Miksi luksusmerkit ovat niin tärkeitä monille rahvaille ihmisille?
Tunnen myös useita hyväosaisia ihmisiä, eikä heille ole mitenkään tärkeää, onko heillä käytössään joku merkkilaukku tai -takki.
Milloin merkkituotteista on tullut jotain rahvaiden hyvän elämän mittareita?
Kommentit (23)
Omien lasten puheiden perusteella ala-asteella vertaillaan paljonkin tavaroita, vaatteita ja perheiden varallisuutta. Jos lapsena on ilman näitä "luksusmerkkejä", niin sitten varmaankin haluaa aikuisena hankkia niitä jos pystyy.
Anna ihmisten ostaa mitä haluavat. Itse en koskaan laittaisi rahaa esim. 800€ laukkuun mutta ei haittaa pätkääkään jos joku muu laittaa.
kun ihminen ei omassa elämässään ole saavuttanut mitään ansiokasta omaa statusta yritetään nostaa merkkituotteiden avulla eli kyse on ihmisen heikosta itsetunnosta. Jotkut yrittää nostaa omaa arvoaan kuuluisilla tai muuten ansioituneilla tuttavilla sen sijaan että itse yrittäisivät itse saad jotakin aikaan.
Tästä tuli dokkari Briteistä. Merkkituotteet ja kalliit autot houkuttaa nuoria huumejengeihin.
Myy "tätä" kadunkulmalla, niin sullakin on kohta varaa tähän takkiin. Ei ole yllätys myöskään ihonväri näissä piireissä.
Monilla on huonosta lapsuudesta johtuva syvä arvottomuuden tunne, vanhemmilta ei ole saatu pyyteetöntä hyväksyntää ja rakkautta. Tätä tyhjyyttä yritetään sitten aikuisena täyttää merkkituotteilla, joiden mielletään nostavan omaa arvoa. "Katsokaa, olen tärkeä, olen Louis Vuittonin arvoinen!"
Itselläni on ollut hyvä lapsuus ja tunnen itseni arvokkaaksi, tärkeäksi ja rakastetuksi myös nykyisen, oman perheeni ansiosta. En arvosta merkkituotteita merkin vuoksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi ne vetoavat moniin ihmisiin. Status on ihmiseläimelle tärkeä, ja merkkituotteiden valmistajat tietävät sen. Kaikki perustuu mielikuvaan siitä, että merkkituote tekisi ihmisestä jotenkin muita paremman, nostaisi statusta. Jos ihminen kokee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi, hän tietää ettei voisi paremmin "menestyä" elämässään. Siksi statuskilpailuun ei ole tarvetta lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten puheiden perusteella ala-asteella vertaillaan paljonkin tavaroita, vaatteita ja perheiden varallisuutta. Jos lapsena on ilman näitä "luksusmerkkejä", niin sitten varmaankin haluaa aikuisena hankkia niitä jos pystyy.
Ei halua. Paitsi osakesalkkuun ja se on ihan eri asia se.
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten ostaa mitä haluavat. Itse en koskaan laittaisi rahaa esim. 800€ laukkuun mutta ei haittaa pätkääkään jos joku muu laittaa.
Mun puolesta saavat hankkia niitä niin paljon kuin sielu sietää. Omistan yhden laukkuja valmistavan firman osakkeita. Laukkuja en, koska ne ovat mielestäni rumia.
On halveksittavaa ostaa kallis merkkilaukku.
Vierailija kirjoitti:
Monilla on huonosta lapsuudesta johtuva syvä arvottomuuden tunne, vanhemmilta ei ole saatu pyyteetöntä hyväksyntää ja rakkautta. Tätä tyhjyyttä yritetään sitten aikuisena täyttää merkkituotteilla, joiden mielletään nostavan omaa arvoa. "Katsokaa, olen tärkeä, olen Louis Vuittonin arvoinen!"
Itselläni on ollut hyvä lapsuus ja tunnen itseni arvokkaaksi, tärkeäksi ja rakastetuksi myös nykyisen, oman perheeni ansiosta. En arvosta merkkituotteita merkin vuoksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi ne vetoavat moniin ihmisiin. Status on ihmiseläimelle tärkeä, ja merkkituotteiden valmistajat tietävät sen. Kaikki perustuu mielikuvaan siitä, että merkkituote tekisi ihmisestä jotenkin muita paremman, nostaisi statusta. Jos ihminen kokee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi, hän tietää ettei voisi paremmin "menestyä" elämässään. Siksi statuskilpailuun ei ole tarvetta lähteä.
Teineillä tai nuorilla aikuisilla (varsinkin jos he alkuaan ovat altavataajan asemassa soisaalisesti) ei myöskään ole kovin montaa muuta konstia "nostaa statustaan" kuin merkkituotteet. Aikuiset voivat osoittaa asemaansa myös muunlaisilla tavoilla - osa pitäytyy toki tuossa merkkivaatemoodissa pidempäänkin.
t. köyhä kirjoitti:
Tunnen lähinnä rahvaita eikä yhtäkään kiinnosta "luksusmerkit". Tai nojoo, vessapapereissa itsekkin ostan vaan lambia.
Minä käytän vain Lamborghini-vessapaperia.
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten puheiden perusteella ala-asteella vertaillaan paljonkin tavaroita, vaatteita ja perheiden varallisuutta. Jos lapsena on ilman näitä "luksusmerkkejä", niin sitten varmaankin haluaa aikuisena hankkia niitä jos pystyy.
No ei päde ainakaan minuun. En saanut lapsena koskaan mitään luksusmerkkitavaroita, enkä ole kokenut niitä aikuisenakaan tarvitsevani, vaikka olisi sitä varaa jotain sellaista ostaakin.
Kysymysten mestari. Montako miksi-aloitusta aiot tänään tehdä?
Kehittymättömissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä ihmisen status näkyy päälle päin. Olen reissannut kehitysmaissa, ja siellä on hyvin yleistä että kun köyhä ihminen saa rahaa, hän hankkii hienot vaatteet tai koruja. Meistä se voi vaikuttaa hölmöltä ja pinnalliselta, mutta korruptoituneessa yhteiskunnassa voi olla välttämätöntä näyttää rikkaalta jotta saisi edes ihan perusjutut.
Me suomalaiset elämme varsin poikkeuksellisessa yhteiskunnassa, jossa tuulipuvussa tukka pystyssä saa aivan yhtä hyvää palvelua kaupassa tai lääkärissä tai poliisiasemalla. Käytän tätä etuoikeutta enkä törsää ulkomuotoon.
Kun tollompi väki alkaa pukeuta Burberryyn ja kantaa Vuittonin laukkuja, noiden merkkien arvo sulaa ja ne kertovat vain, että niiden omistaja on tyhmä. Niistä tulee chav-kamaa.
,,,,, kirjoitti:
Kun tollompi väki alkaa pukeuta Burberryyn ja kantaa Vuittonin laukkuja, noiden merkkien arvo sulaa ja ne kertovat vain, että niiden omistaja on tyhmä. Niistä tulee chav-kamaa.
Näin tapahtui UK.ssa.
Burberry.stä tuli tavallisen duunarin merkki, kun haluajien määrät nousi.
Eipä siinä kukaan voittanut
Mä tunnen muutaman miljönäärinkin ja kyllä siellä merkkilaukkuja on. Ei vaatehuoneellista, mutta on.
Itse olen ostanut laukkuni, koska halusin ostaa.
Olen käyttänyt niitä ahkerasti ja aion käyttääkin
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen muutaman miljönäärinkin ja kyllä siellä merkkilaukkuja on. Ei vaatehuoneellista, mutta on.
Itse olen ostanut laukkuni, koska halusin ostaa.
Olen käyttänyt niitä ahkerasti ja aion käyttääkin
Entä jos käyttää reppuja?
Todellista statusta tai varakkuutta tai itsevarmuutta ei tarvitse julistaa mitenkään. Epävarmuudesta tuollainen johtuu Suomessa.
Olen varakas ja ostan halvinta vessapaperia ja vaatteita esim. Tokmannilta.
Olen varakas ja en osta merkkijuttuja. Vaatteetkin usen Lidlistä. Kun on rahaa oikeasti on vapaa. Ei tarvitse yrittää näyttää varakkaammalta kuin on. Niklas Herlinkin pämppäsi räkälöissä eikä hienoissa ravintoloissa.
Tunnen lähinnä rahvaita eikä yhtäkään kiinnosta "luksusmerkit". Tai nojoo, vessapapereissa itsekkin ostan vaan lambia.