Onko täällä ketään, joka olisi aikuisiällä muuttanut vieraalle paikkakunnalle, josta ei tiedä ennestään mitään?

Ihan hyvin olen sopeutunut. Olen freelancer-yrittäjä, työt eivät ole paikkaan sidottuja. Olen tutustunut harrastuksen kautta ja naapureihin. Ihan hyviä kavereita olen saanut, kovin läheisiä ystäviä en kaipaa (on jo, toisaalla), mutta yhtä naapuria voin sanoa ystäväksi. 11 vuotta täällä.

Aika monikin opiskeluiässä. Jokin harrastut, työ, opiskelupaikka yms. auttaa tutustumaan uusiin ystäviin.

Muutin toiseen maahan ja maanosaan. Olen hyvin sopeutunut, perustin tänne perheenkin paikallisen puolison kanssa.

Onko ulkomaille tarpeeksi vieras? Kyllähän nyt aikuinen ihminen sopeutuu ja tutustuu.

Muutin vieraalle paikkakunnalle aikuisialla opiskelemaan. Sitten myohemmin ulkomaille taysin vieraalle paikalle. Ei siina ole mitaan pelattavaa!

Ite ajattelin, että vähän eri asia kuin opiskeluaikaan muuttaminen. Opiskeluaika on sellaista luontaista aikaa ystäväystymiselle.

Oonhan mäkin muuttanut aikoinani opiskelemaan, tosin mulla oli kyllä myös sukulaisia ja ystäviä entuudestaan opiskelupaikkakunnalla. Ja kahdesti oon ollut myös vaihdossa.

nro 1

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin olen sopeutunut. Olen freelancer-yrittäjä, työt eivät ole paikkaan sidottuja. Olen tutustunut harrastuksen kautta ja naapureihin. Ihan hyviä kavereita olen saanut, kovin läheisiä ystäviä en kaipaa (on jo, toisaalla), mutta yhtä naapuria voin sanoa ystäväksi. 11 vuotta täällä.

Mikä sai sinut muuttamaan sinne? ap

Juu. Muutin viime keväänä kaikkien sulkujen ja Uudenmaan sulun aikaan uudellemaalle täysin vieraalle paikkakunnalle mihin minulla ei ole minkäänlaisia kytköksiä. En tunne täältä ketään eikä koronan takia mitään harrastuspiirejäkään ole muodostunut. Alallani saa töitä mistä vaan joten se ei ole ongelma ja sen takia paikkakunnan sainkin valita muilla kriteereilläni täysin vapaasti.

Olen sopeutunut hyvin, olenkin yksin viihtyvää sorttia joten vajaan vuoden jälkeen en ole kokenut ongelmaksi sitä, että tässä kaupungissa ei ole minulla työkaverien lisäksi kontakteja. Ajan mittaan harrastusten kautta niitä tulee kyllä jossain vaiheessa. Itselleni merkityksellisempää on se, että olen keskeisten kulkuyhteyksien päässä josta pääsee kulkemaan helposti eri kaupunkeihin joissa ne ihmiset asuu, joihin yhteyttä pidään. Ystävät ovat internetissä joten heihin yhteydenpito ei ole sidonnaista paikkakuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin olen sopeutunut. Olen freelancer-yrittäjä, työt eivät ole paikkaan sidottuja. Olen tutustunut harrastuksen kautta ja naapureihin. Ihan hyviä kavereita olen saanut, kovin läheisiä ystäviä en kaipaa (on jo, toisaalla), mutta yhtä naapuria voin sanoa ystäväksi. 11 vuotta täällä.

Mikä sai sinut muuttamaan sinne? ap

Löydettiin sopiva talo.

Vierailija kirjoitti:

Aika monikin opiskeluiässä. Jokin harrastut, työ, opiskelupaikka yms. auttaa tutustumaan uusiin ystäviin.

Tiedän, että moni muuttaa lukion jälkeen opintojen perässä. Ja saa opiskeluista kavereita ja seuraa yn. Mutta siksi otsikoinkin että aikuisiällä, sillä tarkoitin opiskeluiän jälkeistä aikaa kun on jo pitkään ollut asettuneena jonnekin, mutta sitten muuttaa ihan uppo-outoon paikkaan.

ap, N45

Me muutettiin kaupunkiin josta ei tiedetty juuri mitään, ikinä ei oltu käytykään ennen asuntonäyttöjä. Kyseessä isomman kaupungin vieruskunta.

Asuttiin opiskelupaikkakunnalla reilu 10 v, mutta sieltä oli pitkä matka sukulaisten luo, niin mietittiin että halutaan asua vähän lähempänä lastenkin takia. Kuitenkin isomman kaupungin lähellä, niin ei kummankaan vanhempien naapuriin muutettu.

Muutto sujui hyvin, ja työt järjestyi hyvin, puoliso jatkaa samassa työssä etänä, itse siirryin saman työnantajan toisen kaupungin toimistoon. Suurin hankaluus oli talon etsiminen, toki olisi voitu muuttaa ensin vuokralle, mutta onneksi löydettiin kiva talo ja saatiin tehtyä suoraan muutto siihen.

Mietitytti paljon etukäteen, mutta ajateltiin että otetaan riski, muutetaan takaisin tai muualle jos ei toimi. Mutta oli hyvä ratkaisu, ja tämä on ollut tosi mukava kaupunki ja paikka, on yllättänyt vain positiivisesti.

Työn takia muutin keskikokoiseen kaupunkiin, jossa en ollut koskaan edes käynyt. Ensi kesänä tulee 15 vuotta täyteen täällä.

Itse olen tekemässä tätä nyt. Ja lisänä vielä, että olen täysin tyhjänpäällä(tavoite löytää työ). Kerran olen jo muuttanut aikuisiällä täysin uuteen paikkaan yksin, mutta silloin alkoi opiskelut tuli opiskelupiirit. Saa nähdä miten käy.

Muutin 19-vuotiaana isoon eteläsuomalaiseen yliopistokaupunkiin opiskelemaan tuntematta sieltä ketään. Valmistuttuani ja tehtyäni vuosia töitä siinä kaupungissa, minulla oli mahdollisuus muuttaa Helsinkiin tekemään samoja töitä mutta ihan uudessa työyhteisössä. Olin silloin noin nelikymppinen.

Nykyiselle asuinpaikkakunnalle muutin puolisoni takia ja hänen luokseen, mutta nuo kaksi muuttoa olivat sellaisia, joissa muutin tosiaan tuntematta ketään entuudestaan.

Haluaisin muuttaa. Ei olisi väliä etten tunne ketään entuudestaan. En vain tiedä mihin? Olisi kiva kuulla mihin pieniin kaupunkeihin olette muuttaneet ja viihtyneet.

Olen muuttanut ja ihan hyvin on aina mennyt. Olen elämäni aikana muuttanut monia kertoja eri paikkakunnalle ja yleensä en ole sieltä tuntenut ketään tai ehkä yhden tai kaksi ihmistä (esim. miesystävän) mutta eipä se mitään haittaa, kun pääsee töihin ja harrastuksiin niin siinäpä sitä tutustuu porukkaan.

Ähtäriin muutin aikoinaan ja mulle kerrottiin että pari vuotta siihen menee kun pieneen kaupunkiin pääsee "sisälle" ja kyllä tämä neuvo aikalailla paikkansa piti, pari vuotta niin olin hyvinkin kotiutunut ja tunsin ihmisiä.

Olen muutamankin kerran muuttanut ihan uuteen. Se on terveellistä.

Olen muuttanut monta kertaa maasta toiseen. Ei ongelmia, hyvin olen aina sopeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamankin kerran muuttanut ihan uuteen. Se on terveellistä.

Terveellistä tai ei, niin kiinnostaisi mm. että miten olet saanut töitä vieraalta paikkakunnalta. ap

Työpaikan perässä muutin. Hyvin olen viihtynyt. Pieni paikkakunta mutta muutaman kaverin olen saanut alle vuodessa.