Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö siitä olla katkera, jos on lapsena joutunut kuritetuksi?
01.01.2021 |
Olen noin kolmekymppinen nainen ja vaikka meillä ei kotona ollut muuten minkäänlaista väkivaltaisuutta tai muuta kummallista, niin suunnilleen ala-asteajan oli ns. tavallisten kasvatuskeinojen lisäksi käytössä vyöllä kurittaminen. En osannut silloin olla katkera, koska sen ajatteli olevan normaalia, mutta kun on muiden kanssa myöhemmin jutellut, niin ei muita tämän ikäisiä ole lapsena juurikaan kuritettu.
Kommentit (50)
Ei tarvitse katkeroitua. Ole hyvilläsi kun on kasvatettu, oman kykynsä mukaan ovat toimineet, varmaan lapsuudessaan tottuneet että näin toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla vihainen, surullinen ja katkerakin. Kannattaa lähteä parantamaan haavojaan, jotta katkeruuteen ei jää ikuisesti kiinni ja sen sijaan niistä pystyisi lopulta päästämään irti ja olemaan vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Saa olla jos haluaa. Onko vanhempasi pyytäneet anteeksi käytöstään?
Ei oikeastaan. Aihe on ohitettu sillä, että sinustahan tuli oikein fiksu ja kunnollinen nuori nainen. Eli ikäänkuin se olisi kurittamisen ansiota!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse katkeroitua. Ole hyvilläsi kun on kasvatettu, oman kykynsä mukaan ovat toimineet, varmaan lapsuudessaan tottuneet että näin toimitaan.
Ei kaikkea tarvitse tehdä kuten ennen on tehty. Se on ihan vanhemman oma valinta lyödä lasta. Toivottvasti karma hoitelee tällaiset vanhemmat.
Sain nuorempana remmiä ja tukistusta aina kun tein tyhmyyksiä. Nuorempana olin hieman katkera, mutta nyt vanhempana ymmärrän kuinka tärkeää se kuritus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain kotona remmiä ja tukkapöllyä, ja kyllä, olen siitä vihainen ja koen, että minua kohtaan on tehty vääryyttä. Lasten pahoinpitely on rikos, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Jos sinusta on kasvanut lakeja ja muita ihmisiä kunnioitava aikuinen, niin kiitä mieluummin, sillä nykyajan vanhemmat ja kakarat ovat suurimmaksi osaksi kykenemättömiä kasvattamiseen ja sääntöjen kunnioittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla jos haluaa. Onko vanhempasi pyytäneet anteeksi käytöstään?
Ei oikeastaan. Aihe on ohitettu sillä, että sinustahan tuli oikein fiksu ja kunnollinen nuori nainen. Eli ikäänkuin se olisi kurittamisen ansiota!
No vastaa, että tuli kurituksesta huolimatta. Yksinäiselle vanhuudelle on monesti syy. Eli jos siltä tuntuu, ei ole pakko olla yhteydessä vanhempiin, jotka eivät ota vastuuta teoistaan. Niiden vaikutukset voivat tulla ilmi pitkien aikojen päästä, yleensä silloin, kun kuritettu ja häpäisty lapsi saa omia lapsia. Silloin iskee suru ja katkeruus omia vanhempia kohtaan. Silloin viimeistään tajuaa mitä itse menetti lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kotona remmiä ja tukkapöllyä, ja kyllä, olen siitä vihainen ja koen, että minua kohtaan on tehty vääryyttä. Lasten pahoinpitely on rikos, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Paskanmarjat, kuritusta ei tarvita jos lapsi osaa käyttäytyä. Kunnolla vaan remmiä ja tukkapöllyä niille pikku-liisoille ja pikku-kalleille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruus kehittyy ihmisessä. Jos tunnet katkeruutta, niin se on täysin oikeutettua, mutta turhaa sitä on ruokkia tarkoituksella. Kamala tunne ennenpitkää.
Vierailija kirjoitti:
Sain nuorempana remmiä ja tukistusta aina kun tein tyhmyyksiä. Nuorempana olin hieman katkera, mutta nyt vanhempana ymmärrän kuinka tärkeää se kuritus oli.
No kerro ihmeessä miten se teki elämästä paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kaada kaunaasi viattomien niskaan. Ei mulla muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kotona remmiä ja tukkapöllyä, ja kyllä, olen siitä vihainen ja koen, että minua kohtaan on tehty vääryyttä. Lasten pahoinpitely on rikos, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Paskanmarjat, kuritusta ei tarvita jos lapsi osaa käyttäytyä. Kunnolla vaan remmiä ja tukkapöllyä niille pikku-liisoille ja pikku-kalleille.
Jos olet omasi näin kasvattanut, niin odota vaan, omaan nilkkaan kolahtaa jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No herranen aika! On se nyt todella outoa, jos joku on vielä 1990-luvulla hakannut pientä lasta vyöllä!
Kurittaminen on ollut laiton ja rikos vuodesta 1983 lähtien.
Eli kyllä minä olisin tuosta aika katkera, enkä veisi lastani tuollaisille isovanhemmille hoitoon ainakaan.
Ja minua siis ON lapsena kuritettu muutamaan otteeseen, mutta silloin 1970-luvulla se oli normaalia ja sitä ei pidetty huonona lastenkasvatuksena. Siksi en siitä ole katkera, kunhan vaan itse en sitä ole lapsiini koskaan soveltanut kasvatuskeinona. Kuria voi todellakin pitäå yllä ihan järkipuheella, ei siihen väkivaltaa tarvita. Laiska ja osaamaton on sellainen vanhempi, joka tarvitsee pelkoa kasvatuksen välineenä.
N53
Minäkin olen saanut useasti selkäsaunoja, vaikka olin ihan kiltti tyttö. En ole katkera enkä traumatisoitunut. Vanhempani eivät osanneet sen paremmin kasvattaa, he tekivät niin kuin heille oli opetettu että kuuluu tehdä.
Kaikki kurittaa lapsiaan jossain vaiheessa ku ne kiusaa eikä tottele . Koulussa kaikki saa kuonoon kiusaamista se on osa syntistä elämää. Ei tarvi olla katkera . Muutkin samoin.
Ai kannata pyöriä menneisyydessä. Teit ihan taatusti jotakin mitä sinun ei olisi pitänyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut useasti selkäsaunoja, vaikka olin ihan kiltti tyttö. En ole katkera enkä traumatisoitunut. Vanhempani eivät osanneet sen paremmin kasvattaa, he tekivät niin kuin heille oli opetettu että kuuluu tehdä.
En minäkään mikään villi ollut tosiaankaan, vaan ihan tavallinen kiltti myös. Millaisista jutuista sinua kuritettiin?
Kaikissa uskonnoissa sama juttu .
Saa olla jos haluaa. Onko vanhempasi pyytäneet anteeksi käytöstään?