Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Mitä tunnet, jos puolituttu puistossa kertoo yövalvomisista,
06.06.2014 |
kamalasta synnytyksistä, uhmaikäisen kanssa taisteluista ja miten on yllättynyt siitä miten rankkaa on ja miten hermot meinaa välillä olla kireällä. Jos on kuitenkin ihan hyväntuulisen ja normaalin oloinen, ei masentunut ym. Tunnetko myötätuntoa, sääliä, vahingoniloa, tyytyväisyyttä että jollain muullakin on arjen pieniä hankaluuksia, vai mitä tunnet? ;)
Kommentit (10)
Toivon, että hän olisi hiljaa tai juttelisi kanssani jostain kiinnostavista aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiyden alkuvuosina tunsin yhteenkuuluvuutta ja oli todella kiinnostavaa kuulla muiden tuntemuksia ja kokemuksia ja verrata niitä omiinsa. Vertaistukea jne. Nyt 12 vuoden äitiyskokemuksella rasittaa hieman, tulee olo "taas tätä, tiedän jo" ja menee jotenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ajattelisin, että minä minusta minuun blablablaablaa ja yrittäisin vaihtaa puheenaihetta
Myötätuntoa, mutta myös kiitollisuutta, että nuo ajat ovat mennyttä.
Ymmärtäisin 100% ja olisi ihana kuulla, että edes jollain on yhtä rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelisin olevani sekaisin koska mitä mä teen puistossa keskellä yötä?
Myötätuntoa ja ehkä vertaistukeakin. Musta valittaminenkin on ihan ok jos ei mee ihan överiksi. Ainakin kun itse on samassa tilanteessa niin on ihan kiinnostavaakin, voi olla, etten enää teinien vanhempana jaksaisi niin tarkkaan kuunnella ja vatvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:13"]
Mä ajattelisin olevani sekaisin koska mitä mä teen puistossa keskellä yötä?
[/quote]
Okei, mä meen nukkuun. Missään ei mainittu mitään siitä et kukaan olis puistossa yöllä. =)
Myötätuntoa Ja tajuan hänen oikeasti olevan väsynyt jos puolitutulle, siis minulle siitä avautuu.
Siis mitä? Kummallinen kysymys.. En tunne kuin myötätuntoa. On hyvä jakaa kokemuksia toisen suht samassa tilanteessa olevan kanssa.