Masennuslääkkeitä käyttävät: Miltä teistä tuntuu keskustelu

Minulla yleisimmin käytety SSRI-lääkkeet eivät toimineet lainkaan. Ainoa vaikutus oli, ettei orgasmia saanut millään konstilla, edes omin päin. Valmiste vaihdettiin sitten aivan toisenlaiseen, ja se kyllä on tepsinyt. Ensinnäkin vuorokausirytmini on normalisoitunut, unen tarve normalisoitunut ja ihan vähän jaksamistakin on tullut lisää. Näistä pillereistä en ihan heti halua luopua eikä onneksi ole tarvettakaan. Valitettavasti vaan yleislääkärit määräävät aina sitä samaa ja tuttua cipralexia tms kaikille, eivätkä tiedä vaihtoehdoista.

Minusta ne tekivät täyden zombien (siis sitalopraami). Ennen vilkkaasta ja temperamenttisestä naisesta tuli elävä kuollut. Toki pystyin käymään töissä jne, mutta olin kuin sumussa koko ajan. Uni ja valve sekoittuivat. 

Käy sääliksi nämä, jotka eivät suostu uskomaan että...

..elintavoilla ei paranneta henkisiä sairauksia

..keskusteluapu ei paranna persoonallisuushäiriötä

..potilaat eivät muka itse huomaa, auttaako lääke heitä vai ei

t. ketjun alkupäästä epävakaa

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:58"]

Käy sääliksi nämä, jotka eivät suostu uskomaan että...

..elintavoilla ei paranneta henkisiä sairauksia

..keskusteluapu ei paranna persoonallisuushäiriötä

..potilaat eivät muka itse huomaa, auttaako lääke heitä vai ei

t. ketjun alkupäästä epävakaa

[/quote]

Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Ihmisillä tuntuu olevan luulo, että masennus on seuraus huonoista elämäntavoista ja liikunta, laihdutus ja mikälie positiivinen ajattelu korjaavat heidät normaaliksi.

Aivan kuin kaikki masentuneet olisivat niin tyhmiä, että elävät tieten tahtoen monella lailla epäterveellistä elämää, joka saa heidät masentuneeksi.

[/quote]

Allekirjoitan ihan täysin. Syön terveellisesti ja monipuolisesti, talviaikaan otan myös d-vitamiinia ja lisäksi harrastan liikuntaa. Silti mieli on matala, ahdistaa ja ajattelen toisinaan myös itsemurhaa. Toisaalta olen kyllä joskus elänyt epäterveellisemmin ja voinut vielä huonommin, mutta elämäntapojen muuttaminen ja niiden ylläpitäminen on ollut todella raskasta, ja energiaa niille on löytynyt ainoastaan siksi, että en ole töissä. Oravanpyörään hypätessä väistämättä olisin niin uupunut,että söisin pelkkiä eineksiä enkä liikkuisi yhtään vapaa-ajalla.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:58"]

Käy sääliksi nämä, jotka eivät suostu uskomaan että...

..elintavoilla ei paranneta henkisiä sairauksia

..keskusteluapu ei paranna persoonallisuushäiriötä

..potilaat eivät muka itse huomaa, auttaako lääke heitä vai ei

t. ketjun alkupäästä epävakaa

[/quote]

Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Ihmisillä tuntuu olevan luulo, että masennus on seuraus huonoista elämäntavoista ja liikunta, laihdutus ja mikälie positiivinen ajattelu korjaavat heidät normaaliksi.

Aivan kuin kaikki masentuneet olisivat niin tyhmiä, että elävät tieten tahtoen monella lailla epäterveellistä elämää, joka saa heidät masentuneeksi.

Minua loukkaa ja ärsyttää nämä kommentit, joissa kerrotaan miten OIKEASTI masentunut ja sairas ei pysty terapiaan jne. Olen kokenut vaikean traumatisoitumisen lapsuudessa ja alkanut oireilemaan jo silloin. Lasten syntymän jälkeen sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistukseen. Tuolloin sain lääkkeet, jotka ovat auttaneet ja kävin kunnallisessa juttelemassa. Muutaman vuoden päästä aika oli ns. kypsä ja pääsin yksityiseen terapiaan. Teen edelleen vaan osa-aikatöitä, mutta psyykkinen kuntoni on parantunut huimasti ja nimenomaan sen takia, että olen tehnyt IHAN HELVETISTI ITSE töitä parantumiseni suhteen. Ja sitten tullaan sanomaan, että et sinä oikeasti ole edes sairas ollut, kun olet terapiaan pystynyt. Ei se kuulkaa olekaan helppoa, vaan ihan v**un raskasta.