Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten taitojen opettelu treffejä varten?
01.01.2021 |
Kysymys on jo otsikossa, mutta hieman pohjustusta alkuun:
Olen 29-vuotias mies. Minua kiusattiin koulussa käytännössä koko peruskoulu, mihin kuului mm. sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle sulkeminen. Peruskoulun jälkeen keskityin täysillä opiskeluun. Olen vuosi sitten valmistunut lääkäriksi, pidän itsestäni huolta ja urheilen paljon. Kuitenkaan seurustelusuhdetta minulla ei ole koskaan ollut. Minulla ei ole ongelmia vuorovaikutuksessa esimerkiksi töissä, mutta olen huomannut, että koulukiusaamisesta johtuen en oikein osaa olla normaalissa kanssakäymisessä ikäisteni kanssa vapaa-ajalla. Minua on kuvattu etäiseksi ja hiljaiseksi. Vaikka minulla ei olekaan varsinaista traumaa koulukiusaamisesta, niin huomaan, että monet sosiaaliset taidot on jäänyt oppimatta, mitkä muut oppivat jo joskus peruskoulun aikana.
Minun tekisi kovasti mieli löytää seurustelukumppani elämääni. Kokeiluni mm. deittiappien kautta eivät ole menneet kovin hyvin. Matcheja saan kyllä, mutta ne kuivuvat kokoon viimeistään ensitreffeillä. Olen kuullut olevani tylsä tai hiljainen.
Kavereita minulla kyllä on, lähinnä ajalta peruskoulun jälkeen eli lukiosta, armeijasta ja yliopistosta. Naispuoleisiakin kavereita on, mutta ehkä voisi sanoa, että taiton riittävät naisten kanssa vain "kaverimielessä" olemiseen.
Osaisiko joku täältä ehdottaa keinoja miten sosiaalisia taitoja voisi kehittää ajatellen intiimin kumppanin löytämistä? Pelkään, että voi olla vaikea oppia tällaisia juttuja n. 15 vuota jälkijunassa.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Voi AP, vaikutat aivan ihanalta ja todella fiksulta! Ainakin kirjoittaessasi olet aidon kohtelias ja toiset huomioon ottava! Osaat selvästi myös kuunnella. Kirjallisessa ilmaisussa en siis ainakaan havaitse mitään puutteita sosiaalisissa taidoissa. Älykäskin olet selvästi, ja ilmeisesti vielä urheilullinenkin. Aivan varmasti löydät itsellesi sopivan naisen, kuka järkevä nainen nyt ei tuollaista miestä tahtoisi! Olet vielä valmis kehittämäänkin itseäsi ja tarttumaan asioihin ruikuttamisen (johon suurin osa miehistä valitettavasti tyytyy) sijaan! Se jos mikä on seksikästä. Ei täällä valmiiksi tulla ja harvoin ne ongelmat itsestään ratkeaa. Kasvua koko elämä ;)
N28
Kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi. En ole katkeroitunut nykytilanteestani. Yritän vain olla kärsivällinen, kehittää itseäni ja etsiä sopivaa naista itselleni.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Ongelmana on ehkä vähän molemmat: joskus on hirveän vaikea keksiä puheenaiheita treffeillä ja voin vaikuttaa ujolta. Ehkä sitä pelkää liiaksi kiusallista hiljaisuutta, jos puhe ei solju kovin hyvin. Loppujen lopuksihan sitä istutaan siinä käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa. Joskus taas treffeistä tulee sellainen jäykkä "työhaastattelufiilis" jossa vain kysellään toisiltamme irrallisia asioita elämistämme tai tulevaisuuden suunnitelmista. Minun on varmaan vaikea olla rento treffitilanteessa, mikä varmasti näkyy ulospäin, vaikka kyllähän kaikki nyt jännittää ensitreffeillä. Ehkä koulukiusaaminen muokkasi minua ja persoonaani tietynlaiseksi, sillä ei minulla mielestäni enää nykyään ole huono itsetunto.
Tämä oli ehkä vähän huono vastaus, mutta oli vaikea muotoilla sitä paremmaksikaan.
-AP
Tuli mieleen, että mitä jos suunnittelisit treffit jatkossa eri tavalla? Kahvila/ravintolatreffit ekoiksi treffeiksi voivat olla aika painostavat, kun juttua on pakko pitää koko ajan yllä ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja juttelusta tulee helposti työhaastatteluolo kun molemmat (tai pahimmassa tapauksessa vaan toinen) kyselevät irrallisia kyksymyksiä joihin täytyy äkkiä keksiä järkevä vastaus. Kukaan ei ole varmasti tällaisessa parhaimmillaan ja jännitys ottaa helposti vallan.
Itse keksisin treffit, joissa olisi enemmän aktiviteettia (enkä puhu nyt mistään benji-hypyistä tai vuorikiipeilystä) mutta kun olisi jotain yhteistä tekemistä, niin jutunaiheita olisi helppo keksiä ilman tenttausta eikä haittaa jos toiminnan ohessa tulisi hiljaisiakin hetkiä. En tiedä mitä aktiviteetteja paikkakunnallasi on, mutta esimerkiksi kävelyreissu nuotiolle eväät mukana, taidenäyttelyssä / museossa käyminen jos sellainen kiinnostaa, minigolfia jos siihen on sisällä mahdollisuus jne. Jos asut pk-seudulla, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Itselleni ainakin tällaiset treffit on ollut parhaita, kahvilassa istumiset on jäänyt harvemmin mieleen. Toki tässä kannattaa kysellä treffikumppanin mielenkiinnon kohteita, kaikki ei tällaisesta innostu.Kiitos ehdotuksista. Minä kävin viime vuonna tapaamani naisen kanssa ensitreffeillä pelaamassa frisbeegolfia. Se on siitä mukava laji, että vähän kuin keilaus, se on hauskaa vaikka ei juuri osaisikaan. Nämä treffit olivat minulle pettymys, kun nainen lopuksi totesi, että vaikka hauskaa olikin, niin varsinaista kemiaa tai ihastusta ei. Itse olin kyllä jo ihastunut häneen sen päivän päätteeksi. Tässä aktiviteetissa on tosiaan se hyvä puoli, ettei tarvitse olla jatkuvasti keksimässä uutta puheenaihetta vaan voi rauhassa pelailla yhdessä. Asun ja käyn töissä itse Keski-Suomessa, mutta kyllä täälläkin aktiviteetteja on.
-AP
Toivottavasti en kuulosta ilkeältä, mutta miten nainen huomaa ihastuksesi kun vain "pelailet rauhassa"?
Siis kyllähän me juttelimme koko ajan pelailun lomassa. Ehkä en silti osannut osoittaa kiinnostustani oikealla tavalla. En välttämättä tiedä, miten kiinnostuksen osoittaminen kannattaisi tehdäkään.
Ehkä tuossa Olet hyvä tyyppi-kirjassa on siihen vastaus.
-AP
En todellakaan ole deittailuguru, mutta esimerkiksi näin. Ehdotat että istutte hetkeksi, ostatte vaikka juotavaa, juttelette. Keskityt häneen täysin. Jossain vaiheessa katsot silmiin ja sanot jotain mitä ajattelet hänestä. "Olet todella kiinnostava ihminen" riittää, tai jotain muuta mikä tyyliisi sopii. Kunhan se on totta.
Tämä ei ole taikatemppu joka vie naiselta kuin naiselta jalat alta, mutta ainakin hän tietää mitä ajattelet etkä ole enää vain kiva kaveri.
Ihan hyvä neuvo, mutta etkö tosiaan koskaan sano mitään tuollaista kavereillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Ongelmana on ehkä vähän molemmat: joskus on hirveän vaikea keksiä puheenaiheita treffeillä ja voin vaikuttaa ujolta. Ehkä sitä pelkää liiaksi kiusallista hiljaisuutta, jos puhe ei solju kovin hyvin. Loppujen lopuksihan sitä istutaan siinä käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa. Joskus taas treffeistä tulee sellainen jäykkä "työhaastattelufiilis" jossa vain kysellään toisiltamme irrallisia asioita elämistämme tai tulevaisuuden suunnitelmista. Minun on varmaan vaikea olla rento treffitilanteessa, mikä varmasti näkyy ulospäin, vaikka kyllähän kaikki nyt jännittää ensitreffeillä. Ehkä koulukiusaaminen muokkasi minua ja persoonaani tietynlaiseksi, sillä ei minulla mielestäni enää nykyään ole huono itsetunto.
Tämä oli ehkä vähän huono vastaus, mutta oli vaikea muotoilla sitä paremmaksikaan.
-AP
Tuli mieleen, että mitä jos suunnittelisit treffit jatkossa eri tavalla? Kahvila/ravintolatreffit ekoiksi treffeiksi voivat olla aika painostavat, kun juttua on pakko pitää koko ajan yllä ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja juttelusta tulee helposti työhaastatteluolo kun molemmat (tai pahimmassa tapauksessa vaan toinen) kyselevät irrallisia kyksymyksiä joihin täytyy äkkiä keksiä järkevä vastaus. Kukaan ei ole varmasti tällaisessa parhaimmillaan ja jännitys ottaa helposti vallan.
Itse keksisin treffit, joissa olisi enemmän aktiviteettia (enkä puhu nyt mistään benji-hypyistä tai vuorikiipeilystä) mutta kun olisi jotain yhteistä tekemistä, niin jutunaiheita olisi helppo keksiä ilman tenttausta eikä haittaa jos toiminnan ohessa tulisi hiljaisiakin hetkiä. En tiedä mitä aktiviteetteja paikkakunnallasi on, mutta esimerkiksi kävelyreissu nuotiolle eväät mukana, taidenäyttelyssä / museossa käyminen jos sellainen kiinnostaa, minigolfia jos siihen on sisällä mahdollisuus jne. Jos asut pk-seudulla, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Itselleni ainakin tällaiset treffit on ollut parhaita, kahvilassa istumiset on jäänyt harvemmin mieleen. Toki tässä kannattaa kysellä treffikumppanin mielenkiinnon kohteita, kaikki ei tällaisesta innostu.Itse en tykkää tuollaisista treffeistä kun tavataan ensi kertaa livenä. Kahvikuppi on äkkiä juotu, mutta minigolfia on vaikeaa jättää kesken.
Kerran sovin kävelytreffit lenkkipolulle. Emme tulleet juttuun yhtään, mutta oli pakko joko kävellä tunti tai oikaista risukon läpi. Kävelimme tunnin ja pidimme yllä väkinäistä keskustelua. Kiusallista.
Tämäkin on aivan totta! Tosiaan mitään liian monimutkaisia kuvioita ei kannata suunnitella, kun ei millään voi tietää mikä on toiselle epämukavaa tai kiusallista. Toinen jäätyy kahvilassa aivan täysin ja toiselle joku sporttinen juttu olisi pahin painajainen. Sen takia pitäisinkin aktiviteetin ihan yksinkertaisena, tyyliin kahvilasta eväät mukaan ja pieni kävely. Voi olla paljon rennompaa kun kahvilassa istuminen, mutta molemmat pääsee nopeasti pois.
Päätyypä ap minkälaisille treffeille tahansa, niin toivon paljon tsemppiä! Ystävällisellä, avoimella ja toista huomioivalla käytöksellä pääsee jo pitkälle!
-se aktiviteettia ehdottanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Ongelmana on ehkä vähän molemmat: joskus on hirveän vaikea keksiä puheenaiheita treffeillä ja voin vaikuttaa ujolta. Ehkä sitä pelkää liiaksi kiusallista hiljaisuutta, jos puhe ei solju kovin hyvin. Loppujen lopuksihan sitä istutaan siinä käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa. Joskus taas treffeistä tulee sellainen jäykkä "työhaastattelufiilis" jossa vain kysellään toisiltamme irrallisia asioita elämistämme tai tulevaisuuden suunnitelmista. Minun on varmaan vaikea olla rento treffitilanteessa, mikä varmasti näkyy ulospäin, vaikka kyllähän kaikki nyt jännittää ensitreffeillä. Ehkä koulukiusaaminen muokkasi minua ja persoonaani tietynlaiseksi, sillä ei minulla mielestäni enää nykyään ole huono itsetunto.
Tämä oli ehkä vähän huono vastaus, mutta oli vaikea muotoilla sitä paremmaksikaan.
-AP
Tuli mieleen, että mitä jos suunnittelisit treffit jatkossa eri tavalla? Kahvila/ravintolatreffit ekoiksi treffeiksi voivat olla aika painostavat, kun juttua on pakko pitää koko ajan yllä ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja juttelusta tulee helposti työhaastatteluolo kun molemmat (tai pahimmassa tapauksessa vaan toinen) kyselevät irrallisia kyksymyksiä joihin täytyy äkkiä keksiä järkevä vastaus. Kukaan ei ole varmasti tällaisessa parhaimmillaan ja jännitys ottaa helposti vallan.
Itse keksisin treffit, joissa olisi enemmän aktiviteettia (enkä puhu nyt mistään benji-hypyistä tai vuorikiipeilystä) mutta kun olisi jotain yhteistä tekemistä, niin jutunaiheita olisi helppo keksiä ilman tenttausta eikä haittaa jos toiminnan ohessa tulisi hiljaisiakin hetkiä. En tiedä mitä aktiviteetteja paikkakunnallasi on, mutta esimerkiksi kävelyreissu nuotiolle eväät mukana, taidenäyttelyssä / museossa käyminen jos sellainen kiinnostaa, minigolfia jos siihen on sisällä mahdollisuus jne. Jos asut pk-seudulla, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Itselleni ainakin tällaiset treffit on ollut parhaita, kahvilassa istumiset on jäänyt harvemmin mieleen. Toki tässä kannattaa kysellä treffikumppanin mielenkiinnon kohteita, kaikki ei tällaisesta innostu.Kiitos ehdotuksista. Minä kävin viime vuonna tapaamani naisen kanssa ensitreffeillä pelaamassa frisbeegolfia. Se on siitä mukava laji, että vähän kuin keilaus, se on hauskaa vaikka ei juuri osaisikaan. Nämä treffit olivat minulle pettymys, kun nainen lopuksi totesi, että vaikka hauskaa olikin, niin varsinaista kemiaa tai ihastusta ei. Itse olin kyllä jo ihastunut häneen sen päivän päätteeksi. Tässä aktiviteetissa on tosiaan se hyvä puoli, ettei tarvitse olla jatkuvasti keksimässä uutta puheenaihetta vaan voi rauhassa pelailla yhdessä. Asun ja käyn töissä itse Keski-Suomessa, mutta kyllä täälläkin aktiviteetteja on.
-AP
Toivottavasti en kuulosta ilkeältä, mutta miten nainen huomaa ihastuksesi kun vain "pelailet rauhassa"?
Siis kyllähän me juttelimme koko ajan pelailun lomassa. Ehkä en silti osannut osoittaa kiinnostustani oikealla tavalla. En välttämättä tiedä, miten kiinnostuksen osoittaminen kannattaisi tehdäkään.
Ehkä tuossa Olet hyvä tyyppi-kirjassa on siihen vastaus.
-AP
En todellakaan ole deittailuguru, mutta esimerkiksi näin. Ehdotat että istutte hetkeksi, ostatte vaikka juotavaa, juttelette. Keskityt häneen täysin. Jossain vaiheessa katsot silmiin ja sanot jotain mitä ajattelet hänestä. "Olet todella kiinnostava ihminen" riittää, tai jotain muuta mikä tyyliisi sopii. Kunhan se on totta.
Tämä ei ole taikatemppu joka vie naiselta kuin naiselta jalat alta, mutta ainakin hän tietää mitä ajattelet etkä ole enää vain kiva kaveri.
Ehkä olen liian varovainen kehumisessa. Jos sanon: "Olet minusta todella kaunis." niin tuleeko naiselle sitten sellainen olo, että yritän jotenkin nopeasti hurmata hänet sänkyyn? Ehkä ulkonäön kehuminen voi olla liian suoraa. Parempi voisi olla kehua jotain omia valintoja, kuten vaikka pukeutumista tai kampausta, kuten aiemmin tuolla todettiin. Voi myös olla osa meidän suomalaista kulttuuria, että toisia ei kehuta niin helposti kuin muualla maailmassa.
-AP
Ulkonäön kehuminen kannattaa tosiaan jättää väliin, jos ei siihen tule jotain luontevaa tilaisuutta keskustelussa. Eikä välttämättä kannata valita pukeutumista tai kampaustakaan kohteeksi. Ei niiden kehumisessa vikaakaan ole, mutta kohteliaisuuksien tarkoitus deittitilanteessa olisi olla merkityksellisiä sekä sanojalle että kuulijalle, ja kampauksen kehumisella ei yleensä päästä kovin syvälle kummassakaan päässä. Sen sijaan jos voit vilpittömästi kehua jotain mitä toinen sanoo tai kertoo itsestään, se on paljon tehokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olet ekstrovertille tylsä. Introverttinaisena en edes yrittäisi tapailla ekstroja juuri tuon ei-niin-pienen eron takia.
Tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta mistä introverttinaisia kannattaisi etsiä? Harvemmin sitä persoonallisuuspiirrettä kuitenkaan treffiprofiiliin kirjoitetaan.
Toki kuvista voi sitten päätellä jo jotain.
-AP
Kirjoita omaan profiiliisi olevasi tällainen positiivisin kiertoilmauksin. ”Kotona viihtyvä” esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat todella sympaattiselta ja fiksulta! Sinulla on ollut huonoa tuuria naisten kanssa, kohdallesi sattunut töykeitä ja epäempaattisia tyyppejä. Olen varma, että löydät pian naisen joka arvostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa lakata miettimästä, montako vuotta jäljessä olet. Et voi asialle mitään, joten älä vatvo.
Vähän samaa kokeneena veikkaan, että tylsyytesi tulee varovaisuudesta. Et uskalla kertoa itsestäsi henkilökohtaisia asioita etkä uskalla ilmaista kiinnostustasi. Sellainen treffikumppani on tylsä. Joskus hiljaiset ihmiset uskottelevat itselleen, että olen salaperäinen ja herätän uteliaisuutta. Ei toimi noin. Se on vain tylsää.
Osuit kyllä naulan kantaan. Olen hyvin varovainen ihminen. En ota riskejä enkä heittäydy uusiin tilanteisiin helposti. Varmaan iso osa tästä varovaisuudesta johtuu koulukiusaamisesta. Piti olla mahdollisimman näkymätön, hajuton ja väritön, niin selvisi vähemmällä. Niin syvällä en kuitenkaan ole, että uskoisin olevani jotenkin salaperäinen.
Introverttejä pitääkin koulia tavoille vaikka väkisin, että oppivat olemaan niin kuin normaalit ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nainen ja saanut myös tuota tylsä-palautetta. Lopetin itse asiassa deittailun sitten kokonaan koska tajusin että oikeasti olen tosi tylsä enkä edes halua muuttua muuksi koska olen itse onnellinen tällaisena.
En harrasta mitään, en käy kuin töissä ja Prismassa, en pidä matkailusta, musiikista tai elokuvista, en juuri ajattele mitään muuta kuin töitä ja arkirutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olet ekstrovertille tylsä. Introverttinaisena en edes yrittäisi tapailla ekstroja juuri tuon ei-niin-pienen eron takia.
Tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta mistä introverttinaisia kannattaisi etsiä? Harvemmin sitä persoonallisuuspiirrettä kuitenkaan treffiprofiiliin kirjoitetaan.
Toki kuvista voi sitten päätellä jo jotain.
-AP
Kirjoita omaan profiiliisi olevasi tällainen positiivisin kiertoilmauksin. ”Kotona viihtyvä” esimerkiksi.
Minulla itse asiassa lukeekin siellä, että "pidän rauhallisista koti-illoista hyvän elokuvan ääressä". :)
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen ja saanut myös tuota tylsä-palautetta. Lopetin itse asiassa deittailun sitten kokonaan koska tajusin että oikeasti olen tosi tylsä enkä edes halua muuttua muuksi koska olen itse onnellinen tällaisena.
En harrasta mitään, en käy kuin töissä ja Prismassa, en pidä matkailusta, musiikista tai elokuvista, en juuri ajattele mitään muuta kuin töitä ja arkirutiineja.
Kurja kuulla, että sinullekin on sanottu noin. Arjen tarjoamassa vakinaisuudessa on rauhallisuudessa onkin oma vetovoimansa. Minullakin on välillä jaksoja, jolloin ajattelen olevani ihan tyytyväinen elämääni näinkin, mutta sitten toisaalta se yksinäisyyden ja merkityksellisen ihmissuhteen kaipuu aina joskus nostaa päätään.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa lakata miettimästä, montako vuotta jäljessä olet. Et voi asialle mitään, joten älä vatvo.
Vähän samaa kokeneena veikkaan, että tylsyytesi tulee varovaisuudesta. Et uskalla kertoa itsestäsi henkilökohtaisia asioita etkä uskalla ilmaista kiinnostustasi. Sellainen treffikumppani on tylsä. Joskus hiljaiset ihmiset uskottelevat itselleen, että olen salaperäinen ja herätän uteliaisuutta. Ei toimi noin. Se on vain tylsää.
Mutta jos ei ole kokenut eikä elämässä ole sellaisia asioita jotka on normaaleja niin miten niistä voi kertoa? Vai pitäisikö ne yrittää keksiä ja perustaa suhde valheille? Ei kovin järkevää.
Vaikea se on kertoa vaikka tekemisistä ystävien kanssa jos ystäviä ei ole vaan kaiken tekee yksin. Sitten kun kertoo tehneensä sitä ja tätä (tietenkin käyttää yksikkö/minä-muotoa kun yksin on liikenteessä ollutkin) niin sitten sitä onkin toisen silmissä hyvin nopeasti liian minäkeskeinen ja itsekäs..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen ja saanut myös tuota tylsä-palautetta. Lopetin itse asiassa deittailun sitten kokonaan koska tajusin että oikeasti olen tosi tylsä enkä edes halua muuttua muuksi koska olen itse onnellinen tällaisena.
En harrasta mitään, en käy kuin töissä ja Prismassa, en pidä matkailusta, musiikista tai elokuvista, en juuri ajattele mitään muuta kuin töitä ja arkirutiineja.
Mulla on sama ja itseasiassa luulisin että tällainen olisi siinä mielessä ihan unelmakumppani, koska en pitkästy normiarkeen ja kaipaa jatkuvasti jotain sirkustemppuja.
Olen muutenkin perhekeskeistä ja yksiavioista tyyppiä, mutta näemmä se ei riitä vaan pitäisi olla jotenkin jännempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa lakata miettimästä, montako vuotta jäljessä olet. Et voi asialle mitään, joten älä vatvo.
Vähän samaa kokeneena veikkaan, että tylsyytesi tulee varovaisuudesta. Et uskalla kertoa itsestäsi henkilökohtaisia asioita etkä uskalla ilmaista kiinnostustasi. Sellainen treffikumppani on tylsä. Joskus hiljaiset ihmiset uskottelevat itselleen, että olen salaperäinen ja herätän uteliaisuutta. Ei toimi noin. Se on vain tylsää.
Mutta jos ei ole kokenut eikä elämässä ole sellaisia asioita jotka on normaaleja niin miten niistä voi kertoa? Vai pitäisikö ne yrittää keksiä ja perustaa suhde valheille? Ei kovin järkevää.
Vaikea se on kertoa vaikka tekemisistä ystävien kanssa jos ystäviä ei ole vaan kaiken tekee yksin. Sitten kun kertoo tehneensä sitä ja tätä (tietenkin käyttää yksikkö/minä-muotoa kun yksin on liikenteessä ollutkin) niin sitten sitä onkin toisen silmissä hyvin nopeasti liian minäkeskeinen ja itsekäs..
Ja luonnollisesti nämä just samat asiat tekee ihmisestä mielenkiintoisen ja sopivan aktiivisen eli oikeinkin parisuhdekelpoisen -kunhan vaan niitä tekee ystäväporukalla tai edes kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En arvannut, että saisin näin paljon kannustavia viestejä ja neuvoja treffitaitojen kehittämiseen. Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille. Monta oivallusta on jo tullut, mitä en itse olisi yksin varmaan tullut ajatelleeksi.
-AP
Täytyy sanoa että tämän ketjun perusteella vaikutat fiksulta ja aika ihanteelliselta kumppanilta. Luulen että niitä vetäytyvämpiä nuoria naisiakin kyllä löytyy, ja sinulla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita joiden parissa on myös mahdollista tavata tai kehittää tuttavuutta eteenpäin. Kaikkea hyvää elämääsi, ap! Olisi lottovoitto löytää älykäs, toiset huomioiva, pitkälle opiskellut ja fiksusti harrastava kumppani.
N36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Vierailija kirjoitti:
Hei ap, voisitko kertoa tarkemmin miten treffit joilla olet ollut, ovat sujuneet? Siten olisi helpompi pohtia, missä on ”mennyt pieleen” ja mihin asioihin voisi jatkossa kiinnittää huomiota ennen treffejä?
Oletteko olleet naisen kanssa tasavertaisesti äänessä treffeillä vai onko vastapuoli pitänyt enemmän juttua yllä? Minkälaisista asioista olette jutelleet ja oletko jutuilla osoittanut kiinnostusta vastapuoleen? Miten olet vastaillut, kun sinun elämästä on kysytty, ovatko vastaukset olleet liian pintapuolisia? Onko jotain tiettyjä asioita, mihin haluaisit jatkossa kiinnittää huomiota tai onko jotain tiettyä kompastuskiveä mikä tulee treffeillä vastaan?
En saanut täysin kiinni, onko ongelmana, että olet treffeillä hieman ujo, ja vastapuoli kokee rankkana pitää yksin keskustelua yllä, vai jääkö juttelusi liian pintapuoliseksi, niin ettei sinusta saa oikein ”mitään irti”, etkä ehkä uskalla kertoa tarpeeksi elämästäsi.
Joka tapauksessa, on tosi hyvä, että pystyt asiaa käsittelemään ja pohtimaan syitä käytöksellesi. Se, että sinulla on kaverisuhteita ja pärjäät hyvin työssä, on tosi hieno juttu rankan lapsuuden jäljiltä ja tuosta ei ole enää pitkä matka sen oikean löytämiseen.Ongelmana on ehkä vähän molemmat: joskus on hirveän vaikea keksiä puheenaiheita treffeillä ja voin vaikuttaa ujolta. Ehkä sitä pelkää liiaksi kiusallista hiljaisuutta, jos puhe ei solju kovin hyvin. Loppujen lopuksihan sitä istutaan siinä käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa. Joskus taas treffeistä tulee sellainen jäykkä "työhaastattelufiilis" jossa vain kysellään toisiltamme irrallisia asioita elämistämme tai tulevaisuuden suunnitelmista. Minun on varmaan vaikea olla rento treffitilanteessa, mikä varmasti näkyy ulospäin, vaikka kyllähän kaikki nyt jännittää ensitreffeillä. Ehkä koulukiusaaminen muokkasi minua ja persoonaani tietynlaiseksi, sillä ei minulla mielestäni enää nykyään ole huono itsetunto.
Tämä oli ehkä vähän huono vastaus, mutta oli vaikea muotoilla sitä paremmaksikaan.
-AP
Tuli mieleen, että mitä jos suunnittelisit treffit jatkossa eri tavalla? Kahvila/ravintolatreffit ekoiksi treffeiksi voivat olla aika painostavat, kun juttua on pakko pitää koko ajan yllä ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja juttelusta tulee helposti työhaastatteluolo kun molemmat (tai pahimmassa tapauksessa vaan toinen) kyselevät irrallisia kyksymyksiä joihin täytyy äkkiä keksiä järkevä vastaus. Kukaan ei ole varmasti tällaisessa parhaimmillaan ja jännitys ottaa helposti vallan.
Itse keksisin treffit, joissa olisi enemmän aktiviteettia (enkä puhu nyt mistään benji-hypyistä tai vuorikiipeilystä) mutta kun olisi jotain yhteistä tekemistä, niin jutunaiheita olisi helppo keksiä ilman tenttausta eikä haittaa jos toiminnan ohessa tulisi hiljaisiakin hetkiä. En tiedä mitä aktiviteetteja paikkakunnallasi on, mutta esimerkiksi kävelyreissu nuotiolle eväät mukana, taidenäyttelyssä / museossa käyminen jos sellainen kiinnostaa, minigolfia jos siihen on sisällä mahdollisuus jne. Jos asut pk-seudulla, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Itselleni ainakin tällaiset treffit on ollut parhaita, kahvilassa istumiset on jäänyt harvemmin mieleen. Toki tässä kannattaa kysellä treffikumppanin mielenkiinnon kohteita, kaikki ei tällaisesta innostu.Kiitos ehdotuksista. Minä kävin viime vuonna tapaamani naisen kanssa ensitreffeillä pelaamassa frisbeegolfia. Se on siitä mukava laji, että vähän kuin keilaus, se on hauskaa vaikka ei juuri osaisikaan. Nämä treffit olivat minulle pettymys, kun nainen lopuksi totesi, että vaikka hauskaa olikin, niin varsinaista kemiaa tai ihastusta ei. Itse olin kyllä jo ihastunut häneen sen päivän päätteeksi. Tässä aktiviteetissa on tosiaan se hyvä puoli, ettei tarvitse olla jatkuvasti keksimässä uutta puheenaihetta vaan voi rauhassa pelailla yhdessä. Asun ja käyn töissä itse Keski-Suomessa, mutta kyllä täälläkin aktiviteetteja on.
-AP
Toivottavasti en kuulosta ilkeältä, mutta miten nainen huomaa ihastuksesi kun vain "pelailet rauhassa"?
Siis kyllähän me juttelimme koko ajan pelailun lomassa. Ehkä en silti osannut osoittaa kiinnostustani oikealla tavalla. En välttämättä tiedä, miten kiinnostuksen osoittaminen kannattaisi tehdäkään.
Ehkä tuossa Olet hyvä tyyppi-kirjassa on siihen vastaus.
-AP
En todellakaan ole deittailuguru, mutta esimerkiksi näin. Ehdotat että istutte hetkeksi, ostatte vaikka juotavaa, juttelette. Keskityt häneen täysin. Jossain vaiheessa katsot silmiin ja sanot jotain mitä ajattelet hänestä. "Olet todella kiinnostava ihminen" riittää, tai jotain muuta mikä tyyliisi sopii. Kunhan se on totta.
Tämä ei ole taikatemppu joka vie naiselta kuin naiselta jalat alta, mutta ainakin hän tietää mitä ajattelet etkä ole enää vain kiva kaveri.
Ehkä olen liian varovainen kehumisessa. Jos sanon: "Olet minusta todella kaunis." niin tuleeko naiselle sitten sellainen olo, että yritän jotenkin nopeasti hurmata hänet sänkyyn? Ehkä ulkonäön kehuminen voi olla liian suoraa. Parempi voisi olla kehua jotain omia valintoja, kuten vaikka pukeutumista tai kampausta, kuten aiemmin tuolla todettiin. Voi myös olla osa meidän suomalaista kulttuuria, että toisia ei kehuta niin helposti kuin muualla maailmassa.
-AP
Ei, en tarkoittanut kehumista. Kun kehut toista, et anna itsestäsi mitään. Et ota riskiä, et asetu alttiiksi. Voit toki myös kehua, ei se paha juttu ole. Mutta tarkoitin sitä että olet avoin, kerrot miltä sinusta tuntuu. Jos olet kiinnostunut, tee se selväksi.
Minusta, toisesta kotihiirestä, kuulostat oikein miellyttävältä kirjoitustyylin perusteella ja sillä, miten vastailet keskusteluun. Itse voisin olla hyvinkin kiinnostunut sinunlaisesta miehestä, joten ethän vaivu epätoivoon tilanteen kanssa. Ehkä et vain ole vielä tavannut sopivaa kumppania itsellesi. Pidän peukkuja, että sellainen löytyy ja saat kasvatettua itseluottamustasi sekä olet uskollinen itsellesi ja luonteellesi.
Onpa lohduttavaa huomata että on muitakin, jotka painivat samankaltaisten ongelmien äärellä. Minulla ei ole puoliso-ongelmaa, mutta hiljaisuuteni ja syrjään vetäytyminen on ongelma joidenkin ihmisten seurassa ja vähän myös itsellenikin. Minulla on myös sitä ongelmaa etten ole puhelias ja on vaikea keksiä mitään sanottavaa (olen tylsä), jolloin ihmiset eivät viihdy seurassani ja jotkut silminnähden vaivaantuvat jos joutuvat jäämään kanssani kaksin. Tai ainakin puheliaalta ihmiseltä loppuu puhe ja yrityksiäni kehittää keskustelua ei haluta jatkaa.
Itseäni lohduttaa, että edes joku viihtyy seurassani ja luonteestani huolimatta vuosien aikana elämääni on tullut myös uusia ihmisiä. Jos törmäisin enemmän samankaltaisiin ihmisiin, niin olisin varmaankin onnellisempi mutta toisaalta kuten olet kirjoittanut, niin olisi varmaan myös tärkeää yrittää kehittyä itse ihmisenä, jotta pystyisi nauttimaan paremmin kaikenlaisten ihmisten seurasta.
Olen temperamentiltani alistuva ja muistan ihan varhaislapsuudesta asti olleeni vahvasti konflikteja välttelevä ihminen. Siitä syystä en muista olleeni juuri ikinä se, joka ehdottaa tai määrää mitä leikitään, vaan aina odotin että leikitään sitä mitä toinen haluaa. Nykyään ihmisiä ärsyttää, jos en ehdota mitään tai jos minulle "käy kaikki". Kuitenkin kyse on pohjimmiltaan siitä, että vältän äärimmäisyyksiin tilannetta jossa minun ehdotukseni saa vastustusta ja jo etukäteen annan päätäntävallan toisaalle. Ja toiset ihmiset tulkitsevat tilanteen niin, että minua ei niin paljon kiinnostaisi osallistua.
Joka tapauksessa, tsemppiä AP tilanteeseesi ja pidä mielessä, että onnistumisiakin on ollut. Olet rohkeasti pyytänyt ihmisiä treffeille ja ne sinänsä ovat varmaan sujuneet ihan hyvin, vaikka eivät ole johtaneet vielä sen suurempaan.
Provo aloitus.
Kyllä jokainen, joka tuollaisessa ammatissa on, osaa jonkin verran small talkia.
Siitähän se alkuun lähtee. Kuka nyt rupeaa ensitreffeillä ulkonäköä tms, kehumaan.
Ja eikö ap muka harrasta yhtään mitään.
Jo harrastuseten parissa kohtaa niin paljon erilaisia ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotta sellainen kevyt puhuminen luonnistuu kaikilta.
En usko pätkääkään koko aloituksesta!
Alue: Aihe vapaa
Ehkä olen liian varovainen kehumisessa. Jos sanon: "Olet minusta todella kaunis." niin tuleeko naiselle sitten sellainen olo, että yritän jotenkin nopeasti hurmata hänet sänkyyn? Ehkä ulkonäön kehuminen voi olla liian suoraa. Parempi voisi olla kehua jotain omia valintoja, kuten vaikka pukeutumista tai kampausta, kuten aiemmin tuolla todettiin. Voi myös olla osa meidän suomalaista kulttuuria, että toisia ei kehuta niin helposti kuin muualla maailmassa.
-AP