Miksi mies unohtaa lapsensa kun uusia syntyy uusikon kanssa?

Itse en arvosta pätkän vertaa sellaista miestä, joka ei panosta lapsiinsa ja ymmärrä, että lapset täytyy laittaa etusijalle elämässä. Meidän uusperhe toimii siksi hyvin, että mieheni on erittäin hyvä isä kaikille lapsilleen. Jos mies pitäisi minun kanssani saatua lasta tärkeämpänä, kuin exän kanssa saatuja lapsia, niin pitäisin miestäni todella idioottina. En myöskään käsitä sitä, miksi monet eroisät ovat lasten kanssa vain joka toinen viikonloppu. (ellei ex-muija ole sellainen vajakki, joka ei suostu enempää lapsia isälle antamaan). Se on aivan liian vähän sekä isän että lasten kannalta. Kyllä lapset tarvitsevat isää ihan yhtäpaljon (joissakin tapauksissa enemmänkin) kuin äitiä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:31"]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[/quote]

Olen kylläkin onnellisesti naimisissa, enkä ole koskaan eronnut.

Ei kaikki eroa, tee lapsia ja perustele uusperheitä vasemmalle ja oikealle, voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen, joka tekee lapsia ympäriinsä ja sitten kokee ne vain vastenmielisinä pakollisena vastuuna.

[/quote]

Uskokoon ken tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:35"]

Maksan elatusmaksut, tapaan lapsia noin kerran kuussa välimatkan takia ja lapsia kohdellaan normaalisti. Silti tuntuvat velvollisuudelta. Ja se on henkilökohtainen fiilikseni. Mitä vielä iniset.

[/quote]

Ehdotan, että kuohitset itsesi.

Olet huono isä, et osaa huolehtia ehkäisystä, olet huono elättäjä, et osaa suunnitella tulevaisuutta jne.

Olet siis miesjätettä, eikä sinulla ole mitään annettavaa geneettisesti, joten kuohinta on oikea ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:31"]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[/quote]

Olen kylläkin onnellisesti naimisissa, enkä ole koskaan eronnut.

Ei kaikki eroa, tee lapsia ja perustele uusperheitä vasemmalle ja oikealle, voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen, joka tekee lapsia ympäriinsä ja sitten kokee ne vain vastenmielisinä pakollisena vastuuna.

[/quote]

Uskokoon ken tahtoo.

[/quote]

Luulet siis oikeasti, että me, jotka pysytään naimisissa ja huolehditaan lapsistamme jotenkin hyväksymme kaltaisesi lasten hylkääjät, ja vain katkerat exät halveksivat teitä?

Ikävä uutinen sinulle, että meidänkin silmissä olet halveksittava otus.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

[/quote]

Juttu menee täällä siksi näin, että suurin osa kommentoijista on naisia.

Minä olen se paha äitipuoli eli uusperheen nyxä. Yli 20 vuotta sitten tavatessamme ja seurustellessamme mieheni teki hyvin selväksi, että pakettiin kuuluvat hänen lapsensa. Meillä meni lasten kanssa hyvin ensi hetkestä lähtien ja tuudittauduin siihen, että kaikki menee hienosti, kuten pitkään menikin. Tottakai olin exän mielestä paha äitipuoli, joka siis tässä tapauksessa ei yrittänytkään syöttää myrkkyomenoita hänen lapsilleen, vaan olla mielin kielin ja varastaa hänen lapsensa. Koskaan ei ole hyvä. Jos ei tule toimeen exän lasten kanssa, on paha ja jos tulee hyvin toimeen, on lasten aivopesijä ja omija. Tuostakin selvittiin. Toki elämäämme kuului lomien, tapaamisten ja jo sovittujen yhteisten matkojen viime hetken perumisia ja kaikenlaista kiusantekoa milloin milläkin syyllä. Sekin kestettiin.

Monen vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja aloin odottaa esikoistani. Silloin exä riehaantui. Lapset kertoivat äidin sanoneen, että tämä tarkoittaa, että isä hylkää heidät. Olin niin vihainen. Raskaana ollessani exä uhkaili minua, pani lasten mukana minulle viestejä exänsä hänelle tekemistä "pahuuksista" ja kehotti hakemaan eroa, kun vielä voin. Mielialani heittelehtivät tuon ensimmäisen raskauden aikana melkoisesti muutenkin, eivätkä nuo jutut ainakaan parantaneet sitä. Sitten alkoivat exän jutut ja "todisteet" siitä, että mieheni pettää minua milloin kenenkin kanssa, myös hänen. Tuostakin selvittiin ja meille syntyi terve lapsi, josta myös mieheni lapset pitivät. Meillä oli hetken lepoaika ja kaikki hellittelivät uutta vauvaa samalla kun pidimme huolen siitä, ettei mieheni lapset vain joudu tuntemaan minkäänlaista hylkäämistä. Tulin nopeasti uudelleen raskaaksi ja exä aloitti samat jutut uudelleen. Tällä kertaa niillä ei ollut tehoa perheemme elämään. Miehen lapset alkoivat olla murrosiässä ja siitä johtuen meno oli välillä vähän myrskyisää. Tuossa vaiheessa toinen mieheni lapsista mm. "koulutti" tenavaikäisiä lapsiani satuttamalla heitä tarkoituksellisesti. Asiasta istuttiin pitkään ja hartaasti mieheni johdolla, mutta minun tunteeni viilenivät tässä vaiheessa hänen lapsiinsa. Mielestäni heidän olisi pitänyt omin aivoin ymmärtää jo murrosiässä, ettei pieniä lapsia voi satuttaa, vaikka vaikka yllytys siihen olikin tullut heidän omalta äidiltään. Rupesin vihaamaan mieheni exää. Olin katkera ja ajattelin, että eukko voisi vähän miettiä, miten huonosti hänen asiansa olisivat olleet, jos olisinkin kohdellut hänen lapsiaan toisin kuin olin kohdellut. Tämäkin meni aikaa myöden ohitse ja elämä tasaantui.

Mieheni lapset löysivät kumppanit ja toinen perusti perheen. Tuli perhejuhlia, joissa exän kohteeksi en joutunutkaan minä kuten tavallisesti, vaan murrosikäiset lapseni. Heidän vaatteensa, hiustyylinsä, koulunkäyntinsä, kaverinsa yms. yms. En edes tiennyt, että ex tietää lapsistani niin paljon. Se tavallaan pelästyttikin. Eniten minua loukkasi se, että mieheni lapset eivät hillinneet äitiään, vaan antoivat kaiken tapahtua. Exä haukkui ja huoritteli jokaisen tilaisuuden tullen, eikä hänen käytökselleen ole pantu pistettä. Vuosikymmenten jälkeen hän jaksaa. Minä en jaksa. Olen alkanut vetäytyä. En jaksa enää käydä läpi samanlaista rumbaa kuin joskus nuorempana. Omien lasteni kanssa isä mukana olemme yrittäneet kertoa ja vastailla heidän tuskailuihinsa isin exän käytöksestä. Uskoisin, että he eivät enää tunne uhkaa hänestä. Ex on vihdoin saanut tahtonsa perille. Mieheni ei tapaa lapsenlapsiaan kovin usein, koska jälkipyykki koiranpaskoineen meidän postilaatikossa ynnä muine kiusoineen alkaa aina uudelleen ja uudelleen sellaisten tapaamisten jälkeen, joissa ex on ollut mukana. Kukaan meistä ei halua sellaista kotiinsa kohdistettuna.

Onko miehen exä sitten hullu? En uskoisi. Itse asiassa hän on mielestäni älykäs ja käyttäytyy normaalisti tietämäni mukaan kaikissa muissa suhteissa. Toivon, että kaikki tämän lukeneet miettisivät, keihin kaikkiin vaikuttaa, kun rupeaa kostamaan exälleen. Ovatko täysin syyttömät ihmiset todella kostajien mielestä ansainneet kaiken loan, mitä kostaja ympärilleen syytää.

[/quote]

Kertoisitteko, miksi tätä tekstiä pitää alapeukuttaa. En ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:00"]

Kertoisitteko, miksi tätä tekstiä pitää alapeukuttaa. En ymmärrä.

[/quote]

Ainakin itse alapeukutin, koska se oli aikamoista ininää valinnasta, jonka kirjoittaja oli itse tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:30"]

Ajatteletteko te, joilla on tuollainen mies, joka ei huolehdi lapsistaan, eikä välitä niistä, sitä millaisen tyypin kanssa olette oikeasti yhdessä?

Luuletteko, että tuollaisella tyypillä painaa hankkiutua teistä eroon, ja niistä teidän lapsista? 

Se on jo kerran hylännyt lapsensa, ja jokainen kerta on helpompi sen ekan kerran jälkeen. Tunnen joitakin tuollaisia miehiä, ja niillä on muitakin persoonallisuushäiriöisen piirteitä, joten teinä olisin todella mietteliäs millaiseen tyyppiin olette sekaantuneet...

[/quote]

Ei kyse ole siitä, etteikö mies "välittäisi" tai haluaisi "huolehtia" heistä. Mies ei asu niiden lasten kanssa, eikä elä heidän kanssaan arkea, joten hän ei pidemmän päälle tunne itseään yhtä läheiseksi etälapsian kanssa kuin niiden lasten, jotka asuvat hänen kanssaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on täysin ymmärrettävää.

[/quote]

sehän on nykyään oikeastaan valintakysymys, haluaako niiden lasten kanssa elää arkea. Mikäli et ole juoppo, narkomaani tai miuten vaan kykenemätön hoitamaan lapsiasi, niin aika helposti on nykyään järjestettävissä 50/50 käytäntö. Silloin elää lasten kanssa arkea. Toki hyvähän sitä on tekosyynä käyttää jos näkee vain jokatoinen vklp, mutta se useasti onkin valinta.

[/quote]

Uusikko on osa nykyistä arkea, ex entistä ja sama tuntuu pätevän myös lapsiin. Lisäksi arki useamman lapsen kanssa on raskasta. Miehet eivät tunnetasolla ehkä kiinny samalla tavalla lapsiin, kuin äidit. Pitävät huolta ja kantavat vastuunsa joo, mutta monesti tuntuu että paljolti velvollisuudesta. Ex liiton lapset ovat siis velvollisuus, joka miehen tulee hoitaa pitkälti itsenäisesti (uusikon ei oikeastaan voi olettaa omien lastensa lisäksi vielä toimivan aktiivisena "vanhempana" ex-liiton lapsille). Tällaisen "ylimääräisen" velvollisuuden hoitamista voi moni mies pitää raskaana ja siksi siihen käytettyä aikaa kenties pyritään minimoimaan.

Miksi sitten hankkia lapsia uusikon kanssa, jos elo jo olemassa olevien lasten kanssa on riittävän työllistävää? Ensinnäkin aika moni lapseton nainen haluaa lapsia eikä varmaan huoli miestä, joka niiden hankkimisesta kieltäytyy. Lapsia haluamaton nainen taas tuskin huolii lapsellista miestä. Ja mies taas ei kenties halua lapsellista naista. Ja kun valtaosa miehistä kuitenkin haluaa naisen rinnalleen, on jotain kompromisseja tehtävä.

[/quote]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Juuri näin. Jos muutkin äitipuolet olisi rehellisiä, niin uskaltaisivat tunnustaa, että ne miehen lapset on paketti, jotka on velvollisuus ja ne hoidetaan pois alta, kun on luvattu. Mutta helpompaa olisi, jos niitä ei olisi lainkaan. Ei toisen naisen lapsia voi rakastaa, sietää voi ja kun ei näytä lapsille tunteita, kaikki on ok.

Ja itse äitipuolena ihmettelen, miten ne ex-vaimot muka on aina niin hulluja. Miehelläni on ihan mukava ex-vaimo, kuten monella muullakin tuntemallani eronneella miehellä. Ovat vain menneet yhteen väärän ihmisen kanssa ja eronneet. Asiat voi hoitaa asiallisesti ja ei se todellakaan mene aina niin, että mies on ihana kultakimpale, joka on vahingossa nainut riivinraudan. Minun kultakimpale nai ihan mukavan naisen, mutta he olivat liian nuoria ja kasvoivat erilleen. Tullaan hyvin toimeen.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:00"]

Kertoisitteko, miksi tätä tekstiä pitää alapeukuttaa. En ymmärrä.

[/quote]

Ainakin itse alapeukutin, koska se oli aikamoista ininää valinnasta, jonka kirjoittaja oli itse tehnyt.

[/quote]

Kirjoittaja rakastui mieheen, jolla oli (ja on) lapsia ennestään. Miten se on valinta saada iäksi miehen ex omaan ja lastensa kimppuun? Kirjoituksessa ei otettu kantaa, miten uusi suhde on alkanut. Mielestäni exän käytös kuulostaa todella törkeältä, vuosikausien henkiseltä väkivallalta. Kirjoituksen alapeukuttaminen antaa ymmärtää, että exän käytöstä pidetään hyväksyttävää. Pelottavaa, jos noin moni olisi valmis toimimaan samoin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:29"]

. Ei toisen naisen lapsia voi rakastaa, sietää voi ja kun ei näytä lapsille tunteita, kaikki on ok.

[/quote]

Vaistoatko sä, jos joku ei pidä susta?

Niin ne lapsetkin vaistoaa, enkä ymmärrä minkä takia niiden elämään pitää ängetä aiheuttamaan niille pahaa oloa jonkun mulkun saamisen takia?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:38"]

Kirjoittaja rakastui mieheen, jolla oli (ja on) lapsia ennestään. 

[/quote]

Luulisin yksinkertaisemmankin ihmisen tajuavan, ettei sitä rakastuta ja mennä yhteen ilman harkintaa.

Se mies on paketti menneisyyden kanssa, ja sen joutuu hyväksymään, ja punnitsemaan mahdolliset riskit, jos haluaa sen kanssa olla yhdessä.

Eli aika yksinkertainen täytyy olla, jos hups vähän rakastuu, eikä yhtään mieti mitä se tarkoittaa, mitä siitä seuraa, kannattaako se jne.

Tuo se on ongelmana noissa uusperheissä, harkintakyvyttömät ihmiset vaan koheltaa ympäriinsä ja kuvittelee, että asiat maagisesti järjestyy jotenkin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:30"]

Ajatteletteko te, joilla on tuollainen mies, joka ei huolehdi lapsistaan, eikä välitä niistä, sitä millaisen tyypin kanssa olette oikeasti yhdessä?

Luuletteko, että tuollaisella tyypillä painaa hankkiutua teistä eroon, ja niistä teidän lapsista? 

Se on jo kerran hylännyt lapsensa, ja jokainen kerta on helpompi sen ekan kerran jälkeen. Tunnen joitakin tuollaisia miehiä, ja niillä on muitakin persoonallisuushäiriöisen piirteitä, joten teinä olisin todella mietteliäs millaiseen tyyppiin olette sekaantuneet...

[/quote]

Ei kyse ole siitä, etteikö mies "välittäisi" tai haluaisi "huolehtia" heistä. Mies ei asu niiden lasten kanssa, eikä elä heidän kanssaan arkea, joten hän ei pidemmän päälle tunne itseään yhtä läheiseksi etälapsian kanssa kuin niiden lasten, jotka asuvat hänen kanssaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on täysin ymmärrettävää.

[/quote]

sehän on nykyään oikeastaan valintakysymys, haluaako niiden lasten kanssa elää arkea. Mikäli et ole juoppo, narkomaani tai miuten vaan kykenemätön hoitamaan lapsiasi, niin aika helposti on nykyään järjestettävissä 50/50 käytäntö. Silloin elää lasten kanssa arkea. Toki hyvähän sitä on tekosyynä käyttää jos näkee vain jokatoinen vklp, mutta se useasti onkin valinta.

[/quote]

Uusikko on osa nykyistä arkea, ex entistä ja sama tuntuu pätevän myös lapsiin. Lisäksi arki useamman lapsen kanssa on raskasta. Miehet eivät tunnetasolla ehkä kiinny samalla tavalla lapsiin, kuin äidit. Pitävät huolta ja kantavat vastuunsa joo, mutta monesti tuntuu että paljolti velvollisuudesta. Ex liiton lapset ovat siis velvollisuus, joka miehen tulee hoitaa pitkälti itsenäisesti (uusikon ei oikeastaan voi olettaa omien lastensa lisäksi vielä toimivan aktiivisena "vanhempana" ex-liiton lapsille). Tällaisen "ylimääräisen" velvollisuuden hoitamista voi moni mies pitää raskaana ja siksi siihen käytettyä aikaa kenties pyritään minimoimaan.

Miksi sitten hankkia lapsia uusikon kanssa, jos elo jo olemassa olevien lasten kanssa on riittävän työllistävää? Ensinnäkin aika moni lapseton nainen haluaa lapsia eikä varmaan huoli miestä, joka niiden hankkimisesta kieltäytyy. Lapsia haluamaton nainen taas tuskin huolii lapsellista miestä. Ja mies taas ei kenties halua lapsellista naista. Ja kun valtaosa miehistä kuitenkin haluaa naisen rinnalleen, on jotain kompromisseja tehtävä.

[/quote]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Juuri näin. Jos muutkin äitipuolet olisi rehellisiä, niin uskaltaisivat tunnustaa, että ne miehen lapset on paketti, jotka on velvollisuus ja ne hoidetaan pois alta, kun on luvattu. Mutta helpompaa olisi, jos niitä ei olisi lainkaan. Ei toisen naisen lapsia voi rakastaa, sietää voi ja kun ei näytä lapsille tunteita, kaikki on ok.

Ja itse äitipuolena ihmettelen, miten ne ex-vaimot muka on aina niin hulluja. Miehelläni on ihan mukava ex-vaimo, kuten monella muullakin tuntemallani eronneella miehellä. Ovat vain menneet yhteen väärän ihmisen kanssa ja eronneet. Asiat voi hoitaa asiallisesti ja ei se todellakaan mene aina niin, että mies on ihana kultakimpale, joka on vahingossa nainut riivinraudan. Minun kultakimpale nai ihan mukavan naisen, mutta he olivat liian nuoria ja kasvoivat erilleen. Tullaan hyvin toimeen.

[/quote]

Asiaa. Ikäväkseni joudun tunnustamaan, etten minäkään rakasta mieheni lasta. Silti pitäisin tosi pahana, jos mieheni ei häntä rakastaisi.

Kieltämättä se vaikeuttaa sekä tunnesiteen syntymistä että perhearjen "normaaliutta", että esimurrosikäinen on luonamme vain viikonloppuisin. Jotenkin en osaa vaatia häneltä samoja asioita,esim. kotiaskareisiin osallistumista, mitä vaatisin omilta lapsiltani, jos he olisivat sen ikäisiä. Mm. tämä osaltaan aiheuttaa sen, ettei tyttö tunnu ikään kuin oikeasti perheemme jäseneltä, vaan joltain vierailevalta tähdeltä. Mainittakoon, että hänellä on meillä oma huone, kun taas minun ja mieheni kaksi huomattavasti nuorempaa lasta, nukkuvat meidän makuuhuoneessamme.

Mieheni ja exänsä olivat eronneet kaksi vuotta ennen kuin tapasin mieheni. Olenko huono nainen, että otin miehen, jolla on menneisyys? Onneksi miehen exän kanssa on mennyt kohtuu hyvin, kaipa hän ymmärtää, että miehelläkin on oikeus jatkaa elämäänsä - tietenkin niin, että ensimmäinen lapsi matkaa mukana elämän käänteissä.

Mustasukkainen äitipuoli savusti mut rankalla tavalla perhestä(än). Isä valitsi yhteisen lapsen ja luopui minusta. Väsyi kai ja luovutti tykistökeskityksessä. Sossutkin tuki "perheen" koossapysymistä ja parisuhdetta(=äitipuolta ja hänen tarpeitaan), se kun on perheen koossapitävä voima.

Ikinä en toivu siitä koettelemuksesta. Isän valinta repi sydämeni irti, enkä osaa sanoa mitä tunnen häntä kohtaan kaikkien niiden pienten kieroilujen, petosten ja sumutusten jälkeen, minkä kohteeksi ja keskelle jouduin. Väkivaltainen äitipuoleni voisi puolestani päästää päiviltä ihan vaan yleismaailmallisen ilmapiirin parantamiseksi. Tuommoiset ihmiset on kaikkea muuta mitä antavat ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:31"]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[/quote]

Olen kylläkin onnellisesti naimisissa, enkä ole koskaan eronnut.

Ei kaikki eroa, tee lapsia ja perustele uusperheitä vasemmalle ja oikealle, voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen, joka tekee lapsia ympäriinsä ja sitten kokee ne vain vastenmielisinä pakollisena vastuuna.

[/quote]

Eli olet juuri tuollainen mistään mitään ymmärtämätön..., jolla on vaan vahva ydinperheellisen mielipide siitä, minkälaisia tuntoja uusperheessä PITÄISI olla.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:31"]

Rauhoitus nyt jo katkera ex.

[/quote]

Olen kylläkin onnellisesti naimisissa, enkä ole koskaan eronnut.

Ei kaikki eroa, tee lapsia ja perustele uusperheitä vasemmalle ja oikealle, voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen, joka tekee lapsia ympäriinsä ja sitten kokee ne vain vastenmielisinä pakollisena vastuuna.

[/quote]

Eli olet juuri tuollainen mistään mitään ymmärtämätön..., jolla on vaan vahva ydinperheellisen mielipide siitä, minkälaisia tuntoja uusperheessä PITÄISI olla.

[/quote]

Niin, tai sitten kyseessä on uusperheen lapsi, joka on päättänyt olla toistamatta vanhempiensa virheitä.

Jyrkimmin uusperheilyyn suhtautuu ne, jotka on joutuneet sellaisessa kasvamaan, mieti minkä takia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:30"]

Ajatteletteko te, joilla on tuollainen mies, joka ei huolehdi lapsistaan, eikä välitä niistä, sitä millaisen tyypin kanssa olette oikeasti yhdessä?

Luuletteko, että tuollaisella tyypillä painaa hankkiutua teistä eroon, ja niistä teidän lapsista? 

Se on jo kerran hylännyt lapsensa, ja jokainen kerta on helpompi sen ekan kerran jälkeen. Tunnen joitakin tuollaisia miehiä, ja niillä on muitakin persoonallisuushäiriöisen piirteitä, joten teinä olisin todella mietteliäs millaiseen tyyppiin olette sekaantuneet...

[/quote]

Ei kyse ole siitä, etteikö mies "välittäisi" tai haluaisi "huolehtia" heistä. Mies ei asu niiden lasten kanssa, eikä elä heidän kanssaan arkea, joten hän ei pidemmän päälle tunne itseään yhtä läheiseksi etälapsian kanssa kuin niiden lasten, jotka asuvat hänen kanssaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on täysin ymmärrettävää.

[/quote]

sehän on nykyään oikeastaan valintakysymys, haluaako niiden lasten kanssa elää arkea. Mikäli et ole juoppo, narkomaani tai miuten vaan kykenemätön hoitamaan lapsiasi, niin aika helposti on nykyään järjestettävissä 50/50 käytäntö. Silloin elää lasten kanssa arkea. Toki hyvähän sitä on tekosyynä käyttää jos näkee vain jokatoinen vklp, mutta se useasti onkin valinta.

[/quote]

Uusikko on osa nykyistä arkea, ex entistä ja sama tuntuu pätevän myös lapsiin. Lisäksi arki useamman lapsen kanssa on raskasta. Miehet eivät tunnetasolla ehkä kiinny samalla tavalla lapsiin, kuin äidit. Pitävät huolta ja kantavat vastuunsa joo, mutta monesti tuntuu että paljolti velvollisuudesta. Ex liiton lapset ovat siis velvollisuus, joka miehen tulee hoitaa pitkälti itsenäisesti (uusikon ei oikeastaan voi olettaa omien lastensa lisäksi vielä toimivan aktiivisena "vanhempana" ex-liiton lapsille). Tällaisen "ylimääräisen" velvollisuuden hoitamista voi moni mies pitää raskaana ja siksi siihen käytettyä aikaa kenties pyritään minimoimaan.

Miksi sitten hankkia lapsia uusikon kanssa, jos elo jo olemassa olevien lasten kanssa on riittävän työllistävää? Ensinnäkin aika moni lapseton nainen haluaa lapsia eikä varmaan huoli miestä, joka niiden hankkimisesta kieltäytyy. Lapsia haluamaton nainen taas tuskin huolii lapsellista miestä. Ja mies taas ei kenties halua lapsellista naista. Ja kun valtaosa miehistä kuitenkin haluaa naisen rinnalleen, on jotain kompromisseja tehtävä.

[/quote]

Tunnen juurikin noin, että entisen liiton lapset ovat velvollisuus. Ja hoidan kyllä sen velvollisuuden, mutta helpompaa olisi ilman.

[/quote]

Juuri näin. Jos muutkin äitipuolet olisi rehellisiä, niin uskaltaisivat tunnustaa, että ne miehen lapset on paketti, jotka on velvollisuus ja ne hoidetaan pois alta, kun on luvattu. Mutta helpompaa olisi, jos niitä ei olisi lainkaan. Ei toisen naisen lapsia voi rakastaa, sietää voi ja kun ei näytä lapsille tunteita, kaikki on ok.

Ja itse äitipuolena ihmettelen, miten ne ex-vaimot muka on aina niin hulluja. Miehelläni on ihan mukava ex-vaimo, kuten monella muullakin tuntemallani eronneella miehellä. Ovat vain menneet yhteen väärän ihmisen kanssa ja eronneet. Asiat voi hoitaa asiallisesti ja ei se todellakaan mene aina niin, että mies on ihana kultakimpale, joka on vahingossa nainut riivinraudan. Minun kultakimpale nai ihan mukavan naisen, mutta he olivat liian nuoria ja kasvoivat erilleen. Tullaan hyvin toimeen.

[/quote]

Asiaa. Ikäväkseni joudun tunnustamaan, etten minäkään rakasta mieheni lasta. Silti pitäisin tosi pahana, jos mieheni ei häntä rakastaisi.

Kieltämättä se vaikeuttaa sekä tunnesiteen syntymistä että perhearjen "normaaliutta", että esimurrosikäinen on luonamme vain viikonloppuisin. Jotenkin en osaa vaatia häneltä samoja asioita,esim. kotiaskareisiin osallistumista, mitä vaatisin omilta lapsiltani, jos he olisivat sen ikäisiä. Mm. tämä osaltaan aiheuttaa sen, ettei tyttö tunnu ikään kuin oikeasti perheemme jäseneltä, vaan joltain vierailevalta tähdeltä. Mainittakoon, että hänellä on meillä oma huone, kun taas minun ja mieheni kaksi huomattavasti nuorempaa lasta, nukkuvat meidän makuuhuoneessamme.

Mieheni ja exänsä olivat eronneet kaksi vuotta ennen kuin tapasin mieheni. Olenko huono nainen, että otin miehen, jolla on menneisyys? Onneksi miehen exän kanssa on mennyt kohtuu hyvin, kaipa hän ymmärtää, että miehelläkin on oikeus jatkaa elämäänsä - tietenkin niin, että ensimmäinen lapsi matkaa mukana elämän käänteissä.

[/quote]

Hyvin samat fiilikset täällä, jotenkin lohduttavaa etten ole ihan yksin niiden kanssa. 

Ja sille kirjoittajalle, joka on vuosikaupalla kärsinyt miehen exän terrorisoinnista toivotan kovasti voimia. Moni ei oikeasti olisi jaksanut noin pitkään. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:53"]

Hyi vittu miten oksettavaa porukkaa täällä on!!!! :( Itse olen äitipuoli, mies oli eronnut 1,5v ennenkuin tavattiin (naisen tahdosta, oli akka ruennut vehtaamaan miehen työkaverin kanssa).. Miehen lapsi on osa meidän perhettä, rakastamme kaikki häntä, niin isänsä, minä, kuin siskonsa( tai sisarpuolensa) kukaan ei ole häntä unohtanut, hylännyt tai muutakaan. Juuri tänään istuin sohvalla molemmat lapset sylissä ja katsottiin tartu mikkiin ja laulettiin yhdessä, nautitttiin kaikki olosta..

[/quote]

No aivan mahtavaa! Kiva, jos jollakulla toimii noin! Valitettavasti usein se ei onnistu aivan noin...

[/quote]

Hyvä, jos menee hienosti ja kaikilla on kivaa! Meillä ei mennyt ihan noin... Mieheni tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan, niin entisestä kuin nykyisestä avioliitostaan syntyneitä. Minäkin kuvittelin rakastavani mieheni aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia, kunnes saimme ensimmäisen yhteisen. Huomasin, miten väärässä olinkaan ollut! Tällaista rakkautta en ole koskaan ennen kokenut ketään muuta kohtaan ja nyt voin sanoa korkeintaan pitäväni mieheni vanhemmista lapsista. Miehen lapset olivat meillä yhden yön joka viikko (eivät ole enää, koska ovat jo niin vanhoja, että haluavat mieluummin olla kotonaan, jotta pääsevät menemään kavereidensa kanssa...). Se on niin vähän, että yhteiset lapsemme esimerkiksi vierastivat mieheni lapsia heidän kyläillessään, eivätkä ole missään vaiheessa olleet niin läheisiä kuin yhteiset lapsemme ovat toisilleen. Vanhempien lasten vierailu oli yhteisten lastemme mielestä aina tosi kurjaa, koska silloin "ei voida olla tavallisesti", vaan silloin pitää keskittyä kyläilijöihin. Silloin ei mennä kylään, ei tullut vieraita (lasten lisäksi siis) ja aina oli pöydässä vähän paremmat ruuat, koska "vietettiin laatuaikaa" vanhempien lasten kanssa, kun heitä niin harvoin näkee.
 

Mieheni suhtautumista kaikkiin lapsiinsa sivusta seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se rakkaus vähintäänkin muuttuu, jollei nyt varsinaisesti hälvene. Hän puhuukin vanhemmille lapsilleen erilaisella tyylillä kuin yhteisille lapsillemme, ikään kuin hän puhuisi "vieraille". (Ja lisättäköön vielä, että aviomieheni tapasi lapsiaan yhtä usein ennen kuin me olemme edes tavanneet, hänen, ex-vaimon ja lasten yhteisestä päätöksestä, joten minä en ole ratkaisevasti vaikuttanut tilanteeseen...)

[/quote] voi hyvää päivää, en mä ainakaan ole ikinä kuvitellut rakastavani mieheni lasta yhtä paljon kuin omaa, ei, en rakasta ketään kuten omaa lastani, hänen edestään antaisin vaikka henkeni!!! MUTTA; miehen lapsi on osa perhettämme, rakastamme kaikki häntä, mikään ei muuta sitä. Ja mieheni on OIKEA MIES, hän ei olisi ottanut puolisokseen naista, joka ei tule toimeen hänen lapsensa kanssa, ja minä, entinen vela en olisi ikinä tehnyt lasta, ellen olisi ottanut noin hyvää miestä/isää puolisokseni...

[/quote]

Minunkin mieheni on hyvä isä ja rakastaa lapsiaan ja ehdottomasti haluaa, että he käyvät meillä. MUTTA "käynti" ja "asuminen" on eri asia. Siitä syystä yhteiset lapsemme eivät hirveästi pidä (eivät ainakaan rakasta) miehen vanhempia lapsia ja uskon miehenikin suhtautuvan vanhempiin lapsiinsa eri tavalla, koska käyttäytyykin heidän seurassaan eri tavalla... Hekin ovat tietysti osa hänen perhettään, ei sitä kukaan ole kieltänytkään!!

[/quote] No jo tuo sinun kommenttisi "ovat osa HÄNEN perhettään" kertoo kaiken tarvittavan.. Meillä mies käyttäytyy ihan samallalailla poikansa, kuin yhteisen lapsemme kanssa. Lapset rakastavat toisiaan kuten yhdessä asuvat sisarukset. Enkä kyllä voi lakata ihmettelemästä tota "vierailijoita" joiden vuoksi koko muu normaali elämä pistettiin hyllylle.. :O Meillä miehen lapsi sulautuu arkeen ihan sulavasti, kaikkea tehdään kuten ennenkin, lapsi osallistuu kotitöihin ihan samoin kuin yhteinen lapsikin jne. Meillä siis lapsi on ihan oikeasti osa perhettämme ja rakas meille kaikille, samaa ei todellakaan voi sanoa teistä.. :/

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 11:16"]

KOvin paljon on selittelyä sille, miksi miehen, eikä itsenkään, tarvitsisi kantaa vastuuta. Asia on kuitenkin niin, ettei ole yhtään hyvää selitystä sille, miksi ei huolehdi lapsista. Jotta lapset voivat olla lapsia, aikuisen pitää kyetä olemaan vanhempi. Ja tuo on aivan potaskaa ettei mies kiinny tunnetasolla lapsiinsa. Miksi ihmeessä esim. mun exä haluaa olla lastensa kanssa, matkustaa, ostaa heille kaikenlaista jne? Velvollisuudesta?  Hän ei ole yhtä taitava tunnetason asioita ilmaisemaan kuin minä, mutta se ei estä häntä rakastamasta lapsiaan. Eikä estä hänen uusperheensäkään. Enkä minä, se hirveä exä joka pilaa kaiken.

[/quote]

Ok, korjaan: KAIKKI miehet eivät ehkä...

Syyllisyydentunnosta? Ei vaiskaan. ;)

Näitä uusperhekeskusteluja on kyllä jännä seurata. Ihan asiallisetkin kommentit niistä miehen etääntymisen syistä lytätään totaalisesti ja niiden esittäjät leimataan joko ilkeiksi äitipuoliksi tai asiasta mitään ymmärtämättömiksi pskanjauhajiksi. Ilmeisesti av-mamma hyväksyy äitipuoleksi vain sellaisen, jonka mielestä täällä on "vitun oksettavaa porukkaa" ja joka tykkää katsoa lasten kanssa sohvalla laatuviihdettä. 

[/quote]

meillä myös toimii uusperhe hyvin. Yhteensä 4 lasta.

-se joka kirjoitti 50/50 järjestelyistä