Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ahdistavin/pelottavin kokemus elämäsi aikana?
08.06.2014 |
Mä itse pelkään pimeää. Siksi mökillä ulkohuussiin pimeällä keskiyöllä meneminen on todella ahdistava kokemus. Hrrrr.... :-/
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun kerättyäni rohkeutta 12 vuoden ajan uskalsin viimein kertoa äidilleni, että isäni oli käyttänyt minua lapsuudessani seksuaalisesti hyväkseen. Noin musertavaa asiaa ei todellakaan haluaisi joutua kertomaan kenellekään, saati sitten omalle rakkaalle äidille, joka meni tiedosta aivan shokkiin.
No näitä riittää.
1.Kun äiti häipyi baariin kun olin jotain 6v. Lähdin sitten hakemaan äitiä baarista keskellä yötä, kun kotona oli niin pelottavaa. Mutta eipä se mitään herkkua ulkonakaan ollut. (Sanottakoon vielä että löysin äidin sieltä baarista, kun mukavat opiskelijat minut siitä baarin pihasta noukkivat.) Nykyään tommosesta toiminnasta varmaan tippuis ls-ilmo.
2. Teini-iässä kun kaveri yritti psykooseissaan kuristaa.
3. Teini-iässä kun piti juosta hullua pirinistiä pakoon niin kovaa kun jaloista pääsi.
tuo kaikki on suoraa mun elämästä :( paitsi tuo autokolari.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:48"]
Mikä nyt olisi se ahdistavin, kun kaikenlaista on tullut koettua: ahdistava, väkivaltaa täynnä oleva lapsuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus.
Ehkä se uniinkin tullut ahdistavin tapaus on kuitenkin autokolari, johon jouduin, ja se olikin melkoinen mälli. Mieleen on jäänyt sellainen epätodellinen kuva ruttaantuneista autoista, ruumiinosista tiellä, palavan bensan ja jonkin muun katku, seison keskellä tietä ja ajattelen, että kuka hvtin ämmä täällä rääkyy, pistäisi turpansa tukkoon ja tekisi jotain. No se ämmä oli tietysti minä itse.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:39"]
Paha trippi, kesto 4 h. Aikaa ei ollut, oli vain ahdistus ja pelko sekoamisesta ja siitä, ettei matka loppuisi koskaan. En pystynyt liikkumaan, avaamaan silmiäni tai puhumaan. Olin täysin yksin pääni sisällä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Paha_matka
[/quote]
Loppuko käyttö?
[/quote]
Tripille saattaa joutua monta vuotta lopettamisen jälkeenkin. Riippuu tosin aineesta, kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin vastattava tuo psykoosi.
Puhdasta pelkoa, joka ei hellittänyt ennen unen tuloa. Tunne siitä, että on menettämässä kokonaan järkensä. Onneksi huumeilla leikkiminen tuli päätökseensä tuon tapahtuman seurauksena. Jos jostain olen kiitollinen niin siitä, että selvisin säikähdyksellä/varoituksella ja elämä on tasapainossa nykyään.
Mulla on lukemattomia karmeita kokemuksia lapsuudesta. Isä aseen kanssa, sukkasillaan pakkasessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin yötä kotona ja joku perverssi soitti ja puhui todella rivoja. En tiennyt onko hän sisällä talossa tai ikkunan takana. Niin epätodellisen pelottava tilanne :/
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 23:20"]
Itsekin vastattava tuo psykoosi.
Puhdasta pelkoa, joka ei hellittänyt ennen unen tuloa. Tunne siitä, että on menettämässä kokonaan järkensä. Onneksi huumeilla leikkiminen tuli päätökseensä tuon tapahtuman seurauksena. Jos jostain olen kiitollinen niin siitä, että selvisin säikähdyksellä/varoituksella ja elämä on tasapainossa nykyään.
[/quote]
Minulla on ollut tunne, että olin joutumassa tuohon, ja se kesti muutaman sekunnin. Silti se oli se pelottavin kokemus. Tunsin kurkistavani helvettiin, ja olin äärettömän onnellinen, että kykenin sulkemaan sen oven edestäni.
Sekin oli aika pelottava kokemus teininä, kun kaksi koulupoikaa keksi vetää kaulaliinastani vastakkaisiin suuntiin. Sen jälkeen en ole koskaan sietänyt pienintäkään paineentunnetta kaulalla. Yllätyin siitä täydellisestä avuttomuudesta, kun henki ei todellakaan kulje senvertaa, että voisi pihahtaa mitään, eivätkä vieressä seisovat ystävät huomaa hätääni. Pojat itse huomasivat ilmeeni ja ymmärsivät päästää irti.
En pysty katsomaan telkkarissa kuristuskohtauksia, toisaalta siksi, että inhottaa sellaisen asian markkinointi ja estetisoiminen, ja toisaalta siksi, että näkee, ettei tekijäporukka tiedä aiheesta mitään. Kaikki se korahtelu ja vinkuminen vain kertoo, että ilmatiet ovat avoimina, vaikka iso mies huseeraa hulluna tukkiakseen ne.
Henkeni edestä olen pelännyt lapsena useammankin kerran, ja minut on myös teininä aikuinen mies uhannut raiskata. Synnytyskin oli vaikea ja todella pelotti niin kauan kuin pelätä jaksoi. Kuitenkin se psykoosin pelko oli rajuin kokemus. Sen jälkeen olen suhtautunut ymmärtäen, kun tuntematon nainen tulee pysäkillä kertomaan kuulevansa ääniä ja miten pelottavaa se on. En tiedä, voiko siihen pelkoon tottua, yhtään. Se minuuden hajoamisen pelko oli käsittämättömän syvä. Ei se ollut hulluksi tulemisen vaan pysyvän katoamisen pelkoa. Hetkellinen, äkillinen hengenvaara ei siihennähden tunnu miltään - eihän siinä ehdi edes kunnolla säikähtää kun tilanne on joko toteutunut tai ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavinta on ollut viimeisen raskauskolmanneksen aikana kuulla, ettei vauvalla olekaan kaikki hyvin ja odotella, että mitä tulee tapahtumaan. Pelottavinta ollut se, kun sitten vielä kiidätetään sektioon vauvan ollessa elämän ja kuoleman rajalla.
Ahdistavinta on ollut Se, että olen vasta parikymppinen ja minulla on joku ihme tauti jolle ei nimeä löydetä ja joka päivä sattuu vaikka minne. Olen työkyvytön ja kävely sattuu. Ahdistaa kun en tiedä olenko koskaan enää terve ja mikä minulla on:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalinta on ollut elää kotona pienen lapsen kanssa peläten tuleeko isi riehumaan oven taakse. Monet kerrat olen saanut ottaa nukkuvan lapseni syliin ja juosta talvipakkasella ulos piiloon
Oma isä uhkas kännipäissään ampua mut haulikolla ja olin sen kanssa kaksistaan kotona, äiti oli töissä.Linnottauduin omaan huoneeseen ja soitin veljelle että tule kiireesti hakemaan mut, muuten lähtee henki. Veli tuli ja tuli poliisitki..ja isä pääs selvittelemään päätänsä putkaan. Sen reissun jälkeen aseet lähti, onneks. Mutta äitini sanoin: "kyllä se niin sekopää on, että saa hengen vaikka vasaralla".
Opiskelin eräässä paikassa jossa oli kouluammuskelu. Se oli pelottavinta mitä on tapahtunut.
ahdistavinta oli elämä sen puhelinsoiton jälkeen, kun ilmoitettiin isäni itsemurhasta ja jouduin ottamaan vastuun kaikesta jälkipyykistä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:25"]Mä itse pelkään pimeää. Siksi mökillä ulkohuussiin pimeällä keskiyöllä meneminen on todella ahdistava kokemus. Hrrrr.... :-/
[/quote]
Mutta secei taida olla kuitenkaan kaikkein pelottavin kokemus. Pelottavinta taisi olla se, kun jouduttiin mun raskausaikana autokolariin. Väistettiin pimeällä keskellä tietä ollutta koiraa ja auto lähti luisuun ja törmäsi ojanpohjalla puuhun. Mun puoli vielä ja ikkunat meni sirpaleiksi. :-/
Oli niin ahdistava tilanne, että näin puoli vuotta sen jälkeen joka yö jonkunlaisen kolariunen, missä joko itse jouduin tai joku sukulainen joutui kolariin. Hirveältä tuntui. :-(
Ap
Mulla pelottavin, ja varsinkin ahdistavin kokemus oli, kun mut hakattiin keskellä kaupunkia baarien sulkemisen aikaan. Ei se itse pahoinpitely, vaan se, että vaikka kuinka yritin huutaa apua, ääntä ei lähtenyt yhtään. Siitä jäi ihan todellinen pelko, että jos joskus sattuis jotain, niin en pystyis huutamaan apua. Aikaa tuosta on yli kymmenen vuotta, mutta pelko on vieläkin.
Paha trippi, kesto 4 h. Aikaa ei ollut, oli vain ahdistus ja pelko sekoamisesta ja siitä, ettei matka loppuisi koskaan. En pystynyt liikkumaan, avaamaan silmiäni tai puhumaan. Olin täysin yksin pääni sisällä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Paha_matka
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 13:15"]
Ahdistavin kokemus on menossa parhaillaan. Minut sijoitettiin päälle vuosi perhekotiin, joka on maanpäällinen helvetti. Viimeksi tänä aamuna mietin itseni tappamista, sen jälkeen kun ohjaaja oli taas huutanut minulle pärstä punaisena (oli kuulemma mun syy, että yks toinen ohjaaja oli myöhässä töistä ja sen takia tän huutajan suunnitelmat meni uusiks). Ensviikolla lääkäriaika ja pitäis taas nostaa paniikkihäiriölääkitystä ylöspäin.
En edes tarvinnut ahdistukseen lääkkeitä ennenkuin muutin tänne.. tän paikan takia minä niitä syön.
[/quote]
Älä kiltti tee mitään pahaa itsellesi, et ole huono ihminen vaikka oletkin nyt perhekodissa. Olet tärkeä! Usko pois, se perhekotijakso päättyy joskus ja sinulla alkaa oma itsenäinen, ihana elämä jota kukaan ei määrää. Omat poikani ovat olleet molemmat perhekodissa joten tiedän mistä puhun.
Sinulla on sosiaalityöntekijä? Puhu hänen kanssaan. Onko sinulla ketään kenen kanssa puhua? Älä vahingoita itseäsi
[/quote]
Kaunis kiitos sinulle, ja vastaajalle nro 31 <3 Odotin saavani täällä(kin) jotain "oma vikasi, kärsi idiootti" juttuja niskaani, mutta te olittekin ihania :)
t. se laitosnuori