Miksi mies unohtaa lapsensa kun uusia syntyy uusikon kanssa?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:58"]Ohhoh! Voi minua pientä raukkaa kun kamala exä estää ja saatan mennä hänen tontilleen ja johan ne tunteetkin alkavat hiipua ja helpompaa on sitä lähilasta rakastaa jne. Oletteko jumakauta kuulleet VANHEMMUUDESTA????? Se on ihan henkilökohtaisen yksipuolista ja sen toteutumisesta on 100% vastuussa itse. Myötä-sekä vastamäessä. KOvin on heikkolahjaista porukkaa näiden selitysten perusteella. Ei se tunnesuhde mihinkään heikkene kun siitä pitää ITSE huolta. Ei ole lapsen tehtävä, vielä vähemmän exän. Oksettavia lusmuja:(

[/quote]

Tärkeämpiä uudet lapset on. Niin se vaan on. Oli sitten moraalisesti oikein tai väärin. Noihin ekan liiton lapsiin liittyy ikävä kyllä aina exä. Ja kun niitä näkee harvemmin ja aina on jotain pielessä kun nähdään, ei oikeastaan ole ikävä. En toki sitä ikinä ääneen sanoisi. Hiukan kulissien pitämistä Niinkuin joku aiemmin mainitsi.

[/quote]

Tämä on selkeä "uusikon" mielipide!  Älä vain erehdy uskomaan, että puolisosi ajattelee omista lapsistaan noin kuin sinulle uskottelee, jotta et narisisi kaikesta niin paljon. Ja kuka uusikko on tyytyväinen mieheensä, joka ajattelisikin noin? Ihana mies kun hylkää omat lapsensa, ah! Tuskin se sitten niitä teidänkään lapsia oikeasti rakastaa, hoivaa vaan, kun ne siinä silmien alla pakosti pyörii...vai?

[/quote]

Ikävä kyllä nyt ei osunut eikä uponnut. Kuulostat ihan exältäni.

[/quote]

Ja sä kuulostat ihan isäni uudelta. Voin sanoa, että sulle syötetään osin mitä sä haluat kuulla, mutta sehän täyttää tarkoituksensa, miehen lapsen kustannuksella toki, mutta viishän sä siitä. Olen nähnyt tämän siis lapsena. Oma perheeni on koossa, koska kuten kohtalotoverini täällä, minäkin valitsin puolisoni tarkkaan, ettei lapsilta lähde isä alta. 

[/quote]

Jos olet noin traumatisoitunut, niin kannattaa varmaan hakea apua. Exäni on yrittänyt vaikuttaa elämääni edelleen lasten kautta ja oikeastaan terrorisoinut lapsiaan, kun puhunut kaikenlaista paskaa. Soittelee, kun lapset harvoin käyvät ja kyselee onko annettu ruokaa jne. Ei vaan kestä, kun mulla uusikin perhe. Tilanteesta tehty niin hankala, että oikeasti kaikkien kannalta parempi, että otan lapset luokseni vain harvoin.

[/quote]

Tämä isä(?) ei ymmärrä että lapset eivät ole sama asia kuin exä. He ovat ihan omia henkilöitään. Ja joutuvat elämään ilman sinua. Voin jotenkuten ymmärtää sen, ettet klaaraa asioita exän kanssa, mutta en hyväksy ettet näe lapsiasi persoonina, entisestä puolisostasi erillisinä henkilöinä. Jonain päivänä sua kaduttaa, kun olet antanut itsesi ajatella noin. Ainakin silloin, kun he isoina ottavat sinuun yhteyttä ja toivovat sinua lähelleen, mutta sä et pysty enää menemään siihen, koska olet tavallaan hylännyt heidät aiemmin. 

He olivat ihan pieniä vissiin, kun erositte

[/quote]

No lapsensa hylännyttä miestä tuskin kiinnosaa kakarat enää aikuisena tai hänen lapsenlapsensa sillä suunnalla. Mieheni on tällaisen miehen lapsi ja ei ole isukkia näkynyt. No sama se sinänsä, mutta enpä usko, että kannattaa tulla koskaan myöhemmin tekemään tuttavuutta, jos alkaa ikäloppuna kaduttamaan. Se juna taisi mennä jo.

[/quote]

Jos jotain olen oppinut niin sen, että tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Olen ajatellut sen niin, että pitäkööt lapset ja kantakoon seuraukset. Lasten ollessa aikuisia osaavat varmasti ajatella omilla aivoillaan ja tekevät omat ratkaisunsa.

[/quote]

No mieheni on 47v ja on ajatellut omilla aivoillaan ja sen, että jos biologista isää ei ole kiinnostanut 43.n vuoteen, niin eipä taida hänelläkään olla asiaa, jos joskus tulee jotain tuttavuutta tekemään. Kerran yritti ottaa parikymppisenä ja lapsellisena isäänsä yhteyttä, sai vain viestin, että luuletko vittu perintöjä joskus saavasi. Eipä ole ollut halua lähestyä uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

Aika, siis tosi törkeä isä sun miehellä :( Mutta ymmärsin, ettei tässä ollut nyt ihan tuollaisesta tilanteesta kysymys... Mutta noin se menee, että lapsi haluaa jossain vaiheessa lähentyä ja se viimeistään on vanhemman näytön paikka. Miehesi isä oli mitä lie ajatellut kun noin vastasi, todella ikävää.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Kyllähän tässäkin ketjussa on kirjoitellut pari normaalia äitipuolta. Niillä, joilla normaali suhtautuminen lapsipuoliin ei onnistu on mielenterveydenhäiriöitä.

Ne on juuri noita sirpa laamasia, jotka haukkuvat niitä lapsipuolia, joiden mielestä ne on vain rahanmenoa, johon viaton pikkumies joutui, kun kikkeli vaan upahti jonkun pahantahtoisen lorton pimpsaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:02"]

 Mutta noin se menee, että lapsi haluaa jossain vaiheessa lähentyä ja se viimeistään on vanhemman näytön paikka.

[/quote]

Ei me kaikki haluta tosiaankaan lähentyä jonkun paskahousun kanssa, joka siitti meidät ja sen mielestä sen vastuu jäi siihen.

Oma isäni itkee jatkuvasti, että on pahoillaan ja haluaa olla tekemisissä, en tule ikinä suostumaan sen pyyntöihin, itse se päätti aikoinaan ettei halua kantaa vastuuta edellisen liiton lapsistaan, eläkööt sen päätöksen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:02"]

 Mutta noin se menee, että lapsi haluaa jossain vaiheessa lähentyä ja se viimeistään on vanhemman näytön paikka.

[/quote]

Ei me kaikki haluta tosiaankaan lähentyä jonkun paskahousun kanssa, joka siitti meidät ja sen mielestä sen vastuu jäi siihen.

Oma isäni itkee jatkuvasti, että on pahoillaan ja haluaa olla tekemisissä, en tule ikinä suostumaan sen pyyntöihin, itse se päätti aikoinaan ettei halua kantaa vastuuta edellisen liiton lapsistaan, eläkööt sen päätöksen kanssa.

[/quote]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Hyvä, jos menee hienosti ja kaikilla on kivaa! Meillä ei mennyt ihan noin... Mieheni tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan, niin entisestä kuin nykyisestä avioliitostaan syntyneitä. Minäkin kuvittelin rakastavani mieheni aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia, kunnes saimme ensimmäisen yhteisen. Huomasin, miten väärässä olinkaan ollut! Tällaista rakkautta en ole koskaan ennen kokenut ketään muuta kohtaan ja nyt voin sanoa korkeintaan pitäväni mieheni vanhemmista lapsista. Miehen lapset olivat meillä yhden yön joka viikko (eivät ole enää, koska ovat jo niin vanhoja, että haluavat mieluummin olla kotonaan, jotta pääsevät menemään kavereidensa kanssa...). Se on niin vähän, että yhteiset lapsemme esimerkiksi vierastivat mieheni lapsia heidän kyläillessään, eivätkä ole missään vaiheessa olleet niin läheisiä kuin yhteiset lapsemme ovat toisilleen. Vanhempien lasten vierailu oli yhteisten lastemme mielestä aina tosi kurjaa, koska silloin "ei voida olla tavallisesti", vaan silloin pitää keskittyä kyläilijöihin. Silloin ei mennä kylään, ei tullut vieraita (lasten lisäksi siis) ja aina oli pöydässä vähän paremmat ruuat, koska "vietettiin laatuaikaa" vanhempien lasten kanssa, kun heitä niin harvoin näkee.
 

Mieheni suhtautumista kaikkiin lapsiinsa sivusta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se rakkaus vähintäänkin muuttuu, jollei nyt varsinaisesti hälvene. Hän puhuukin vanhemmille lapsilleen erilaisella tyylillä kuin yhteisille lapsillemme, ikään kuin hän puhuisi "vieraille". (Ja lisättäköön vielä, että aviomieheni tapasi lapsiaan yhtä usein ennen kuin me olemme edes tavanneet, hänen, ex-vaimon ja lasten yhteisestä päätöksestä, joten minä en ole ratkaisevasti vaikuttanut tilanteeseen...)

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Olen aikuinen ja tasapainoinen ihminen, ja ymmärrän etten ole mitään velkaa isälleni, jolla oli muuta tekemistä silloin, kun olin lapsi ja olisin tarvinnut häntä.

Ei muille ihmisille voi tehdä pahaa ilman, että kuvittelee siitä olevan seuraamuksia, sekin kuuluu aikuisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:02"]Aika, siis tosi törkeä isä sun miehellä :( Mutta ymmärsin, ettei tässä ollut nyt ihan tuollaisesta tilanteesta kysymys... Mutta noin se menee, että lapsi haluaa jossain vaiheessa lähentyä ja se viimeistään on vanhemman näytön paikka. Miehesi isä oli mitä lie ajatellut kun noin vastasi, todella ikävää.

[/quote] no millaisesta tilanteesta on kysymys, jos ei ole halunnut lastaan ja lapsenlapsiaan nähdä, kun on uusi perhe ja uudet lapset.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Hyvä! Pidä säkin toi sun asenne. Olet ihan oikeasti täysin ja totaalisesti persereikä ihmiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Olen aikuinen ja tasapainoinen ihminen, ja ymmärrän etten ole mitään velkaa isälleni, jolla oli muuta tekemistä silloin, kun olin lapsi ja olisin tarvinnut häntä.

Ei muille ihmisille voi tehdä pahaa ilman, että kuvittelee siitä olevan seuraamuksia, sekin kuuluu aikuisuuteen.

[/quote]

Ei tämä sinun vuodatus ihan tasapainoiselta vaikuta. Mitäpä jos sitten antaisit asian olla etkä tunteilisi täällä. Jos isäsi on sinulle yhdentekevä, niin anna asian olla. Täällä nyt hehkutat, että ikinä et anteeksi anna kun on virheen tehnyt. Hähhähhää. Eiks vaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Hyvä, jos menee hienosti ja kaikilla on kivaa! Meillä ei mennyt ihan noin... Mieheni tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan, niin entisestä kuin nykyisestä avioliitostaan syntyneitä. Minäkin kuvittelin rakastavani mieheni aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia, kunnes saimme ensimmäisen yhteisen. Huomasin, miten väärässä olinkaan ollut! Tällaista rakkautta en ole koskaan ennen kokenut ketään muuta kohtaan ja nyt voin sanoa korkeintaan pitäväni mieheni vanhemmista lapsista. Miehen lapset olivat meillä yhden yön joka viikko (eivät ole enää, koska ovat jo niin vanhoja, että haluavat mieluummin olla kotonaan, jotta pääsevät menemään kavereidensa kanssa...). Se on niin vähän, että yhteiset lapsemme esimerkiksi vierastivat mieheni lapsia heidän kyläillessään, eivätkä ole missään vaiheessa olleet niin läheisiä kuin yhteiset lapsemme ovat toisilleen. Vanhempien lasten vierailu oli yhteisten lastemme mielestä aina tosi kurjaa, koska silloin "ei voida olla tavallisesti", vaan silloin pitää keskittyä kyläilijöihin. Silloin ei mennä kylään, ei tullut vieraita (lasten lisäksi siis) ja aina oli pöydässä vähän paremmat ruuat, koska "vietettiin laatuaikaa" vanhempien lasten kanssa, kun heitä niin harvoin näkee.
 

Mieheni suhtautumista kaikkiin lapsiinsa sivusta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se rakkaus vähintäänkin muuttuu, jollei nyt varsinaisesti hälvene. Hän puhuukin vanhemmille lapsilleen erilaisella tyylillä kuin yhteisille lapsillemme, ikään kuin hän puhuisi "vieraille". (Ja lisättäköön vielä, että aviomieheni tapasi lapsiaan yhtä usein ennen kuin me olemme edes tavanneet, hänen, ex-vaimon ja lasten yhteisestä päätöksestä, joten minä en ole ratkaisevasti vaikuttanut tilanteeseen...)

[/quote] voi hyvää päivää, en mä ainakaan ole ikinä kuvitellut rakastavani mieheni lasta yhtä paljon kuin omaa, ei, en rakasta ketään kuten omaa lastani, hänen edestään antaisin vaikka henkeni!!! MUTTA; miehen lapsi on osa perhettämme, rakastamme kaikki häntä, mikään ei muuta sitä. Ja mieheni on OIKEA MIES, hän ei olisi ottanut puolisokseen naista, joka ei tule toimeen hänen lapsensa kanssa, ja minä, entinen vela en olisi ikinä tehnyt lasta, ellen olisi ottanut noin hyvää miestä/isää puolisokseni...

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Hyvä! Pidä säkin toi sun asenne. Olet ihan oikeasti täysin ja totaalisesti persereikä ihmiseksi.

[/quote]

Kiva kun kerroit :D. Kyllä nyt harmittaa :p. Taisi osua arkaan paikkaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Hyvä, jos menee hienosti ja kaikilla on kivaa! Meillä ei mennyt ihan noin... Mieheni tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan, niin entisestä kuin nykyisestä avioliitostaan syntyneitä. Minäkin kuvittelin rakastavani mieheni aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia, kunnes saimme ensimmäisen yhteisen. Huomasin, miten väärässä olinkaan ollut! Tällaista rakkautta en ole koskaan ennen kokenut ketään muuta kohtaan ja nyt voin sanoa korkeintaan pitäväni mieheni vanhemmista lapsista. Miehen lapset olivat meillä yhden yön joka viikko (eivät ole enää, koska ovat jo niin vanhoja, että haluavat mieluummin olla kotonaan, jotta pääsevät menemään kavereidensa kanssa...). Se on niin vähän, että yhteiset lapsemme esimerkiksi vierastivat mieheni lapsia heidän kyläillessään, eivätkä ole missään vaiheessa olleet niin läheisiä kuin yhteiset lapsemme ovat toisilleen. Vanhempien lasten vierailu oli yhteisten lastemme mielestä aina tosi kurjaa, koska silloin "ei voida olla tavallisesti", vaan silloin pitää keskittyä kyläilijöihin. Silloin ei mennä kylään, ei tullut vieraita (lasten lisäksi siis) ja aina oli pöydässä vähän paremmat ruuat, koska "vietettiin laatuaikaa" vanhempien lasten kanssa, kun heitä niin harvoin näkee.
 

Mieheni suhtautumista kaikkiin lapsiinsa sivusta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se rakkaus vähintäänkin muuttuu, jollei nyt varsinaisesti hälvene. Hän puhuukin vanhemmille lapsilleen erilaisella tyylillä kuin yhteisille lapsillemme, ikään kuin hän puhuisi "vieraille". (Ja lisättäköön vielä, että aviomieheni tapasi lapsiaan yhtä usein ennen kuin me olemme edes tavanneet, hänen, ex-vaimon ja lasten yhteisestä päätöksestä, joten minä en ole ratkaisevasti vaikuttanut tilanteeseen...)

[/quote] voi hyvää päivää, en mä ainakaan ole ikinä kuvitellut rakastavani mieheni lasta yhtä paljon kuin omaa, ei, en rakasta ketään kuten omaa lastani, hänen edestään antaisin vaikka henkeni!!! MUTTA; miehen lapsi on osa perhettämme, rakastamme kaikki häntä, mikään ei muuta sitä. Ja mieheni on OIKEA MIES, hän ei olisi ottanut puolisokseen naista, joka ei tule toimeen hänen lapsensa kanssa, ja minä, entinen vela en olisi ikinä tehnyt lasta, ellen olisi ottanut noin hyvää miestä/isää puolisokseni...

[/quote]

Vela siellä ja vela täällä. Kyllä nää velat on nyt viimesintä hottia.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:24"]

Ei tämä sinun vuodatus ihan tasapainoiselta vaikuta. Mitäpä jos sitten antaisit asian olla etkä tunteilisi täällä. Jos isäsi on sinulle yhdentekevä, niin anna asian olla. Täällä nyt hehkutat, että ikinä et anteeksi anna kun on virheen tehnyt. Hähhähhää. Eiks vaan.

[/quote]

Mielestäni sinä vaikutat tasapainottamalta ja huomaan alkavaa psykoosia viestistäsi, ei tuollainen kiinnostuminen muiden elämästä ja niiden ihmissuhteista ole normaalia.

Mitä, jos antaisit asian olla ja keskittyisit omaan elämääsi? Ehkä voisit jopa hakea apua noihin ongelmiisi, suosittelen lämpimästi.

Jos muiden elämä, ja muiden perhesuhteet, olisi oikeasti sinulle yhdentekevää et hehkuttaisi täällä analyyseja muiden asioista, ja tiedäthän ettei tuollainen kiinnostuminen muiden elämästä kerro hyvästä henkisestä tasapainosta.

Kaikella hyvällä, itsesi takia, kannattaa hankkia apua ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Hyvä, jos menee hienosti ja kaikilla on kivaa! Meillä ei mennyt ihan noin... Mieheni tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan, niin entisestä kuin nykyisestä avioliitostaan syntyneitä. Minäkin kuvittelin rakastavani mieheni aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia, kunnes saimme ensimmäisen yhteisen. Huomasin, miten väärässä olinkaan ollut! Tällaista rakkautta en ole koskaan ennen kokenut ketään muuta kohtaan ja nyt voin sanoa korkeintaan pitäväni mieheni vanhemmista lapsista. Miehen lapset olivat meillä yhden yön joka viikko (eivät ole enää, koska ovat jo niin vanhoja, että haluavat mieluummin olla kotonaan, jotta pääsevät menemään kavereidensa kanssa...). Se on niin vähän, että yhteiset lapsemme esimerkiksi vierastivat mieheni lapsia heidän kyläillessään, eivätkä ole missään vaiheessa olleet niin läheisiä kuin yhteiset lapsemme ovat toisilleen. Vanhempien lasten vierailu oli yhteisten lastemme mielestä aina tosi kurjaa, koska silloin "ei voida olla tavallisesti", vaan silloin pitää keskittyä kyläilijöihin. Silloin ei mennä kylään, ei tullut vieraita (lasten lisäksi siis) ja aina oli pöydässä vähän paremmat ruuat, koska "vietettiin laatuaikaa" vanhempien lasten kanssa, kun heitä niin harvoin näkee.
 

Mieheni suhtautumista kaikkiin lapsiinsa sivusta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se rakkaus vähintäänkin muuttuu, jollei nyt varsinaisesti hälvene. Hän puhuukin vanhemmille lapsilleen erilaisella tyylillä kuin yhteisille lapsillemme, ikään kuin hän puhuisi "vieraille". (Ja lisättäköön vielä, että aviomieheni tapasi lapsiaan yhtä usein ennen kuin me olemme edes tavanneet, hänen, ex-vaimon ja lasten yhteisestä päätöksestä, joten minä en ole ratkaisevasti vaikuttanut tilanteeseen...)

[/quote] voi hyvää päivää, en mä ainakaan ole ikinä kuvitellut rakastavani mieheni lasta yhtä paljon kuin omaa, ei, en rakasta ketään kuten omaa lastani, hänen edestään antaisin vaikka henkeni!!! MUTTA; miehen lapsi on osa perhettämme, rakastamme kaikki häntä, mikään ei muuta sitä. Ja mieheni on OIKEA MIES, hän ei olisi ottanut puolisokseen naista, joka ei tule toimeen hänen lapsensa kanssa, ja minä, entinen vela en olisi ikinä tehnyt lasta, ellen olisi ottanut noin hyvää miestä/isää puolisokseni...

[/quote]

Minunkin mieheni on hyvä isä ja rakastaa lapsiaan ja ehdottomasti haluaa, että he käyvät meillä. MUTTA "käynti" ja "asuminen" on eri asia. Siitä syystä yhteiset lapsemme eivät hirveästi pidä (eivät ainakaan rakasta) miehen vanhempia lapsia ja uskon miehenikin suhtautuvan vanhempiin lapsiinsa eri tavalla, koska käyttäytyykin heidän seurassaan eri tavalla... Hekin ovat tietysti osa hänen perhettään, ei sitä kukaan ole kieltänytkään!!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:02"]Aika, siis tosi törkeä isä sun miehellä :( Mutta ymmärsin, ettei tässä ollut nyt ihan tuollaisesta tilanteesta kysymys... Mutta noin se menee, että lapsi haluaa jossain vaiheessa lähentyä ja se viimeistään on vanhemman näytön paikka. Miehesi isä oli mitä lie ajatellut kun noin vastasi, todella ikävää.

[/quote] no millaisesta tilanteesta on kysymys, jos ei ole halunnut lastaan ja lapsenlapsiaan nähdä, kun on uusi perhe ja uudet lapset.

[/quote]

No tämän miehen tilanne, jonka lapset 3 ja 5 vuotta (kun erosivat.) Mistä lapsenlapsista sä puhut?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Olen aikuinen ja tasapainoinen ihminen, ja ymmärrän etten ole mitään velkaa isälleni, jolla oli muuta tekemistä silloin, kun olin lapsi ja olisin tarvinnut häntä.

Ei muille ihmisille voi tehdä pahaa ilman, että kuvittelee siitä olevan seuraamuksia, sekin kuuluu aikuisuuteen.

[/quote]

Ei tämä sinun vuodatus ihan tasapainoiselta vaikuta. Mitäpä jos sitten antaisit asian olla etkä tunteilisi täällä. Jos isäsi on sinulle yhdentekevä, niin anna asian olla. Täällä nyt hehkutat, että ikinä et anteeksi anna kun on virheen tehnyt. Hähhähhää. Eiks vaan.

[/quote]

Niin, virheen, jolla on ollut kauaskantoiset vaikutukset tuon kirjoittajan elämään. Onko sulla ollut vanhempia ollenkaan?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:10"]

Hyvä! Pidä toi asenne! Kosto elääää. Olethan ihan oikeasti henkisestikin aikuinen?

[/quote]

Hyvä! Pidä säkin toi sun asenne. Olet ihan oikeasti täysin ja totaalisesti persereikä ihmiseksi.

[/quote]

Kiva kun kerroit :D. Kyllä nyt harmittaa :p. Taisi osua arkaan paikkaan.

[/quote]

Awww, kelläköhän osui arkaan paikkaan, kun vieläkin pitää jatkaa...

Joku lapsensa hylännyt iskä siellä itkee.

Ex vaimo ja ex-lapset. Sitä naiset yleensä haluavatkin. Lapset sopii ottaa huostaan silloin kun YH mammalla on siiderikiireitä viikonloppuna.

Parempi keskittyä siihen missä on mahdollisuuksia.