Mies ei voi sietää ystävääni
Mun mies ei pidä siitä, että vietän aikaan erään ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut kauan ja josta on viime vuosina tullut paras ystäväni. En juuri muita kavereita edes tapaa ja tätäkin ystävää vain kerran, pari kuukaudessa. Aina tulee riita, kun olen tätä ystävää tavannut. Mies sanoo, ettei hänellä periaatteessa ole mitään tätä ystävääni vastaan, mukava ihminen ja kiva, kun mulla on kaveri. Silti mies alkaa käyttäytyä todella v-mäisesti, lähettelee inhottavia viestejä, kun olen ystävän kanssa, ja raivoaa, kun tulen kotiin. Myöntää, että on jotenkin mustasukkainen, että viihtyisin paremmin ystäväni kanssa. Meillä pitkään ollut vaikeaa parisuhteessa. Tämä asia on muodostunut todelliseksi ongelmaksi - en halua lopettaa ystävyyssuhdetta, mutta en kestä myöskään tätä miehen kiukuttelua aiheesta.
Kommentit (69)
Onko tämä ystävä mies vai nainen? Ei sillä etteikö ystäviä saisi olla kumpaa sukupuolta vaan, mutta tuota mustasukkaisuutta mietin.
Mies yrittää eristää sinua, jotta voisi hallita tiukemmin. Onko kieltänyt jo muiden tapaamisen. Tämä kaveri isompi pala. Miksi olet miehen kanssa?
Ystäväni on nainen. Mies väittää meitä lesboiksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies yrittää eristää sinua, jotta voisi hallita tiukemmin. Onko kieltänyt jo muiden tapaamisen. Tämä kaveri isompi pala. Miksi olet miehen kanssa?
Ei ole rajoittanut muiden ihmisten tapaamista, mutta kontrolloi muuten aika vahvasti. Meillä on miehen kanssa kaksi lasta ja heidän takiaan olen pitänyt perhettä kasassa. Kerran jo lähdin kävelemään, mutta perheen vuoksi päätin vielä yrittää. Tämä ei suinkaan ole ainut ongelma parisuhteessa. Hän puhuu tosi rumasti mulle, haukkuu ja alistaa. Eihän tässä ole mitään järkeä ja alan olla tosi väsynyt. Käydään terapiassa ja ollaan tästäkin siellä puhuttu. ap
Tämän on pakko olla provo. Kukaan ei voi olla noin tyhmä, ettei näe miehen täysin läpinäkyvää manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Kukaan ei voi olla noin tyhmä, ettei näe miehen täysin läpinäkyvää manipulointia.
Voi kunpa olisikin provo, mutta tämä on täysin totta. Tottakai mä näen, ettei tämä ole normaalia. Tämä johtuu miehen epävarmuudesta. Kontrolloinnin takana on aina pelko. Olen yrittänyt ymmärtää syitä miksi mies kokee tämän uhkana. Hän vertaa tunnettaan siihen kuin pettäisin häntä. Ehkä hän ei kestä sitä, että olen henkisesti lähempänä ystävääni, kun hän on menettänyt henkisen ja fyysisen yhteyden minuun käytöksensä vuoksi. Hän raukka ei vain ymmärrä, että tämän käytöksen jatkaminen ajaa minua entistä kauemmas itsestään. Ap
Sinun on lopulta valittava jompikumpi. Minun paras kaverini valitsi aikoinaan miehensä, enkä ole kuullut hänestä kahteenkymmeneen vuoteen.
Kaverini oli heti alussa omituisesti ylpeä siitä, että hänen miehensä ei tullut toimeen useimpien ihmisten kanssa ja sanoi sen ääneen. Minä tapasin tuon miehen kahdesti, ja kummallakin kerralla hän ajoi minut tieheni muutamassa minuutissa. Kaverini pääsi vain harvoin kahville kanssani ja silloinkin hänellä oli tiukka aikaraja siitä, milloin piti olla taas kotona. En voinut soittaa kaverilleni, koska mies oli aina joko paikalla tai tulossa paikalle. En tiedä, mitä he keskenään puhuivat minusta, mutta näin selvästi sen, että kaverini oli minun seurassani säikky ja varpaillaan. Kaverini avioliitto perustui siihen, että he ensi hetkellä tunsivat astuneensa satuun ja löytäneensä Elämänsä Kumppanin, ja tästä he pitivät kiinni siitä huolimatta, että mies kiristi kaveriani tekemään asioita, joita tämä ei halunnut tehdä, ja kumpikin kävi jo avioliiton alkuaikoina hakemassa alun huumaa vieraista.
Kaverini muuttui tuossa avioliitossa vähitellen toiseksi ihmiseksi ja alkoi muistuttaa kolkkoa, laskelmoivaa ja ylimielistä miestään. Kaipaan sitä entistä sydänystävääni, mutta minun ei ollut kovin vaikea hankkiutua eroon tuosta uudesta hahmosta, jolla ei enää ollut minulle aikaa eikä kiinnostustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies yrittää eristää sinua, jotta voisi hallita tiukemmin. Onko kieltänyt jo muiden tapaamisen. Tämä kaveri isompi pala. Miksi olet miehen kanssa?
Ei ole rajoittanut muiden ihmisten tapaamista, mutta kontrolloi muuten aika vahvasti. Meillä on miehen kanssa kaksi lasta ja heidän takiaan olen pitänyt perhettä kasassa. Kerran jo lähdin kävelemään, mutta perheen vuoksi päätin vielä yrittää. Tämä ei suinkaan ole ainut ongelma parisuhteessa. Hän puhuu tosi rumasti mulle, haukkuu ja alistaa. Eihän tässä ole mitään järkeä ja alan olla tosi väsynyt. Käydään terapiassa ja ollaan tästäkin siellä puhuttu. ap
Väännä nyt tyhmemmälle ihan rautalangasta, miten lapsesi hyötyvät siitä, että pakotat heidät tuollaisen miehen vaikutuspiiriin? Ihan vilpittömästi kysyn, kun en keksi yhtään syytä. Kiitos jo etukäteen vastauksesta. :)
Mustasukkaisuus on sairaus. Pahimmillaan ne mustasukkaisuus ajatukset on sitä että mies ajattelee sinun ajattelevan muita ihmisiä, vaikka olisitte yhdessä tai että mies epäilee sinun olevan toisen kanssa, vaikka olisit vain viereisessä huoneessa.
Suhteenne on sairas. Jo nuo lesboepäilyt ym. on sairasta.
Älä yritä ymmärtää miestä vaan aseta rajat sille, mikä on hyväksyttävää kohtelua. Tuo ymmärtäminen on naisten kardinaalivirhe! Jos joku kohtelee sinua toistuvasti paskasti ja vielä ilman mitään syytä, niin älä nyt hyvänen aika rupea säälimään kusipäätä ja selittelemään tilannetta hänen puolestaan. Tuollainen käytös tulee sitä paitsi vain pahenemaan. Miehellä on pahoja ongelmia, etkä sinä voi niitä ratkaista KOSKAAN.
Mitä teet noin huonolla parisuhteella?
Vierailija kirjoitti:
Sinun on lopulta valittava jompikumpi. Minun paras kaverini valitsi aikoinaan miehensä, enkä ole kuullut hänestä kahteenkymmeneen vuoteen.
Kaverini oli heti alussa omituisesti ylpeä siitä, että hänen miehensä ei tullut toimeen useimpien ihmisten kanssa ja sanoi sen ääneen. Minä tapasin tuon miehen kahdesti, ja kummallakin kerralla hän ajoi minut tieheni muutamassa minuutissa. Kaverini pääsi vain harvoin kahville kanssani ja silloinkin hänellä oli tiukka aikaraja siitä, milloin piti olla taas kotona. En voinut soittaa kaverilleni, koska mies oli aina joko paikalla tai tulossa paikalle. En tiedä, mitä he keskenään puhuivat minusta, mutta näin selvästi sen, että kaverini oli minun seurassani säikky ja varpaillaan. Kaverini avioliitto perustui siihen, että he ensi hetkellä tunsivat astuneensa satuun ja löytäneensä Elämänsä Kumppanin, ja tästä he pitivät kiinni siitä huolimatta, että mies kiristi kaveriani tekemään asioita, joita tämä ei halunnut tehdä, ja kumpikin kävi jo avioliiton alkuaikoina hakemassa alun huumaa vieraista.
Kaverini muuttui tuossa avioliitossa vähitellen toiseksi ihmiseksi ja alkoi muistuttaa kolkkoa, laskelmoivaa ja ylimielistä miestään. Kaipaan sitä entistä sydänystävääni, mutta minun ei ollut kovin vaikea hankkiutua eroon tuosta uudesta hahmosta, jolla ei enää ollut minulle aikaa eikä kiinnostustakaan.
Onpa surullinen tarina. Minä taas taistelen viimeiseen asti muuttumasta samanlaiseksi kontrolloijaksi kuin mieheni ja säännöllisesti tapaan tätä ystävääni, vaikka tiedän sen aiheuttavan joka ikinen kerta riitaa miehen kanssa. Tähän asti olen yrittänyt suhtautua hänen pelkoihinsa edes jotenkin ymmärryksellä niitä miehen pohjimmaisia pelkoja kohtaan, mutta jotenkin tämä tuntuu jo kiusanteolta. En tiedä mistä mies voisi saada apua näihin asioihin, onneksi sentään pariterapiaan suostui ja se on jotenkin avannut solmuja, mutta ei poistanut ongelmia. ap
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus on sairaus. Pahimmillaan ne mustasukkaisuus ajatukset on sitä että mies ajattelee sinun ajattelevan muita ihmisiä, vaikka olisitte yhdessä tai että mies epäilee sinun olevan toisen kanssa, vaikka olisit vain viereisessä huoneessa.
Suhteenne on sairas. Jo nuo lesboepäilyt ym. on sairasta.
Mustasukkaisuus ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä ymmärtää miestä vaan aseta rajat sille, mikä on hyväksyttävää kohtelua. Tuo ymmärtäminen on naisten kardinaalivirhe! Jos joku kohtelee sinua toistuvasti paskasti ja vielä ilman mitään syytä, niin älä nyt hyvänen aika rupea säälimään kusipäätä ja selittelemään tilannetta hänen puolestaan. Tuollainen käytös tulee sitä paitsi vain pahenemaan. Miehellä on pahoja ongelmia, etkä sinä voi niitä ratkaista KOSKAAN.
Ja jos ei tullut jo selväksi, niin rajat asetetaan niin, että jätetään se persoonallisuushäiriöinen kumppani eikä enää ajauduta suhteisiin sellaisten kanssa vaan huomioidaan varoitusmerkkejä jatkossa paremmin.
Kuulostaa narsistilta. Oletko käynyt yksilöterapiassa? Sitten jos tosissasi alkaat miettiä eroa, mieti tarkkaan peliliikkeesi. Voiko huoltajuudesta tulla kiistaa, haluaisiko esim lapset itselleen sinun kiusaksesi? Kannattaa tutustua narsismiin, netistä löytyy tietoa vaikka kuinka. Jos miehessäsi näitä piirteitä tosiaan on, opit ymmärtämään, mitä miehesi mielessä oikeasti liikkuu ja osaat toimia oikein. Narsistin kanssa ei voi neuvotella, pitää tajuta psykologia siellä taustalla. Näin pystyy irrottautumaan tyypistä toivottavasti vähän helpommin.
Sä jätät sen kuitenkin myöhemmin, on sen verran kauhea mies. Mikset jätä jo nyt, ettei sun lapset kärsi enempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun on lopulta valittava jompikumpi. Minun paras kaverini valitsi aikoinaan miehensä, enkä ole kuullut hänestä kahteenkymmeneen vuoteen.
Kaverini oli heti alussa omituisesti ylpeä siitä, että hänen miehensä ei tullut toimeen useimpien ihmisten kanssa ja sanoi sen ääneen. Minä tapasin tuon miehen kahdesti, ja kummallakin kerralla hän ajoi minut tieheni muutamassa minuutissa. Kaverini pääsi vain harvoin kahville kanssani ja silloinkin hänellä oli tiukka aikaraja siitä, milloin piti olla taas kotona. En voinut soittaa kaverilleni, koska mies oli aina joko paikalla tai tulossa paikalle. En tiedä, mitä he keskenään puhuivat minusta, mutta näin selvästi sen, että kaverini oli minun seurassani säikky ja varpaillaan. Kaverini avioliitto perustui siihen, että he ensi hetkellä tunsivat astuneensa satuun ja löytäneensä Elämänsä Kumppanin, ja tästä he pitivät kiinni siitä huolimatta, että mies kiristi kaveriani tekemään asioita, joita tämä ei halunnut tehdä, ja kumpikin kävi jo avioliiton alkuaikoina hakemassa alun huumaa vieraista.
Kaverini muuttui tuossa avioliitossa vähitellen toiseksi ihmiseksi ja alkoi muistuttaa kolkkoa, laskelmoivaa ja ylimielistä miestään. Kaipaan sitä entistä sydänystävääni, mutta minun ei ollut kovin vaikea hankkiutua eroon tuosta uudesta hahmosta, jolla ei enää ollut minulle aikaa eikä kiinnostustakaan.
Onpa surullinen tarina. Minä taas taistelen viimeiseen asti muuttumasta samanlaiseksi kontrolloijaksi kuin mieheni ja säännöllisesti tapaan tätä ystävääni, vaikka tiedän sen aiheuttavan joka ikinen kerta riitaa miehen kanssa. Tähän asti olen yrittänyt suhtautua hänen pelkoihinsa edes jotenkin ymmärryksellä niitä miehen pohjimmaisia pelkoja kohtaan, mutta jotenkin tämä tuntuu jo kiusanteolta. En tiedä mistä mies voisi saada apua näihin asioihin, onneksi sentään pariterapiaan suostui ja se on jotenkin avannut solmuja, mutta ei poistanut ongelmia. ap
Lopeta ymmärtäminen. Miehellä on pers.häiriö, eikä se ymmärtämällä parane. Jos et halua olla kiusanteon kohteena, jätä se. Kuten jo sanoin aiemmassa kommentissa, miehen ongelmia ei voi ratkaista. Tai ainakaan se ei onnistu "ymmärtämällä".
Väännä nyt tyhmemmälle ihan rautalangasta, miten lapsesi hyötyvät siitä, että pakotat heidät tuollaisen miehen vaikutuspiiriin? Ihan vilpittömästi kysyn, kun en keksi yhtään syytä. Kiitos jo etukäteen vastauksesta. :)[/quote]
Mies on erittäin hyvä isä lapsilleen ja olen halunnut tarjota eheän perheen lapsille. Tiedän, että lapset kärsivät riitelystämme. Ymmärrän täysin tämän kierouden vaikuttavan lapsiin negatiivisesti, mutta silti olen halunnut antaa vielä miehelle mahdollisuuden tulla järkiinsä. ap
Jättäisin tuollaisen hullun miehen.