Täytyykö ihmisen seurustella?
Jos ei ole aikeissa hankkia lapsia eikä muutenkaan koe tarvetta kumppanille. Tykkään elää elämääni yksin ja omistan läheisiä ystäviä. Tuntuu kovin painostavalta aina kun kysytään, että löytyykö kumppania. Usein tuo samainen kysymys esitetään myös vaikkappa julkkiksille. Onko seurustelu siis jonkinlainen pakko tai päämäärä elämässä? Jos ei vain oikeasti kaipaa ketään. Olen aiemmin seurustellut, toisessa ihmisessä ei ollu mitään vikaa ja olikin hyvin mun tyylinen. En vain kokenut saavani suhteelta mitään semmoista mitä ilman en haluaisi elää.
Kommentit (37)
Täytyy. Saat sakkoa, jos jäät kiinni olevasi yli 27 v. sinkku. Jos ei kaaliin ole uponnut vielä 30 v. ikäisenä, tulee enintään 5 vuotta linnaa.
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
Ei ole pakko seurustella (tai laittaa joulukuusi jouluna, puhua ruotsia Ruotsissa, maksaa kirkollisveroa tai mennä mökille juhannuksena jne). Monet asiat ovat vain pakkoja pään sisällä. Kun ymmärtää tämän niin voi elää omannäköistä elämää vapaasti. Omannäköinen elämä on parasta :)
Ei ole kukaan vielä pakottanut.
N36, sinkku koko ikänsä
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Ei tarvitse tosiaankaan seurustella. On erittäin paljon kaiken ikäisiä ihmisiä , jotka eivät seurustele koskaan. Yksin on todella vapaata elää, jos on sen luonteinen.
Ei todellakaan ole. Itsekin viihdyn yksin. Sitten vain välillä käy niin, että tulee rakastuttua ja ainakin itsellä se johtaa siihen, että sitä toisen seuraa kaipaa, omasta peruserakkomaisuudesta huolimatta. Kaipaa juuri sen ihmisen vuoksi, ei seuran.
Ei tietenkään ole mikään pakko. Voihan olla, että se alkaa kiinnostamaan vasta myöhemmällä iällä, jos löytyy joku sielunkumppani. Tai sitten ei sellaista koskaan tuu vastaan, tai tulee vain ystävänä eikä kiinnosta seurustella. Nykyään onneksi ei ole enää mikään pakko ja saa seurustella vaikka samaa sukupuolta olevan kanssa jos niin haluaa.
Surullisintahan on olla vastentahtoisesti yksin. Jos haluaa olla yksin, ei siinä ole mitään pahaa. Parempi niin kuin huolia joku vaan sen takia, että muut painostaa siihen. Itsekin suostuin parisuhteeseen ilman mitään tunteita koska ajattelin, että niin kuuluu tehdä ja kyllä ne tunteet sitten tulee myöhemmin. Mutta ei, aloin vaan kaivata takaisin omaa rauhaani.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy. Saat sakkoa, jos jäät kiinni olevasi yli 27 v. sinkku. Jos ei kaaliin ole uponnut vielä 30 v. ikäisenä, tulee enintään 5 vuotta linnaa.
Huh, onneksi olen onnistunut välttelemään virkavaltaa. Omalla kokemuksellani olisin varmaan jo vankilassa vaikka ikä ei ihan riitä. Toivottomille tapauksille on omat lakinsa.
Terveisin Naispelko27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Samit
Ei ole. Tämä kuten monet muutkin asiat ovat peruja ajoilta kun tarvittiin yhteisö ympärille että pärjäisi. Nykyään ihminen pärjää mainiosti yksinkin.
Lapsia ei ole pakko tehdä sillä ihmisiä on jo tarpeeksi. Lapset voivat tuoda sisältöä elämään mutta he tuovat myös valtavasti huolta ja vastuuta. Lapsettomat ihmiset ovatkin onnellisempia kuin perheelliset.
Kuten aiemmin on sanottu, paineet ovat omien korvien välissä. Jos joku utelee voit sanoa että viihdyt parhaassa seurassa - itsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
vaippapaketin -> vaikkapa 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Siis mitä v'ttua nyt taas? Eikö ilman diagnooseja ja sairauksia voi mielestäsi olla sinkku? Voi luoja tätä ihmisten tyhmyyden määrää.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Tässä se asenne taas näkyy, että jos ei halua parisuhdetta, on oltava jotain pielessä. Toinen yleinen asenne on, että jos ei halua parisuhdetta on automaattisesti joku ympäriinsä paneskeleva hooora tai pelimies, joka on sitoutumiskyvytön. Kun monen on niin vaikeaa ymmärtää sitäkään vähää, ettei seksi ja lisääntyminen ole kaikille elämän tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Siis mitä v'ttua nyt taas? Eikö ilman diagnooseja ja sairauksia voi mielestäsi olla sinkku? Voi luoja tätä ihmisten tyhmyyden määrää.....
On kaksi eri asiaa olla sinkku ja se että käytännössä ei ole koskaan sellaista oloa että tarvitsisi toiselta ihmiseltä omaan elämään mitään. _Voihan_ se olla että kyseessä on trauma tai elämäntilanne tai mikä vaan muutenkin.
Mutta läheisyyden tarve on lopulta kemiallinen asia ja suurella osalla ihmisistä ne kemiat kulkee tiettyjä reittejä. Siinä ettei tarvetta seurustelulle ole ei ole mitään väärää mutta niiden ihmisten joiden tarpeet kulkee tavallisia reittejä voi olla vaikeaa ymmärtää tuon tarpeen puutetta. Ja siinä mielessä se ei ole normaalia sanan siinä merkityksessä mikä tarkoittaa jakauman keskiosaan sijoittumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Siis mitä v'ttua nyt taas? Eikö ilman diagnooseja ja sairauksia voi mielestäsi olla sinkku? Voi luoja tätä ihmisten tyhmyyden määrää.....
On kaksi eri asiaa olla sinkku ja se että käytännössä ei ole koskaan sellaista oloa että tarvitsisi toiselta ihmiseltä omaan elämään mitään. _Voihan_ se olla että kyseessä on trauma tai elämäntilanne tai mikä vaan muutenkin.
Mutta läheisyyden tarve on lopulta kemiallinen asia ja suurella osalla ihmisistä ne kemiat kulkee tiettyjä reittejä. Siinä ettei tarvetta seurustelulle ole ei ole mitään väärää mutta niiden ihmisten joiden tarpeet kulkee tavallisia reittejä voi olla vaikeaa ymmärtää tuon tarpeen puutetta. Ja siinä mielessä se ei ole normaalia sanan siinä merkityksessä mikä tarkoittaa jakauman keskiosaan sijoittumista.
Normaalia on ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet ja halut. Se, että yrittää tuolla tavalla lokeroida ihmisiä omien tarpeidensa pohjalta, ei ole normaalia.
Vastaus on ehdottomasti ei! En ymmärrä sitä ajattelua, että yksin oleminen olisi jotenkin vajaata elämää ja elämä saa täyttymyksensä vasta ja vain parisuhteessa.
Itse en ole nähnyt elämässäni yhtään sellaista parisuhdetta, jossa itse haluaisin olla. Moni tyytyy suhteeseensa omaisuuden, rahan, lasten ym. vuoksi. En kadehdi parisuhteessa olevia enkä vaadi heiltä perusteluja miksi he ovat kyseisessä suhteessa. Myöskään minulla ei ole selittelyvelvoitetta muille oman elämäni suhteen.
Ei ole pakko. Tarmo Manni sanoi aikoinaan, että parempihan on niin. Silloin ei ainakaan satuta toista.