Kummiksi vain pariskunnan toinen puolisko
Eli mitä mieltä olette ko. asiasta. Me nimittäin tehtiin päätös, että lapsemme saa kummikseen veljeni, muttei hänen puolisoaan. Sama homma mieheni siskon kanssa, eli hänen miehensä ei tule kummiksi. Syynä ihan vain se, etten tunne tarpeeksi näitä avo/aviopuolisoita, vaikka mukavia ovatkin.
Äitini kun kuuli asiasta oli hän hämmentynyt, ja sanoi että jännä että tuolleen erotatte pariskuntia... Sanoin että omapa on päätöksemme ja teemme miten hyvältä tuntuu. Onko tuo sitten joku vanhan kansan juttu, että pitäisi aina pyytää molemmat osapuolet pariskunnasta. Kukaan ei kuitenkaan tietääkseni ole asiasta loukkaantunut, mutta tuo äitini suhtautuminen asiaan vain ihmetyttää ja mietin onko tuo joku yleinen käytäntö että aina pitäisi molemmat pyytää...
Kommentit (33)
Jokainen tekee niinkuin tahtoo, mutta kyllä tuossa on suuri riski sille että loukkaa toista.
Teidän tilanteessa on ok, kun kummankin puolelta otetaan vain sisar eikä puolisoita, tasapuolista. Mutta jos tilanne olisi että miehen puolelta sisko ja sen mies, mutta sun veli yksin, niin kyllähän sen veljesi puoliso loukkaantuisi.
Ihan normaalina pidän ja tuttavapiirissä on paljon näitä, missä on vain toinen (läheisempi) parista pyydetty kummiksi. Oman lapsen kummi on paras kaverini, mutta ei olisi tullut mielenkään pyytää hänen nykyistä miesystäväänsä, kun ei kovin hyvin tunneta. Nykyään erotaan niin helposti ja jotenkin tuntuu kornilta selittää, että kummisetäsi, jonka näit viimeksi ristiäisissä on kummitätisi ex-miesystävä, jonka kanssa hän seurusteli vuonna X.
saattaisin pyytää vain naimisissa olevaa pariskuntaa joilla on lapsia ja pitkä liitto takana. He luultavasti erotessaan ovat edelleen tekemisissä toistensakin kanssa niin ei tule riitoja juhlissa siitä kuka saa tulla.
Lapseton pariskunta jossa mies/nainen jota en niin hyvin tunne ei välttämättä ole suuremmin edes kiinnostunut kummilapsesta kunhan vaan on muodon vuoksi kummina nii en oikeen usko hänen olevan enää tekemisissä eron jälkeen.
Meillä kolme lasta ja jokaisella kolme kummia. Jokaisella pyydetty pariskunnista vain toinen. Niin pitkään naimisissa olleista kuin muistakin. Enkä usko että kukaan loukkaantui asiasta. Synttäreille ja muihin juhliin kun kuitenkin pyydetään sitten koko perhe eikä pelkästään sitä kummia.
Vanhan kansan juttu. Perinteet on muuttuneet. Sitä ei kuitenkaan kannata mennä tekemään, että pyytää vaikka yhden pariskunnan ja toisesta pariskunnasta puolikkaan.
Itse pyysin tätiäni, mutten hänen miestään, koska hän ei ole erityisemmin mikään lapsi-ihminen. Oletin, että ymmärsi, miksi näin.
Joskus se voi kyllä loukata. Etenkin jos molemmat ovat lapsista kiinnostuneita jne. Oletteko varmoja, että edes suostuvat kummeiksi
Kohta tänne taas tulee joku kertomaan, miten vaan pariskuntien naiset hoitaa kummiasioita ja siksi pelkkää miestä ei muka saisi pyytää, vaikka se mies olisi oma veli tai läheinen ystävä tjs...
Miehelläni on yhteinen kummilapsi exänsä kanssa, ja kyllähän se hankaloittaa asioita kun hän ei ole väleissä exän kanssa. Synttäreillä käydään vähän kuin vuorotellen koska ei kumpikaan halua törmätä toisiinsa missään, koska siitä tulisi tappelu. (joo-o, aikuista meininkiä)
Siksipä sen tämän tulevan juniorin kummiksi aio pyytää pariskuntia. Tai jos pyytäisin pariskuntaa niin pitäisi olla ihan 100% varma että nämä ei eroa.
Mies pyydettiin veljensä lapsen kummiksi, mua ei. Ei olla naimisissa, vuosia yhdessä. Onneksi, koska olisin kieltäytynyt. Pidän kyllä lapsen perheestä, ja he minusta, mutta koskaan emme ole olleet samalla tavalla läheisiä kuin mies ja veli ovat.Kummius on sellainen asia, johon ei tarvitse pyytää kohteliaisuudesta ketään, se on kunnia-asia.
Itse pyytäisin koko pariskunnan, jos kyseessä on naimisissa oleva pari tai oikeasti pitkään yhdessä ollut pariskunta. Itse tykkään että kummisetä ja -täti ovat "samaa perhettä". Jos taas kyseessä olisi hyvinkin tuore suhde niin toista osapuolta en pyytäisi tai saattaisin miettiä kummeiksi ylipäätään toista vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:00"]Itse pyytäisin koko pariskunnan, jos kyseessä on naimisissa oleva pari tai oikeasti pitkään yhdessä ollut pariskunta. Itse tykkään että kummisetä ja -täti ovat "samaa perhettä". Jos taas kyseessä olisi hyvinkin tuore suhde niin toista osapuolta en pyytäisi tai saattaisin miettiä kummeiksi ylipäätään toista vaihtoehtoa.
[/quote]
12 jatkaa vielä että mitään kovin nuorta paria (vaikka olisivatkin olleet yhdessä vaikka yläasteelta lähtien) tai ensimmäistä vakavaa suhdetta läpikäyvää paria harkitsisin hyvin tarkasti. Oma mies on kummina ensimmäisen pitkäaikaisen tyttöystävänsä veljen lapselle ja eihän hän tuota ko muksua ikinä näe.
Minä en ainakaan pyytäisi kummiksi ketään vain sen takia että on kummiksi pyydettävän puoliso. Mitä jos pari eroee ja kummilapsi sitten ihmettelee kun toinen näistä kummeista ei enää käykään? Niinhän yleensä käy jos se suhteen toinen osapuoli ei muutoin erityisen hyvin tunne kummilapsen vanhempia.
Minusta on ihan normaalia pyytää vain se henkilö kummiksi, jonka kanssa ollaan tekemisissä. Ja joo ollaanhan sen puolisonkin kanssa tekemisissä mutta oltaisiinko sitten jos pari eroaisi? Itse en ainakaan esimerkiksi olisi siskoni nykyisen poikaystävän kanssa tekemisissä jos eroaisivat, kun en muutoin häntä edes tuntisi eikä heillä ole lapsia tms
Mä olen ehkä sitten kalkkis ja konservatiivi MUTTA
ymmärrän, jos pariskunta vielä seurustelee tms mutta jos on avoliitossa tai naimisissa, niin mielestäni on tahditonta pyytää pariskunnasta vain toista. Näin mä tein oman lapseni kummien kohdalla vaikka toki tarkoitti, että kummien määrä kasvoi suhteellisen suureksi (6).
Olemme aina valinneet yksilöitä kummeiksi, mutta kuopuksen kohdalla tehitiin poikkeus (=virhe). Pyysimme vaimon veljeä ja hänen vaimoaan (oikesti oltaisiin tahdottu vain veljen vaimo), koska emme halunneet että veli suuttuu.
Nyt kyseinen veli on jättänyt perheensä (vaimonsa) ja juoksee teinityttöjen perässä. Ja tämä ex-vaimo ja veli olivat menneet erotessaan sopimaan, että veli hoitaa molempien kummien tehtävät vastaisuudessa (kun on mukamas "oikeampi kummi" kun sukua).
Ei me häntä alunperinkään olisi kummiksi halunneet, mutta suvun painostuksen ja välien säilymisen takia häntä pyydettiin. :(
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:08"]Olemme aina valinneet yksilöitä kummeiksi, mutta kuopuksen kohdalla tehitiin poikkeus (=virhe). Pyysimme vaimon veljeä ja hänen vaimoaan (oikesti oltaisiin tahdottu vain veljen vaimo), koska emme halunneet että veli suuttuu.
Nyt kyseinen veli on jättänyt perheensä (vaimonsa) ja juoksee teinityttöjen perässä. Ja tämä ex-vaimo ja veli olivat menneet erotessaan sopimaan, että veli hoitaa molempien kummien tehtävät vastaisuudessa (kun on mukamas "oikeampi kummi" kun sukua).
Ei me häntä alunperinkään olisi kummiksi halunneet, mutta suvun painostuksen ja välien säilymisen takia häntä pyydettiin. :(
[/quote]
Mitäpä jos sanoisit tämän sille vaimolle sen sijaan että surkuttelet sitä täällä?
Vanhemman lapsemme kummiksi pyysimme sisartani avomiehineen. Nuoremman kummeina oli veljeni avokkinsa kanssa. Molemmat ovat nykyään eronneet silloisista avopuolisoistaan eivätkä nämä ex-avopuolisot missään tekemissä lastemme kanssa. Harmittaa ettei silloin tullut ajateltua pitempään asiaa. Lapsillamme tietty kummeja myös miehen puolelta ennen kuin joku siitä vinkuu.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 08:21"]
Meillä kolme lasta ja jokaisella kolme kummia. Jokaisella pyydetty pariskunnista vain toinen. Niin pitkään naimisissa olleista kuin muistakin. Enkä usko että kukaan loukkaantui asiasta. Synttäreille ja muihin juhliin kun kuitenkin pyydetään sitten koko perhe eikä pelkästään sitä kummia.
[/quote]
Kolme kummia on muutenkin ylimitoitettua. Itse olisin kyllä loukkaantunut, jos vaimo olisi pyydetty kummiksi ja mua ei, tai toisinpäin. Ehkä olisin jopa kieltäytynyt kunniasta vedoten siihen, että yhdessä ne kummiasiat kuitenkin hoidetaan, 10 avioliittovuoden ja kahden oman lapsen sekä viiden kummilapsen kokemuksella...
Meillä vain minä olen kummi, koska mies ei välitä lapsista.
20 avioliittovuoden kokemuksella loukkaantuisin jos vain miestäni pyydettäisiin kummiksi. Tosin luulen ettei mies suostuisi yksinään. .
En ymmärrä. Minulla eikä miehelläni ei ole kummipariskuntia, ei myöskään lapsillamme. Ylläripylläri, jopa avioparilla voi olla omat erilliset identiteetit.