieltä.
https://elonet.finna.fi/
Tuolta voi muuten katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Yle areenastakin tietty jotain löytyy