Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa aikuiset lapsenne ovat oikeasti itsenäistyneet?
02.01.2021 |
Tyttäreni on 21v ja asunut kaksi vuotta pois kotoa. Tavallaan huolehtii asioistaan ihan hyvin, käy töissä, aloittaa nyt parin viikon päästä opinnot, hoitaa raha-asiansa ja pärjää siis mukavasti, mutta...
Minua on alkanut nyppimään, että hän useita kertoja päivässä esim soittelee minulle tai isälleen kysyäkseen asioita, jotka selvittää googlella alle minuutissa. Tyyliin "mikä tuo yths-juttu on", "voiko pakkasella pestä ikkunat", "saako junasta nykyään kertalippuja", "miten pääsee hammaslääkäriin". Lisäksi jatkuvasti pitäisi olla lainaamassa autoa, työkaluja, siivousvälineitä, mitä nyt milloinkin.
Joo, itse on kasvatettu blaablaa, mietin vaan onko teillä muilla vastaavia kokemuksia pois muuttaneiden nuorten aikuisten kanssa? Itselläni oli kova tarve oikeasti itsenäistyä nuorena, ja oli oikeastaan kunnia-asia selvittää asiat itse tai vaikkapa kavereiden kanssa pähkäillä. Ja välit omiin vanhempiin ovat koko ajan olleet hyvät ja lämpimät, kyse ei tosiaan ole siitä etteikö apua olisi saanut tarvittaessa.
Minua alkaa suoraan sanottuna kypsyttää tuollainen avuttomuus, välillä olenkin sanonut, että kokeilitko etsiä netistä tietoa. Siitä tytär suuttuu...
Kommentit (42)
Itse itsenäistyin 18 vuotiaana. Esikoispoikani on 20v ja tarvii minulta rahaa. Maksan autokulut ja avustan mm vaatehankinnoissa. Armeijasta pääsi juuri ja aloittaa opinnot. Yllättävän hyvin hoitaa asiansa muuten. On tosi reipas ja oma-aloitteinen. Nyt muuttaa opiskelupaikkakunnalle ja itse on järjestänyt asunnon, muuton, ym. Autan taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olen itsenäistyviä nuoria katsellut ympärillä, niin ero on melkoinen omaan ikäluokkaan. Vanhempiin tukeudutaan paljon vahvemmin kuin ennen. Tavallaanhan se kertoo siitä, että lapsi on tottunut saamaan apua ja luottamaan, mikä on hyväkin asia. Toisaalta ehkä se siipien kasvattaminen on vähän sitten jäänyt.
Tytär itsenäistyi 18-vuotiaana kertalaakista, kun muutti yhteen poikaystävänsä kanssa. Poika muutti 20-vuotiaana armeijan jälkeen ja kyseli pari vuotta sen jälkeen silloin tällöin jotain käytännön asioita, tyyliin voiko tyynyn pestä pyykkikoneessa tai uskaltaako teräskattilan laittaa uuniin.
Mun molemmat aikuiset lapset asuu omillaan. Mua ei häiritse heidän yhteydenottonsa. Toisaalta eivät oikein apua kaipaa kun molemmat hyvin itsenäisiä. Poikani pääsi just armeijastakin. Ollaan erottu lasten isän kanssa joka auttelee lapsia enemmän kuin minä. Haki mm. pesukoneet molemmille.
Minä autan ja neuvon nuortani mielelläni. Omat vanhempani eivät auttaneet ikinä, eivät edes ikinä käyneet asunnossa johon muutin. Onneksi avuntarve ei ole ihan päivittäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo loppui, kun löysi poikaystävän kahdella vanhimmilla. Nuorin asuu vielä kotona.
Se on aika luonnollista, että nuori aikuinen on epävarma vähän kaikesta ja kaipaa rohkaisua. Mutta kyllä, oli se rasittavaakin.
Olen itsekin miettinyt, että jos asuisi jonkun kanssa yhdessä, varmaan opettelisi sitten kumppanin kanssa näitä asioita. Kavereita tytöllä kyllä on paljon, eli luulisi siellä löytyvän tukea ja turvaa. Ap
Keväällä 20 täyttävä add-nuori on ollut 1,5 v omillaan. Satunnaisesti neuvotaan jossain asiassa (asukkaan/taloyhtiön vastuu, Kelan lomakkeet, ompelukoneen varaosat viimeksi), muuten viestitellään muutaman kerran viikossa. On ihan itsenäinen, mutta vien silti pullaa käydessäni hänen luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse itsenäistyin 18 vuotiaana. Esikoispoikani on 20v ja tarvii minulta rahaa. Maksan autokulut ja avustan mm vaatehankinnoissa. Armeijasta pääsi juuri ja aloittaa opinnot. Yllättävän hyvin hoitaa asiansa muuten. On tosi reipas ja oma-aloitteinen. Nyt muuttaa opiskelupaikkakunnalle ja itse on järjestänyt asunnon, muuton, ym. Autan taloudellisesti.
Meilläkin tytär nyt muuttaa opiskelupaikkakunnalle. Toivon, että hän siellä oppisi varmuutta tehdä ja toimia kyselemättä meiltä vanhemmilta ihan kaikkea. Hankinnoissa voin kyllä satunnaisesti autella, se ei ole ongelma, lähinnä tuo arjen pärjääminen itsenäisempänä on se, mikä mietityttää. Ap
Tuollainen neuvon kysyminen on hyvä tekosyy vielä soittaa äidille jos ikävä iskee. Suhtaudut käsittämättömän kylmästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vastaa heti. Soita tai laita viestiä muutaman tunnin päästä että en ehtinyt vastaamaan, oliko vielä asiaa? Ehkä ongelma on ratkennut. Nykyään kaikki on muutamassa sekunnissa puhelimen päässä niin kynnys soittaa on tosi pieni. Itsekin olen monesti ottanut jo äidin numeron esiin puhelimessa ja viime hetkellä päättänytkin olla soittamatta - voin katsoa sen ruokaohjeen netistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen itsenäistyviä nuoria katsellut ympärillä, niin ero on melkoinen omaan ikäluokkaan. Vanhempiin tukeudutaan paljon vahvemmin kuin ennen. Tavallaanhan se kertoo siitä, että lapsi on tottunut saamaan apua ja luottamaan, mikä on hyväkin asia. Toisaalta ehkä se siipien kasvattaminen on vähän sitten jäänyt.
Niin, en ole hirveästi vertaillut muihin, en siis osaa ottaa kantaa onko tämä ikäluokkailmiö vai erityisesti oman lapsen juttu. Eikä minua auttaminen ja neuvominen häiritse, se on vaan jotenkin aivan ylimitoitettua kun on päivittäistä ja tavallaan ihan "turhissa jutuissa". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy kääntää tilanne päinvastoin. Alat tuputtamaan tietoja ja kyselemään jatkuvasti onko tehnyt sen ja sen ja sen. Eiköhän nuori pian kyllästy tähän ja halua hoitaa kaiken itse ilman että puutut. Nuori haluaa vain varmistaa että hänestä yhä välitetään ja on turvaverkko olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap siltä että lapsesi vain haluaa olla tekemisissä teidän kanssa ja luottaa siihen että olette tukena. Ei ole ennenkuulumatonta että ihmiset kysyy toisilta ihmisiltä turhia kysymyksiä ihan vain bondauksen merkkinä. Oma asiasi sitten miten siihen suhtaudut. Kuulostat vähän militantilta.
Vierailija kirjoitti:
Mun molemmat aikuiset lapset asuu omillaan. Mua ei häiritse heidän yhteydenottonsa. Toisaalta eivät oikein apua kaipaa kun molemmat hyvin itsenäisiä. Poikani pääsi just armeijastakin. Ollaan erottu lasten isän kanssa joka auttelee lapsia enemmän kuin minä. Haki mm. pesukoneet molemmille.
Kyllä minäkin tavallaan konkreettisissa asioissa mielelläni autan, vien ostoksille, voidaan yhdessä harjoitella huonekalujen kasaamista ja vastaavaa. Tuo kysely on se mikä eniten nyppii, en minäkään tiedä mikä on yths-uudistus, noin esimerkiksi, mutta eipä se Googlettamiseen mennyt kuin minuutti. Ap
Ehkäpä kyse ei olekaan siitä että tytär ei osaisi googlettaa asioita, vaan hän kaipaa vanhempiensa tukea ja turvaa henkisesti. Kaverit ei ole sama asia kuin vanhemmat. On joskus niinkin, että jos lapsena ei ole nimenomaan henkistä tukea (esim lapsi ei ole saanut näyttää kuin positiivisia tunteita, on jätetty selviämään ikävien elämäntapahtumien tms kanssa yksin jne) ollut riittävästi niin sitä tarvitsee vielä pitkään aikuisena nimenomaan vanhemmilta tai vanhempien kaltaisilta hahmoilta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen neuvon kysyminen on hyvä tekosyy vielä soittaa äidille jos ikävä iskee. Suhtaudut käsittämättömän kylmästi!
Onko se käsittämättömän kylmää, jos ei päivittäin jaksaisi olla aikuista ihmistä neuvomassa helposti selvitettävissä asioissa? Ei tässä ole kyse siitä etteikö autettaisi tarpeessa, tottakai autamme, mutta auttaminenkin olisi mukavampaa, jos suhde alkaisi pikku hiljaa muotoutua aikuisten väliseksi tasavertaiseksi suhteeksi. Ap
Vastaatteko aina? Sanoisin että ootko goo glamour? En tiedä.
Tai että tiedätkö miten vesi jäätyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen neuvon kysyminen on hyvä tekosyy vielä soittaa äidille jos ikävä iskee. Suhtaudut käsittämättömän kylmästi!
Onko se käsittämättömän kylmää, jos ei päivittäin jaksaisi olla aikuista ihmistä neuvomassa helposti selvitettävissä asioissa? Ei tässä ole kyse siitä etteikö autettaisi tarpeessa, tottakai autamme, mutta auttaminenkin olisi mukavampaa, jos suhde alkaisi pikku hiljaa muotoutua aikuisten väliseksi tasavertaiseksi suhteeksi. Ap
Lapsesi ei ole siihen vielä valmis.
Alue: Aihe vapaa
Meillä tuo loppui, kun löysi poikaystävän kahdella vanhimmilla. Nuorin asuu vielä kotona.
Se on aika luonnollista, että nuori aikuinen on epävarma vähän kaikesta ja kaipaa rohkaisua. Mutta kyllä, oli se rasittavaakin.