Miksi mies unohtaa lapsensa kun uusia syntyy uusikon kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 00:02"]Minä ainakin koen isäni etäiseksi, koska emme asuneet yhdessä.Luulisin että näin kävi myös isälle minun suhteeni ja lisäksi luulen että tämä koskee kaikkia etäsuhteita.

[/quote]

No niinpä! Mielestäni näin väistämättä tapahtuu, eikä se ole mikään mielipideasia. En ymmärrä miksi tästä asiasta täällä jankataan, kun jokainen järkevä ihminen tajuaa, että asia on luonnollisesti tietenkin näin...

[/quote]

MUn lapsilleni ei ole käynyt noin, viettävät paljon aikaa isänsä kanssa. SE on isän vastuulla, että pitää lapsestaan ja läheisyydestä kiinni. Jos isä laiminlyö lapsensa, silloin vieraantuu. Kaikki isät eivät laiminlyö, edes etäisät, vaan ovat ylpeitä lapsistaan ja haluavat olla heidän kanssaan. Nämä isit jotka eivät "pysty rakastamaan" ovat luusereita. Eivät ansaitse lapsiaan, eivät niitä "uusiakaan".

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 00:04"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:49"]

Siis miten joku voi väittää, että mies muka rakastaisi yhtä paljon edellisessä suhteessa syntyneitä lapsia kuin niitä joiden kanssa asuu ja elää (erityisesti jos vanhemmat erosivat lasten ollessa ihan pieniä, jolloin mies ei ole asunut niiden kanssa MISSÄÄN VAIHEESSA!!)?!? Siittiöissäkö luulette sen rakkauden kulkevan?!

[/quote]

Kyllä ainakin pitäisi arvostaa ja kohdella sen mukaisesti. Rakastaakin voi. Ei se ihan siltä vaikuta, kun tätä ketjua lukee. 

[/quote]

Mielestäni moni on nimenomaan koittanut sanoa, että mies kyllä rakastaa vanhempiakin lapsia, mutta esimerkiksi ei koe olevansa yhtä läheinen näiden kanssa, koska, noh, EI OLE YHTÄ LÄHEINEN näiden kanssa. Siihen vaikuttaa Se, että näiden lasten kanssa ei asuta yhdessä, eikä eletä arkea yhdessä. Tätä eivät nämä hullut huutajat vain jostain syystä suostu myöntämään, vaikka Se on päivän selvä asia!

[/quote]

no meilläpä ei mene noin. Mitä ihmettä selität :D et voi väittää että joku asia on päivänselvä, se kun ei sitä ole :D meillä on lapset lähes 50/50 ja voin kertoa että rakkaus ei varmasti ole hävinnyt mihinkään, lasten kanssa on välit ihan kuin aina ennenkin. Joten kumosin väittämäsi, niinkuin moni muukin kokemuksella puhuva tässä ketjussa.

Joo, kertoo aika paljon naisesta, että haluaa perustaa perheen miehen kanssa joka laiminlyö lapsiaan ja kokee sitten nautintoa siitä että hänen lapsensa ovat "parempia". Ei paljon alemmaksi voi nainen vajota. En tämän ketjun luettuani enää ihmettele miksi lapset voivat suomessa huonosti. Tässäkin ketjussa on useita sadistisia äitejä. Tiedoksi että mielenterveyden ongelmia saavat paitsi ne hylätyt ja laiminlyödyt lapset, myös piilosadistisen äidin lapset.

No ei oikeasti mies, jolla on "munat" eli selkärankaa, unohda tai jätä lapsiaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:48"]

Joka toinen viikonloppu ei vaan ole tarpeeksi. Ei ne lapset tunnu enää omilta. Panostan niihin lapsiin, jotka asuvat minun luona.

[/quote]

Törkeä kommentti. Ajattelisit vähän niitä lapsiasi! Ei ole varmaan heidän vikansa, ettet saa nähdä heitä tarpeeksesi? Kunnon vanhempi tekisi pienestäkin ajasta juhlaa.

[/quote]

Sille ei vaan voi mitään, että edellisen liiton lapset ovat etäisempiä eivätkä tunnu yhtä tärkeiltä kuin uudet. Mitä sitä valehtelemaan, että asia näin on. Varmaan ne exät täällä nyt hajoilee, kun eivät voi enää kontrolloida miestä lasten kautta.

[/quote]

Sitten kun miehesi panee seuraavaa jalkansa levittävää vosua, susta tulee exä, eikä teidän yhteiset kakarat ole enää tärkeitä, koska sitten tehdää UUSIA sen UUSIKON kanssa. Mieti lehmä sitä!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:30"]

Ajatteletteko te, joilla on tuollainen mies, joka ei huolehdi lapsistaan, eikä välitä niistä, sitä millaisen tyypin kanssa olette oikeasti yhdessä?

Luuletteko, että tuollaisella tyypillä painaa hankkiutua teistä eroon, ja niistä teidän lapsista? 

Se on jo kerran hylännyt lapsensa, ja jokainen kerta on helpompi sen ekan kerran jälkeen. Tunnen joitakin tuollaisia miehiä, ja niillä on muitakin persoonallisuushäiriöisen piirteitä, joten teinä olisin todella mietteliäs millaiseen tyyppiin olette sekaantuneet...

[/quote]

Ei kyse ole siitä, etteikö mies "välittäisi" tai haluaisi "huolehtia" heistä. Mies ei asu niiden lasten kanssa, eikä elä heidän kanssaan arkea, joten hän ei pidemmän päälle tunne itseään yhtä läheiseksi etälapsian kanssa kuin niiden lasten, jotka asuvat hänen kanssaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on täysin ymmärrettävää.

[/quote]

sehän on nykyään oikeastaan valintakysymys, haluaako niiden lasten kanssa elää arkea. Mikäli et ole juoppo, narkomaani tai miuten vaan kykenemätön hoitamaan lapsiasi, niin aika helposti on nykyään järjestettävissä 50/50 käytäntö. Silloin elää lasten kanssa arkea. Toki hyvähän sitä on tekosyynä käyttää jos näkee vain jokatoinen vklp, mutta se useasti onkin valinta.

[/quote]

Uusikko on osa nykyistä arkea, ex entistä ja sama tuntuu pätevän myös lapsiin. Lisäksi arki useamman lapsen kanssa on raskasta. Miehet eivät tunnetasolla ehkä kiinny samalla tavalla lapsiin, kuin äidit. Pitävät huolta ja kantavat vastuunsa joo, mutta monesti tuntuu että paljolti velvollisuudesta. Ex liiton lapset ovat siis velvollisuus, joka miehen tulee hoitaa pitkälti itsenäisesti (uusikon ei oikeastaan voi olettaa omien lastensa lisäksi vielä toimivan aktiivisena "vanhempana" ex-liiton lapsille). Tällaisen "ylimääräisen" velvollisuuden hoitamista voi moni mies pitää raskaana ja siksi siihen käytettyä aikaa kenties pyritään minimoimaan.

Miksi sitten hankkia lapsia uusikon kanssa, jos elo jo olemassa olevien lasten kanssa on riittävän työllistävää? Ensinnäkin aika moni lapseton nainen haluaa lapsia eikä varmaan huoli miestä, joka niiden hankkimisesta kieltäytyy. Lapsia haluamaton nainen taas tuskin huolii lapsellista miestä. Ja mies taas ei kenties halua lapsellista naista. Ja kun valtaosa miehistä kuitenkin haluaa naisen rinnalleen, on jotain kompromisseja tehtävä.

KOvin paljon on selittelyä sille, miksi miehen, eikä itsenkään, tarvitsisi kantaa vastuuta. Asia on kuitenkin niin, ettei ole yhtään hyvää selitystä sille, miksi ei huolehdi lapsista. Jotta lapset voivat olla lapsia, aikuisen pitää kyetä olemaan vanhempi. Ja tuo on aivan potaskaa ettei mies kiinny tunnetasolla lapsiinsa. Miksi ihmeessä esim. mun exä haluaa olla lastensa kanssa, matkustaa, ostaa heille kaikenlaista jne? Velvollisuudesta?  Hän ei ole yhtä taitava tunnetason asioita ilmaisemaan kuin minä, mutta se ei estä häntä rakastamasta lapsiaan. Eikä estä hänen uusperheensäkään. Enkä minä, se hirveä exä joka pilaa kaiken.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

KOvin paljon on selittelyä sille, miksi miehen, eikä itsenkään, tarvitsisi kantaa vastuuta. Asia on kuitenkin niin, ettei ole yhtään hyvää selitystä sille, miksi ei huolehdi lapsista. Jotta lapset voivat olla lapsia, aikuisen pitää kyetä olemaan vanhempi. Ja tuo on aivan potaskaa ettei mies kiinny tunnetasolla lapsiinsa. Miksi ihmeessä esim. mun exä haluaa olla lastensa kanssa, matkustaa, ostaa heille kaikenlaista jne? Velvollisuudesta?  Hän ei ole yhtä taitava tunnetason asioita ilmaisemaan kuin minä, mutta se ei estä häntä rakastamasta lapsiaan. Eikä estä hänen uusperheensäkään. Enkä minä, se hirveä exä joka pilaa kaiken.

[/quote]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

Ei noin ole aina. Riippuu miehen lapsellisuudesta tai tunneongelmallisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

[/quote]

Juttu menee täällä siksi näin, että suurin osa kommentoijista on naisia.

Minä olen se paha äitipuoli eli uusperheen nyxä. Yli 20 vuotta sitten tavatessamme ja seurustellessamme mieheni teki hyvin selväksi, että pakettiin kuuluvat hänen lapsensa. Meillä meni lasten kanssa hyvin ensi hetkestä lähtien ja tuudittauduin siihen, että kaikki menee hienosti, kuten pitkään menikin. Tottakai olin exän mielestä paha äitipuoli, joka siis tässä tapauksessa ei yrittänytkään syöttää myrkkyomenoita hänen lapsilleen, vaan olla mielin kielin ja varastaa hänen lapsensa. Koskaan ei ole hyvä. Jos ei tule toimeen exän lasten kanssa, on paha ja jos tulee hyvin toimeen, on lasten aivopesijä ja omija. Tuostakin selvittiin. Toki elämäämme kuului lomien, tapaamisten ja jo sovittujen yhteisten matkojen viime hetken perumisia ja kaikenlaista kiusantekoa milloin milläkin syyllä. Sekin kestettiin.

Monen vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja aloin odottaa esikoistani. Silloin exä riehaantui. Lapset kertoivat äidin sanoneen, että tämä tarkoittaa, että isä hylkää heidät. Olin niin vihainen. Raskaana ollessani exä uhkaili minua, pani lasten mukana minulle viestejä exänsä hänelle tekemistä "pahuuksista" ja kehotti hakemaan eroa, kun vielä voin. Mielialani heittelehtivät tuon ensimmäisen raskauden aikana melkoisesti muutenkin, eivätkä nuo jutut ainakaan parantaneet sitä. Sitten alkoivat exän jutut ja "todisteet" siitä, että mieheni pettää minua milloin kenenkin kanssa, myös hänen. Tuostakin selvittiin ja meille syntyi terve lapsi, josta myös mieheni lapset pitivät. Meillä oli hetken lepoaika ja kaikki hellittelivät uutta vauvaa samalla kun pidimme huolen siitä, ettei mieheni lapset vain joudu tuntemaan minkäänlaista hylkäämistä. Tulin nopeasti uudelleen raskaaksi ja exä aloitti samat jutut uudelleen. Tällä kertaa niillä ei ollut tehoa perheemme elämään. Miehen lapset alkoivat olla murrosiässä ja siitä johtuen meno oli välillä vähän myrskyisää. Tuossa vaiheessa toinen mieheni lapsista mm. "koulutti" tenavaikäisiä lapsiani satuttamalla heitä tarkoituksellisesti. Asiasta istuttiin pitkään ja hartaasti mieheni johdolla, mutta minun tunteeni viilenivät tässä vaiheessa hänen lapsiinsa. Mielestäni heidän olisi pitänyt omin aivoin ymmärtää jo murrosiässä, ettei pieniä lapsia voi satuttaa, vaikka vaikka yllytys siihen olikin tullut heidän omalta äidiltään. Rupesin vihaamaan mieheni exää. Olin katkera ja ajattelin, että eukko voisi vähän miettiä, miten huonosti hänen asiansa olisivat olleet, jos olisinkin kohdellut hänen lapsiaan toisin kuin olin kohdellut. Tämäkin meni aikaa myöden ohitse ja elämä tasaantui.

Mieheni lapset löysivät kumppanit ja toinen perusti perheen. Tuli perhejuhlia, joissa exän kohteeksi en joutunutkaan minä kuten tavallisesti, vaan murrosikäiset lapseni. Heidän vaatteensa, hiustyylinsä, koulunkäyntinsä, kaverinsa yms. yms. En edes tiennyt, että ex tietää lapsistani niin paljon. Se tavallaan pelästyttikin. Eniten minua loukkasi se, että mieheni lapset eivät hillinneet äitiään, vaan antoivat kaiken tapahtua. Exä haukkui ja huoritteli jokaisen tilaisuuden tullen, eikä hänen käytökselleen ole pantu pistettä. Vuosikymmenten jälkeen hän jaksaa. Minä en jaksa. Olen alkanut vetäytyä. En jaksa enää käydä läpi samanlaista rumbaa kuin joskus nuorempana. Omien lasteni kanssa isä mukana olemme yrittäneet kertoa ja vastailla heidän tuskailuihinsa isin exän käytöksestä. Uskoisin, että he eivät enää tunne uhkaa hänestä. Ex on vihdoin saanut tahtonsa perille. Mieheni ei tapaa lapsenlapsiaan kovin usein, koska jälkipyykki koiranpaskoineen meidän postilaatikossa ynnä muine kiusoineen alkaa aina uudelleen ja uudelleen sellaisten tapaamisten jälkeen, joissa ex on ollut mukana. Kukaan meistä ei halua sellaista kotiinsa kohdistettuna.

Onko miehen exä sitten hullu? En uskoisi. Itse asiassa hän on mielestäni älykäs ja käyttäytyy normaalisti tietämäni mukaan kaikissa muissa suhteissa. Toivon, että kaikki tämän lukeneet miettisivät, keihin kaikkiin vaikuttaa, kun rupeaa kostamaan exälleen. Ovatko täysin syyttömät ihmiset todella kostajien mielestä ansainneet kaiken loan, mitä kostaja ympärilleen syytää.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

KOvin paljon on selittelyä sille, miksi miehen, eikä itsenkään, tarvitsisi kantaa vastuuta. Asia on kuitenkin niin, ettei ole yhtään hyvää selitystä sille, miksi ei huolehdi lapsista. Jotta lapset voivat olla lapsia, aikuisen pitää kyetä olemaan vanhempi. Ja tuo on aivan potaskaa ettei mies kiinny tunnetasolla lapsiinsa. Miksi ihmeessä esim. mun exä haluaa olla lastensa kanssa, matkustaa, ostaa heille kaikenlaista jne? Velvollisuudesta?  Hän ei ole yhtä taitava tunnetason asioita ilmaisemaan kuin minä, mutta se ei estä häntä rakastamasta lapsiaan. Eikä estä hänen uusperheensäkään. Enkä minä, se hirveä exä joka pilaa kaiken.

[/quote]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

[/quote]

Kerrankin joku puhuu asiaa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:30"]

Ajatteletteko te, joilla on tuollainen mies, joka ei huolehdi lapsistaan, eikä välitä niistä, sitä millaisen tyypin kanssa olette oikeasti yhdessä?

Luuletteko, että tuollaisella tyypillä painaa hankkiutua teistä eroon, ja niistä teidän lapsista? 

Se on jo kerran hylännyt lapsensa, ja jokainen kerta on helpompi sen ekan kerran jälkeen. Tunnen joitakin tuollaisia miehiä, ja niillä on muitakin persoonallisuushäiriöisen piirteitä, joten teinä olisin todella mietteliäs millaiseen tyyppiin olette sekaantuneet...

[/quote]

Ei kyse ole siitä, etteikö mies "välittäisi" tai haluaisi "huolehtia" heistä. Mies ei asu niiden lasten kanssa, eikä elä heidän kanssaan arkea, joten hän ei pidemmän päälle tunne itseään yhtä läheiseksi etälapsian kanssa kuin niiden lasten, jotka asuvat hänen kanssaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on täysin ymmärrettävää.

[/quote]

sehän on nykyään oikeastaan valintakysymys, haluaako niiden lasten kanssa elää arkea. Mikäli et ole juoppo, narkomaani tai miuten vaan kykenemätön hoitamaan lapsiasi, niin aika helposti on nykyään järjestettävissä 50/50 käytäntö. Silloin elää lasten kanssa arkea. Toki hyvähän sitä on tekosyynä käyttää jos näkee vain jokatoinen vklp, mutta se useasti onkin valinta.

[/quote]

Uusikko on osa nykyistä arkea, ex entistä ja sama tuntuu pätevän myös lapsiin. Lisäksi arki useamman lapsen kanssa on raskasta. Miehet eivät tunnetasolla ehkä kiinny samalla tavalla lapsiin, kuin äidit. Pitävät huolta ja kantavat vastuunsa joo, mutta monesti tuntuu että paljolti velvollisuudesta. Ex liiton lapset ovat siis velvollisuus, joka miehen tulee hoitaa pitkälti itsenäisesti (uusikon ei oikeastaan voi olettaa omien lastensa lisäksi vielä toimivan aktiivisena "vanhempana" ex-liiton lapsille). Tällaisen "ylimääräisen" velvollisuuden hoitamista voi moni mies pitää raskaana ja siksi siihen käytettyä aikaa kenties pyritään minimoimaan.

Miksi sitten hankkia lapsia uusikon kanssa, jos elo jo olemassa olevien lasten kanssa on riittävän työllistävää? Ensinnäkin aika moni lapseton nainen haluaa lapsia eikä varmaan huoli miestä, joka niiden hankkimisesta kieltäytyy. Lapsia haluamaton nainen taas tuskin huolii lapsellista miestä. Ja mies taas ei kenties halua lapsellista naista. Ja kun valtaosa miehistä kuitenkin haluaa naisen rinnalleen, on jotain kompromisseja tehtävä.

[/quote]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:03"]

Toivon, että kaikki tämän lukeneet miettisivät, keihin kaikkiin vaikuttaa, kun rupeaa kostamaan exälleen. 

[/quote]

On tietysti asiatonta käyttäytyä noin, mutta sinäkin olet vastussa tuosta koko sotkusta, itse valitsit sellaisen miehen, jolla on ennestään perhe, ja olit todella naivi, jos kuvittelit, että purjehdit vain paikalle ja kaikki menee hyvin.

Siihen on syynsä minkä takia monet naiset eivät ala tuohon touhuun, ja jos siihen alkaa, niin kuin itse valitsit, silloin on mielestäni vähän turhaa itkeä miten ei jaksa enää jne.

Olet kuitenkin aikuinen ihminen, joka on tehnyt tietoisen päätöksen.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Voithan vaikka "paketoida" ne lapset, eihän ne ole edes ihmisiä, vaan velvollisuus, ja elämä olisi helpompaa ilman tuollaisia ikäviä velvollisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Voithan vaikka "paketoida" ne lapset, eihän ne ole edes ihmisiä, vaan velvollisuus, ja elämä olisi helpompaa ilman tuollaisia ikäviä velvollisuuksia.

[/quote]

Aika sairas kommentti. Hyh. Sanoin, että hoidan velvollisuuteni ja vastuuni täysin kunnollisesti.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

KOvin paljon on selittelyä sille, miksi miehen, eikä itsenkään, tarvitsisi kantaa vastuuta. Asia on kuitenkin niin, ettei ole yhtään hyvää selitystä sille, miksi ei huolehdi lapsista. Jotta lapset voivat olla lapsia, aikuisen pitää kyetä olemaan vanhempi. Ja tuo on aivan potaskaa ettei mies kiinny tunnetasolla lapsiinsa. Miksi ihmeessä esim. mun exä haluaa olla lastensa kanssa, matkustaa, ostaa heille kaikenlaista jne? Velvollisuudesta?  Hän ei ole yhtä taitava tunnetason asioita ilmaisemaan kuin minä, mutta se ei estä häntä rakastamasta lapsiaan. Eikä estä hänen uusperheensäkään. Enkä minä, se hirveä exä joka pilaa kaiken.

[/quote]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

[/quote]

AAMEN!!!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Voithan vaikka "paketoida" ne lapset, eihän ne ole edes ihmisiä, vaan velvollisuus, ja elämä olisi helpompaa ilman tuollaisia ikäviä velvollisuuksia.

[/quote]

Aika sairas kommentti. Hyh. Sanoin, että hoidan velvollisuuteni ja vastuuni täysin kunnollisesti.

[/quote]

Kyllä sun kommentti oli paljonkin sairaampi, ei kukaan tervejärkinen tee lapsia, ja selitä niistä sen jälkeen vaikeina velvollisuuksina.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Voithan vaikka "paketoida" ne lapset, eihän ne ole edes ihmisiä, vaan velvollisuus, ja elämä olisi helpompaa ilman tuollaisia ikäviä velvollisuuksia.

[/quote]

Aika sairas kommentti. Hyh. Sanoin, että hoidan velvollisuuteni ja vastuuni täysin kunnollisesti.

[/quote]

Kyllä sun kommentti oli paljonkin sairaampi, ei kukaan tervejärkinen tee lapsia, ja selitä niistä sen jälkeen vaikeina velvollisuuksina.

[/quote]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Voithan vaikka "paketoida" ne lapset, eihän ne ole edes ihmisiä, vaan velvollisuus, ja elämä olisi helpompaa ilman tuollaisia ikäviä velvollisuuksia.

[/quote]

Aika sairas kommentti. Hyh. Sanoin, että hoidan velvollisuuteni ja vastuuni täysin kunnollisesti.

[/quote]

Kyllä sun kommentti oli paljonkin sairaampi, ei kukaan tervejärkinen tee lapsia, ja selitä niistä sen jälkeen vaikeina velvollisuuksina.

[/quote]

Maksan elatusmaksut, tapaan lapsia noin kerran kuussa välimatkan takia ja lapsia kohdellaan normaalisti. Silti tuntuvat velvollisuudelta. Ja se on henkilökohtainen fiilikseni. Mitä vielä iniset.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:31"]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[/quote]

Olen kylläkin onnellisesti naimisissa, enkä ole koskaan eronnut.

Ei kaikki eroa, tee lapsia ja perustele uusperheitä vasemmalle ja oikealle, voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen, joka tekee lapsia ympäriinsä ja sitten kokee ne vain vastenmielisinä pakollisena vastuuna.