Tuppukylässä asuminen on ihan syvältä
Tuntuu välillä että oma lärvi on jossain seiskassa ku mun asioihin kiinnitetään jäätävän paljon huomioo. En kestä tätä enää.
Kommentit (15)
Tuntuu vaan että muiden asiat kiinnostaa ihan liikaa. Esim oho Kato äkkiä nyt se jonne menee kävellen ?:0 siis omg miten se voi mennä kävellen??? Ja muutenkin semmonen tuijottaminen ja kulmien alta kattelu saa olon et mitäs pahaa nyt oon tehny .
En oo huomannut tuollaista ja ikäni olen tuppukylässä asunut.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy ajatella muita asioita ja jättää ne muut vähemmälle huomiolle.
Vaikka kuinka yrittäis ei onnistu sen verran outo maine mulla on täällä joten ehkä jostain saan rahaa ja muutan isompaan kaupunkiin.
Kuvittelet vain. Et ole oikeasti niin kiinnostava.
Luultavasti kuvittelet vain. Ei ihmisiä oikeasti kiinnosta toisten menemiset ja tekemiset. Jokainen silti uskoo itse olevansa hurjan kiinnostava.
Muuta niin korpeen ettei siellä ole ketään.
Pikkuiset kaupungit on kyllä juuri tuollaisia. Muutin pois aikoinaan.
No kyllä nää 15.000 ihmisen kylät on semmosia juorukyliä että mulla kasvaa prseestä halko ja vaginassani on hometta sekä epämuodostumia juorujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy ajatella muita asioita ja jättää ne muut vähemmälle huomiolle.
Vaikka kuinka yrittäis ei onnistu sen verran outo maine mulla on täällä joten ehkä jostain saan rahaa ja muutan isompaan kaupunkiin.
Jos olet tosiaan outo, pelottava tai epäilyttävä, esim. rikollinen, sua seuraillaan ihan missä tahansa.
Muuten Ketään Ei Kiinnosta.
Asuin lapsuuteni Tyrnävällä, ja juuri tuollaista se oli.
Ota huomio vastaan rinta rottingilla,isossa kylässä joutuisit taistelemaan huomiosta.
Itse muutin kolmekymppisenä tuppukylästä suureen kaupunkiin. Olin onnellinen kun sai alkaa elämään omassa rauhassa. Tuppukylässä eläminen oli kuin olisi akvaariossa elänyt. Mitään et ikinä tehnyt tai osannut tehdä oikein. Kaikki hankintasi ja hankkimatta jättämiset arvosteltiin. Lapsilta udeltiin ne asiat joita ei vanhemmalta kehdattu kysyä. Veri oli verta sakeampaa joka paikassa. Myös opettajien taholta. Onneksi lähdin pois ja takaisin en palaa.
Mistä sen huomaa?
Itse huomasin se omasta perheestäni. Muiden kyttäämistä ja heidän asioiden ruotimista riitti ja omaan päähäni iskostui ajatus, että kaikki ovat samanlaisia. Varmaan osa olikin, mutta suurin osa varmaan ei. Ehkä se oma perhe olikin siitä pahimmasta päästä? Surullista :(
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin kolmekymppisenä tuppukylästä suureen kaupunkiin. Olin onnellinen kun sai alkaa elämään omassa rauhassa. Tuppukylässä eläminen oli kuin olisi akvaariossa elänyt. Mitään et ikinä tehnyt tai osannut tehdä oikein. Kaikki hankintasi ja hankkimatta jättämiset arvosteltiin. Lapsilta udeltiin ne asiat joita ei vanhemmalta kehdattu kysyä. Veri oli verta sakeampaa joka paikassa. Myös opettajien taholta. Onneksi lähdin pois ja takaisin en palaa.
Oman kylän tytöt ja pojat palanneet opettajiksi tuppukylään?
Voin kuvitella "joo kyllä kun sen vanhemmat on mitä on, ei ihme kun lapsikin tuommoinen..." kahvia ryystäessä opettajainhuoneessa.
Sun täytyy ajatella muita asioita ja jättää ne muut vähemmälle huomiolle.