Miksi mies unohtaa lapsensa kun uusia syntyy uusikon kanssa?
Mistä johtuu, että mies unohtaa lapsensa, kun uusia syntyy uuden puolison kanssa??? kysyn vain.
Kommentit (157)
Kaikki miehet vaan eivät ole järkeviä.
Joka toinen viikonloppu ei vaan ole tarpeeksi. Ei ne lapset tunnu enää omilta. Panostan niihin lapsiin, jotka asuvat minun luona.
Varmaan siksi, koska uusioperhekuviot on liian hankalia. Yleensä ex rupeaa hankalaksi, kun miehellä uusi perhe ja lapsi. Näitä edellisen liiton lapsia pitäisi palvoa ja pitäisi saada erityiskohtelua. Ja se ei ainakaan meidän perheessä toiminut. Ex rupesi hankalaksi ja lapset käyttäytyivät törkeästi varmaankin exän tsemppaamina. Nyt edellisen liiton lapset eivät enää käy meillä säännöllisesti. Ja kaikki on rauhallisempaa.
Ot, on kyllä surullista niiden ns alkuperäisten lasten puolesta, etenkin, jos he itse haluaisivat pysyä isän elämässä mukana! Kaikkihan eivät edes halua, silloin se ei mua sureta niinkään.
Ihan ydinperheissäkin se uusin saa eniten huomiota, ehkä haurautensa vuoksi.Meillä miehen lapset eivät tunnu perheenjäseniltä, ehkä siksi kun käyvät vain viikonloppuisin jos sitäkään.Ehkä miehestä tuntuu samalta.
On aika vaikeaa osallistua sen esikoisen elämään ilman että pomppaa ex-puolison tontille. Jos kukaan ei kerro milloin on koulussa kevätjuhla, niin miten sinne voi osallistua? Miten pitäisi huomauttaa siitä että ex-puoliso pukee lapsen aina liian pieniin vaatteisiin, eihän heidän arkielämä minulle kuulu..
Tottakai lapsen elämässä voi olla mukana monella tapaa. Itse pyrin soittelemaan ja juttelemaan niitä näitä se on helppoa nyt kun lapsella on oma puhelin. Mutta olisi se "uusia lapsia" kohtaan väärin jos antaisin esikoiselle yhtä paljon aikaa kuin heille, siis heille jotka asuvat kanssani ja joiden kanssa vietän arkea.
Ehkä AP voisi vähän avata tuota tilannetta..
Mies pitää lastaan vieraana. Ei ole tunnesidettä sillä tavoin, kun yhteinen elämä puuttuu kokonaan ja on alusta asti ollut etäisä. Miehen perhe ollaan me. Toki edellisen suhteen lapsikin siihen kuuluu, mutta enemmän velvollisuudesta kuin rakkaudesta. Ei pohjimmiltaan juuri ajattele lasta. Epäilen, että useimpina päivinä ei muista edes lapsen olemassaoloa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:42"]
On aika vaikeaa osallistua sen esikoisen elämään ilman että pomppaa ex-puolison tontille. Jos kukaan ei kerro milloin on koulussa kevätjuhla, niin miten sinne voi osallistua? Miten pitäisi huomauttaa siitä että ex-puoliso pukee lapsen aina liian pieniin vaatteisiin, eihän heidän arkielämä minulle kuulu..
Tottakai lapsen elämässä voi olla mukana monella tapaa. Itse pyrin soittelemaan ja juttelemaan niitä näitä se on helppoa nyt kun lapsella on oma puhelin. Mutta olisi se "uusia lapsia" kohtaan väärin jos antaisin esikoiselle yhtä paljon aikaa kuin heille, siis heille jotka asuvat kanssani ja joiden kanssa vietän arkea.
Ehkä AP voisi vähän avata tuota tilannetta..
[/quote]
Meillä on wilma käytössä, molemmat vanhemmat tietävät, mitä ja milloin koulussa mitään tapahtuu, toisaalta, jos kerran voi soittaa, niin kait sitä voi kysyä, jos ei viitsi muuten tarkistaa? Kyllä kaikesta vaan pitää voida puhua...
Niinhän useat eläinlajitkin toimivat luonnossa. Uros saattaa jopa tappaa uusikkonsa poikaset ennekuin käy uusia työstämään.
Tämä on vain luonnollista, aivan kuten se ettei nainen kelpuuta mitään hiirimies-vajakkia muksujensa isäksi.
Kestä kurja ruumis, kirkkaamman kruunun saat.
Meillä mies kaipaa lapsiaan jatkuvasti kun ovat äidillään. Ovat meillä kyllä lähes puolet ajasta, mutta ikävä on kova. Ex on hankala ja tekee jarkuvasti kiusaa, kun mies esim koittaa soittaa lapsen puhelimeen, ex länttää luurin korvaan ja sulkee koko puhelimen. Lisäksi lapset eivät edes äiti päivinään ole juurikaan äidillään, vaan mummolassa (myös viikolla kun on koulua ja päiväkoti). Lapset ovat varmaankin hämmentyneitä kun ei äitiä paljon näy. Mies on ehdottanut, että lapset olisivat ennemmin sitten enemmän meillä, mutta tahtoo tehdä kiusaa eikä suostu..huoh.. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: mies rakastaa vanhempia lapsia ihan yhtä paljon, eivät uudet voi korvata, kaikki yhtä tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:10"]Meillä mies kaipaa lapsiaan jatkuvasti kun ovat äidillään. Ovat meillä kyllä lähes puolet ajasta, mutta ikävä on kova. Ex on hankala ja tekee jarkuvasti kiusaa, kun mies esim koittaa soittaa lapsen puhelimeen, ex länttää luurin korvaan ja sulkee koko puhelimen. Lisäksi lapset eivät edes äiti päivinään ole juurikaan äidillään, vaan mummolassa (myös viikolla kun on koulua ja päiväkoti). Lapset ovat varmaankin hämmentyneitä kun ei äitiä paljon näy. Mies on ehdottanut, että lapset olisivat ennemmin sitten enemmän meillä, mutta tahtoo tehdä kiusaa eikä suostu..huoh.. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: mies rakastaa vanhempia lapsia ihan yhtä paljon, eivät uudet voi korvata, kaikki yhtä tärkeitä.
[/quote]
Kyllä se rakkaus niitä ekan liiton lapsia kohtaan tuntuu hiipuvan ja ihan ymmärrettävää sinänsä. Ei ne ole tunnetasolla meidän omaa perhettä ja porukkaa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:10"]Meillä mies kaipaa lapsiaan jatkuvasti kun ovat äidillään. Ovat meillä kyllä lähes puolet ajasta, mutta ikävä on kova. Ex on hankala ja tekee jarkuvasti kiusaa, kun mies esim koittaa soittaa lapsen puhelimeen, ex länttää luurin korvaan ja sulkee koko puhelimen. Lisäksi lapset eivät edes äiti päivinään ole juurikaan äidillään, vaan mummolassa (myös viikolla kun on koulua ja päiväkoti). Lapset ovat varmaankin hämmentyneitä kun ei äitiä paljon näy. Mies on ehdottanut, että lapset olisivat ennemmin sitten enemmän meillä, mutta tahtoo tehdä kiusaa eikä suostu..huoh.. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: mies rakastaa vanhempia lapsia ihan yhtä paljon, eivät uudet voi korvata, kaikki yhtä tärkeitä.
[/quote]
Kyllä se rakkaus niitä ekan liiton lapsia kohtaan tuntuu hiipuvan ja ihan ymmärrettävää sinänsä. Ei ne ole tunnetasolla meidän omaa perhettä ja porukkaa.
[/quote]
Se on sääli :/ voisiko se osittain johtua siitäkin, kun lähi perheessä saattaa olla erilaiset kasvatus metodit, jolloinka saattaa lasten persoonnalisuus ja tavat muokkaantua enemmän lähivanhemman mukaan?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:00"]Mies pitää lastaan vieraana. Ei ole tunnesidettä sillä tavoin, kun yhteinen elämä puuttuu kokonaan ja on alusta asti ollut etäisä. Miehen perhe ollaan me. Toki edellisen suhteen lapsikin siihen kuuluu, mutta enemmän velvollisuudesta kuin rakkaudesta. Ei pohjimmiltaan juuri ajattele lasta. Epäilen, että useimpina päivinä ei muista edes lapsen olemassaoloa.
[/quote]
Näin se usein käytännössä menee, se arki ja läheisyys ja rakkaus tekee vanhemman ei biologia. Usein läsnäoleva isä-tai äitipuoli on lapselle läheisempi kuin etävanhempi. Etälapsia pitää tavata että kulissit pysyy pystyssä sukulaisten takia ei sen takia että oikeasti haluaisi tavata ex-lapsia.
Onko uusikko ainainen niin kuin kakkonen, uusikko, uusi tyttöystävä? Jos on kerran tehnyt lapsen toisen kanssa niin sen jälkeen tullut puoliso, jopa vaimo on siis aina uusikko...
typerä nimitys.
Ohhoh! Voi minua pientä raukkaa kun kamala exä estää ja saatan mennä hänen tontilleen ja johan ne tunteetkin alkavat hiipua ja helpompaa on sitä lähilasta rakastaa jne. Oletteko jumakauta kuulleet VANHEMMUUDESTA????? Se on ihan henkilökohtaisen yksipuolista ja sen toteutumisesta on 100% vastuussa itse. Myötä-sekä vastamäessä. KOvin on heikkolahjaista porukkaa näiden selitysten perusteella. Ei se tunnesuhde mihinkään heikkene kun siitä pitää ITSE huolta. Ei ole lapsen tehtävä, vielä vähemmän exän. Oksettavia lusmuja:(
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:47"]
Onko uusikko ainainen niin kuin kakkonen, uusikko, uusi tyttöystävä? Jos on kerran tehnyt lapsen toisen kanssa niin sen jälkeen tullut puoliso, jopa vaimo on siis aina uusikko...
typerä nimitys.
[/quote]
Typeriä näyttävät olevan ihmisetkin,
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:58"]Ohhoh! Voi minua pientä raukkaa kun kamala exä estää ja saatan mennä hänen tontilleen ja johan ne tunteetkin alkavat hiipua ja helpompaa on sitä lähilasta rakastaa jne. Oletteko jumakauta kuulleet VANHEMMUUDESTA????? Se on ihan henkilökohtaisen yksipuolista ja sen toteutumisesta on 100% vastuussa itse. Myötä-sekä vastamäessä. KOvin on heikkolahjaista porukkaa näiden selitysten perusteella. Ei se tunnesuhde mihinkään heikkene kun siitä pitää ITSE huolta. Ei ole lapsen tehtävä, vielä vähemmän exän. Oksettavia lusmuja:(
[/quote]
Tärkeämpiä uudet lapset on. Niin se vaan on. Oli sitten moraalisesti oikein tai väärin. Noihin ekan liiton lapsiin liittyy ikävä kyllä aina exä. Ja kun niitä näkee harvemmin ja aina on jotain pielessä kun nähdään, ei oikeastaan ole ikävä. En toki sitä ikinä ääneen sanoisi. Hiukan kulissien pitämistä Niinkuin joku aiemmin mainitsi.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:48"]
Joka toinen viikonloppu ei vaan ole tarpeeksi. Ei ne lapset tunnu enää omilta. Panostan niihin lapsiin, jotka asuvat minun luona.
[/quote]
Törkeä kommentti. Ajattelisit vähän niitä lapsiasi! Ei ole varmaan heidän vikansa, ettet saa nähdä heitä tarpeeksesi? Kunnon vanhempi tekisi pienestäkin ajasta juhlaa.
Siksi, että katkera ex omii lapset itselleen, ei päästä heitä isän ja uuden vaimon kotiin rukoilemallakaan. Ei varsinkaan jouluna, juhlapäivinä lomina - ainoastaan silloin kun ex tahtóo itse lomailla. Vähitellen vuosien kuluessa lapset käyvät hiukan vieraiksi ja toisaalta itseään joutuu kovettamaankin, että selviäisi välimatkasta ja ikävästä.
Ex lähettää lapset sitten yhtäkkiä asumaan isän luokse, kun he alkavat olla engelmaisia teinejä tai nuoria ja tälle exällekin on löytynyt uusi puoliso ja tämän kanssa lapsia. Yhtäkkiä se uusi perhe onkin rouvalle tärkein, kun isoksi kasvaneet lapset lakkaavat olemasta suloisia näyttelyesineitä sukujouluissa.
Näin meillä näyttää menneen. Ei se noikeasti lakkaa, mutta vähitellen miehelle iskee tappiomieliala ja luovuttaminen.