Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeitä käyttävät: Miltä teistä tuntuu keskustelu
06.06.2014 |
lääkkeiden tehottomuudesta? En todellakaan väitä, että kaikki saisivat lääkkeistä avun tai että ne olisivat kaikille tarpeellisia. Mutta samalla on meitä, jotka lääke pitää toimintakykyisinä. Minulla on ahdistuneisuushäiriö, enkä pärjää ilman lääkitystä (kokeiltu on). Nyt kun lääkkeistä taas vaahdotaan, niin kyllä tekisi mieli mennä julkisuuteen kertomaan tämä toinenkin puoli...
Kommentit (66)
Kannustan puhumaan lääkärille asiasta. Ja ehkä pienentämään annosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jos niistä hyötyy, monet vaan ei merkittävästi hyödy. Mulle niitä "alettiin syöttää" jo melkein lapsena kun oli jotain ongelmia, jotka johtuivat siitä että olen ollu lapsuuteni suurimmaksi osaksi ihan yksin eikä mua ole ns. sosiaalistettu, ohjattu minkäänlaisiiin kodin ulkopuolisiin harrastuksiin tms. - jossain vaiheessa minusta tuli ahdistunut ja pelokas. En tiedä oliko niistä hyötyä, joka tapauksessa päädyin syömään niitä varmaan kymmenen vuotta käytännössä putkeen. En voi tietää mitä vaikutuksia niillä on mun elimistööni ollu, ainakaan alapäässä ei taida olla "normaalia" tuntoa - mikään ei tuota nautintoa (nukkuessa joskus tulee orgasmeja). Muistan että joskus varhaisteininä saattoi olla jotain "hyviä tuntemuksia" mutta eipä enää ole.
Alkuun niitä syödään jotta masennus helpottaisi, sen jälkeen niitä kehotetaan syömään jotta ei masentuisi uudelleen...
Monille tulee pettymyksenä se, että lääke ei olekaan taikapilleri joka saa mielen iloiseksi ja ruumiin energiseksi. Masennus on monisyinen ja vaikea sairaus, eivätkä masennuslääkkeet korjaa ongelmaa vaan lievittävät sen oireita, ja sekin vain pitkän tasaisen käytön seurauksena. Valitettavasti masennukseen ei ole keksitty vielä toimivaa maagista ratkaisua, niillä keinoilla pelataan, mitä on. Masennuslääkkeet eivät auta kaikkia, mutta jo se että joitain auttaa, on hyvä syy määrätä niitä. Masennuslääkkeet tasaavat mielialaa, eivät ole "ilopillereitä". Niiden on tarkoitus estää pahimmat notkahdukset, varsinainen hoito vaatii keskustelua ja psykiatrista hoitoa. Lääkeet vain tukevat sitä.
Minä olen jo aiemminkin kertonut palstalla, ja kerron taas, että kaikki SSRI-lääkkeitä syövät eivät syö lääkkeitä masennukseen, vaan voivat syödä niitä esim ahdistukseen, paniikkihäiriöön tai pakko-oireisiin. Itse olen saanut lääkkeistä paljon apua ja pysyn niiden avulla toimintakykyisenä. Olisin yhteiskunnalle varmasti kallis ilman lääkitystä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:08"]
Yleensä ihmiset on tyytyväisiä, kun saavat lääkkeen. Eli jotain konkreettista, ei jotain terapiaa.
On olut tutkimuskin, annettiin oikeaa lääkettä ja plaseboa, molemmat auttoivat yhtä "hyvin", tai huonosti. Se kuitenkin oli ihan totta, ettei ne masennuslääkkeet todellakaan monia auta.
Jos menee lääkäriin, syystä tai toisesta, ei haluta kuulla ettei ole sairas tai ettei saa lääkettä. Luulisi olevan mukava jos ei ole sairas??!
[/quote]
Kerropa mikä tutkimus ja missä se on julkaistu. Jotain faktaa voisi esittää väitteen tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:02"]
Lääkkeiden turvin voin hoitaa edes arkiaskareet ilman, että todellisuudentajuni pettää ja jään vaan istumaan lattialle loppupäiväksi.
t. lapsuudessa kärsitty helvetti
[/quote]
Lääkkeiden lisäksi sisäistä parantumista esim. lapsuuden traumoihin voi antaa täysin turvallinen ja hyväksyvä rakkaus :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
[/quote]
Pitää kuitenkin muistaa, ettei psyykkiseen sairauteen sairastunutta saa syyllistää, jos hän ei parane, vaikka tulisi uskoon. Usko Jeesukseen voi tuoda elämään iloa, mutta se ei ole automaatti, joka parantaa sairaudet.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 15:55"]
Mä en viitsi mystifioida tätä masennusjuttua. Aivoissa on välittäjäaineita tms jotka oikein toimiakseen saattavat vaatia joillakuilla lääkitystä. Se toimiiko se lumeen tavoin on yks ja sama. Jos henkilö kokee avun saavansa niin se on tärkeintä.
[/quote]
Lääkebisneksessä pyörii vaan niin isot rahat, että kalliiksi se tulee jos joutuu huvikseen syömään lääkkeitä. Ja tosiaan niistä voi olla haittaa aivoille.
[/quote]
Niistä voi myös olla hyötyä aivoille. Lääkärit eivät määrää lääkkeitä huvikseen. Kyllä heidän pitää diagnosoida potilas ennen kuin he reseptin kirjoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:53"]
Joillakin toimii, kun tarvitaan kemiallista korjausta, kun elimistö ei oikein toimi ilman niitä, toisilla ongelmiin saa apua terapiasta ja hoitamalla ne syyt pois.
Jotenkin minua ihmetyttää, jos on ollut esim. rajuja ongelmia lapsuudessa, vanhemmat laiminlyöneet, väkivaltaa jms, että siihen auttaisi lääkkeet? Oireita se lääke voi poistaa, muttei paranna.
[/quote]
Siinä mielessä ei lääke parannakaan, että sen lopettamisen jälkeen oireet palaavat. Näin siis omalla kohdallani, 15 vuoden lääkehistorian kokemuksella. Mutta minulle riittää mainiosti, että lääke vie oireet. voin elää normaalia elämää ja saan mahdollisuuden pikkuhiljaa parantua. Ehkä pärjään lääkkeittä joku päivä, ehkä en. Ne ovat joka tapauksessa mahdollistaneet minulle niin työuran luomisen kuin perheeperustamisen.
Minä syön lääkkeitä, koska musta tuntuu, että ne auttavat. Ihan varma en asiasta ole, koska uskon myös lumevaikutukseen. Aina olen kuitenkin 3 kk tauon jälkeen palannut niiden syöjäksi, vaikka aluksi tuntuu hyvältä, sitten alan vähitellen herkistellä ja tuntea eläväni, itken elokuvissa ja muutenkin reagoin asioihin herkemmin. Tuosta ei kulu enää kuin max 3 viikkoa ja olen taas jo käsi pilleripurkilla.
Pelottaisi elää loppuelämä ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harkitsen terapiaa ja kävin psykiatrilla laittamassa asian eteenpäin. Kun kerrottiin prosessista niin kävi hyvin selväksi, ettei aidosti vakavasti masentuneella olisi voimia moiseen ja ehtisi tappaa itsensä kymmenen kertaa ennen ensimmäistäkään terapiatapaamista..Ei toimi näin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:08"]
Yleensä ihmiset on tyytyväisiä, kun saavat lääkkeen. Eli jotain konkreettista, ei jotain terapiaa.
On olut tutkimuskin, annettiin oikeaa lääkettä ja plaseboa, molemmat auttoivat yhtä "hyvin", tai huonosti. Se kuitenkin oli ihan totta, ettei ne masennuslääkkeet todellakaan monia auta.
Jos menee lääkäriin, syystä tai toisesta, ei haluta kuulla ettei ole sairas tai ettei saa lääkettä. Luulisi olevan mukava jos ei ole sairas??!
[/quote]
Kerropa mikä tutkimus ja missä se on julkaistu. Jotain faktaa voisi esittää väitteen tueksi.
[/quote]
En ole tuo ap kirjoittaja joka tutkimukseen viittasi mutta Irvin Kirsch mm on tutkinut masennuslääkkeiden lumevaikutusta. Vuodelta 2010 löytyy ainakin tutkimus ja Jens Heistenberg/ Tanska on tutkinut samaa aihetta.
-75-82% masennuslääkkeiden tehosta on lumetta, varovaistenkin arvioiden mukaan
Kts. myös Benson Henry puhuu enemmän mind&body ajattelumallin ja terapian puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeistä SSRI lääkkeet on suuri puhallus...kun joku uskaltaa kertoa sen niin se tietysti teilataan ...ovat nääs miljardibusines!
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 15:55"]
Mä en viitsi mystifioida tätä masennusjuttua. Aivoissa on välittäjäaineita tms jotka oikein toimiakseen saattavat vaatia joillakuilla lääkitystä. Se toimiiko se lumeen tavoin on yks ja sama. Jos henkilö kokee avun saavansa niin se on tärkeintä.
[/quote]
Lääkebisneksessä pyörii vaan niin isot rahat, että kalliiksi se tulee jos joutuu huvikseen syömään lääkkeitä. Ja tosiaan niistä voi olla haittaa aivoille.
[/quote]
Niistä voi myös olla hyötyä aivoille. Lääkärit eivät määrää lääkkeitä huvikseen. Kyllä heidän pitää diagnosoida potilas ennen kuin he reseptin kirjoittavat.
[/quote]
Mutta nykyään on helpompaa ja nopeampaa kirjoittaa aina uusi resepti eli uusia netin kautta kuin tavata potilas ja keskustella asiasta. Kun kerran olet diagnoosin saanut niin se myös vaikuttaa lääkärin suhtautumista asiakkaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:25"]
Pakko kommentoida sille alkupään kirjoittajalle, joka totesi että "testit on helppo oppia tekemään niin, että niistä saa täydet pisteet". Jep, niin on. Eikä tarvitse edes harjoitella, kun lääkärien käyttämässä BDI-testissä on pisteet näkyvillä - ja ne menevät ihan järjestyksessä, eka vaihtoehto on aina nolla ja vika kolme pistettä...
Lääkärit käyttävät noita testejä lähinnä keskustelun pohjana ja ehkä hieman suuntaa-antavina, mutta varsinainen masennus tai sen voimakkuus diagnosoidaan ihan muilla kysymyksillä.
Ja BDI-testistä täydet pisteet tarkoittaisi kyllä aika lähelle suljettua osastoa... Itsellä ollut suurimmillaan ehkä jotain 54/63 ja kyllä siinä vaiheessa osastoa mietitään jo tosi vahvasti.
[/quote]
No isot pisteet tuossa testissä ei automaattisesti tarkoita syvää masennusta, hyvin usein myös epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät saavat kyseisestä testistä järkyttäviä pisteitä. Sanoisinkin että n. 30 -40 alueella liikkuvat pisteet ovat puhtaasta masennuksesta kärsivillä tyyppipisteet. Ja jos ihmisellä on hankala persoonallisuushäiriö on masennus erittäin huonosti hoidettavissa ilman persoonallisuushäiriön hoitoa ja siihen ei pelkät lääkkeet auta vaan terapia. Koska persoonallisuushäiriöstä johtuvat hankaluudet elämässä mm. sosiaalisissa kontateissa altistavat masennukselle. usein myös epävakaat ihimiset käyttävät holtittomasti alkoholia, joka myös altistaa ja jopa aiheuttaa masennusta ja kumoaa lääkityksien tehoa.
Masennus on biologispohjainen sairaus, välittäjäaineet eivät ole balanssissa, joten lääkitys on oikein diagnosoituun masennukseen perusteltu hoitokeino ja erittäin tarpeellinen. Tämänkin asia osa uskoo vasta oman kokemuksen kautta.
terveisin psyk.sh.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:25"]
Pakko kommentoida sille alkupään kirjoittajalle, joka totesi että "testit on helppo oppia tekemään niin, että niistä saa täydet pisteet". Jep, niin on. Eikä tarvitse edes harjoitella, kun lääkärien käyttämässä BDI-testissä on pisteet näkyvillä - ja ne menevät ihan järjestyksessä, eka vaihtoehto on aina nolla ja vika kolme pistettä...
Lääkärit käyttävät noita testejä lähinnä keskustelun pohjana ja ehkä hieman suuntaa-antavina, mutta varsinainen masennus tai sen voimakkuus diagnosoidaan ihan muilla kysymyksillä.
Ja BDI-testistä täydet pisteet tarkoittaisi kyllä aika lähelle suljettua osastoa... Itsellä ollut suurimmillaan ehkä jotain 54/63 ja kyllä siinä vaiheessa osastoa mietitään jo tosi vahvasti.
[/quote]
No isot pisteet tuossa testissä ei automaattisesti tarkoita syvää masennusta, hyvin usein myös epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät saavat kyseisestä testistä järkyttäviä pisteitä. Sanoisinkin että n. 30 -40 alueella liikkuvat pisteet ovat puhtaasta masennuksesta kärsivillä tyyppipisteet. Ja jos ihmisellä on hankala persoonallisuushäiriö on masennus erittäin huonosti hoidettavissa ilman persoonallisuushäiriön hoitoa ja siihen ei pelkät lääkkeet auta vaan terapia. Koska persoonallisuushäiriöstä johtuvat hankaluudet elämässä mm. sosiaalisissa kontateissa altistavat masennukselle. usein myös epävakaat ihimiset käyttävät holtittomasti alkoholia, joka myös altistaa ja jopa aiheuttaa masennusta ja kumoaa lääkityksien tehoa.
Masennus on biologispohjainen sairaus, välittäjäaineet eivät ole balanssissa, joten lääkitys on oikein diagnosoituun masennukseen perusteltu hoitokeino ja erittäin tarpeellinen. Tämänkin asia osa uskoo vasta oman kokemuksen kautta.
terveisin psyk.sh.
[/quote]
Miten tuo til asyntyy?
Onko se seurausta lapsuuden traumoista?
En tajua, kuinka välittäjäaine sekoaa henkisestä traumasta johtuen?
Haluan oppia!
Onhan asiasta voitava keskustella. Eräällä ystävälläni nämä lääkkeet aiheuttivat persoonan täydellisen muuttumisen. En enää tunne häntä lainkaan.
Itse sain ahdistuslääkkeen yhden sinänsä triviaalin fobian hoitoon (tai oikeastaan sitä varsinaista hoitoa odotellessa syön tätä lääkettä) ja olen nyt reilun kuukauden käyttänyt, ja todellakin tunnen eron! En siis ole ollut masentunut, mutta nyt yhtäkkiä olen jatkuvasti hyvällä tuulella ja paljon tavallista kärsivällisempi.
Minusta lievän masennuksen kanssa kannattaisi ensin kokeilla sitä että hoidetaan ravitsemus kuntoon. Kunnon vitamiinilisä, rasvahappolisä, maitohappobakteerit. Lisäksi säännöllinen ulkoilu ja HETI alkava keskusteluapu esim 2-3 kertaa viikossa 3-6 kk ainakin alkuun. Sitten seuranta ja jos nämä keinot eivät auta, niin lääkekokeilu ensin vaikka päiväosastolla että vointia voidaan seurata. Voisin taata että tällä reseptillä toki kulut nousisivat tilapäisesti mutt meillä olisi todella vähän masennuslääkkeistä riippuvaisia. Tosiasia kun on että ei ole mitään täsmällistä tapaa jolla ne kaikilla toimisivat.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 16:09"]
Minusta lievän masennuksen kanssa kannattaisi ensin kokeilla sitä että hoidetaan ravitsemus kuntoon. Kunnon vitamiinilisä, rasvahappolisä, maitohappobakteerit. Lisäksi säännöllinen ulkoilu ja HETI alkava keskusteluapu esim 2-3 kertaa viikossa 3-6 kk ainakin alkuun. Sitten seuranta ja jos nämä keinot eivät auta, niin lääkekokeilu ensin vaikka päiväosastolla että vointia voidaan seurata. Voisin taata että tällä reseptillä toki kulut nousisivat tilapäisesti mutt meillä olisi todella vähän masennuslääkkeistä riippuvaisia. Tosiasia kun on että ei ole mitään täsmällistä tapaa jolla ne kaikilla toimisivat.
[/quote]
Tuo kuuri olisi varmasti kenelle tahansa hyvä, etenkin tuo ulkoilu. Mutta olisiko masentuneella voimia toteuttaa tuollainen ohjelma? Jos on vielä siinä kunnossa, että pystyy käymään töissä, voi olla, ettei enää ruokavalioon ja ulkoiluun ja keskusteluterapiaan voimat iltaisin riitä. Jos taas on niin vakavasti masentunut, ettei voi käydä töissä, ei välttämättä voimat riitä tuollaiseen elämäntaparemonttiin. Tulisiko joku coach hakemaan potilaan kotoa 3 kertaa viikossa terapiaan ja ulkoilemaan?
Mua ahdistaa koko psyykelääkekeskustelu, mutta mä olen luonteeltani sellainen, että mä haluan tietää missä mennään. Joten seuraan keskustelua, yritän ottaa asioista selvää jne. Ja samaan aikaan syön mielialalääkkeitä, joista ei ole toistaiseksi ollut mulle muuta kuin haittaa ja mietin, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. Mulla on ihan asiantuntevat lääkärit, ei mitään terveyskeskuksen yleislääkäriä, mutta silti tuntuu tosi pahalta, aikamoiselta arvailulta. Joten alkuperäiseen kysymykseen vastauksena, minulle tämä keskustelu on ollut tosi ahdistavaa.