Lapset mukaan ruoanlaittoon-ei toimi!
Siis aina kun sanotaan että nirsommat lapset saa syömään vihanneksia, salaattia ja muuta mikä ei uppoa, on pelastus vanhempien esimerkki ja se että ne muksut otetaan mukaan ruoanlaittoon. No ei meillä ainakaan suostuta syömään salaattia ja kasviksia juuri mitään. Tomaatti ja kurkku ainoat mitkä uppoaa. Ja salaatin tekoon ovat päässeet heti kun tuolilla osaavat seisoa ja veitsen käteensä noin parivuotiaana. Siinä sitten taitojen mukaan ovat pilkkoneet salaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, paprikaa ym. Pilkkomishomma siis kivaa, mutta ei ne vihannekset tietään suuhun löydä lautaselta. Välillä pakotetaan sitten maistamaan muurahaisen kokoinen palanen, vaan eipä nuo ole oppineet vihanneksia juuri syömään.
Kommentit (31)
Neloselle tiedoksi että se nieosilu alkaa parivuotiaana yleensä ja silloin niitä aikaisempia herkkuja saattaa jäädä ruokavaliosta pois ihan runsaastikkin. Se nirsoiluvaihe saattaa kestää parikin vuotta ja kylmähermoinen saa olla ettei sinä aikana pakottamalla ja tuputtamalla pilaa lapsen suhdetta kasviksiin.
Toki ensiarvoisen tärkeää olisi että vauva totutetaan laajaan valikoimaan kasviksia jo nuorella iällä, niin ei haittaa vaikka jotain jää sitten nirsoiluvaiheessa pois. Keitettyjä kasviksia tietysti pienikin vauva voi syödä ja raakana kovempia sitten täytyy tarjoilla raasteena että saa syötyä.
Meillä lapset maistelee innokkaina kaikkea raa'asta valkosipulista lähtien mutta eivät toki tykkää läheskään kaikesta maistamastaan, tärkeää on että lapsilla on lupa maistaa kaikkea ja sylkeä sitten pois jossei tykkääkään. Ei kannata pakottaa.
Mutta miksi kaikki ruokaterapeutit yms. väittävät että lapset keittiöön mukaan ottamalla ne saa myös maistamaan?
No meidän normiperhe ei päivittäin syö ranskiksia ja nakkeja. Asutaan kaukana kaupoista eli sitä mättösapuskaa ja pitsaa syödään kohtuuharvoin. Eikä aikomus ole myöskään alkaa pelkäksi kasvissyöjäksi, kuten joku ehdotti. Varmaan lapset silloin oppisivat syömään kasviksia mutta tarkoitus on edelleen jatkaa sekasyöjinä, kuten tähänkin asti. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:37"]
Lapset syö sitä, mitä tarjotaan. Piste.
[/quote]
Paskat. Esim. meillä käytetään tuoreita yrttejä ruuassa vähintään kerran viikossa, ja lapsi nyppii ne aina pois, jos vain ovat niin isoja palasia, että niitä voi nyppiä. Näitä tuoreita yrttejä on lapselle tarjottu ihan vauvasta asti, joten ei todella ole tarjoamisesta kiinni. Samoin lapsi pyrkii nyt lähemmäs kolmen vuoden iässä nirsoilemaan kasvisten kanssa, vaikka meidän ruoka on lähinnä sitä kasvista (mieheni on kasvissyöjä, minä syön myös kalaa). Ja nakki maistuu lapselle todella hyvin, vaikka sitä on aika harvoin tarjolla.
"Lapset syö sitä mitä tarjotaan" on kyllä täyttää kakkaa. Piste.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 16:09"]
Mutta miksi kaikki ruokaterapeutit yms. väittävät että lapset keittiöön mukaan ottamalla ne saa myös maistamaan?
[/quote]
Olen ihmetellyt ihan samaa..eikä tuo yhdessä kasvattaminenkaan niin ihmeellistä ole, että se sen enempää kannustaa maistamaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:20"]
Jos lapsille ei tarjoa mitään muuta kuin terveellistä ruokaa, niin ei kai niillä ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä sitä terveellistä ruokaa. Ei kai kukaan nälässäkään halua olla, ja jos tarjolla on vain terveellistä, niin sitten sitä syödään. Vai tehdäänkö teillä eri kattaukset eri ihmisille? Lapsille paskaa, aikuisille terveellistä?
[/quote]
Missäs niin sanoin että lapset ja aikuiset saisivat eri ruokaa? Esim. jauhelihakeittoa tehdessä lapset monesti ovat apuna pilkkomassa sinne porkkanaa ja lanttua. Mutta eivät kyllä sitten niitä vahingossakaan syö.
Minun lapsi oli 10 tunnin päiväkotipäivän syömättä ja juomatta. Tätä jatkui vuoden ajan kunnes sanoivat että eivät voi hoitaa lasta, joka ei syö, se on vaarallista. Loppuvuosi mentiin omilla eväillä ja seuraavana erityisryhmään. Taustalla todella pahat allergiat ja ruokapelko. Luotti, että vain äidin tarjoamasta ruuasta ei tule kipeäksi. Kotona kuitenkin söi, yölläkin sen syömättömän päivän jälkeen.
Olen todella iloinen, että lapseni syö mahansa täyteen ja kasvaa vaikka se olisi sitten kakkua tai pastaa. Samoin päiväkodissa iloitaan syömisestä. Nykyään syö kyllä kaikkea ja tahtoo maistaa itse kaikkia ruokia.
Minulle sanottiin ettei lapsi itseään nälkään tapa, mutta minun lapseni olisi kyllä melkein tappanut. Alkoi jo nälkiintymään. Ruoka oli lapselle niin kova fobia, että oli mieluummin huutavassa nälässä.
Meillä on lasten mieltymykset vaihdelleen aika paljon. Joskus joku on lempiruokaa ja sitten taas ei ole. Salaatista ei ole kukaan tykänneet, varmaan sen koostumuksen vuoksi. Nyt vasta 7 vuotias on alkanut omatoimisesti ottamaan sitä lautaselle. Yksi tykkää perunasta, kun toinen vihaa sitä, kolmas syö kaikkea. En tuputa, mutta tarjoan aina kaikkea. Varmaan tuo makuaistikin kehittyy koko ajan. Ei kannata stressata.
Meillä on lasten mieltymykset vaihdelleen aika paljon. Joskus joku on lempiruokaa ja sitten taas ei ole. Salaatista ei ole kukaan tykänneet, varmaan sen koostumuksen vuoksi. Nyt vasta 7 vuotias on alkanut omatoimisesti ottamaan sitä lautaselle. Yksi tykkää perunasta, kun toinen vihaa sitä, kolmas syö kaikkea. En tuputa, mutta tarjoan aina. Varmaan tuo makuaistikin kehittyy koko ajan. Ei kannata stressata.
On aivan totta, että lapsen mieltymykset vaihtuvat. Jos joku nyt leuhkii, että meidän parivuotias tykkää kaikista rehuista, niin muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Ja sitten taas joskus vaihtuu.
Lapset ovat lisäksi erilaisia kuten aikuisetkin, onko yllätys? Miksi joku kuvittelee, että lapsi söisi kaikkea outoa/pahanmakuista heti suurella halulla, kun suuri osa aikuisistakin on aivan pihalla ruoka-asioista? Näkeehän sen esim. Kaappaus keittiössä-ohjelmasta.